Eräs väsynyt uskovainen äiti kirjoitti minulle. Sain hänen kirjeensä juuri äsken. Kirjeen sisältö puhutteli minua syvästi. Nimettömänä jaan muutaman lauseen tuon kirjeen sisällöstä. Kirjoittaja on väsynyt ihminen, joka suuresti arvostaisi toisilta saamaansa rohkaisua. Hän kuitenkin näyttää olevan aika pettynyt ympärillään vaikuttaviin uskoviin. "Minua myös kammottavat yliuskonnolliset piirit luterilaisuudessa. Huomaan, jos tunnustaa uskoa, toinen on vielä uskovaisempi ja nimenomaan luterilainen. Siksi olen enemmän neutraali, jollei kysytä. Parempi todistus ovat teot kuin puhe uskovaisuudesta."
Halusin jakaa tämän ystävän kirjeen sisällöstä muutaman rivin meille kaikille yhteiseksi muistutukseksi siitä, että emme torjuisi, kulkisi ohi tai kohtelisi kovin ottein tai epäystävällisesti lähimmäisiämme, joiden puolesta Kristus antoi itsensä alttiiksi.
Halusin jakaa tämän ystävän kirjeen sisällöstä muutaman rivin meille kaikille yhteiseksi muistutukseksi siitä, että emme torjuisi, kulkisi ohi tai kohtelisi kovin ottein tai epäystävällisesti lähimmäisiämme, joiden puolesta Kristus antoi itsensä alttiiksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
käyttihän hänkin varsin kovia sanoja tarpeen vaatiessa. Ja apostoleissakin oli melko kiihkeitä tapauksia.
Tämä väsynyt ja rohkaisua tarvitseva äiti on verrattavissa kanaanilaisnaiseen (Matt.15:21-28), köyhään leskivaimoon (Mark. 12:41-44), rampaan Betesdan lammikolla (Joh. 5:1-18) tai vaikkapa sokeaan Bartimaiokseen (Mark. 10:46-52). Miten Jeesus heitä kohteli? Eikö hän armahtanut heitä kaikkia! Jeesus osoitti rakkautta ja antoi apunsa kaikille, jotka sitä tarvitsivat. Hän ei vaatinut ihmisiä olemaan uskonasioissa kanssaan samoilla linjoille ja sitten vasta auttoi heitä. Tämä henkilö, joka kirjoitti minulle edustaa henkilöitä, jotka todella rohkaisua ja tukea tarvitsevat. Hän ei edusta omahyväisiä farisealaisia, kuten muutamat saattaisivat ajatella.