Kuinka yleistä uskonyhteisöissämme on:

HENKINEN VÄKIVALTA sekä PAINOSTUS?

Ruumiillisesta perheväkivallasta uskonyhteisöissämme kerrotaan joskus jopa julkisesti, mutta kun mustelmat paranevat, asia unohtuu.

Lakaistaako siis henkisen väkivallan mustelmat ja haavat maton alle, koska asia kuulostaa olevan tabu? Aihe, jota ei ole syytä käsitellä julkisesti seurakunnan kokouksissamme.
3167
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Voisin itseeni verrata näitä kahta ajan-jaksoa.

Kun elin "pimeydessä" ilman elävää uskoa, nii johan lakastiin maton alle rikoksetkin ja elettiin tosi kieroa elämää, jopa "ystävät" auttoivat tuossa lakaisussa, eikä vasikoitu toisten tekoja.

En usko, että tänäänkään vasikoidaan, mutta rehellisyys on tullut epä-rehellisyyden tilalle.


Eihän uskovan tarvitse elää, niitä iljetyksen aikoja, joista Jeesus on vapauttanut.
Lankeemuksia tapahtuu, mutta onhan päivä eri asia kuin yö.

Määrätyt sielun- houdolliset asiat vaativat vaitiolo- velvollisuuden.

Sitä ei taida kaikki ymmärtää.

Meilläkin vankimieli sairaalassa on suu pidettävä kiini uskomattoman ikävistä asioista, jos joku on luottamuksella kertonut tekojaan ja aikeitaan.

Voi olla että Suomessa on toiset "tavat", mutta onhan seurakunnan keskuudessa avoimet suhteet, kuin pimeydessä vaeltavien elämässä.

Äänestä

raamatussakin.
Lapsia piiskataan rakkaudesta ja siinä sivussa vaimoakin kuritetaan herran nuhteessa.
Eivätkä hellarit ole piiskojensa kanssa yksin.
Tavallinen luteriuskovakin osaa käyttää rakkauspiiskaa tehokkaasti.
Katolisista en tiedä mutta luulisin sielläkin ainakin vaimojen saavan kuritusta miehiltään aivan yleisesti.

Äänestä
  • piiskalla ja nyrkeillä voi seurauksena olla elämän sammuminen.
    Jopa murhaan asti mennään kun kuritetaan vaimoväkeä.
    Kammottavat ovat kuritussäännöt muslimeilla.
    Aivan samanlaisia kuin Mooses laati kansalleen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Stefanus kirjoitti:

HENKINEN VÄKIVALTA sekä PAINOSTUS?

Ruumiillisesta perheväkivallasta uskonyhteisöissämme kerrotaan joskus jopa julkisesti, mutta kun mustelmat paranevat, asia unohtuu.

Lakaistaako siis henkisen väkivallan mustelmat ja haavat maton alle, koska asia kuulostaa olevan tabu? Aihe, jota ei ole syytä käsitellä julkisesti seurakunnan kokouksissamme.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu