Olen ollut naimisissa pian 20-vuotta. Nyt suhteemme on kuollut ja kommunikaatio kadonnut. Selkeintä olisi erota, mutta omaisuuden jakaminen pitäisi mielestäni hoitaa. Vaimoni mielestä hänelle jää kaikki lapset, talot ja autot ja minä muuttaisin omilleni. Sanoin etten aio lähteä ja lähtekööt jos sitä haluaa. Alkoi uhkailemaan että tekee minusta ilmoituksen, että käytän lapsiani hyväksi. Mitään tälläista ei ole koskaan tapahtunut ja olen järkyttynyt hänen sanoistaan. En ole lyönyt häntä, mutta oli todella lähellä etten heitellyt häntä seinille. Mitä tehdä tälläisen sairaan ihmisen kanssa. En uskalla jättää lapsiani hänelle.
Henkisesti sairas vaimo
mies40
326074
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Riitaa tuo on eikä sairautta. Kirjoituksesi perusteella uskoisin, että teillä on molemmilla aihetta järkyttyä toistenne julkituomista mielipiteistä.
Jos ero on ainoa ratkaisu, niin lähde menemään. Ositus voidaan kyllä mainiosti tehdä, vaikka et olisikaan paikalla. Jos epäilet lastesi olevan vaarassa äitinsä hoidossa, ja sinulla on vielä todelliset perusteet epäilyksellesi, niin tee ilmoitus viranomaisille.
Teillä on meneillään ikävä valtataistelu, jossa ei ole päätä eikä häntää, kummankaan puolelta. Kerrot itsekin, että selkeintä olisi erota, mutta heti perään, että et aio lähteä. Mitä sinä oikein haluat?
Ilmoita poliisille. Olen kokenut vähän samanlaisen tilanteen ja sosiaalitantat jostain syystä uskovat aika pitkälle äitiä, vaikka minun vaimostani oli tiedossa, ettei kaikki enään ole kunnossa. Poliisi on paljon luotettavampi keskustelukumppani tuollaisessa tapauksessa.
Toinenmikä kannattaa hankkia jo heti alkuun on luotettava ja kovamainen asianajaja. Asianajajan palkkio voi olla kova, mutta menetät vielä enemmän muuten.
on vallannut naisesi mielen, hän ei ole saanut sinua alistumaan omiin tarkoituksiinsa, joten ala hommata itsellesi oikeusapua jne.., älä lähde, anna naisen lähteä, ne kyllä uhkaa vaikka millä, ja kiristävät sinua loppuun asti, älä anna periksi, laskelmoiva nainen on pahinta mitä maa päällään kantaa. Hommaa hyvä mies äkkiä itsellesi kaikki saatavissa oleva apu, sillä tuo lapsiin sekoilu vedätys on niiden viimeinen konsti....
Lapset menetät 90% varmuudella, vaikka voisit kirjallisesti osoittaa, että olet parempi lähihuoltaja. Sosiaalitoimi on poikkeuksetta äidin puolella, ellei tämä ole rappionarkkari. Siellä sinua vasta vedätetään, uhkaillaa ja kiristetään. "Pane nyt aluksi tähän nimi, että päästään alkuun". Sitten tulee seuraava, ja taas seuraava paperi, ja lopulta olet antanut suostumuksesi kaikkeen. "Ei se ole paha asia, vaikka joskus löisitkin". Tuonkin sain kuulla, vaikka olen lauhkeampi kuin lammas, ja ex sanoi virkailijalle, etten ole koskaan sormellakaan uhannut. Silti olet väkivaltainen, koska niin naisen kuuluu siellä sanoa, ja se sinne kirjataan.
"Et voi voittaa oikeudessa", sinulle kerrotaan, vaikka tuskin virkailijan tehtäviin kuuluu sen arviointi. Sitten kiristetään isompia elatusmaksuja, koska "oikeus määräisi vielä enemmän". Lapset viedään tietämättäsi kuultavaksi. Heiltä yritetään lypsää sinusta kaikki negatiiviset asiat.
Jos lähdet oikeustielle, virasto voi kirjoittaa totuudesta täysin poikkeavan lausunnon, koska se vain mielipide. Sen ei siis tarvitse olla totta, ja sen tuomari lukaisee, ja kopauttaa nuijalla.
Sinun on siis haastettava sosiaalitoimikin oikeuteen perättömästä lausunnosta, mutta lopputulosta sekään ei muuta. Lapset määrätään sen mielipiteen mukaan, eli siis mielivaltaisesti.
Ralf Sund todisti, että miestä sorretaan yhdeksässä tapauksessa kymmenestä. Kolmessakymmenessä vuodessa tilanne ei ole ainakaan parantunut.
Kaiken tämän tekee vielä usein virkailija, jolla ei ole lain edellyttämää pätevyyttä.
Sosiaalitoimi rikkoo lakia tullen mennen, eikä kukaan voi sille mitään. Ellei nyt Sund saa ihmettä aikaiseksi.
Oikeusteitse et siis oikeutta saa. Asianajaja laskuttaa 300€ tunnilta, ja se täyttyy, kun pirautat parin minuutin puhelun.
Eläköön tasa-arvo!
" Lapset menetät 90% varmuudella "
Ei kukaan lapsiaan menetä. Arkivanhemmuus menee
kyllä melkovarmasti naiselle, se pitää paikkansa.
Kaiken lisäksi voit saada huonot tapaamisoikeudet siis vain joka toinen viikonloppu jollei asianajajasi hoida hommaansa kunnolla. Lisäksi joudut tappelemaan elatusmaksuista. Se on varma.
Suomi on kehitysmaa näiden avioeroasioiden suhteen jos siis puhutaan perheistä joissa on lapsia.
Ja televion ja lehtitietojen mukaan Espoo on kunnostautunut erityisesti tässä miesten riistossa. Omituista tuon Espoon viranomaisten käsittelyn tutkinnassa on se, että nyt siitä ei olla puhuttu juurikaan mitään. Eli yritetäänkö asiaa painaa ministeriöissä ja korkeimmassa oikeudessa "villaisella".
"Asianajaja laskuttaa 300€ tunnilta"
Ei laskuta jollet niin sovi. Sellanen keskiverto summa on 120 - 180 e /tunti.
Ralf Sund kirjoitti ihan hyvän kirjan joka kertoi sen miten miehiä nykyään (ja aiemmin) kohdellaan erossa. Mutta ei se hänestä mitään jumalaa tai oppositiojohtajaa tee eli ei ne pykälät muuta yhden tai kahdenkaan kirjan perusteella. Siihen tarvitaan kunnon toimenpiteitä.
Samoin kenkää, sakkorangaistuksia ja tuomiot niille henkilöille jotka ovat turhaan aiheuttaneet lapsille ja heidän isilleen tuskaa sekä ongelmia.
Jos ei isä menetä lapsiaan, niin ei naistenkaan tarvitse huoltajuuksistakaan sitten pitää niin rajusti kiinni? Käännetään asia toisinpäin, ja määrätään seuraavat 30 vuotta isät lähes yksinomaan lähihuoltajiksi, jos mitään ei menetetä!!!
Sopisikohan tämä arvon naisille?
älä erehdy suuttumaan, käyttämään väkivaltaa, vaan hommaa apua...
Tuo "hommaa apua" onkin sitten miehelle täysin
erilaista kuin naiselle. Naiset saavat heti avun sos.virastoista, turvakodeista, psykologeilta jne. Mutta miehet, meillehän ei ole tässä yhteiskunnassa luotu mitään kunnallista kriisiapuryhmää riitaisia/riidattomia avioeroja varten.
Tähänhän ja miesten asemaan on erityisesti viime 1,5 vuoden aikana ruvettu osoittamaan isolla sormella ja se on hyvä.
Tuo "hommaa apua" on helpommin sanottu kuin tehty. Silloin kun kaikki kaatuu päälle ja ajatus on täysin sekaisin niin suurin osa miehistä ei näytä edes tietävän mistä pyytäisivät
apua.
No, itse sanon, että mene vaikka ensin lääkärille ja kerro tapauksesi sekä ne oireet jotka sinulla. Luulenpa, että saat sieltä "ensiapua" sekavaan oloosi. Toinen vaihe olisi järjestää itselleen hyvä lainopillinen edustaja (varmuuden vuoksi) ja mikäli tilanne on todella huono niin alkaa suunnitella tämän kanssa niitä toimenpiteitä joihin on ryhdyttävä.
Tämä tietysti maksaa, joten valitse ko. henkilö huolella. Alkoholi kannattaa muuten jättää siltä istumalta, ainakin itse huomasin aikanaan että jo muutama tuoppi sai minut paisuttelemaan/panikoimaan koko asiaa.
Sitten on niitä miesten tukiryhmiä ainakin pääkaupunkiseudulla muutamia. Katso webistä.
Itse en heidän puoleen kääntynyt koska en uskonut sen tuovan minulle mitään apua.
Markkinoille ilmestyi myös pari kirjaa vuoden vaihteessa käsitellen eroa miehen näkökulmasta katsoen. Sitten kun jaksaa niin niitä voi hissukseen lukea ja todeta että et ole ainut.
oikeusavustajasta, sellaisen sattuu saamaan oikeusaputoimistosta, jos täyttää kriteerit, muuten menee kalliiksi, ja todellakin selvitä juristin ammattitaito, sillä jos hän mokaa, niin olet heikoilla.
Oikeuden päätöksistähän voi aina valittaa, mutta kuka siinä lopulta voittaa?
Apua saa myös kaupungin tai kunnan kriisikeskuksesta, minä ainakin sain.
Lisäksi ympäri valtakuntaa toimii erilaisia Alvari-perhetyöntekijöitä, jotka auttavat selviytymään, jos omat voimat ei riitä.
Sosiaalitoimi tökkii pahasti, sieltä et saa kun henkisiä traumoja ja toivottoman olotilan...
Ne järjestelmät ovat todella luotu aikoinaan naista varten naisten ehdoilla ja naisvaltaisiksi byrokratian kehdoiksi, että en ensimmäisenä siihen järjestelmään luottaisi. "Susi lampaiden vaatteissa" on hyvä vertauskuva toiminnasta.
No neuvojahan on niinmonta kuin neuvojaa, joten toivotankin sinulle kestämistä, mutta muista: ÄLÄ IKINÄ KÄYTÄ VÄKIVALTAA, SILLOIN OLET HEIKOILLA.
"heitellyt häntä seinille"
Jos vaimosi uhkailee heitellä sinua ja lapsiasi seinille tai edes ajattelee niin pitää hankkia hänelle nopeasti apua.
Huomasitko että vaimo nimenomaan uhkasi miestään vankeustuomiolla ja vapauden menetyksellä.
Vaikka ihminen raivostuu niin että "tekee mieli heitellä seinille" se ei ole epänormaalia. Normaali ihminen jättää sen tekemättä, sairas ihminen toteuttaa sen. Apua tarvitaan korkeintaan tilanteen muuttamiseksi. Jos kaksi ihmistä ei tule toimeen vaan riitelee ja lähes tappelee on parempi joko selvittää mistä se johtuu (jos halua on) tai sitten erota ja selvittää miten jatkossa säilyisi asialliset välit (lasten takia).
Aloittajan kertomus on hänen näkemyksensä. Jos vaimo kuitenkin uhkailee laittomilla teoilla kuten että mies käyttäisi lapsia hyväkseen on tuo vaimo pahemman kerran järkkynyt. Hän ei ymmärrä että ensinnäkin tekee lapsista oman kostonsa välineitä. Jos hän tuollaista ilmoittaa poliisille niin lapset joutuvat erittäin epämukavaan tilanteeseen. Heitä kuulustellaan, heiltä kysellään asioita joista heillä ei Toivottavasti ole mitään käsitystä. Kaikki tämä tulee järkyttämään heidän perusturvallisuuden tunnetttaan turhaan. Jos isä olisi pedofiili tms niin silloin asia olisi toisin. Tutkinnalla ja asian selvittämisellä olisi lapsia auttava tarkoitus. Nuhteettoman isän tapauksessa vaikutus on juuri päinvastainen.
Mutta emmehän kai tiedä muuta kuin mitä kirjoittaja on kertonut.
Olen itsekkin avioeroa lähellä ja ollut naimisissa 20 vuotta. Naiset ovat suuttuessaan ilkeitä mutta rajansa kaikella. Avioliitossa kaikki omaisuus kyllä kai menee puoliksi, mutta tuskin kannattaa kaikista kupeista ryhtä riitelemään lasten takia ja isyyttä ei kukaan sinulta voi pois viedä. Muuta pois hyvän sään aikana ja hanki teille ulkopuolista apua.
naisena, että olet osittain oikeassa. Aivan "terve" vaimo/nainen ei voi heittää tuollaista insestikiristystä. Tiedän ja olen kuullut (onhan niistä ollut mediassakin) että valitettavasti on naisia, joilla "heittää päässä"
sen verran että sortuvat moiseen todella törkeään väitteeseen. Onko se osoitus siitä, että keinot ovat vähissä ja vaimo kokee olevansa "tappiolla". Erittäin tuomittavaa!!!
Yrittäkää sopia maltillisesti eronne, jos siihen olette lopullisesti päätyneet. Sinulle olisi hyvä, jos kävisit keskustelemassa perheneuvolassa ja kertomassa ongelmista, myös vaimon uhkailusta, niin tulee merkityksi papereihin. Vielä parempi jos käytte siellä yhdessä.
Perheneuvoloista minulla on myös kokemusta.
Vaimoni tilasi sinne ajan, mutta soitti sinne pari päivää aikaisemmin ja kertoi minusta täydellisiä valheita. No lopun arvaattekin.
Ns. perheneuvojat hyökkäsivät koko ajan kimppuuni ja syyttelivät minuan vaimoni kanssa.
Poistuin sieltä. Jos vaimosi on syyttänyt sinua insesteistä sun muista tekemättömisä teoista niin
ole todella varovainen ennen kuin menet mihinkään
kunnalliseen perheneuvolaan. Itse en mene en koskaan niihin. Voit saada melkoisen syyteryöpyn niskaasi jollet ole varautunut. Näin siis eräässä
pääkaupunkiseudun kaupungissa.
Jos perheterapeuttia haluat ja katsot että siitä on apua niin hanki se yksityiseltä sektorilta.
Niin ja useat asianajajat ovat myös sitä mieltä että on parempi jos (etenkin miehet) nauhoittavat koko keskustelun. Olen kuullut tapauksista joissa itse tilanteessa on puhuttu aivan muuta, mutta käräjäoikeudessa onkin puheet täysin vääristelty. Pienen sanelukoneen saat 30 - 50 eurolla ja se saattaa pelastaa sinut melkoisesta pinteestä.
Todennäköisesti tarvitsette ulkopuolista ja puolueetonta apua osituksessa ja huoltajuusasiassa. Omaisuuden jako on hyvä mennä oikeudenmukaisesti, mutta samoin huoltajuus ja lasten tapaaminen. Lasten takia. Kumpikaan ei saa alkaa vedättää tai kiristää lapsilla. Jos sinulla on puhtaat jauhot pussissa, mitään näyttöä ei ole ja vaimosi alkaa kolmannelle osapuolelle syyttää sinua insestistä, niin vaimosi syyllistyy kunnianloukkaukseen. Teidän kannattaa pikapikaa mennä huoltajuusasioita hoitavan ihmisen puheille. jos vaimosi on saanut insestijuttuja päähänsä, hänelle on jätettävä mahdollisimman vähän aikaa manipuloida lapset kertomaan asioita sellaiselta kannalta joka tukee vaimon kertomusta. Äiti voi hyvinkin uhkailemalla saada lapset puhumaan asioita isää vastaan valehtelemalla. Jos hänellä ei ole ollut tarpeeksi aikaa pohjustaa tarinaa hän todennäköisesti narahtaa, koska lapset eivät osaakaan olla luotettavia selittäessään mitä isä muka on tehnyt.
Mikähän naisia vaivaa kun nimenomaan naisten puolelta tulee erotapauksissa näitä sairaita päähänpistoja...
Joo, kuullostaa tutulta eli kokemusta on.
Et varmaankan pääse ilman asianajajaa mihinkään sopimukseen koska vaimosi vaikuttaa haluvansa kaikki. Jos asianajan/lakimiehen hankit TARKISTA ensin että se kuuluu asianajaliittoon. Niillä on edes jonkinlainen (vaikka heikko) tae työstä. Vältä ihmeessä niitä kaikenmaailman varatuomareita koska jos ne kynivät sinulta palkkioina järjettömiä summia niin olet täysin kuluttajasuojan armoilla. Niissä on joukossa todellisia "laskutuskoneita".
Sitten on se "yhteiselämän lakkauttaminen". Laki jolla suojellaan niitä perheitä jossa oikeasti löydään turpaan. Nyt vaan useat naiset käyttävät tuota lakia/asetusta väärin vain saadakseen häädön aikaiseksi ja miehen ulos asunnosta.
Sen haku kun ei edllytä minkäänlaista näyttöä.
Eli yritä kaikesta huolimatta pitää tasapainosi, vaikka tiedän että se on todella hankalaa.
Pistä asia etenemään omalta puoleltasi ja mieti sitä, että olet kuitenkin vuoden päästä vapaa siitä alistamiseen pyrkivästä naisesta.
Niin jos vaimosi uhkailee ja tekee sinusta rikosilmoituksen joka on perätön niin voit huoletta sanoa, että perättömän rikosilmoituksen teko on rangaistava teko. Eli voit tehdä tutkintapyynnön/rikosilmoituksen vaimostasi.
Et kai muuten ole Espoosta? Täällä tämän kaltaisia tapauksia on todella paljon.
älä jätä mitään vaan vaadi puolitusta ja se kai lain mukaan onnistuukin. Kyllä se vaimosi pärjää niin kun sinäkin,aloittaa elämän alusta. Jouduthan maksamaan elatusmaksut lapsista se riittää rahallisista korvauksista,älä elätä tuollaista vaimoa enää päivääkään.... aloita oma elämä puhtaalta pohjalta ja nauti lasten kanssa olemisesta aina kun voit.
Se näissä ihmissuhdekiemuroissa aina jaksaa ihmetyttää että: on menty intohimoa täynnä naimisiin, hankittu talot lapset ja koirat ja sitten yks kaks puoliso onkin itse piru?
mihin katosivat ne tunteet, joita oli?
ensin vannotaan 200 vieraan läsnäollessa prameissä mauttomissa häissä että yhdessä kunnes kuolema erottaa eikä se tarkoita sitten niin yhtään mitään.
vaaditaan ositusta, vaaditaan/uhkaillaan toista puolisoa ties millä eikä sillä tod ole mitään tekemistä sairauden kanssa - vaan sen kanssa että ihminen ei kestä itseään eikä osaa purkaa sitä mihinkään muuhun kuin puolisoon.
ulospäin pidetään kulissit komeasti pystyssä vaikka elämä olisi elävää helvettiä. mitä mennä naimisiin, mitä jaksaa yrittää pettää itseään, ei kukaan toinen ihminen - loppujen lopuksi - ole kuin se, mitä itse kuvittelemme hänen olevan ja mitä toivoisimme hänen olevan.
samaa p-kaa eri paketit.
missä on komeat vihkivalat. tulevaisuudensuunnitelmat, missä on vastuu lapsista, heti kun tulee vastoinkäymisiä huudetaan insesistä ja että toinen puoliso on sairas..hohoijaa sentään - mutta ei se mitään, erotaan vaan ja hankitaan"uusi elämä" eli tehdään lisää onnettomia lapsia/x- puolisoita mummoja vaareja kumminkaiman serkutkin onnettomiksi ja hankitaan liuta"uusia" lapsia mahtipontisesti todistamaan x:lle että kyllä muitakin on..
toi oli täyttä asiaa, näinhän se menee.....
Tunteet ei lopu sillä hetkellä kun eroa haetaan. Tunteet loppuu tai vaihtuu miten vaan siinä avioliiton aikana kun yleensä akka alkaa nalkuttaa, pihtaa seksissä ja aliarvostaa miestä kaikessa. Yhtäkkiä naisen mielestä mies on muuttunut.
Mies ei ole kuitenkaan muuttunut mihinkään. Nainen on mennyt siihen halpaan että se on kuvitellut millainen mies on "sittenkun ollaan naimisissa". Seukkavaiheessa jää miehen todelliset puolet sivuun, tai ainakin ne sivuutetaan "toi loppuu kun mennään naimisiin".
Ja eikä se mies mihinkään muutukkaan! Vaikka nainen jatkuvasti yrittää huomautella ja vähän tiuskiakin niin se ei muutu. Sitten nainen katsoo oikeudekseen tiuskia enemmän ja tehdä kaikenlaista inhottavaa miehen kiusaksi koska luulee että mieskin on oma itsensä vain naisen kiusaksi.
Seuraava vaihe on että mies joko eroaa ennen kuin sekaantuu muihin naisiin taikka sekaantuu muihin naisiin avioliiton aikana ja joku päivä keksii ettei avioliitossa olekaan pakko olla jos ei viihdy.
Tässä vaiheessa mies onkin se avioliiton rikkoja. Vaimo katsoo ettei ole tehnyt mitään, vaan yrittänyt pitää perheen kasassa äkseeraamalla miehellekin. Siinä sivussa lapsille. Kun ensin on pitänyt huolen että on itse hoitanut lapsia enemmän, luonut (omasta mielestään) vahvemmat siteet lapsiin kuin mies, joten erotessa on helppo päättää kummalle lapset jäävät.
Koska naiset alkavat katsoa peiliin ja miettimään ennen avioliittoa onko mies tosiaan sitä mitä nainen "luulee", ja olkoon mies mitä tahansa, naisen sitten pitää hyväksyä se? Jos on saamaton nahjus niin olkoon. Eikö miestä voi rakastaa sellaisena kuin on, eikä sellaisena kuin nainen haluaisi miehen olevan? Taikka ei mene naimisiin nahjuksen kanssa.
Eikä nainenkaan ole virheetön. Mies hiljaisesti hyväksyy naisen sellaisenaan eikä nalkuta kun nainen tekee jotain eri lailla kuin mies.
Jos naiset luulevat että heidät on luotu vain yhdelle miehelle, niin minä luulen että miehet on luotu useammille naisille.
Täyttä asiaa! En voi kuin ihaillen lukea.
Ja minä olen nainen. ;)
"Eikä nainenkaan ole virheetön. Mies hiljaisesti hyväksyy naisen sellaisenaan eikä nalkuta kun nainen tekee jotain eri lailla kuin mies. "
joopa joo. jos mun ukko olis noin suvaitsevainen, niin meillähän olisi elämä kuin taivaissa. jatkuvasti saan kuulla, mitä en ole tehnyt, miten pitäisi tehdä, elää ja olla, että hän olisi tyytyväinen. kun en päätäni niillä vaivaa, vaan jatkan eloani, kuten ennenkin, niin ukko hiljenee joksikin aikaa, kunnes sama alkaa taas alusta.
kyllä se yhteiselämä vaatii molemmilta joustavuutta, ei vain toiselta. osaa ne ukotkin nalkuttaa.
Niillä kaikilla on 40-vuotiaat miehet.
tais yksi sellainen älähtää, laskelmoiva yllyttäjä, ei maailma vielä kokonaan ole naisten....
Evoluutiolle ja vaihdevuosille et sinäkään mahda mitään...
Hanki munat, niin pärjäät..
Kuule mynämies, jos pärjääminen on siitä kiinni onko mynät vai ei niin heikoilla jäillä keikut.
silloin sinusta pitää kai ajatella että sinä ajattelet( minkä kykenet myniltäsi ) nimenomaan niillä pienillä sievillä mynilläsi parhaassa tapauksessa sievät ko prinssinnakit...ei kukaan nainen voisi ajatella noin alhaisesti. että yritä sinä vuorostasi päästä eroon mynistäsi koska ne tuntuvat haittaavan normaalia järjenjuoksua, terveisin mynätön onnellinen nainen.
ei sinuakaan olisi ilman niitä....
mutta ei silti tarvitse luulla että naiset kadehtivat mynällisiä äijänreppanoita jotka eivät ikinä muuhun pysty kuin solvaamiseen, naiset ovat onneksi fiksuja, menestyvät, säälittelevät miehenreppanoita jotka kuvittelevat huom! kuvittelevat, että naiset kadehtivat niitä prinssinnakkeja joita sitten heilutellaan kuin mitätöntä taikasauvaa ja luullaan että ollaan ainoita maan päällä jolla on jonkinlaiset mynät.
mynätön mies on onnellinen mies, jos ei se muuta osaa kuin saada aikaiseksi pahaa mieltä kehumalla niillä roikkuvillaan, eikö? ja sitä paitsi isoisän isoisän kummin kaiman tädin enon siivoojaakin tietää että ei se onni ja ihmisen elämisen onni merkitse m y n i ä, vaan sitä mitä miehellä ja naisella on yläpäässä.
mies voi olla kuinka rivo tahansa, ilkeä, sotkuinen, pettävä, valehteleva, hakkaava mies ja kaiken se saa anteeksi niinkö onhan sillä saamari soikoon m y n ä....no joo`ei tosiaan!
tuolla mama cassilla hiukan yli aitojen... :)
Mitäs mies olisi ilman munia, ei niin mitään. Naisen ilo ja onni on "omistaa" munallinen mies, josta vielä jotain iloa olisi jatkossakin.
sovittiin ero minun aloituksesta.olin ihmeissäni
että mistä tuulee kun vaimo suostui heti ja sanoi kertoneessa tytölle.pojalle kerrotaan seuraavalla viikolla.sanoi että hän ottaa talon loppuvelan itselleen ja minä olen niinkuin ollut
kuin vuokralla vaikka olin maksanut sitä koko ajan.hän oli maksanut muita laskuja ok.sanoin
että ei se ihan noin mene.saatte jäådä asumaan tähän kun myytte tehdään nytten paperit sopivasta
osuudesta.ei käy.sain tänään kuulla että kun lähden niin uusi velkasaaneerauksesta kärsivä kaveri muuttaa meille.eli ex-vaimo sanoi että hän ottaa velat lähde pois ja voit muuttaa sen tilalle 100e.kysyin no minne se muuttaa? kuuluimm..ei kai se välttämättä meille halua muuttaa.mitä opimme kusetuksesta.tässä esimerkki
ehdotin eroa siis mies 7 nen kerran 15 vuodessa.
aina sama vastaus katotaan pari vuotta.mutta nyt
tuli tekstiviestiin olen jo kertonut tytölle.kerrotaan pojalle ensi viikolla.ja että hän jää asumaan lasten kanssa ja ottaa lainat itsellensä ja minä en saa mitään.sanoin voin suostua siihen että he saavat jäädä asumaan tähän
ja kun myyvät joskus saa jonkun prosentin.ei käy.
asia jäi siihen.sitten kuulin tänään että kun muutan pois muuttaa uusi mies tilalle.arvatkaapa mitä lapset tykkäsivät siitä.mies on velkasaneerauksessa.ja mun pitäs luopua kaikesta ilmaiseksi. onko oikein?