Kuinka paljon valittu kieli vaikuttaa asian välittymiseen ja etenemiseen? Seuraavassa on kaksi eri versiota vanhasta kirjasta (Rakastin tyttöä; Walter Trobisch, Suomen Lähetysseura 1966). Ensimmäinen on uskonnollinen ja jälkimmäinen uskonnoton. Kommentoikaa!
1. Kumpi kieli välittää sanoman sinulle paremmin ja miksi?
2. Muuttuuko sanoma kielen myötä?
3. Kumpi on olennaisempi vastaanottamisen kannalta, kieli vai sanoma eli asiasisältö?
4. Häiritseekö uskonnossa kieli vai sisällöt?
Uskonnollinen sanamuoto:
Esiin nousee vakavia kysymyksiä. Oliko tämä pako Jumalan tahdon mukainen? Tottelivatko nämä nuoret Jumalan tahtoa eläessään miehenä ja vaimona? Onko totta, että he olivat sanan täydessä merkityksessä naimisissa, kuten Francois väitti? Meillä ei ole oikeutta sivuuttaa näitä kysymyksiä.
Inhimillisyyden nimessä on myönnettävä, että heillä ei varmaankaan ollut valinnan varaa. Pako oli heille rohkea askel. Eihän kukaan voi sanoa, olisiko Cecilellä ollut muuta keinoa pelastua avioliitosta tuon Monsieur Henrin kanssa. Cecilen ja Henrin välinen avioliitto ei ainakaan olisi ollut Jumalan tahdon mukainen. Cecile olisi rikkonut Jumalaa vastaan, jos hän olisi siihen suostunut.
Toisaalta ilmeni hänen viimeisen kirjeensä sävystä henkinen ahdinko, johon he molemmat olivat joutuneet. Joidenkin kohtien ivallisuus paljasti heidän yrityksensä tukahduttaa toisenlainen ääni sisimmässään. He eivät halunneet myöntää, että ruumiillinen yhtyminen oli sillä hetkellä ja heidän erikoistilanteessaan Jumalan tahtoa vastaan. Mutta ennen pitkää heille selvisi, että he olivat rikkoneet Jumalan edessä.
Omantunnon syytökset heikensivät Cecilen fyysistä vastustuskykyä. Hänen vilustumisensa kehittyi vaikeaksi keuhkotulehdukseksi. Omasta toivomuksestaan hänet tuotiin kotikyläänsä vakavasti sairaana. Francois nouti minut, ja vietin unohtumattoman viikon Cecilen sairasvuoteen ääressä. Päiväkausia olimme jännityksessä Cecilen hengen puolesta.
He molemmat pitivät sairautta rangaistuksena, ei paosta, vaan malttamattomuudesta, jolla he olivat ryhtyneet elämään vihkimättömässä avioliitossaan. He nöyrtyivät. Usko Jeesukseen Kristukseen, joka oli antanut henkensä heidän puolestaan, oli näinä tuskallisina hetkinä heidän ainoa turvansa. Kun Cecile vastoin odotuksia toipui, molemmat käsittivät aivan uudella tavalla sen, että me elämme yksin Jumalan armosta.
Uskonnoton sanamuoto:
Esiin nousee vakavia kysymyksiä. Oliko tämä pako oikein? Tekivätkö nämä nuoret oikein eläessään miehenä ja vaimona? Onko totta, että he olivat sanan täydessä merkityksessä naimisissa, kuten Francois väitti? Meillä ei ole oikeutta sivuuttaa näitä kysymyksiä.
Inhimillisyyden nimessä on myönnettävä, että heillä ei varmaankaan ollut valinnan varaa. Pako oli heille rohkea askel. Eihän kukaan voi sanoa, olisiko Cecilellä ollut muuta keinoa pelastua avioliitosta tuon Monsieur Henrin kanssa. Cecilen ja Henrin välinen avioliitto ei ainakaan olisi ollut oikein. Cecile olisi rikkonut itseään vastaan, jos hän olisi siihen suostunut.
Toisaalta ilmeni hänen viimeisen kirjeensä sävystä henkinen ahdinko, johon he molemmat olivat joutuneet. Joidenkin kohtien ivallisuus paljasti heidän yrityksensä tukahduttaa toisenlainen ääni sisimmässään. He eivät halunneet myöntää, että ruumiillinen yhtyminen oli sillä hetkellä ja heidän erikoistilanteessaan väärin. Mutta ennen pitkää heille selvisi, että näin oli.
Itsesyytökset heikensivät Cecilen fyysistä vastustuskykyä. Hänen vilustumisensa kehittyi vaikeaksi keuhkotulehdukseksi. Omasta toivomuksestaan hänet tuotiin kotikyläänsä vakavasti sairaana. Francois nouti minut, ja vietin unohtumattoman viikon Cecilen sairasvuoteen ääressä. Päiväkausia olimme jännityksessä Cecilen hengen puolesta.
He molemmat pitivät sairautta seurauksena, ei paosta, vaan malttamattomuudesta, jolla he olivat ryhtyneet elämään vihkimättömässä avioliitossaan. He nöyrtyivät itsesyytösten edessä. Usko anteeksisaamiseen, oli näinä tuskallisina hetkinä heidän ainoa turvansa. Kun Cecile vastoin odotuksia toipui, molemmat käsittivät aivan uudella tavalla sen, että uudelleen alkamisen mahdollisuus on tärkeää.
1. Kumpi kieli välittää sanoman sinulle paremmin ja miksi?
2. Muuttuuko sanoma kielen myötä?
3. Kumpi on olennaisempi vastaanottamisen kannalta, kieli vai sanoma eli asiasisältö?
4. Häiritseekö uskonnossa kieli vai sisällöt?
Uskonnollinen sanamuoto:
Esiin nousee vakavia kysymyksiä. Oliko tämä pako Jumalan tahdon mukainen? Tottelivatko nämä nuoret Jumalan tahtoa eläessään miehenä ja vaimona? Onko totta, että he olivat sanan täydessä merkityksessä naimisissa, kuten Francois väitti? Meillä ei ole oikeutta sivuuttaa näitä kysymyksiä.
Inhimillisyyden nimessä on myönnettävä, että heillä ei varmaankaan ollut valinnan varaa. Pako oli heille rohkea askel. Eihän kukaan voi sanoa, olisiko Cecilellä ollut muuta keinoa pelastua avioliitosta tuon Monsieur Henrin kanssa. Cecilen ja Henrin välinen avioliitto ei ainakaan olisi ollut Jumalan tahdon mukainen. Cecile olisi rikkonut Jumalaa vastaan, jos hän olisi siihen suostunut.
Toisaalta ilmeni hänen viimeisen kirjeensä sävystä henkinen ahdinko, johon he molemmat olivat joutuneet. Joidenkin kohtien ivallisuus paljasti heidän yrityksensä tukahduttaa toisenlainen ääni sisimmässään. He eivät halunneet myöntää, että ruumiillinen yhtyminen oli sillä hetkellä ja heidän erikoistilanteessaan Jumalan tahtoa vastaan. Mutta ennen pitkää heille selvisi, että he olivat rikkoneet Jumalan edessä.
Omantunnon syytökset heikensivät Cecilen fyysistä vastustuskykyä. Hänen vilustumisensa kehittyi vaikeaksi keuhkotulehdukseksi. Omasta toivomuksestaan hänet tuotiin kotikyläänsä vakavasti sairaana. Francois nouti minut, ja vietin unohtumattoman viikon Cecilen sairasvuoteen ääressä. Päiväkausia olimme jännityksessä Cecilen hengen puolesta.
He molemmat pitivät sairautta rangaistuksena, ei paosta, vaan malttamattomuudesta, jolla he olivat ryhtyneet elämään vihkimättömässä avioliitossaan. He nöyrtyivät. Usko Jeesukseen Kristukseen, joka oli antanut henkensä heidän puolestaan, oli näinä tuskallisina hetkinä heidän ainoa turvansa. Kun Cecile vastoin odotuksia toipui, molemmat käsittivät aivan uudella tavalla sen, että me elämme yksin Jumalan armosta.
Uskonnoton sanamuoto:
Esiin nousee vakavia kysymyksiä. Oliko tämä pako oikein? Tekivätkö nämä nuoret oikein eläessään miehenä ja vaimona? Onko totta, että he olivat sanan täydessä merkityksessä naimisissa, kuten Francois väitti? Meillä ei ole oikeutta sivuuttaa näitä kysymyksiä.
Inhimillisyyden nimessä on myönnettävä, että heillä ei varmaankaan ollut valinnan varaa. Pako oli heille rohkea askel. Eihän kukaan voi sanoa, olisiko Cecilellä ollut muuta keinoa pelastua avioliitosta tuon Monsieur Henrin kanssa. Cecilen ja Henrin välinen avioliitto ei ainakaan olisi ollut oikein. Cecile olisi rikkonut itseään vastaan, jos hän olisi siihen suostunut.
Toisaalta ilmeni hänen viimeisen kirjeensä sävystä henkinen ahdinko, johon he molemmat olivat joutuneet. Joidenkin kohtien ivallisuus paljasti heidän yrityksensä tukahduttaa toisenlainen ääni sisimmässään. He eivät halunneet myöntää, että ruumiillinen yhtyminen oli sillä hetkellä ja heidän erikoistilanteessaan väärin. Mutta ennen pitkää heille selvisi, että näin oli.
Itsesyytökset heikensivät Cecilen fyysistä vastustuskykyä. Hänen vilustumisensa kehittyi vaikeaksi keuhkotulehdukseksi. Omasta toivomuksestaan hänet tuotiin kotikyläänsä vakavasti sairaana. Francois nouti minut, ja vietin unohtumattoman viikon Cecilen sairasvuoteen ääressä. Päiväkausia olimme jännityksessä Cecilen hengen puolesta.
He molemmat pitivät sairautta seurauksena, ei paosta, vaan malttamattomuudesta, jolla he olivat ryhtyneet elämään vihkimättömässä avioliitossaan. He nöyrtyivät itsesyytösten edessä. Usko anteeksisaamiseen, oli näinä tuskallisina hetkinä heidän ainoa turvansa. Kun Cecile vastoin odotuksia toipui, molemmat käsittivät aivan uudella tavalla sen, että uudelleen alkamisen mahdollisuus on tärkeää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Radio Q:n toimittaja sanoi äsken ohjelman päätteeksi: "Olkaa mukavia toisillenne."
Kristitty sanoisi: "Rakastakaa lähimmäisiänne."
Onko noissa nyt niin kauheasti eroa... asiasisältö sama, sanat vaan erilaiset!