Rakastuin itseäni paljon nuorempaan mieheen,jo muutama vuosi sitten. Hullaannuin, mutta kätkin tunteeni ja näyttelin kovaa,olin töykeä. En uskaltanut lähestyä, olin pelkuri. Nyt, kun hän on lähtenyt pois, en saa häntä mielestäni. Tiedän missä hän on mutta...!Mitä teen itseni kanssa?
rakastuin paljon nuorempaan mieheen
muistan ne karaoket aina
201696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
on tämä ihmismielen kummallisuus...sitä rakastuu aikaan,paikkaan,ikään katsomatta millon sellanen ihminen sattuu kohdalle.Siinäpä vaan on sellainen ero että kun nainen rakastuu paljon itseään nuorempaan mieheen,niin siinä ei ole mitään kummallista ja se on aivan hyväksyttävää...mutta kun mies sattuu rakastumaan paljon nuorempaan naiseen,niin johan alkaa pulina ja haukkuminen kaikanmaailman pedofiiliksi ym ym.
Mutta miksi näin sitten on?Olisi ihan mukava itsekin tietää mikä ero siinä sitten on?
Niin mutta miten mies kokee rakastumisen itseään vanhempaan naiseen? Mahtaa olla vaikea paikka tässä yhteiskunnassa jossa aivan hyväksyttävää on vanhallakin miehellä nuori nainen mutta toisinpäin ajateltuna tuntuu oudolta.
..osta uudet villahuosut ja unohda ne nuoret miehet, ei sillä vanhalla tavaralla ole oikein kysyntää muuten kuin joskus harjootus mielessä, ja jos oikein poltteloo tunge käpy väärinpäin häpyys niin kyllä se siitä...
kiitos vaan neuvoista mutta oletko koskaan kuullut että ihmisellä (ainakin joillakin meistä) on jotain myös tuolla yläpäässä...
Ota yhteys häneen, kun kerran tiedät missä hän on.
Hänkin saattoi tuntea samoin sinua kohtaan, muttei saanut mitään sanotuksi.
Toimi JO tänään! Huomenna voi olla jo myöhäistä.
on liian suuri riski tehdä itsensä naurunalaiseksi...ja pettyä!
...uskot itseesi, olet vahva ja otat yhteyttä!
Toimi tänään, huomenna se voi olla jo myöhäistä.
Et menetä mitään itsestäsi, jos käyt keskustelemassa hänen kanssaan. Ja kerrot miltä sinusta tuntuu tällä hetkellä.
Olen hengessä mukana.
EN USKALLA! Sitäpaitsi hän on niin kaukana etten voi kasvotusten puhua.
Rohkeesti yhteys vaan. Niin se olisi kiinnostanut, että kuinka paljon sitä ikäeroa oikeen on? Kun itse olen tekemisissä eri ikäisten ihmisten kanssa, niin olen huomannut, että ihminen on juuri sen ikäinen kun TUNTEE olevansa.
Ei kalenterista laskettu ikä mikään kriteeri ole valita itselleen seuraa tai elämän kumppania.
Ota yheteyttä ja lähesty hieman kierrellen ja ehkä pikku huumorilla kokeillen maaperää. Kyllä se siitä kohta näkyy miten tämä mies suhtautuu sinuun.
Jos et uskalla ottaa yhteyttä häneen, niin sitten ei kannata paljon perään huokailla.
Ei sillä VOI ETTÄ KYLLÄ MUN OLIS SILLOIN PITÄNYT asenteella saa muuta kun pahanolon itselleen.
Jos se mies ei ole kiinnostunut, niin ei kai siitä ammuta, että on ottanut häneen yhteyttä.
ps. Kyllä kuitenkin imartelee ; )
Just, oon samaa mieltä eläinjätkän kanssa. Siitä vaan yhteyksiin - et voi menettää mitään.
Eikä sillä ikäerolla ole mitään merkitystä. Oma ikä on just siellä korvien välissä.
Pikkasen rohkeutta ja itsevarmuutta peliin!!!!
Aurinkoa päivääsi! Oon virtuaalisti mukana!
Tulenko sua auttamaan?
Soitanko puolestasi?
Minulla on myös neuvottelijan taitoja,
haluatko minut puhemieheksi,
ihastuksesi ja sinun välille?
Kiitos kannustuksesta! Taisivatpa käsitykseni ihmisten negatiivisesta suhtautumisesta "erilaisuuteen" muuttua kertaheitolla. Vika taitaa olla vain minussa ja omissa ennakkoluuloissani. MUTTA kun vain olen tällainen pelkuri.
Ehkä se vain on niin että jotkut meistä vain puhuvat ja toiset toimivat. Moni asia jää tekemättä, moni ystävyys kokematta kun emme "uskalla" ottaa yhtä askelta eteenpäin; mutta toisaalta, jääpähän samalla moni pettymyskin kokematta.Ja näin jatkuu se sama vanha harmaa, tasapaksu,yksinäinen elämämme.Omaan surkeuteemme käpertyneenä.Sniif
Noh, noh toihan alkaa kuulostaa, että joku on nyt heittänyt marttyyrit peliin.
Ihmiset on erittäin huonoja lukemaan toistensa ajatuksia. Eiks oo kummallista kun ajattelee kovasti toisen puolesta ja on varma, että tietää mitä se ajattelee sinusta tai muusta asiasta mikä sinua kaivertaa, niin ne onkin vain sinun omia ajatuksia.
Ihmisen ajatukset ovat oikeastaan dialogi, jotka käydään omassa päässä, ei niistä kukaan muu tiedä mitään jollet kerro niistä.
Sen telkkarin halihali miehen ohje:Munaa itsesi kerran paivässä se kasvattaa itse luotamusta/varmuutta.
Kukaan tässä harmaassa maailmassa ei tiedä, että sinä olet yksin ja kaipaat seuraa.
Tää saattaa alkaa kuulostaa eläinjätkän nuoleskelulta, mutta olen taas/edelleen samaa mieltä.
Elä unelmaasi äläkä uneksi elämääsi!
Taidat olla erittäin oikeassa!
HYVÄ, nyt on asenne kohdallaan. Mukavaa kun Tunakin on samaa mieltä (taas).
Olis kiva saada joskus palautetta rohkaisitko mielesi. ; )
Kyllä tulee palautetta
Olen kanssa ollut ihastunut paljonkin nuorempaan mieheen (poikaan), ja tunne oli käsittääkesi molemminpuoleista, mutta ääneen ei sanottu mitään ikäeron takia. Tarina jäi vähän meidän osalta kesken, mutta nyt muistelen häntä hyvällä mielin ja välillä kaipaankin. Joten mun on turha neuvoa rohkaisemaan mielesi, kun olen itsekkin pelkuri. Ittekkin vaan odottelen, että ehkä sitten joskus kun hänkin on vanhempi tavataan uudestaa ja silloin ikäero ei tunnu enää niin pahalta, vaan uskaltaa antaa mennä. Mutta kaikesta huolimatta toivon sun rohkaisevan mielesi, niin ehkä mäkin uskallan? Kerrohan sitten joskus, uskalsitko? Meille jokaiselle on kuitenkin yksi täydellinen puolisko, ehkä hän on sulle? Ja jos et ikinä rohkaise mieltäsi, kadutko joka päivä?
Tutulta tuntuu tuo tekstisi.Kun aina elää vain puolittain eikä tee itselleen rehellisiä päätöksiä, seuraus on se, että ne monet keskeneräiset asiat seuraa päivästä toiseen mukana kunnes on itse niin niiden tiukassa syleilyssä ettei enää näe missä mennään ja mikä olikaan se tärkein asia elämässä.