Jokin aika sitten käsiini sattui Pertti Hemanuksen teos Väärä vakaumus. Pertti Hemanushan on henkilö, joka Suomessa on vaikuttanut varmasti eniten opiskeleviin toimittajanalkuihin, pitihän Hemanus vuosikymmenet hallussaan Tampereen yliopiston tiedotusopin professuuria. 1960-luvulla Hemanus toimi Revon kaudella Yleisradiossa.
Odotukseni olivat korkealla kun tartuin tähän teokseen. Odotin, että Hemanuksen oletettu älyllisyys ja terävä ajattelu häikäisevät minut ja tulevat vastaan joka riviltä. Toisin kävi. En voi kuin ihmetellä syitä koko teoksen julkaisemiseen. Kirjan tarkoituksena on muistella kirjoittajan elämää. Elämänkerralliset muistelot katkaisee kuitenkin kovin usein katkeroitunut vuodatus ja kiukku, josta tulee mieleen nurkkaan ajettu rotta.
Kirjan nimi on sinänsä osuva ja rehellinen. Kenties ainoa rehellinen asia koko kirjassa. Muuten tuleekin paksua puuroa oikein olan takaa. Jonkinlaisiksi henkilökohtaisiksi muistelmiksi tarkoitettu kirja päätyykin katkeraksi tilitykseksi Yhdysvaltain hirmuisuudesta ja Hemanuksen suhteesta kommunismiin. Tuntuu merkilliseltä, että tähän Yhdysvaltojen rooliin Suurena Saatanana keskitytään kokonaisen luvun verran. Sitten asiaan palataan vielä muissakin kirjan luvuissa oikein raskaimman jälkeen. Hemanus ei saa tarpeekseen. Saarnamiehen into on yhä tallella. Aatteen paloa ja alhaista mieltä. Kukapa kieltää kirjoittamasta Yhdysvalloista, vaikkapa perättömyyksiäkin kuten Hemanus tekee? Ei kukaan tietysti. Meillähän on sananvapaus ( paitsi ehkä niinä aikoina kun Hemanus itse toimi professorina ja sananvapautta Neuvostoliiton suhteen rajoitettiin, mutta se ei kai kuulu tähän..? ). Silti ihmetyttää. Jos itse kirjoittaisin muistelmani, niin ne käsittelisivät minua ja elämääni. Saa sen vaikutelman, että Amerikan Yhdysvallat on poikkeuksellisen tärkeä tekijä Hemanuksen elämässä, kenties koko hänen elämänsä liikkeelle paneva voima. Surullista?
Hemanus on kirjoittanut monologin. Kyseessä on heikon, ärtyisän ihmisen viimeinen hyökkäys. Sääli, ettei edes elämänsä illassa ihminen löydä arvokkuutta ja pääse sopuun asioitten kanssa. Hemanus haukkuu historian henkilöt, ne journalistit jotka ovat uskaltaneet kyseenalaistaa tai tutkia hänen omia toimiaan ja tietysti Amerikan Yhdysvallat siinä kaupan päälle. On harmi, että historia tosiaan on niin ilkeä, ettei suostu toimimaan Hemanuksen toivomalla tavalla. Vielä harmillisempaa hänen omalta kannaltaan, ettei hän ole koskaan oppinut olemaan hyvä häviäjä. Otetaanpa esiin muutama sitaatti. Sivulla 67 kyytiä saa marsalkka Mannerheim. ”Hiukan hänen köyhyydessään minua hiertää se, että hän ei mitenkään lähestynyt Suomen köyhiä..” Ilmeisesti Hemanus ei laske Mannerheimin Lastensuojeluliittoa minkään arvoiseksi. Tuo järjestöhän on jo vuosikymmenet omistautunut maamme lasten ja nuorten hyvinvoinnille, yhteiskunnalliseen taustaan katsomatta. Mutta ilmeisesti tämä ei ollut sellaista ”lähestymistä” mitä ystävämme Pertti kaipaa. Perttimme ei myöskään vaivaudu selittämään, millainen marskin hänen mielestään olisi siis pitänyt olla. Ikävää, että historian henkilöiden persoonallisuuksia ei voi muuttaa Hemanuksen mieleisiksi.
Paikoitellen saarnaaminen, ruikuttaminen ja selittely saa suorastaan koomisia piirteitä. Sivulla 87 Hemanus toteaa tunteikkaasti ( tarkoituksena jollakin tavalla todistella omaa poliittista puolueettomuuttaan ) ”Kotiin tultuani olen joskus hieman haikeana kuunnellut vappuista työväenmusiikkia, kaiken aikaa tuskaisesti tietäen, että en saa antautua sen valtaan..” Liikuttavaa. Tai no, pikemminkin naurettavaa. Varsinkin kun Hemanus monessa otteessa kertoo äänestäneensä SKDL:ää ja nykyisin Vasemmistoliittoa. Eli työväenmusiikin mukaan on varmasti tultu tempauduttua useammin kuin kerran. Ja väliäkö tuolla oikeastaan on, tempautuu tai ei, mutta väliä on Hemanuksen epäjohdonmukaisuudella joka juoksee punaisena lankana läpi koko kirjan.
Tuntuu kuin kirjailija olisi shokkitilassa. Nykyisin, kun pelkkä työväenaatteen nimeen vannominen ei takaakaan ihmiselle koskemattomuutta ja mahdollisuutta tehdä mitä lystää, on Pertin varmasti ikävä olla. On kaiken maailman ikäviä silvasteja ja muita, jotka eivät jaa samoja ihanteita. Voi voi, surullinen juttu. Suorastaan itkuiselta Hemanus kuullostaa silloin, kun ”kehottaa” ihmisiä skandalisoimaan Tampereelta valmistuneet toimittajat. Silvasti-pakkomiellekin johtaa pienoiseen saarnaan, missä kirjailijan ylimielisyys saa hänet voihkimaan omaa ”typeryyttään” kun alentui opettamaan (?) Silvastille tieteenteorian perusteita. Ilmeisesti turhaan, koska Silvasti sitten uskalsikin ajatella eri tavalla kuin Hemanus. Hyi. Mutta jos nyt jonkinlaisen summa summarumin sanoisin, niin se olisi seuraava: kirjan otsikko oli hyvä, oivaltava ja paikallaan. Väärä vakaumus. Sinäpä sen sanoit, Pertti, sinäpä sen sanoit.
Odotukseni olivat korkealla kun tartuin tähän teokseen. Odotin, että Hemanuksen oletettu älyllisyys ja terävä ajattelu häikäisevät minut ja tulevat vastaan joka riviltä. Toisin kävi. En voi kuin ihmetellä syitä koko teoksen julkaisemiseen. Kirjan tarkoituksena on muistella kirjoittajan elämää. Elämänkerralliset muistelot katkaisee kuitenkin kovin usein katkeroitunut vuodatus ja kiukku, josta tulee mieleen nurkkaan ajettu rotta.
Kirjan nimi on sinänsä osuva ja rehellinen. Kenties ainoa rehellinen asia koko kirjassa. Muuten tuleekin paksua puuroa oikein olan takaa. Jonkinlaisiksi henkilökohtaisiksi muistelmiksi tarkoitettu kirja päätyykin katkeraksi tilitykseksi Yhdysvaltain hirmuisuudesta ja Hemanuksen suhteesta kommunismiin. Tuntuu merkilliseltä, että tähän Yhdysvaltojen rooliin Suurena Saatanana keskitytään kokonaisen luvun verran. Sitten asiaan palataan vielä muissakin kirjan luvuissa oikein raskaimman jälkeen. Hemanus ei saa tarpeekseen. Saarnamiehen into on yhä tallella. Aatteen paloa ja alhaista mieltä. Kukapa kieltää kirjoittamasta Yhdysvalloista, vaikkapa perättömyyksiäkin kuten Hemanus tekee? Ei kukaan tietysti. Meillähän on sananvapaus ( paitsi ehkä niinä aikoina kun Hemanus itse toimi professorina ja sananvapautta Neuvostoliiton suhteen rajoitettiin, mutta se ei kai kuulu tähän..? ). Silti ihmetyttää. Jos itse kirjoittaisin muistelmani, niin ne käsittelisivät minua ja elämääni. Saa sen vaikutelman, että Amerikan Yhdysvallat on poikkeuksellisen tärkeä tekijä Hemanuksen elämässä, kenties koko hänen elämänsä liikkeelle paneva voima. Surullista?
Hemanus on kirjoittanut monologin. Kyseessä on heikon, ärtyisän ihmisen viimeinen hyökkäys. Sääli, ettei edes elämänsä illassa ihminen löydä arvokkuutta ja pääse sopuun asioitten kanssa. Hemanus haukkuu historian henkilöt, ne journalistit jotka ovat uskaltaneet kyseenalaistaa tai tutkia hänen omia toimiaan ja tietysti Amerikan Yhdysvallat siinä kaupan päälle. On harmi, että historia tosiaan on niin ilkeä, ettei suostu toimimaan Hemanuksen toivomalla tavalla. Vielä harmillisempaa hänen omalta kannaltaan, ettei hän ole koskaan oppinut olemaan hyvä häviäjä. Otetaanpa esiin muutama sitaatti. Sivulla 67 kyytiä saa marsalkka Mannerheim. ”Hiukan hänen köyhyydessään minua hiertää se, että hän ei mitenkään lähestynyt Suomen köyhiä..” Ilmeisesti Hemanus ei laske Mannerheimin Lastensuojeluliittoa minkään arvoiseksi. Tuo järjestöhän on jo vuosikymmenet omistautunut maamme lasten ja nuorten hyvinvoinnille, yhteiskunnalliseen taustaan katsomatta. Mutta ilmeisesti tämä ei ollut sellaista ”lähestymistä” mitä ystävämme Pertti kaipaa. Perttimme ei myöskään vaivaudu selittämään, millainen marskin hänen mielestään olisi siis pitänyt olla. Ikävää, että historian henkilöiden persoonallisuuksia ei voi muuttaa Hemanuksen mieleisiksi.
Paikoitellen saarnaaminen, ruikuttaminen ja selittely saa suorastaan koomisia piirteitä. Sivulla 87 Hemanus toteaa tunteikkaasti ( tarkoituksena jollakin tavalla todistella omaa poliittista puolueettomuuttaan ) ”Kotiin tultuani olen joskus hieman haikeana kuunnellut vappuista työväenmusiikkia, kaiken aikaa tuskaisesti tietäen, että en saa antautua sen valtaan..” Liikuttavaa. Tai no, pikemminkin naurettavaa. Varsinkin kun Hemanus monessa otteessa kertoo äänestäneensä SKDL:ää ja nykyisin Vasemmistoliittoa. Eli työväenmusiikin mukaan on varmasti tultu tempauduttua useammin kuin kerran. Ja väliäkö tuolla oikeastaan on, tempautuu tai ei, mutta väliä on Hemanuksen epäjohdonmukaisuudella joka juoksee punaisena lankana läpi koko kirjan.
Tuntuu kuin kirjailija olisi shokkitilassa. Nykyisin, kun pelkkä työväenaatteen nimeen vannominen ei takaakaan ihmiselle koskemattomuutta ja mahdollisuutta tehdä mitä lystää, on Pertin varmasti ikävä olla. On kaiken maailman ikäviä silvasteja ja muita, jotka eivät jaa samoja ihanteita. Voi voi, surullinen juttu. Suorastaan itkuiselta Hemanus kuullostaa silloin, kun ”kehottaa” ihmisiä skandalisoimaan Tampereelta valmistuneet toimittajat. Silvasti-pakkomiellekin johtaa pienoiseen saarnaan, missä kirjailijan ylimielisyys saa hänet voihkimaan omaa ”typeryyttään” kun alentui opettamaan (?) Silvastille tieteenteorian perusteita. Ilmeisesti turhaan, koska Silvasti sitten uskalsikin ajatella eri tavalla kuin Hemanus. Hyi. Mutta jos nyt jonkinlaisen summa summarumin sanoisin, niin se olisi seuraava: kirjan otsikko oli hyvä, oivaltava ja paikallaan. Väärä vakaumus. Sinäpä sen sanoit, Pertti, sinäpä sen sanoit.
Vastaukset 43
Vanhimmat
On se varsinainen valehtelija tuo Hemanus. Hyvä ettet uskonut mitä sanoo.
"Odotukseni olivat korkealla kun tartuin tähän teokseen. Odotin, että Hemanuksen oletettu älyllisyys ja terävä ajattelu häikäisevät minut ja tulevat vastaan joka riviltä...."
Nyt kun vielä oppisit olemaan itse valehtelematta...
Ja eiks tuommoinen hengentuote peräti kuuluisi tuonne Kirja-arvostelupalstalle;)
Eipäs nyt unohdeta, että herra Hemanus nimenomaan pyrkii ( mitä ilmeisemmin ) ottamaan nk. elämänkerrassaan kantaa yhteiskunnallisiin ilmiöihin ( ts. ruikuttamaan Aatteen kuolemaa ). Siksi siis luonteva valinta pistää se maailman menoa palstalle. Kirjan nimi olisi hyvin voinut olla vaikka "Miksi maailma ei mennyt niinkuin Minä tahdon", kirjoittanut Pertti Hemanus, politrukki.
Olisi kai pitänyt laittaa kuuluisi sanan kohdalle sopisi;)
Elämänkerroissa usein otetaan kantaa yhteiskunnallisiin ilmiöihin, monasti jälkikäteen huvittuneena silloisesta vouhkaamisesta, toki myös jälkiviisautta ja ihmettelyäkin löytyy. Parinkymmenen vuoden päästä tulevat elämänkerrat ovat varmasti mielenkiintoisia kuvauksia tästä ajasta ja tapahtumista.
No ei hemanus ainakaan ole yhtään huvittunut menneistä vouhkaamisistaan. Tosikkona paasaa yhä samaa yhtä asiaa. samaa sontaa täynnä on myös tuo kirja väärä vakaumus. Tiedoksi vaan!
Terv. kirjan lukenut
siis että "arvostelu" hengentuotteena sopisi tuonne harrypotter-lukukokemusten joukkoon?
Suvaitsen epäillä sitäkin. Harry Potterinsa lukeneet kertovat lukukokemuksestaan sentään aidosti ja tarkoituksenaan jakaa kokemuksensa muiden kanssa. Ei heillä ole päällekäyvää ideologista tulkintarvetta.
Tässähän taas on kysymys lähinnä Hemanuksen hyväksikäytöstä ihmelampaan ennakkoluulojen ja olemassaolevien mustamaalaustarpeiden purkamiseen. Ei pelkästään hyökätä vaan yökätään. Rahtunen sadismiakin on mukana alusta alkaen - otetaan ikään kuin takakenoa, tukeva lyöntiasento: "odotin että..." Ja sitten annetaan ylen kaikki mikä on (ehkä koko elämän ajan?) kiertänyt vatsanpohjalla sulamatta.
Kirja-arvostelu, kuten muutkin julkaistavaksi tarkoitetut tekstit, pitäisi kuitenkin laatia edes joitakin journalistisia periaatteita noudattaen. Hemanus on niitä minullekin opettanut. Yksi tärkeimmistä säännöistä on se, ettei riitä, että jutun kirjoittajalla on jokin syy juttunsa kirjoittamiseen. Jutussa täytyisi myös olla jokin syy jonka vuoksi lukijan kannattaa se lukea.
Mutta tämä "arvosteluhan" on vain maailman tekopyhintä omissa liemissä lillumista, oman katkeruuden ja kitkeryyden kirjaamista. Taustalla vaikuttava ns. valikoiva lukutapa on ongelma sinänsä. Se kertoo siitä, että vaiva on jatkunut jo pitempään.
No, jokainen juttu saa ansaitsemansa lukijat, niin kriitikot kuin myös suitsutukset. Ja jotten jälkimmäisiä unohtaisi, siteeraan tähänastiset tähän: "Kuka helvetti on hemanus? Onko se se vanha kommari idiootti?" Ja toinen: "Kyllä se on tämä sama vanha änkyrä."
Toki tuon ;) Mutta eiköhän arvostelukin usein peilaa kuitenkin myös arvostelijan omaa arvomaailmaa, olkoonkin se sitten kuinka outo tahansa?
Noista siteeraamistasi kommenteista päätellen, olisi kenties sittenkin ollut fiksumpaa laittaa kirjoitus sinne "harrypotterlukukokemusten" joukkoon, olisi kenties tullut hilpeämpiäkin kommentteja, kenties jopa järkeviä;)
Kuka helvetti on hemanus?
Onko se se vanha kommari idiootti?
Kyllä se on tämä sama vanha änkyrä.
Sama mies.
Nuorempi ikäpolvi on tosiaan onnekasta kun eivät edes tiedä siitä miehestä mitään. Toista se on kun on joutunut vuosikymmenet sietämään sitä lässytystä. Kirjaa en ole lukenut enkä aio lukea. Tiedän jo vanhastaan sen mitä Hemanuksella on sanottavaa. Toimittajakaveri oli kyllä sen lukenut ja nauranut makeasti. Ilmaisu oli ollut niin pateettista ja tekopyhää että oksat pois.
Jankutti liikaa sitä neukkulan ihanuutta. Oli liian yksipuolinen. Ja kun Berliinin muuri murtui, sai propaganda-mestarikin mennä. Olisi saanut mennä aiemminkin.
Kirjoititpa naulan kantaan! Osaakohan kukaan edes kuvitella kuinka paljon Hemanuksen kaltainen ääliö, joka on poliittisista syistä valittu virkaan ja politiikalla vain ratsastellut, ärsyttää erityisesti meitä jotka jouduimme vuosikymmenet elämään tällaisten ihmisten tiedotuksen varassa? Objektiivisuudelle heitettiin kyllä iloisesti hyvästit. Tuskin kukaan nuoremman polven edustajista pystyy edes arvaamaan näitä tunteita. Ihmelampaan suuttumus voi olla älyllistä mutta kuvitelkaa mitä se on meillä! Sensuurit ja itsesensuurit ja suomettumisen ajan koko paskavuori ja paskavuoren kunkkuna juuri tämä yksi Moskovan ääni. Onneksi itselle kuitenkin koittivat sittenkin hyvät eläkepäivät kun saa nähdä miten tuo valehtelulle ja diktatuurille rakentunut koko kommunistinen systeemi sortui. Hemanusparka sen sijaan saa katkerana ruikuttaa ja miettiä miten se ainoa oikea aate ei kantanutkaan.
Hemanus oppilaineen ei nyt edes edusta mitään tiedotuksen terävintä kärkeä. Pelkkiä propagandamiehiä ja naisiahan noista oli suurin osa. Johan tuosta on sanonut moni Tampereella noihin aikoihin ollut. Suurin osa aikaa taisi mennä rankkaan ryypiskelyyn ja loppu Neuvostoliiton varauksettomaan ihailuun. Meillä töissä oli yksi näistä stalinistitoimittajia. Jäi varhaiseläkkeelle viitisen vuotta sitten, ryypännyt itsensä ihan puhki, ihmissuhteet sekaisin, purkaa kai kiukkuaan nyt netissä monen muun jästipään kera.
Tiesitkös tästä?
Alalla oleva julkinen salaisuus.
Samanlaisia höyryhäyrisiä ja talibantyyppisiä Usan vihaajia löytyy kyllä tältäkin palstalta. Hemanus on tietty sinänsä hyvä esimerkki siitä miten sairaalloiseksi joku ajattelu voi päästä mutta sitä nähdäkseen ei todellakaan tarvitse lukea tyypin sepustuksia vaan sen tason kirjoituksia löytää täältäkin ja linja on sama kuin on jo 30 vuotta ollut.
Pikemminkin Hemanus siitti Taanilan kaltaisia ikusia radikaaleja YLE:n loppumattomiin tarpeisiin.
Vieläkö ikiradikaali ja ammattikapinallinen taanila muka on ylellä? Ihanko totta sille vanhalle kääkälle oikein annetaan ohjelma-aikaa? Yle taitaa laahata suosiolla ajastaan jäljessä muutaman vuosikymmenen. Kuka sen juttuja jaksaa kuunnella, harvinaisen tyhmiä ja yksipuolisia. Eikö suomesta muka parempaa löydy?
jokainen viikko. Kyllä sen narisevan äänen tunnistaa aina. P:kan jauhantaa!
Kun Taanila aloittaa jokaviikkoisen valituksensa niin vaihdan kanavaa. Varmaan miestä kuuntelee vain se 5 Tiedonantajan uskollisimman tilaajan vakipoppoo.
Oli välillä jo vähän asiallisemman oloinen.
Mutta viime aikoina on mennyt jutut jos mahdollista entistäkin tolkuttomammiksi.
Oletteko muuten huomanneet ? Taanila ei ole ainoa vanha änkyrä joka on jotenkin niinkuin innostunut uuteen vetoon viime aikoina. Hiljattain Hannu Salamallakin oli jotain urputtamista kirjallisuuden nykytilasta. Ikään kuin hänenkään teokset olisi olleet muuta kuin räkäistä p...jauhantaa.
Itse uskon Taanilan ja muitten "vanhojen toverien" innostumisen taustalla olevan tällaisen syyn. Katsokaas, Berliinin muurin kaatumisesta on yli vuosikymmen. Ja samoihin aikoihin, hiukan myöhemmin, meni Neuvostoliittokin nurin. Alkuun oltiin täysin lamaantuneita. Ei osattu kuin änkyttää, ruikuttaa, mahdollisesti ryypiskellä. Sitten alkoi toipumisprosessi. Lyötiin ( vähemmän ) viisaat päät yhteen ja alettiin miettiä, kuinka tästä selvitään. Sitä ei toki voi kunnon toveri myöntää, että olisi koko elämänsä hakannut päätään seinään ja toiminut väärän asian vuoksi. Ei toki. Mielummin keksitään vaikka mikä deus ex machina, että päästään taas kiinni Aatteeseen. Sitten joku neropatti keksi: kommunismia ei vielä koskaan olla toteutettukaan. Stalin ja kumppanit olivatkin fasisteja valepuvussa. Tietysti jokainen normaali ihminen tajuaa, että tässä on kyse säälittävimmästä tekosyystä koko ihmiskunnan historiassa, mutta mitäs siitä. Ei aate, vaan uskonto. Tähän takerrutaan. Samaan aikaan aletaan organisoida antiglobalistista liikehdintää. Eli jälleen kerran toverit voivat raivota. Jälleen kerran on vihollinen valmiina. Ennen se oli imperialismi. Nyt se on globalisaatio. Kumpikin on abstrakti, yhtä abstrakti asia kuin keskiajan noituus ja paholaisnäyt. Mutta mitäs siitä. Taas mennään. Maailmankuva eheän aukottomana porskutetaan.
Vihollinen on jälleen kerran Amerikan Yhdysvallat. Siitä on hyvä vikistä. Koska Yhdysvallat nyt kuitenkin jäi pystyyn kun Neuvostoliitto kaatui. Siinä yksi syy olla katkera lopun elämää. Ja Yhdysvalloissa on näitä kaikenlaisia multikansallisia yrityksiä ja muita, eli taitavat toimia vielä globalisaationkin ylipappeina. Eli nyt on Aatetta vähän rukattu, painopistettä muutettu antiglobalisaation suuntaan, viholliskuvat samat. Tämä kaikki antaa uutta intoa, varsinkin kun nyt pahin lamaannus siitä suuresta tappiosta on ajallisesti sen 10 vuoden takana. Tässä selitys Taanilan apinanraivoon. En tiedä miten tarkastaa selityksen oikeellisuuden, Taanilahan pitää visusti huolen siitä että EI joudu vuoropuheluun kuuntelijoidensa kanssa suorassa lähetyksessä. Samanlainen kuin oppi-isänsä Hemanus, nauttii vain siitä kun saa paasata vailla keskeytyksiä.
Hyvin analysoitu. Jokin tuonsuuntainen ilmiö minusta on käynnissä. Nykyänkyröinnin etulinja kulkee minusta tuolla kulttuuripuolella. Saas nähdä kuka on seuraava vanha taistolaisparta, joka esittää jykevän paheksuntansa nykymenosta jollakin kulttuurin saralla. Siitä miten ennen oltiin henkeviä (= hyökkäävän imperialismin vastaisia, yksisilmäisen tunkkaisia, höystettynä ajoittaisella Neuvostoliiton hymistelyllä), mutta nykymeininki on puhtaan amerikkalaistunutta hömppää. Tehdään jopa viihdettä jossa ei ole sanomaa ! Herranjestas miten tuomittavaa.
Toki mielelläni nykyänkyrä;) Tai jotain sinnepäin, mutta en tosiaan osaa teidän laillanne puusilmäisesti ihailla kannattamaanne talousjärjestelmää, jossa työntekijöiden odotetaan pitävän vaippoja, ettei työaika kulu vessassa käyntiin;) Ai niin, lehdethän toki valehtelevat ja kirjatkin, ketä nyt uskoa, vai käyttää jotain "värilaseja" lukiessani, vai pitäisikö uskoa lännestä tulevat tarinat totena? Ai mutta tuosta työntekijöiden pilkkaamisestahan kertoi ihan läntinen kirjailija, taidan tällä kertaa uskoa läntistä kirjailijaa;)
Se mitä aiemmista kirjoituksista täällä olen lukenut, niin näyttäisi liikuttavasti siltä, että edellä olevat kirjoittajat uskovat vain läntistä mediaa totuuden tuotannossa, varsinkin jenkkielokuvia;) Jotka aina kertoivat sen oikean totuuden, vähän niinkuin Roswell;)
No niin Taanila, hänen huumoriaan kaipaisi mediassa enemmänkin, sen jenkkimoskan lisäksi, mitä nyt tulee radiosta ja telvisiosta. Itse asiassa Taanila taitaa olla ainoa huumoripätkä, jonka radiosta enään uutisten lisäksi jaksaa kuunnella;) Se, että puhuuko Taanila paskaa, jää ilmisesti useimmilta kuulijoilta ymmärtämättä, mutta seuraavan kerran, kun kuuntelette toveria, niin tarkastakaa toki oma yleissivistyksenne, siinä tuntuu olevan iso aukko kapitalistiseen yhteiskuntaan joutuvan duunarin kohdalla?
Unohdin toki sanoa, että näitä duunareita on vielä kuitenkin enemmän, kuin omistajia tai heidän...;) Joten avoin tiedonvälitys ilman kapitalistista tulkintaa(hapatusta) on ihan hyvä, vaikka se ei olekkaan reilua demokratiaa joidenkin mielestä;)
No näinhän se on. Ja noista kulttuuripuolen ruikuttajista: jokin aika sitten netissä näin haastattelun Kaj Chydeniuksesta, jolla on muuten aika suuri, monivuotinen apuraha hänelläkin. ( Kuin myös Kaisa Korhosella, siinä toinen taisteleva vanha parta. ) Mistäpä muusta kunnon Kaj antoi tulla kyllä muutamia ärtyneitä ja valittavia kommentteja siitä, kuinka nykymusiikissa ei ole "sanomaa" eikä aatetta...
Missä työpaikassa työntekijän pitää käyttää vaippoja vessassa käynnin sijaan? Olepa ystävällinen ja anna tarkempaa informaatiota. Itse kun tuolla kaupungilla käyn, niin toistaiseksi ei ole vielä kertaakaan tullut vastaan jalat harallaan käveleviä, "luonnontuotteille" tuoksahtelevia vaippapöksyjä.
Yhteiskuntaa voi aina yrittää parantaa ja pitäisikin. Mutta kuten olen niin monta kertaa aikaisemmin todennut, Suomessa jokainen puolue hyväksyy ja allekirjoittaa ajatuksen hyvinvointivaltiosta. Painotuksissa on tosin pieniä eroja. Oikeudenmukaisuus ei kysy puoluekantaa.
En tiedä, kuuntelen Orbisonia "working for the man" ja klassista (Tonava kaunoinen viulupätkä on yhä ykkönen) yhtä mielelläni;) Kunhan on vaan tippa vanhempaa musaa, kantria, heavyä yms. sontaa;). Onko nykymusiikissa sanomaa tai aatetta? Sitä ei tiedä edes tekijät;)
Apurahoista taas ei niin kovasti kannata olla huolissaan, niitä saa oikeasti tosi kummalliset ilmiöt nykyään, jos sielä on vielä muutama vanha vasemmistoparta, ei siitä pitäisi enään isommin stressiä ottaa;)
Kyllä myönnän että minua suututtaa kun näen näitä Chydeniuksia ja Korhosia saamassa viisitoistavuotisia suuria apurahoja. Samaan aikaan moni nuori, uransa alussa oleva lahjakas tutkija/muusikko/taiteilija saa tulla toimeen työttömyyspäivärahalla tai ottaa massiivisen lainan. Eivätköhän nämä luokkataistelijat jo ole oman osansa saaneet veronmaksajien kukkarosta. Miksi ihmeessä emme ennemmin tukisi nuoria, onhan sitä tutkittukin, että rahallisesti kaikkein tiukimmalla ovat nuoret ja erityisesti lapsiperheet. Tuskin Kaj ja Kaisa kaikkia rahojaan ovat onnistuneet pistämään punkkuun, eiköhän vähän ole jäänyt sukanvarteenkin.
Tuo tarina selviää;) Ei toki vielä tässä maassa, vaan:
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu_t.asp?id=20020929KU5
Ja tietysti, hyvää jatkoa seuraa
http://www.helsinginsanomat.fi/uutiset/juttu_t.asp?id=20020929KU6
Oikeudenmukaisuus kenties ei kysy puoluekantaa, mutta talous sen tekee;)
Ilmiö, mistä nyt valitat, kuuluu myös siihen toiseen järjestelmään, sanovat kapitalismiksi;) Kuka nyt ammattilainen haluaisi tuloistaan eroon? Ei kaikista tule suuria tähtiä.
Toki nuorissa on tulevaisuus, mutta ethän sinäkään haluaisi heidän ilman ohjausta jäävän, tai muuttuvan uusavuttomiksi? Aina tarvitaan malleja ja esikuvia, tietoa. Puoluekannasta välittämättä?
Millaistakohan ohjausta joku Kaisa Korhosen tapainen yhden asian ihminen pystyy antamaan yhtään kenellekään? Ihmettelenpä vaan.
Miksi muuten toverit eivät koskaan elä kuten opettavat? Suurista tuloista luulisi olevan varaa joskus luopuakin nuorten hyväksi.
Myönnän, että on järkyttävää jos jonkun on pakko käyttää aikuisten vaippoja koska vessassa ei saa käydä. Se on tietysti eri asia mitä ihmiset tekevät itse vapaaehtoisesti suurempien tulojen toivossa. Suomessa eräässä nimeltä mainitsemattomassa kännykkätehtaassa ( kuuleman mukaan ) työläiset itse kiristävät työtahtia käsittämättömistä syistä. Jos tehdään määrä x puhelimia, niin miksi ei koetettaisi, saadaanko samassa ajassa aikaan määrä xx. Palkkaa tästä ei tule lisää eikä muutakaan, kyse on jostakin käsittämättömästä kilpailusta josta ei ole mitään suoranaista hyötyä. Kukapa ihmisten aivoitukset tietäisi?
Yhdysvalloissa varmasti työssä käyvä ihminen ansaitsisi paremman oikeusturvan. Mielestäni järjestäytyminen on hyvä ja hyödyllinen asia, mikäli se tosiaan tähtää konkreettisiin parannuksiin työpaikoilla. Täytyy kuitenkin olla joku kahden ääripään välissä oleva kultainen keskitie. Amerikassa järjestäytyminen voi olla huonosti toteutettu, mutta hyvä ei ole Suomenkaan malli missä SAK pyörittää sisäpolitiikkaa miten tahtoo.
Se nyt sitä kammottua kapitalismia, ettei mistään luovuta;)
Toisalta en tiedä tuon Korhosen itse saamasta opetuksesta, joten olen jäävi kommentoimaan asiaa, josta en tiedä, ideologia ei aina välttämättä määrää asioita. Vaikka kapitalismi onkin kaiken pahan alku...;) Elävät, kuin siat pörssituloilla tekemättä oikeasti töitä jne. Valittavat jos joku ei tee töitä jne;) Revolt sanoi Sean Connery;)
Mitenkäs se voi kapitalismia olla, kun kyseessä on avoimesti "toveri", eli sen vastakkaisen aatteen kannattaja? Onko se siis niin että kommunistit ovat kaiken hyvän jakajia vain paperilla, käytännössä homma ei sitten sujukaan? - No, juuri näinhän toisaalta ajattelinkin sen olevan, joten toveri Korhosen ja Chydeniuksen ahneus ei ainakaan minua hämmästytä kuin vähän.
Onko Sak:lla oikeasti muita mahkuja? Mietis ihan tosissas!Ota selvää EU ammattiliittopelleilystä! Mites se pikkusormi pirulle juttu meni? Niin duunari kuin herrapuolelta? Arvaas, kumpi juttu meille tosissaan on tulossa? Vihje: ei ollut se, mitä tuolla idän puolella opetettiin duunareille!
Äkkiseltään vois sanoa, etä kapitalismi on kyseessä, kommunismihan toimii, vain kun jaetaan kohtuudella kaikille, toisin kuin kapitalismissa, jossa vain osa saa "makkaraa", muut elävät korpuilla, tai niiden muruilla. Ja mitä niiden murujen eteen joutuukaan tekemään!
Täytyypä lukea ko. kirja heti ensitilassa. Lienee sitten niin, että myös tämä arvon moonman on tämän Hemanuksen kasvatteja, samanlainen Amerikka-fixaatio löytyy siltäkin suunnalta...
Jos sinulla on päivä aikaa haaskattavana eikä parempaakaan tekemistä, niin lue ihmeessä tuo kirja. Lukiessa kokee kyllä melkoisen ahaa-elämyksen: kaikki nämä suorastaan sairaalloiset ja vainoharhaiset amerikkavastaisuudet löytävät henkisen isänsä ja jonkinlaisen alkulähteensä. Moonmanin teksti esimerkiksi voisi olla vaikka suoraan Hemanuksen kirjasta. ( Tämä ei ole kunniaksi kummallekaan. ) Hemanuksessa muuten ihmetyttää vielä eräs asia. Kirjassaan hän hehkuttaa, kuinka aikoinaan hänen oma professorinsa oli julistanut hänet itsensä tiedotusopin parhaaksi ( =lahjakkaimmaksi ) opiskelijaksi. Kiitoksen arvoa ei varmaan vähennä se, että saman kiitoksen sama proffa tarjosi myös eräälle toiselle Hemanuksen aikalaiselle. Jos siis Hemanus on niin lahjakas, miksei se näy esimerkiksi tässä hänen valitusvirressään Väärä vakaumus? Missä on lahjakkuus? Missä tavallisesta poikkeava valmius sanojen käyttöön? Ilmeisesti täytyy vetää se johtopäätös, että alaa aikoinaan opiskelleet olivat poikkeuksellisen huonotasoista joukkoa, jos kerran Hemanus kuului alan eliittiin!
Onpa mielenkiintoista millaisena avainärsykeenä tämä kyseinen Hemanus näyttää näille ärsyyntyjille toimivan. Amerikkaystävät näyttävät kärähtävän kerrasta kun joku vain kuiskaa sanan "hemanus". Toinen sana on "taanila". Saman kajauksen tekee Amerikassa se jos joku osoittaa puhelinpylvästä sormella ja huutaa: "Kommunisti!!!" Seuraa pyssynpauketta ja rätinää, ja savun laskettua katsellaan säpälekasaa ja joku toteaa lakonisesti: "Nyt se ainakin on entinen komministi."
Lukekaapa, arvoisat Hemanus-komentosanalle opetetut räskyttäjäkoirat, montako Hemanuksen ajatusta on tässä keskustelussa esitetty, ja montako niistä on vasta-argumenteilla kumottu? Ei edes avauskirjoituksessa esitetä tunnelpalojen lisäksi kuin yksi asia-argumentti, joka koskee Mannerheimin aloitteesta perustettua Mannerheim-liittoa. Siinäkin unohdetaan, että ko. liiton tarkoituksena ei suinkaan ollut köyhien auttaminen, vaan nimenomaan köyhien kasvattaminen "tervehenkisiksi" ja fyysisesti vahvoiksi ihmisiksi.
Muu "keskustelu" onkin sitten ollut vain erilaisten inhoa ja vastenmielisyyttä ilmaisevien adjektiivien liimaamista Hemanuksen nimeen. Näiden laatusanojen määrä ehkä kertoo jotain siitä miten pakottavia ovat ne tunteet joita puretaan, mutta valitettavasti se ei kerro mitään siitä onko Hemanus oikeassa vai väärässä.
Ainoa Hemanuksesta kertova asiasisällöllinen maininta oli se, kun eräässä jutussa kerrottiin Hemanuksen opettaneen, ettei kirjoituksia pidä julkaista vain sen vuoksi että niiden kirjoittajalla on ollut jokin syy kirjoittaa. Että jutuilla pitäisi siis olla myös sellaista sisältöä, että jollakulla olisi syytä ne lukea.
Tämähän oli laittamattomasti sanottu. Onhan tietysti haukkuvilla koirilla aina jokin syy haukkumiseen, mutta miksi jonkun pitäisi sitten tuota räksytystä jäädä kuuntelemaan?
Oli se, että Pertti sai arvokasta kokemusta lehtialalta (ja vähän rahaa) ja miestenlehdet julkaistavakseen (heikkoa) pornoa.
On sanoneet nuo viisaat, että se olikin Pertin ainoa käytännöllinen tutustuminen lehtimaailmaan.
Niinhän se on, että se, jokaa osaa, tekee. Ja se, joka ei osaa, opettaa. Ilmankos mies on professori.
Paikallen sanottu.
Mitä tulee avustaja Hemanuksen teksteihin tuolta ajalta, niin varmasti monellakin oli syynsä niitä lukea. Sitäköhän asiaa Hemanus Tampereella opiskelijoilleen opetti?
Täytyy jälleen kerran ihmetellä samaa asiaa. Kuka täällä muka on erityinen amerikkaystävä ? Voi ehkä olla että joku onkin, mutta en huomaa sitä ainakaan ihmelammas, jurputtaja, Morozow etc kommenteista.
Se että ei suostu tuomitsemaan Amerikkaa suurena saatanana ja syyllisenä kaikkeen maailman pahuuteen ei tarkoita sitä, että olisi erityisen Amerikkaystävällinen. Minä ainakin kannatan enemmän pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa kuin amerikkalaista.
Mutta en todellakaan käsitä täällä esitettävää anti-jenkki-änkyräpelleilyä, joka minusta on groteskia (tyyliin Hemanus) ja suorastaan vastenmielistä panettelua ilman tosiasiallisia perusteita (tyyliin monet Bushia nimittelevät nimimerkit täällä)
Amerikkalaisille se kunnia mikä heille kuuluu. Se ei silti tarkoita että se olisi mikään tavoiteltava mallimaa. Mutta tämän yksinkertaisen logiikan ymmärtäminen ei taida kuuluakaan sinun väittelytekniikkasi piiriin, koska tavoitteenasi on jälleen harhautus ja änkyröiden melskaamisen "perusteleminen".
Hyvin olet onnistunut tulkitsemaan ainakin minun näkemyksiäni. Itse ainakin tahdon asua ja elää Suomessa, mutta se ei tarkoita sitä ettäkö Amerikan Yhdysvallat olisi joku Suuri Saatana, jota täytyy täällä suu vaahdossa haukkua. Yhdysvallat on läntinen demokratia. Jos amerikkalaiset tahtovat muuttaa yhteiskuntaansa, heillä on siihen mahdollisuus. Me emme voi sitä heidän puolestaan tehdä. Ja on lapsellista loukkaantua, jos joku läntinen demokratia valitsee toimia eri tavalla kuin me omaa talouselämäänsä koskevissa asioissa.
Tuntuu, kuin joidenkin kirjoittajien mielestä Yhdysvaltojen pitäisi kelvatakseen olla sellainen maa kuin Suomi. Jätetään vain huomaamatta kaikki erot välillämme historiassa, maantieteellisissä mittasuhteissa, väestön lukumäärässä ja etnisissä koostumuksissa, kulttuurihistoriassa, poliittisessa historiassa, retoriikassa ja mentaliteetissa. Järkyttävän tietämätöntä ja lapsellista asennoitumista. Joskus näistä suomalaisista änkyröistä tulee muuten jollakin tavalla mieleen televisiossa haastatellut fanaattiset irakilaiset tai äärilinjan militantin islamin edustajat. Kummallista mutta totta.
Pornoiliko tuo mies siinä kirjassaan? Vai oliko se vain yhteiskunnallista masturbaatiota? Hirveää vatkaamista ja huono täyttymys. Jotkut tekevät sitä itteään ja jotkut sitten saavat kiksit jonkun maan haukkumisesta. Säälittävää kaiken kaikkiaan. Arvostaako Hemanusta muuten oikeasti kukaan paitsi ehkä pari änkyrää entistä oppilasta?
Hemanus oli suuri vahinko vapaalle suomelle, Tampereen yliopiston pitäisi tutkia häpeällinen lähimenneisyytensä.
Tampere yliopisto, todella iljettävää stalinismia harjoitettu muka ideologian nimissä.
Kyllä sietäisi tutkia ja tuomita, kuin Yle tuolta aikakaudelta samoin., maanpettureita.
Pitäisi päästä kommunisteista lopullisesti eroon ettei tule tulevaisuudessa uutta kurjuutta ja sotaa.