Tiedän että se on väärin. Ei saisi harkita. Mutta silti. Avovaimoni jätti minut. Yli 7 vuotta olimme yhdessä. Paljon koettiin. Jäin yksin paikkakunnalle jonne muutin hänen perässään muutama vuosi sitten. Hän muutti pois. Suhteemme piti jatkua, mutta kusettikin minua vain auttamaan muutossa, ja jätti sitten sähköpostilla.
Olen työttömänä. Lisäksi minulla on päihdeongelma. (tosin tällä hetkellä olen puhtaana jo yli 3 viikkoa ollut) Ystäviä ei ole. Ei mitään suuntaa elämälle. Eikä minkäänlaista halua elää, nautintoa en saa mistään. Ikää on 29, ja elämä tuntuu jo täysin eletyltä. Joutuisin elämään elämäni yksin, koska ihmissuhteiden luominen on ollut minulle äärimmäisen vaikeaa. (johtuen osittain lapsuudestani, alkoholisti-isä ja persoonallisuushäiriöinen äiti) Olen elänyt kahdesti parisuhteessa. Teinipoikana 14 vuotiaasta 18 vuotiaaksi. Tuosta suhteesta toipuminen kesti 3 vuotta, ennen kuin pystyin olemaan naisten kanssa missään tekemisissä. Tärkeimmän ihmisen menetyksesät (tuhoutunut parisuhde nyt) en usko että jaksan millään nousta. Painoni on pudonnut lyhyessä ajassa 10 kiloa. En oikein jaksa syödä. Olen koulutuksessa nyt, mutta se jää kohta kesken. En kykene siellä mihinkään.
Ainoa keino millä tuska hellittäisi on itsemurha. Miksi se on niin kielletty? Lähisukulaisia on kaksi. Tiedän että heitä ratkaisuni satuttaisi kovin, mutta en jaksa elää jatkuvassa helvetissä edes heidän vuokseen.
Olen työttömänä. Lisäksi minulla on päihdeongelma. (tosin tällä hetkellä olen puhtaana jo yli 3 viikkoa ollut) Ystäviä ei ole. Ei mitään suuntaa elämälle. Eikä minkäänlaista halua elää, nautintoa en saa mistään. Ikää on 29, ja elämä tuntuu jo täysin eletyltä. Joutuisin elämään elämäni yksin, koska ihmissuhteiden luominen on ollut minulle äärimmäisen vaikeaa. (johtuen osittain lapsuudestani, alkoholisti-isä ja persoonallisuushäiriöinen äiti) Olen elänyt kahdesti parisuhteessa. Teinipoikana 14 vuotiaasta 18 vuotiaaksi. Tuosta suhteesta toipuminen kesti 3 vuotta, ennen kuin pystyin olemaan naisten kanssa missään tekemisissä. Tärkeimmän ihmisen menetyksesät (tuhoutunut parisuhde nyt) en usko että jaksan millään nousta. Painoni on pudonnut lyhyessä ajassa 10 kiloa. En oikein jaksa syödä. Olen koulutuksessa nyt, mutta se jää kohta kesken. En kykene siellä mihinkään.
Ainoa keino millä tuska hellittäisi on itsemurha. Miksi se on niin kielletty? Lähisukulaisia on kaksi. Tiedän että heitä ratkaisuni satuttaisi kovin, mutta en jaksa elää jatkuvassa helvetissä edes heidän vuokseen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Hae ihmeessä keskusteluapua itsellesi ja heti!Soita auttavaan puhelimeen vaikka näin alkajaisiksi. Itsemurha ei ole ratkaisu. Jotkut itsaria yrittäneet ja siitä viime hetkellä pelastuneet ovat kertoneet joutuneensa aivan kauheaan paikkaan. Ethän halua samaa?
Voimia sinulle!
nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja keskityt pelkästään koulutukseen älä vaan jätä sitä kesken.sinulla on vielä kaikki ovet avoinna ja mahdollisuuksia vaikka mihin.pysy erossa alkoholista
ja muusta itsetuhoisesta niillä ei ratkaisua synny (minulla meni monta vuotta hukkaan viinan ja muiden päihteiden kanssa läträämiseen)
olen itse elänyt aika samanlaisia vaiheita elämässäni kuin sinä mutta sieltä vaan on noustu ja niin pystyt nousemaan aivan varmasti sinäkin!tällä
hetkellä sinusta tuntuu että elämä loppui tähän mutta ei se lopu ole sisukas se palkitaan aivan varmasti.
voimia!
Muuta pois sieltä vieraalta paikkakunnalta.
Sinä pärjäät ja itsemurha ei ole mikään ratkaisu.
Siskoni teki sen ja samalla hän tappoi osan myös minusta.
Älä sinä ole niin itsekäs.
Minä ikävöin siskoani joka päivä vieläkin vaikka tapahtuneesta tulee syksyllä 10 vuotta.
Olet nuori vielä.
Kaikki mahdollisuudet edessäsi.
Mene terapiaan siellä pääset käsittelemään lapsuuden traumojasi.
Ole sinä vahva.Ole mies.
Idioottityttöystäväsi ei ansainnutkaan sinua.
Voimia sinulle ja valoisaa ja lämmintä kevättä.
t.T
Älä tee mitään itsellesi, joohan? Suosittelen keskusteluapua myös. Et joudu elämään yksin, koska ihminen kyllä rohkaistuu kun on tarvetta. Etsiihän muutkin kumppania pilvin pimein netissä, livenä, monissa paikoissa.
Nainen teki väärin, koska oli epäkypsä. Olitte myös nuoria kun aloitte seurustella (sinä 22v), ei tainnut olla menovaihettakaan kummallakaan.
Toivo ja rauha ja onni tulee sydämeen -kun aikansa miettii mistä mikin johtuu, keskustelee ja kehittää vaikka itseään aina paremmaksi. Ja lopulta kaikki sujuu hyvin. --Monilla-- on samantyyppisiä ongelmia joskus elämässään. Voit aina tehdä jotakin, pyytää tätä naista ystäväksi ajan kanssa (tai enemmän kun aikaa kuluu -paitsi sattua voi siinä välillä kun nainen tuollainen töpeksijä on)(mutta voit huomatakin ettei olekaan oikea) tai jatkaa jonkun toisen luokse. Voit saada työtä, ystäviä, tukihenkilönkin jos haluat, kaikkea hyvää elämääsi. Ei monilla muillakaan ole yaina stäviä tai työtä tai perhettä -silti mennään eteenpäin kukin omalla tavallaan. Ja kyllä jos yrittää ystäviä saa. Kestävyys hiukan kehittyy, pian sua ei tollaset epäkypsät teot liikuta yhtään, kun tajuat kuinka epäkypsää huijaaminen ja sähköpostijutut on. Ja et tunne vielä tän ihmisen sisäistä maailmaa, vaikka tunsit tätä ihmistä, et tiedä kuka siellä lopulta on. Ulkokuorikaan ei kerro mitään.
Kului sulla aikaa vähän tai enemmän, tää varmasti selviää parhain päin. Varmasti. Nyt aikaa vaan annat -ei sormia napsauttamalla ajatukset selkeydy ja tietoa saa ja syyseuraus suhteita keksi. Vähitellen hyvät ajatukset ja oivallukset saapuu. Keskustele, lue. Ja tee jotain jos haluat saada -ystäviä, työtä, tai mitä haluat. Ruokahaluttomuus on normi oire, se menee ohi. Lekuri voi määrätä mielialalääkettä jos oikein hankala olo (toisille sopii lääke, toisille parempi vaikka keskustelu). Ja psykiatrikin auttaa tai muu, jos sellainen että antaa neuvoja ja empaattinen. Mutta joku selviää ilman, keskusteluavulla jne. Itsemurha-ajatukset viittaa masennukseen (ja psykoosiin joissain tapauksessa) joka aiheutuu pahasta ja loukkaavasta teoista. Siitä parantuu kyllä.
Älä tee mitään, katuisit niin katkerasti ja paljon, vaan ymmärrä että tuska menee pois. Kärisivällisyyttä elämään.
Haleja sinne oikein paljon. Positiivista energiaa ja ajatuksia tulee synkkyyden tilalle pian tai myöhemmin. Aktiivisuus on tärkeää jos haluat saada elämässä jotakin. Kukaan ei koputa oveen välttämättä, itse pitää itsensä tunkea minne haluaa. Sä itse päätät milloin teet elämästä paremman, ilman murhetta. Draamaa tarvitaan joskus jotta ymmärretään asioita, opitaan, ja ollaan sitten viisaampia. Itse säästäisin murheelta,.. huokaus... mutta sinäkin voit nyt kaikestahuolimatta päästä parempaan.
T. yksi nuori nainen
ps. kriisikeskus on hyvä -käyntiä tai soittoa, auttava puhelin, tukipaikat, tavallisten ihmisten kanssa juttelu, palstat ym. Oikeaa apua on olemassa.
Auttajia riittää varmasti, älä jää yksin.
Päihdeongelmaan tarviit ainakin apua, hae sitä. Jooko? Kannattaa lopettaa, myös alkoholi.
3 viikkoa on hyvä, puhtaana. Vierotusoireet voi myös hiukan masentaa -luulisin, menee ohi varmasti. Hyvä että 3 viikkoa. Hienoa.
sanoa, että päihteidenkäyttösi on voinut vaikuttaa naisen lähtemiseen yhtenä asiana, koska sekaisin olevan ihmisen tai muuten aineessa olevan kanssa on vaikeaa seurustella. Jos hän itse käytti, siitä vasta soppa voikin syntyä ja hänen pää myös sekaisin. En tiedä onko näin, spekulaatiota vain. Mutta älä syytä mistään nyt itseäsi, turhaa, keskity vain parempaan huomiseen ja nyt oot ollut ilman päihteitäkin.
Sinä olet siis upeasti nyt yrittänyt pois päihteistä, oli se viina tai muu, ja selvenpänä voit paremmin hoitaa sitä tai muuta suhdetta.
Myös vanhojen asioiden pohtiminen ja työasioiden liika murehtiminen ei tee suhteelle hyvää eikä sinulle, ne asiat kannattaa puhua ja hoidella muualla selväksi. Ja miksipä menneitä pitäisi miettiä, eletään tässä ja nyt. Muillakin on muuten kaikenlaisia vanhempia, joten ainoa et ole. Onneksi voi sitten muualta saada tukea, tukihenkilö tai muu ystävä jne. Eli suhteessa ja muutenkin, keskity positiivisuuteen. Sitten kun voit.
kumppaninkin kanssa siis voi puhua jos on sellainen kumppani, mutta auttaja osaa auttaa paremmin aina
Neljän tunnin yönien jälkeen ja tämän ketjun luettuani tuntuu hieman paremmalta. On ehdottomasti totta että päihteidenkäyttöni ja työttömyys vaikutti naiseni lähtöön. Tämän 3 viikkoa olen ollut puhtaana käymällä vertaistukiryhmissä. AA ja NA. Itse asiassa keitän kahvia nyt eräässä ryhmässä. Eilinen oli todella huono päivä. Vajosin kovaan synkkyyteen.
Nämä ketjun viestit helpottivat, saattaa ehkä kuulostaa oudolta mutta ne tekivät niin. Ainakin joku välittää toisen tuskasta sen verran että viitsii vastata. Se tuntuu hyvältä.
olin vielä jonkin aikaa sitten _melko_ kova juomaan.. pidin 2 viikon tauon koska viina pahensi depressioo. 2 viikko kuivin suin ja depressio paheni, viinaviekkarit?
depis lieventy myöhemmin, 3-4 viikon jälkeen.
ja nyt ei vaivaa enää hirveemmin, otan kuppia max. kerran viikossa.
Kyllä alkoholista voi tulla kaikenlaista, vaikka joisi kerran viikossakin, toisille siitä voi tulla jotakin. Ainakin depressiota voi tulla. Ja ajatukset voi mennä vähän sekaville raiteille. Ja jos joit paljon ja lopetit, toki varmaan tuli niitä vierotusoireita. Elimistö "selkenee" aikanaan.
Itse join ennen elämässäni hiukan, vähästä määrästä saattoi tulla sen jälkeen kaikenlaista. Sitten kun lopulta en juonut, eikä ole sosiaalisia -miksi pitäisikään olla -eikä muita paineita ottaa ollenkaan -tuntuu hyvältä -olen tervekin. Muuta terveellisempää kun voi juoda.
Kofeiini, myös teessä ja energia juomissa ja suklaa voi myös alkoholin lisäksi joillekin aiheuttaa jotakin -oireita. Tupakka ei, ellei polta pitkään.
Ei se haittaa vaikka olet työtön, kyllä työtönkin kelpaa tottakai, muutenhan menisi liian pinnalliseksi touhuksi. Vaan jos ehkä itse valittaa liikaa työttömyyttä voi olla hankalaa parisuhteelle. Eli puhuminen muualla siihen auttaa jos liiaksi pyörii omassa mielessä, ja se ymmärrys että aina löytyy uusia työpaikkoja.
Sinähän olet ahkera kun kurssilla käyt, sen lisäksi ei nyt monikaan jaksaisi työssä käydä. Kaikki aikanaan -työtä ehtii tehdä ja saada.
Mun mielestä sulla on hyvät mahikset kaikkeen hyvään. Tiedät mistä kaikki johtuukin (tai voi aina miettiä) ja voit myös aina tehdä hiljakseen asioille jotakin.
Kun oot näissä vertaistukiryhmissä, se taitaa auttaa kyllä siihen päihteettömyyteen tosiaan. Älä muiden murheita ota itseesi niissä, vaan positiivisen rauhallisesti eteenpäin. Muualtakin saat myös tukea ja apua.
Halauksia vielä.
on eteenpäin vierivä aika.Se parantaa kovia
kokemuksia.ÄLÄ luovuta,mun on pitänyt selvitä
mieheni konkurssista,avioerosta,luopumisen
tuskasta,toisen pitkän suhteen päättymisestä
josta ei ollut muuta kuin tie ylöspäin niin
pohjalla kävin.Kolmen lapsen yksinhuoltajuudesta
yksin.Se on ollut todella rankkaa,lääkärissä
kävin ja sain tukea ja mietoa lääkettä
ahdistukseen.Nyt elämäni on kunnossa,yksi lapsi
enää huollettavana,on työ ja kaunis koti,
kaikesta kiitollinen.Monta kertaa mietin että
kun kuolis pois näistä ahdistuksista,MUTTA
ME ELETÄÄN VAAN KERRAN JA ELÄMÄ ON AINUTLAA-
TUINEN LAHJA.Muista susta vaikeuksien kautta
kasvaa vahva ihminen vaikka nyt et jaksa ehkä
sitä niin ajatella.Sydämestäni toivon sulle
voimia eteenpäin elämääsi.
Sää voisit salaa sen tietämättä koittaa ottaa uhteyttä sen johonkin sukulaiseen ja kertoa sille. EI maksa paljon vaivaa. Vaikka toiselle vanhemmalle. Jos sitten äityy pahemmaksi niin rupea vaikka naimaan sen äitiä...
täh? jätä kuka ootkin asiattomat kommenttis jollekin muulle palstalle.
Elämä on joskus monimutkaisen vaikea ja hyvin masentavaa.Itsemurha ei kuitenkaan hyvä ratkaisu.Olin itse kerran henkisesti hyvin loppu ja sain mielestäni hyvän neuvon.Minulle sanottiin kun henkiset voimat on vähissä ja ajatukset kiertää ympyrää silloin kannattaa rueta rääkkäämään kroppaa.Eli kuntoilemaan.Tehdä mitä kuntoilulajia vaan, vaikka vain kävellä raittiissa ilmassa.Alottaa pienestä mutta lisätä pikkuhiljaa.Kun kuntoilee itsensä väsyksiin niin ajatuksetkin muuttuu kun aivot saa happea ja kroppa on rennon väsynyt.Kokeilin tätä vaikka minusta se tuntui huuhaalta..Vaan yläättävää se oikeesti toimi.Olet vielä nuori ja sinulla elämä edessä eikä koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan.Kyllä elämässäon myös tähtihetkiä.Vanhat ihmiset sanoo että elämä on itkua ja naurua vuorotellen...Jaksamista sinulle hae itsellesi apua jos itse et jaksa mut älä luovuta...Kaikkea hyvää sinulle.(huomasitkos että täälläkin on sinulle tukioita:::
Uskon, että elämäsi on tällä hetkellä todella vaikeaa. Olen kokenut menetyksiä myös itse ja se jos mikä tekee pitkän syvän viillon ja haavan. Sinulla on oikeus pohtia juuri noita asioita mitä viestissäkin kerroit. Mutta haluan sinun tietävän, että elämällä on sinulle vielä paljon annettavaa, vaikka juuri nyt siltä ei tuntuisikaan. Itellä meni 5 vuotta päästä yli omista menetyksistä. Olin siis jätetyn osassa. Tuntui ettei elämä mene eteenpäin yhtään. Halusin vajota synkkyyteen. Ruoka ei maistunut ja laihduin myös. Ulos meneminen oli vaikeaa ja toisten ihmisten kohtaaminen. Olin voimaton.
Mutta eräs hyvä ihminen sanoi minulle näin ja sanon sen nyt sinulle. Sinun ei tarvitse jaksaa tänään ja uhkua elämänintoa. Ole heikko, sitä voit olla. Sure, itke. Se helpottaa. Jos päivän vieminen iltaan tuntuu vaikealta. Elä hetki kerrallaan. Sinulla ei ole mihinkään kiire. Ole tässä ja nyt.
Olen täysin varma, että sinua odottaa sellainen elämä, josta et ole voinut kuvitellakaan, onnellinen sellainen. Ja sen vuoksi kannattaa yrittää jaksaa. Niin minullekin kävi, vaikka se vei monta vuotta. En ikinä olisi uskonut, että sellaisen surun yli voi päästä. En ikinä.
Ei itsemurha ole kiellettyä, se on jokaisen oma valinta. Mutta ole rohkea ja uskalla kohdata suru. Toivon koko sydämestäni sinun tekevän sen. Elämä on täynnä piikkejä.
Toivon sinulle kultaisia enkeleitä varjelemaan sinua. Ja jos kukaan muu ei sinua kuule ja tuntuu että olisit aivan yksin. On aina Yksi joka kuulee ja näkee sinut, jos vain itse uskoo siihen. Siihen voi aina turvautua.
Sinä olet rakas ja hyvä ihminen tunnen sen!
Teidän viestinne auttavat minua. Eilinen oli todella paha päivä. Mutta nyt yritän taas sinnitellä eteenpäin, päivä kerrallaan.
Tänäänkin 3 suomalaista tekee itsemurhan...en ole sittenkään varma haluanko liittyä tuon joukon jatkoksi ja luovuttaa.
paljon tuo lämmitti sydäntäni. Kaikki me olemme toisillemme lähimmäisiä. Niin myös sinä, ja tahdon, että pärjäät elämässä ja jaksat päivä kerrallaan. Pahoja päiviä tulee, mutta nekin kuuluvat elämään. Sinä olet ihana ihminen. Minäkin yritän sinnitellä.
Usko että tämä menee ohi. Tämäkin menee ohi. Sydän toipuu. Anna itkun tulla. Sinulla on paljon annettavaa. Ei tuska tapa. Se tekee sinusta ymmärtävämmän ihmisen.
Aina on toivoa, ei kannata luovuttaa. -Levätä voi (ja vaikka ulkoilla) jos siltä tuntuu ja miettiä miksi, milloin, mitä ja tehdä asioille jotakin rauhassa. Ihan lepääminen ja lämpö auttaa myös, positiivisen energian ja ajatusten lisäksi. Joskus tietysti asioiden käsittely ensin auttaa. Hetkessä ihmisen on vaikeaa käsitellä asiat, aikaa tarvii aina, ja siitä pääsee eteenpäin, tulee oivalluksia.
Kivojen asioiden tekeminen on hyvä juttu, mistä itse tykkää. Voi tehdä vaikka listan siitä mistä tykkää. Siis tervehenkisiä asioita tarkoitin. Maailmassa kun on ihania asioita, päihteissä vaan ei huomaa niitä. Ilman voi alkaa löytämään vaikka mitä upeaa.
Muutenkin voi suunnitella positiivisen tulevaisuuden itselleen. Realismia ja silti pientä yritystä. :)
Jokainen on arvokas ja upea, itsetunto voi siis olla hyvä. Kelpaat juuri sellaisena kuin olet.
Miksi kuluttaa aikaansa koskaan syyttelemällä itseään yhtään mistään. Turhaa, menneisyys meni jo. Nyt on tänään ja tänään on parempi tehdä oikein. Jos tulee moka, sitä voi aina korjata.
Muista myös että jos on taivas olemassa, siellä olisit kuitenkin katunut katkerasti ja surrut vaan -koska olisit vain ymmärtänyt sen että olisit voinut jokaiselle sinua vaivaavalle asialle tehdä jotakin. Ongelmathan ei katoa sielläkään, vaan ne voi joutua selvittämään itselleen ja ehkä muualle. Täällä taas voi tehdä näille asioille jotakin. Sieltä kun tekstiviestin lähettäminenkin olisi vaikeaa... odottelisi tiettyä ihmistä 70 vuotta tai miettisi minkälaista olisi ollut tutustua täällä ihaniin ihmisiin ja minkälaista olisi ollut elää -olisi käynytkin ihan hyvin. Moni muukin kun on samanlaisissa tilanteissa kuin sinä. Kannattaa elää nyt. Kaikilla on hankalaa jossain kohdin. Vaikeudet menee -ohi.
Nyt sit toiset ajatukset, en siis vatvo mitää synkkää vaan ihan eri jutut. Eikös niin? Ihan normi positiivisia juttuja vaan. :)
Sua ei ole kukaan määritellyt, sinä itse vaan, voit olla mitä tahansa haluatkin. Siis kaikkea upeaa. Voit kehittää sisäisiä ominaisuuksiasi. Näin ollen koska ihmiset muuttuu muutenkin ja kehittyy ja on piilossa eri ominaisuuksia, ei edes naisesi tiennyt mitä kaikkea hyvää susta löytyy -ehkä hän näki vain päihteitä liikaa. Eli ilman päihteitä, parempi.
Jokainenhan voi päättää päivistään.Joskus muinoin se oli lainopillisesti tuomittava teko tai yritys,ajat ja lait ovat muuttuneet.
Me ihmiset olemme ja ajattelemme kaikesta monella eritavalla.Minulla on voimakas uteliaisuus aina saada nähdä miten vaikeuksissa käy ja minkälaista on vaikeuksien jälkeen.
Se onkin se paras hetki,kun huomaan ylipäästyä,että hei,mä selvisin hengissä.
Mutta sinähän teet tietysti omat tärkeät ratkaisusi itse,enkä haluaisi vaikuttaa noin tärkeään päätökseen.
Kiva ilma,lähden syöttämään sorsia nyt kun niitä vielä on..:)
Jäänkö tosiaan paikkakunnalle,jonne minua ei sido mikään?
Pysynkö ikuisesti työttömänä?
Olenko pysyvästi juoppo?
Enkö kukaan tule kohtaamaan minua ystävänään?
Jatkuuko laihtumiseni?
Jääkö koulutukseni kesken?
Et saisi koskaan tietää vastausta noihin kuuteen kysymykseen.Kun saat vastauksen,päätä sitten vasta päivistäsi.
Jos nyt elät jatkuvassa "helvetissä", niin itsemurhan tehtyäsi elät siellä oikeassa Helvetissä!
Kokeile rukoilua, se auttaa, ennemmin tai myöhemmin.
Puhuminenkin auttaa, joten hanki juttelukaveri, täällähän niitä piisaa.
..että elät ikäänkuin suhteiden kautta. Kun nainen jättää, et halua elää tai sinulla kestää 3 vuotta toipua. Et näköjään arvosta omaa elämääsi lainkaan. Nyt olis itsenäistymisen paikka ja sinun pitäisi ymmärtää että kaikkein tärkein asia on oma elämä, ja suhteet muut ovat vain lisä (tai yksi osa) elämääsi, eikä suinkaan KOKO elämä. Ja henkilökohtaisesti naisena en halua tuollaista miestä itselleni joka on noin riippuvainen toisesta, pitää seistä omilla jaloillaan.Ei millään pahalla. Toki ero on kipeä asia mutta ei se saisi noin vaikuttaa.
Voi sinua nuori nainen,
et ole ehtinyt oppia, että ihmiset ovat hyvin erilaisia, meitä on niin paksu- kuin ohutnahkaisia. Jälkimmäisten tunteet ovat voimakkaammin näkyvillä, mikä osoittaa omanlajistaan voimaa. Ei tunneihmisiltä voi vaatia samaa kuin vähemmän herkiltä. Olen itse vanha nainen, jolla miehiä niin kotona kuin ystävinä, ja uskallanpa yleistää että miehiä on vain kahta lajia: herkkiä ja hiljaisia plus herkkiä ja puheliaita. Me naiset niitä henkisesti kovia joudutaan olemaan vaikkei haluttaisikaan.
Sinulle ketjun aloittanut Mies toivotan kaikkea hyvää; hienoa että olet kuivilla ja opiskelet! Kaikki muu paitsi se "kovanahkainen" (eikä sekään ole varmaa) nainen on elämässäsi hyvin! Löydät varmasti herkempiä ystäviä, kun olet selvin päin ja kuulolla. Lämpimiä terveisiä täältä tautipetin pohjalta!
melko kylmän vaikutelman, ainakin minulle! Toisesta muodostuu KOKO elämä ja elämän ehkäpä tärkein henkilö! Jos toisesta välittää ja rakastaa, niin sitä suurempi suru mitä enemmän on rakastanut. Ja silloin kun suru on pahimmillaan ja huono olo, ei tarkoita etteikö arvostaisi omaa elämää.
Et ole itse tainnut kokea vastaavaa. En minä ainakaan voisi olla niin kuin ei mitään olisi koskaan ollutkaan. Jätetyn suhtautuminen eroon voi olla vielä pahempaakin kuin aloittaja kirjoitti.
Nimimerk. kokemusta on
eroa pitkästä suhteesta!? Aloittajan kertomat tunteet kun ovat enemmän kuin tavallisia pitkän suhteen päättymisen jälkeen. Itsekin olen käynyt saman läpi ja selvinnyt.
Siinä olet oikeassa, että suhteiden tai niiden päättymisen ei saisi antaa hallita elämää liikaa... mutta siltikin...
Itse en kyllä silloin aikoinaan ollut se riippuvainen osapuoli, mutta vaikka tein eroamispäätöksenkin itse, kävin kuitenkin juuri nuo aloittajan kertomat tunteet läpi ja kävi minullakin siis pahimman tuskan aikana mielessä tehdä siitä loppu... Nyt olen kyllä onnellinen siitä, että jaksoin jatkaa elämääni- minulla on oma perhe jne. Ainoa asia, jota jäin harmittelemaan on kyllä se, että annoin silloin asian hallita niin paljon elämääni, enkä osannut nauttia siitä aikoihin. Nyt jos voisi kelata aikaa taaksepäin, käyttäisin tuonkin ajan johonkin mukavampaan- sellaiseen, mitä nyt tämän ikäisenä ja perheellisenä ei enää viitsi tehdä..:)
Valitse sopiva yhteys:
http://www.apua.info/apua_nopeasti.html
Hei,
olen itse ollut neuroosin vuoksi enemmän kuin lähellä sitä. ajattelin ihan samoin . ikää oli silloin saman verran. Nyt 35v.
Usko tai älä, niin jos et tee sitä , niin kiität vielä mua joku päivä. Ymmärrän hyvin tunteesi ja miltä tuntuu kun vaihtoehdot on vähissä. Etenkin mun kohdalla kukaan ei arvostanut mua , eikä arvosta vieläkään.Mutta pelastuin ja olen onnellinen kun sain elämältä jatkoaikaa.
Sama yksinäisyys oli mun vaivana , pieni vuokrakämppä koulupaikkakunnalla, ei yhtään ystävää, koulussa ei mitään haastetta. sairastuin pakkoneuroosiin.
Mulle ei onneksi ole käynyt vastaavaa naisten suhteen mutta tiedän läheltä katsoneena, mitä se voi aiheuttaa miehelle . itseasiassa mun veljelle. Et anna periksi nyt. et pirullakaan vaan ajattelet et sulla on tarkoitus täällä maan päällä. Älä tee sitä. Tiedät itsekin minkä murheen voisit aiheuttaa läheisillesi.
Mut erotti kuolemasta 2 vkoa jolloin sain sovinnon itseni ja perheeni kanssa. mutta se on ollut sen arvoista. usko tai älä , sä nouset vielä tuosta paskasta. Sun pitää nyt heti huomenna hakea aika psykiatrilta. äläkä ihmettele kun ne jotkut ei välitä.Haet uuden niin kauan että apu löytyy.
Nehän lyö maksulapun käteen ja siinä kaikki. Kun mä menin lääkäriin ,niin mulle lääkäri totes itsemurhasta kun pyysin ettei niin tapahtuis; mitäs sä sillä luulet voittavas. arvaapa vaan miltä tuntui. en kai mä tullut lääkäriin siksi, että kysyn mielipidettä vaan apua. Mutta on lääkäreitä jotka ymmärtää sua.
tsempppiä. kyllä tämä hoituu . pääasia on jo se, että kirjoitit tänne. se on hyvä merkki. et tee sitä.
paljon, niinkuin huomannet?? anna ihmisten auttaa sinua, on monia jotka auttaisivat mielellään.. lähetän sinulle lempeän energia halauksen smacks!!!.. olet monien ihmisten ajatuksissa ja tärkeä ihminen, sinusta välitetään ja tykätään..
Maailman pahuus ei mihinkään siitä häviä vaikak pois haluasit päin cvastoin joudut huomaavasi kiertämään tämän paskan uudestaan ja uudestaan läpi.
Vanhoja sieluja on paljon, maailma on mätä, mutta älä välitä, niin on ihmiskuntakin!
Sitäpaitsi olet ehtinyt jo vanhaksi, mutta kerron sulle yhden salaisuuden jos yrität itsemurhaa ikuista unta ja et siinä ensi kerralla onnistu, älä trhaan yritä uudestaan koska silloin maailmalla on sulle vielä joku kärsimys annettavanaan,
Hae miuluummin apua mietiskelystä, tajunna laajentamisesta, hengitystekniikoista jne.
MUtta jos jatkat sinnittelyä, kun aikasi tulee voi olal että pääsetkin jo lepoon etkä joudu enää kiertolaiseksi.
Elämän ilo mikä se on?
Jokapäiväine tuska ja lääkkeet eivät auta?
Kokeileppa tätä pakaa reppu hyvin, ota eväät ruisleipää ttetä jne, ja painu metsään aurinkoisena päivänä pois kaupunkien saateista, niin saatat saada sisimpääsi puhdisttetua ja saada elämän ilosi takasin.
Kokeile äläkä sinä päivänä ajattele itään negatiivistä,mene kävelylle nauttimaan luontoon itsestäsi ja omasta ajastasi.
Koska sinussa on MIESTÄ kirjoittaa murheistasi/ongelmistasi, sinulla on myös voimia tarpoa yli tämänkin hetteisen suon. ELÄ tunti, päivä kerrallaan. JAKSAMISTA SINULLE.
..itseasiassa olen kokenut muutaman eron, niistä surun jälkeen selvinnyt ja tajunnut ettei toisen menettämisen vuoksi kannata harkita mitään peruuttamatonta. En ole kylmä, olen vain tajunnut oman arvoni ja sen että jos joku ei minua arvosta/rakasta niin se ei ole syy elämäni päättymiseen.Eikä sinunkaan.Löydät jonkun joka sinua rakastaa ja ehkä paremmin kuin edellinen.
Tällä hetkellä tilanteesi varmaan tuntuu toivottamalta, mutta omalta kohdaltani voin sanoa, että elämäntilanteet saattavat muuttua hetkessä. Itsekin olen kokenut kumppanin menetyksen ja olen saanut potkut työpaikasta. Mutta kaikkien näiden epäonnistumisien jälkeen olen voinut todeta, että näistä "huonoista asioista" on aina tullut elämääni jotain hyvää.
Olen löytänyt uuden paremman puolison (vaikka silloinen tuntui silloin parhaalta mahdolliselta) ja hyvän työpaikan menettäminen tuntui myös kauhealta. Mutta tänään olen vielä paremmassa työpaikassa. Työtä se on vaatinut, mutta kaikki tehdyt asiat ovat kantaneet hedelmää.
Joten toivotan sinulle voimia uskoa parempaan huomiseen!
ymmärrän sua paremmin ku hyvin. välillä elämä potkii päähän niin pahasti että ei vain jaksa. kipu sisällä on niin suuri että tekis mieli vain luovuttaa. vaan edes sen takia että kipu loppus. kipu lamaannuttaa. jos se tekee sitä fyysisesti niin henkisesti se suorastaan tappaa. eikä millään ole enään mitään väliä. sitä vain toivois että kaikki loppuu. että vois vain nukahtaa ja lakata olemasta. päästä turvaan, jonnekki missä kukaan ei pysty satuttamaan. itsemurha ei ole hyvä ratkasu.. mutta siitähän tässä ei ole kyse.. kyse on siitä että kipu loppuu. en sano suuntaan tai toiseen miten pitäs toimia mutta ite oon yrittäny ajatella hetken kerrallaan. kuolema on varjo joka seuraa minua päivittäin. joskus sen kanssa tulee toimeen ja joskus ottaa todella koville. puhuminen usein helpottaa. ainaki vähän. koita jaksaa. ja kun et enään jaksa.. teet mitä sinun on tehtävä. kenelläkään ei ole oikeutta tuomita sinua sen takia mitä inhimillisyys ja yhteiskunta on saanut aikaan. voimia sinulle
Uskon että sinulla on vaikeaa. Mutta yritä jaksaa. Yritä etsiä niitä pieniä iloja täältä. Vaikka niitä pienen pieniä. esim. kuinka kaunista on katsoa nousevaa aurinkoa aamulla tai kuinka ihania ovat syksyisin putoavat lehdet. Sinulla on vielä kaikki edessäsi. Toivottavasti pääset siitä naisesta ylitse. Hän teki mielestäni töykeästi. Mitä jos yrittäisit puhua hänen kanssaan. Ehkä se helpottaisi vaikka et häntä takaisin saisikaan. Uskon ja toivon että löydät sen oikean naisen, ystäviä ja elämän halua. Elä päivä kerrallaan ja katso mitä tapahtuu. Jos tuo paikkakunta missä asut tuo liikaa muistoja mieleen niin muuta jonnekkin muualle. Toivottavasti saat asiasi järjestykseen. Mene juttelemaan jonnekkin missä sinua kuunnellaan. Älä turvaudu itsemurhaan koska voit kokea vielä paljon hyvää tai tehdä hyvää. Voit myös maalata tai piirtää tunteitasi paperille. Minua se ainakin auttaa kun pystyy näyttämään mitä tuntee. Toivotan sinulle paljon hyvää, toivoa, voimia ja uskoa elämään.
Hei - mies- .
Kovin mielelläni kuulisin - me kuulisimme - miten tämä viikkosi on alkanut?
Olisi mukava tietää mitä sinulle kuuluu tällä hetkellä. Tosin ymmärrän jos sinua ei jaksa kiinnostaa tällä hetkellä oikein mikään. Toivottavasti kuulemme sinusta jotain. Voimia sinulle!