... Mikä on minussa? Olen normaalin näköinen
tyttöihminen...ehkä keskitasoa
kauniimpikin,MUTTA. Minuun saatetaann ihastua,
mutta tutustuttuaan miespuoliset ihmiset pitävät
minua todella hyvänä kaverina, hauskana tyyppinä
tai sitten vaan naapurin kilttinä tyttönä.
Keskustelen asiasta kuin asiasta rehdisti ja
suorasti ja huumorintajussani ei ole mitään
vikaa. Onko tapani keskustella väärä...pitäisikö
ruveta "salaperäisemmäksi", että saisin jonkun
kiinnostumaan muutakin kuin ystävänä...
tyttöihminen...ehkä keskitasoa
kauniimpikin,MUTTA. Minuun saatetaann ihastua,
mutta tutustuttuaan miespuoliset ihmiset pitävät
minua todella hyvänä kaverina, hauskana tyyppinä
tai sitten vaan naapurin kilttinä tyttönä.
Keskustelen asiasta kuin asiasta rehdisti ja
suorasti ja huumorintajussani ei ole mitään
vikaa. Onko tapani keskustella väärä...pitäisikö
ruveta "salaperäisemmäksi", että saisin jonkun
kiinnostumaan muutakin kuin ystävänä...
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ole vähän "kanamainen", siitä miehet tykkää!!
Älkää nyt sanoko, että kaikki on tätä mieltä??
Mä en ainakaan moiseen halua ruveta, enkä kyllä
rupeakaan.
Joo, älä vaan missään nimessä ala
oleen "kanamainen" huh huh... silleen ei saa kuin
idiootteja jätkiä! Mitä mä neuvoisin tekeen, niin
o hieman salaperäinen ja cool. ns. jätä jotain
arvailujen varaan... ja vähän jotain tuhmaa,
pientä vihjailua tai pukeutumisen kautta...
En mä tiedä, jokainen tekee sen omalla tavallaan.
Mitä todennäköisimmin löydät vielä sen ihmisen
joka pitää sinusta juuri tuollaisena " kilttinä
naapurintyttönä"
Älä missään nimessä sano kaikkea suoraan,
esimerkiksi kysy onko miehellä tapana harrastaa
usein yhden illan juttuja tai kuinka kauan hän
seurusteli edellisen kanssa tai "Sano nyt,
jatketaanko me tätä tapailua vai ei?" ja älä
kysele muutenkaan suoria kysymyksiä. Miehet
juoksee silloin karkuun, sillä ei ne ihan täysin
suorista kysymyksistä pidä, ainakaan useimmat,
ahdistuvat vaan. Voit tietenkin puhua alkuunkin
ihan syvällisiä mutta ei mitenkään
henkilökohtaisuuksia..aluksi pintajuttelua ja
sitten vasta syvemmälle.
Järkyttäviä neuvoja. HUI kamalankauhistus! Nytkö
meinaatte pilata sen viimeisenkin kiinnostavan
naisen? Baarit ja tanssipaikat ja ylipäätään
mestat, missä vois tehdä tuttavuutta, ovat
täynnään tyhjää löpiseviä kanoja...hyyyiii!
Ole sinä vaan "naapurintyttö" ihan oma aito
itsesi, niin löydät arvoisesi kumppaninkin
ajastaan.
Enhän mä itteäni mihinkään muuttamaan pysty.
Yksinäisyyskään ei TODELLAKAAN päse vaivaamaan
sillä niitä kavereita/ystäviä on jo liuta
pino. ;) Eli ihih, sanon minä.
...todellakaan ole harrastanut moisten kysymysten
kyselyä. Mutta... suoruudella tarkoitin sellaista
avointa keskustelua. Eli, tapanani ei ole
lopettaa minkään aihepiirin keskustelua sen
takia, että menis liian rehdiksi/syvälliseksi. Ja
mielipiteeni sanon kyllä suoraan, mutta en
röyhkeästi. En ole sellaista myötäilijätyyppiä.
Ja kaipa naisella kuitenkin nykyäänkin saa olla
oma mielipide...vai mitä?!?
Saa naisella mielipiteitä olla, mutta on se totta
että useat jätkät "pelästyvät" jos niitä heti
esittää... Jätkät nauttii siitä ku ne saa luulla
olevansa JOTAIN!! Eli kannattaa piilottaa välillä
fiksuutensa ja käyttää sitä ns. salaa eli
ohjailla keskustelua niin että jätkä luulee niin
tekevänsä jne..
Sitten kun asia on edennyt on hyvä olla oma
itsensä, mutta aluksi voi pitää pientä "roolia"..
Ei anna heti kaikkea!!
Mielipiteitä tietenkin pitää olla, mutta
ensitapaamisissa en ole katsonut tarpeen hyökätä
syvällisillä, avoimilla jutuilla. Esimerkkejä
tiedän kaveripiiristäni, jossa naiset esittävät
liian suoria kertomuksia tai kyselyä ja näistä ei
useimmat vastakkaisen sukupuolen edustajat ilahdu
kuten eivät naisetkaan. Kun pääsee
luottamustasolle voi paukuttaa kuinka syvällistä
tekstiä tahansa toiselle. Eli näkisin kuitenkin
paremmaksi sen salaperäisyyden tavoittelun mistä
aikaisemminkin joku mainitsi. Miehet säikkyy
liian tietäviä naisia. Mut jokainenhan tekee
vaikutuksen kyllä omalla persoonallaan, joten
sinäkin tapaat varmasti niitä joiden kanssa olet
samalla aaltopituudella.
Tää nyt vaikuttaa ehkä vähän jänkkäämiseltä....
Mutta en siis tarkoittanut, että itse pyrkisin
heti alussa mihinkään superavoimeen ja
syvälliseen keskusteluun. Tietenkin jos kysytään
niiin vastaan. Siinäkö se sitten on? Kysyttäessä
pitää vaan hymähtää...niin johan kaikki
miespuoliset valloittuvat. Anteeksi, rupean kohta
kyyniseksi.
HiTaas!
En tietenkään tarkoittanut että tarvitsisi
hymähtää vaan. No, vaikea sanoa kun en tunne
tapausta, se taitaa olla aika henkilökohtaista
tuo kommunikaatio miesten ja naisten välillä. Jos
miehet kerta kysyy niin kait niille suoraan pitää
puhua. Minkälaisestahan tapauksesta on ollut
kysymys? Niin olisi helpompi pohtia juttua..
Homman pointti on siinä, että nuoret kundit
pelkää itsenäisiä likkoja. Kun jätkille tulee
ikää lisää ja alkavat ajatella muullakin, kuin
munillaan, niin sitten kiinnostus järkeviä
tyttöjäkin kohtaan lisääntyy. Tietysti on paljon
nuoria ja kysiä miespuolisiakin ihmisiä olemassa,
mutta keskimäärin tytöt kypsyvät poikia nopeammin.
Eli olisko sun deitit ollu hieman nuoria, jotka
säikähti sitä, että sulla on oma pää ja omia
ajatuksia? ;)
Älä muuta mitään. Se oikea osaa ottaa sun omatkin
asiat huomioon eikä säikähdä suoruuttasi. Oli
sitten vähän vnhempi tai nuorempi.
ja jos kaikki jäisivät kavereiksi tai ystäviksi,
niin ainakin itse olen huomannut, ettei liikaa
kavereita voi varmaan ollakaan. Ystäviä muutama.
Onpahan monta paikkaa minne mennä kahville, jos
ei muuta ;)
Eli don't worry be happy
Kiitos kommentistas!
Näin yleisenä kysymyksenä vielä sitten....missä
menee kakaroitten ikäraja....eikö alle
kaksvitosista löydy kun harvoista kypsiä
persoonia.... =)
vaikea kymysys, mutta sanotaanko näin, että pojat
on poikia. Ilmenee esim. kun isi ostaa pojalle
autoradan, niin ekan viikon ajan poitsu joutuu
yleensä jonottamaan autoradalleen, kun isi sillä
vaan ajelee... ;) Tai sitten, kun isi päästetään
autokauppaan tms. ja "tietty" pilke ilmestyy
silmäkulmaan. Joop. Tämä on kai
ihan "yleismiehinen" ilmiö, eikä toivottavasti
ainakaan sillä ole mitään tekemistä kypsyyden
kanssa! ;) heh
Kakaruus on sitten asia toinen. Kakaruus lähtee
sitten, kun on nähty tarpeeksi maailmaa ja alkaa
omat näkemykset ja "real world" kohtailemaan yhä
useammassa kohdassa toisensa ;)
Joten alle 25v on kyllä aika vähän maailmaa
nähneitä kundeja. Maailmaa nähneillä en tarkoita
tyttöjä sänkyyn kaataneita hemmoja vaan todella
paljon asioita nähneitä ja kokeneita.
25 v on kuitenkin se rajapyykki, jolloin
normaalit kundit alkaa olla pois äidin helmoista.
Eli kyllä minä vähän sitä mieltä oon, että
kakarat löytyy äidin padan viereltä :) Miten voi
ottaa vastuuta mistään, jos ei oo koskaan
tarvinnu mistään vastuuta ottaa, edes
siivouksesta, pyykistä, vuokrasta/lainasta tai
jostain muusta henkilökohtaisesta vastuusta?
Jos hemmo asuu omillaan, sen kämppä on jossain
järjestyksessä, ei oo veloissa, käy töissä, niin
kaipa sitten ainakin jollain lailla kypsän
ihmisen merkit on täynnä.
(ihmisten kategorioihin laittamisessa ei oo
sitten mitään mieltä, joten kaipa kypsyyden
rajankin määritteleminen on aika hölmöä)