Viitaten alempana käytyihin keskusteluihin (ruokapaastosta), joka näyttää olevan olennaisin osa täällä keskustelevien paastokilvoituksesta, itsetarkkailusta, sielunsa tilan kehittämisestä. Syö tattaripuuroa, leseitä, papuja yms... ja pyhity, sielullisesti kehity, kohti ylösnousemus juhlaa. Itselleni, vahinko mielestänne on ruokapaaston osuus koko paastokilvoituksessa pienehkö verrattuna muuhun kilvoitteluun, joskin taloudellisesta tilanteestakin johtuen, en voi kokea kulinaarisia nautintoja muunakaan vuoden aikana. Tokihan paaston aikana tarkkailen erityisesti lihan käytön suhteen. Kahvikupponen sunnuntai aamuna ennen ehtoollista ei minua toistaiseksi ole sulkenut pois ehtoollisyhteydestä. Toki käytäntöäni en ole mainostanut palvelusta toimittavalle papille. En myöskään käytöksestäni johtuen ole kokenut Jumalan minua sen takia hyljänneen.
Missä menee ortodoksinen yhteisö, missä sen opettajat, missä oppilaat?
Jättäkää jo epäolennainen, leseenne ja papunne. Miettikää sitä, mikä on suuren paaston olennaisin, tärkein merkitys yksilölle, ort. yhteisölle. Avartakaa sydämenne oivaltamaan omat puutteellisuutenne rakastamisen suhteen, niin itseenne, kuin lähimmäisiinne.
Mitä se sinua hyödyttää, jos papuja syöt ja samalla kävelet ohi, niin kuin se pappi, niin kuin se toinen ja kolmas, kunnes tuli se vihonviimeisin, joka hänet hoivasi, sitoi, paransi ja laskunkin maksoi.
Missä menee ortodoksinen yhteisö, missä sen opettajat, missä oppilaat?
Jättäkää jo epäolennainen, leseenne ja papunne. Miettikää sitä, mikä on suuren paaston olennaisin, tärkein merkitys yksilölle, ort. yhteisölle. Avartakaa sydämenne oivaltamaan omat puutteellisuutenne rakastamisen suhteen, niin itseenne, kuin lähimmäisiinne.
Mitä se sinua hyödyttää, jos papuja syöt ja samalla kävelet ohi, niin kuin se pappi, niin kuin se toinen ja kolmas, kunnes tuli se vihonviimeisin, joka hänet hoivasi, sitoi, paransi ja laskunkin maksoi.
Vastaukset 17
Vanhimmat
täyspaastoa ja askeettista paastoa. Täyspaasto ennen ehtoollista on hyvin ehdoton asia. Sitä voi rikkoa vain siinä tapauksessa, jos joutuu ottamaan jotain lääkkeitä aamulla ja silloinkin vain juomalla hiukan vettä. Ehdottomasti veden juontiinkin on tällöin kysyttävä lupa rippi-isältä.
Kaikki muu syöminen ja juominen ennen ehtoollista on terveiltä ihmisiltä ehdottomasti kiellettyä. Jos sairastaa jotain kroonista sairautta, kuten diabetesta, on neuvoteltava paastosta rippi-isän kanssa.
Ota huomioon, että melkein kaikki naiset raskaana ollessaan joutuvat olemaan monia kuukausia pois ehtoolliselta, kun voivat niin pahoin, että eivät voi olla aamulla syömättä. Heillekään kukaan ei kuitenkaan myönnä erivapautta ehtoollispaastosta.
Toinen paaston laji on ns askeettinen paasto, jossa kilvoittelija itse päättää, missä määrin voi noudattaa kirkon pasto-ohjeita. Me olemme keskustelleet täällä tästä jälkimmäisestä paastotyypistä. Siitä voi vähän laskea leikkiäkin.
Askeettisesta paastostakin on hyvä keskustella rippi-isän kanssa, mutta sen rikkominen on pieni synti. Kun taas ehtoollispaaston rikkominen on....No, rippi-isäsi selittää sen kyllä sinulle.
kun ehdottomuus näyttää olevan totuuden merkki (jossa kyllä olen samaa mieltä - osittain), niin
voisitko sanoa, missä historian vaiheessa kaikista maallikoista tuli luonnostaan ekskommunikoituja eli
ehtoollisyhteydestä erotettuja, jotta joutuvat
synnintunnustuksella käymään joka kerta?
En ole tästä asiasta mitään mieltä, tämä seikka vain askarruttaa...
Venäjän ortodoksiseen kirkkoon muistaakseni aika myöhään, ehkä 1600-luvulla. Muistaako joku muu paremmin? Se ei ole alkuperäinen ortodoksinen tapa, vaikka monet ihmiset näin luulevat.
Synnintunnustuksella pitää käydä 2-4 kertaa vuodessa, tai jos tarve vaatii niin useamminkin. Ripittäytymiskerroista pitää sopia rippi-isän kanssa. Jos jotain erityistä ilmenee, niin voi ottaa vaikka puhelimitse yhteyttä rippi-isään.
Voisiko käydä synnintunnustuksella niin monta kertaa, ettei syntiä jäisi ollenkaan? Tai niin HYVIN? Vai käykö mielestäsi niin, että on hetkiä, jolloin ihminen on täysin synnitön? Eikö hän ole jo silloin taivaassa?
Kuten käy kristitylle eräässä sakramentissa, joka ei ole se katumus!
Mitä siis katua?
Ettei vain synnintunnustus jäisi liian myöhäiseksi, toisaalta sen parempi, mutta oisiko tarpeeksi puhdas, heti sen jälkeen kuin ensimmäinen ajatus on epitrakiilin jälkeen astunut sieluun?
Useampikin kerta vuodessa, ei taida riittämään puhdistamaan ihmistä hänen olemuksensa synnistä! Siitä, mistä kerrotaan siinä VT*:ssä!Paipe!
Luuletko pelkällä puhelimella sovittavasi Ihmisen synnin?
Vai pystytkö elämään ilman pappia?
Raskaana olevat ja imettävät naiset on vapautettu täyspaastosta ennen ehtoollista.
>Raskaana olevat ja imettävät naiset on >vapautettu täyspaastosta ennen ehtoollista.
Kuka on vapauttanut ja missä?
Olisi varmaan parempi, että täällä ei ladeltaisi tällaisia aksioomia tuosta vaan lonkalta. Jos jollain on jotain tämänsuuntaista - ylipäätään hyvin varovaisesti ja vavistuksella lähestyttävää - asiaa, hän puhukoon siitä rippi-isänsä kanssa käydessään ennen ehtoollista synnintunnustuksella ja pitäköön keskustelun sisällön omana tietonaan. Tämä on ortodoksisen perinteen mukainen tapa. Jos Suomessa halutaan luoda jotain omia uusia tapoja, se vieraannutta meitä vaan yhä enemmän ortodoksisesta yhteydestä.
että voisi ripittäytyä puhelimitse, vaan että esim voi kysyä luvan mennä ehtoolliselle, vaikka joutuu ottamaan lääkkeitä aamulla ja sen takia joutuu juomaan vähän vettä. Puhelimitse voi myös tilata synnintunnustuksen.
Ehtoolliselle ilman synnintunnustusta saavat kirkossamme mennä vain ne ortodoksit, joilla on siihen rippi-isänsä lupa. Nimimerkki Kaikkia rakastavan paljastuksen jälkeen olen nyt tullut siihen johtopäätökseen, että monille ihmisille ei tuollaista lupaa voida myöntää.
Varmaan olisi hyvä jos harvemmin kirkossa käyvät kävisivät joka kerta myös synnintunnustuksella, kun aikovat ehtoolliselle. Kirkossamme on nykyisin liian vähän hengellistä ohjausta ja sen seuraukset ovat tuhoisat.
Olen luullut, että raskaana oleva on vapautettu ihan yleisesti kaikesta paastosta. Myös ehtoollista ennen. Eihän siinä ole mitään järkeä, että ihminen ei pääse ehtoolliselle jos ei voi olla syömättä. Onhan nyt huomattavasti tärkeämpää pysyä mukana ehtoollisyhteydessä, kuin noudattaa paastoa? Minusta tämä asia on ihan sama kuin noiden diabeetikoiden kohdalla.
Miten muka imetys, joka yleensä kestää vuoden tai jopa kauemmin, vapauttaisi naisen ehtoollispaastosta? Puhuin alkuraskaudessa ilmenevästä voimakkaasta pahoinvoinnista, joka johtuu tyhjästä vatsasta. Silloin ei moni äiti voi käydä ehtoollisella ollenkaan.
Tällaisista asioista jokainen neuvotelkoon oman rippi-isänsä kanssa. Todennäköistä on kuitenkin, että rippi-isä tässä tilanteessa sanoo, että ei saa rikkoa ehtoollispaastoa, vaan pitää käydä ehtoollisella sitten myöhemmin, kun taas voi olla aamun syömättä. Ehtoollispaasto on niin ehdoton asia, ettei sen rikkomiseen yleensä lupia myönnetä.
Askeettisesta paastosta sen sijaan raskauden tila ja imetys vapauttavat. Voi syödä suuren paaston aikana tavallista ruokaa, jos on raskaana tai imettää.
niin neuvottele rippi-isäsi kanssa. Kenelläkään ei ole ominpäin lupa rikkoa ehtoollispaastoa, vaan on aina kysyttävä lupa.
Ei ole tällä hetkellä henkilökohtainen kysymys. Ehkä toivon mukaan tulevaisuudessa. Mutta rippi-isäni tuntien voisin kyllä kuvitella, että hän vastaa, että on tärkeämpää käydä ehtoollisella, kuin noudattaa paastoa. Enpä ole koskaan voinut kuvitellakaan, että joku voitaisiin erottaa ehtoollisyhteydestä raskauspahoinvoinnin takia?!
Vilkaisin äsken asian tiimoilta yhtä amerikkalaista nettipalstaa ja siellä ainakin kaikki keskustelijat sanoivat saaneensa luvan syödä aamulla ennen ehtoollista.
Mutta totta kai tästä tulee puhua rippi-isän kanssa, jos asia on omakohtainen. Siitä olen kyllä kanssasi samaa mieltä.
Olet oikeassa.
Kunhan ihmiset käyvät synttärillä silloin, kun "oikeasti" ovat tehneet syntiä, tai "oikeasti" tuntevat katumusta... ja kunpa olisivat niin intohimoisia, että oikeasti tekisivät syntiä! Ennemmin laatu kuin määrä... ja on olemassa mielestäni sellaista syntiä, johon ei edes rippi auta, vaan saattaa jopa pahentaa sitä... kuitenkaan sulkematta pois ripin tarpeellisuutta... ja ehkäpä vasta muutaman ehtoolliskerran jälkeen näkee paremmin sen, missä on syytä mielenmuutokseen...
on siis syntiä johon tehoaa käsittääkseni vain ehtoollinen!
Oma havaintoni asiasta käydyistä keskusteluista amerikkalaisilla keskustelupalstoilla on, että jotkut ovat saaneet luvan syödä ennen ehtoollista, koska he joutuvat ajamaan autolla pitkiä matkoja kirkkoon (Amerikassa matka on pitkä vasta sitten kun se Suomessa olisi jo hyyyvin hyyyvin pitkä). Ja jonkun muistan maininnen veden juomisen sallimisesta kesällä, kun on kuumaa, koska muuten ihmisiä pyörtyilisi liikaa kirkossa.
Suomessa olen kyllä joskus havainnut indikaatioita siitä, että kaikki eivät välttämättä ehtoollista edeltävää paastoa noudata, mutta oman hyvinvointinsa vuoksi lienee paras olla kiinnittämättä asiaan sen suurempaa huomiota, vaikka asia sinänsä valitettavaa onkin.
Minä en voisi käydä siis ehtoollisella ollenkaan, koska elimistöni ei kestä olla yön jälkeen ilman vettä. Kokeilin muutaman kerran ja koska tuli niin kamala olo ja muutuin kuulemma lähes keltaiseksi, keskustelin rippi-isäni kanssa, jonka mielestä on kuitenkin parempi käydä ehtoollisella kevyen aamupalan jälkeen kuin jättää se kokonaan väliin. Täällä ollaan näköjään todella tiukkapipoisia, mutta eikös siinä ehtoollisrukouksessakin tunnusteta olevansa syntisistä suurin??? Käsitykseni mukaan se henkinen valmistautuminen on paljon vaativampaa, että ei ole kaunat mielessä kirkkoon. Vai pitääkö minun nyt erota kirkosta??
En niin tarkkaan ole näitä mielipiteitänne lukenut, mutta mietityttää ja ihmetyttää jälleen kerran. Eikös nämä paastoamiset ole ihmisen ja Jumalan välisiä asioita, niitä ei ääneen kuuluteta täällä eikä muualla. Säännökset ja säännöt ovat olemassa ja jokainen meistä YRITTÄÄ NIITÄ NOUDATTAA PARHAANSA MUKAAN. Ennen ehtoollista paastoten, terveydentilansa mukaan. Diabeetikko ei esim. voi paastota sillä verensokeri putoaa niin alas, että taju siinä menee ja tulee ongelmia. Monet iäkkäät ja nuoremmatkin ovat kroonisesti sairaita ja säännöllinen lääkitys on tarpeellinen. Lääkkeitä ei läheskään aina voi eikä saa ottaa tyhjään vatsaan, on pakko ottaa piimää, mehukeittoa lääkkeiden kanssa. Silti valmistaudumme ja osallistumme ehtoolliseen. Mikä tässä sitten on viisautta ja oikea tapa toimia ja kuka meistä osoittaa sormella sitä joka toimii terveydentilansa mukaisesti. Terve ihminen on eriasia, hän paastotkoon sillä verensokeri ei heittelehdi, astma ei vaivaa eikä sydän läpätä, päässä huimaa tai kovat kivut kiusaa.
Ihmiset täällä näköjään tuomitsevat ja tuijottavat sääntöjä, Jumala ehkä katsoo meitä toisin silmin.
Sovintosunnuntain evankeliumi:
Matt. 6:
14. "Jos te annatte toisille ihmisille anteeksi heidän rikkomuksensa, antaa myös taivaallinen Isänne teille anteeksi.
15. Mutta jos te ette anna anteeksi toisille, ei Isännekään anna anteeksi teidän rikkomuksianne.
16. "Kun paastoatte, älkää olko synkän näköisiä niin kuin tekopyhät. He muuttavat muotonsa surkeaksi, jotta kaikki varmasti huomaisivat heidän paastoavan. Totisesti: he ovat jo palkkansa saaneet.
17. Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi.
18. Silloin sinun paastoasi eivät näe ihmiset, vaan Isäsi, joka on salassa. Isäsi, joka näkee myös sen, mikä on salassa, palkitsee sinut.
Maallikko-ortodoksi ei ole siinä asemassa, että hän voisi itse itsensä vapauttaa ehtoollista edeltävästä täydellisestä paastosta, joka meidän kirkossamme kestää korkeintaan 12 tuntia. Keskiyöstä ehtoolliselle osallistumisen hetkeen asti.
Jos meillä on joku sairaus tai vaiva, meidän tulee pyytää rippi-isältämme erivapaus asiaan, eikä toimia ominpäin. Onko se niin kauhean vaikeata? Mielestäni suurimman osan ortodokseista pitäisi kiltisti käydä synnintunnustuksella ennen jokaista ehtoolliskäyntiä. Niin tulisivat nämäkin asiat kaikille selviksi.
Elämä kirkkokunnassamme on käynyt täysin villiksi, sen jälkeen, kun piispamme vuonna 1970 antoivat ohjeen, että maallikot voivat rippi-isänsä luvalla käydä ehtoollisella ilmankin sitä joka kerta edeltävää synnintunnustusta. Piispojen paimenkirjettä alettiin nimitääin aika pian tulkita niin, että jokainen ortodoksi on vapaa menemään ehtoolliselle kaikissa mahdollisissa tilanteissa huolimatta siitä ovatko paastonneet tai ovatko käyneet ripillä viiteen vuoteen.
Sairaankin ihmisen pitää kysyä rippi-isältään lupa ehtoollispaaston rikkomiseen. Se on itsestään selvä asia. Esim diabeetikolle rippi-isä voi myöntää pysyväisluvan. Suurin osa sairauksista ei kuitenkaan edellytä mitään paaston rikkomista, jokin diabetes voi olla poikkeus säännöstä. Itselläni on vaikea astma, mutta harvoin silti olen joutunut paastoa rikkomaan.