idästähän se kristinusko tuli

Toisaalta ennen vuotta 1054, ei ollut merkitystä mistä suunnasta kristinusko tuli, vasta kun kirkot jakaantuivat kahtia tuli Suomesta kirkkokuntien välinen raja alue.

tietosi asiasta, että vielä 1700- ja 1800 -luvuilla olisi Pohjois-Karjalan alueella ollut pakanuutta. Eli mihin lähteisiin tietosi perustat ja mitä tarkoitat pakanuudella? Katsotko runonlaulajaperinteen kertovan pakanuudesta? Pakanuus on voimakas ilmaisu ja minusta jo aikansa elänyt nimikkeenäkin.

Mihin perustuu kirjoitti:

tietosi asiasta, että vielä 1700- ja 1800 -luvuilla olisi Pohjois-Karjalan alueella ollut pakanuutta. Eli mihin lähteisiin tietosi perustat ja mitä tarkoitat pakanuudella? Katsotko runonlaulajaperinteen kertovan pakanuudesta? Pakanuus on voimakas ilmaisu ja minusta jo aikansa elänyt nimikkeenäkin.

Lue lisää

Taitaapa olla asiasta kerrottu ihan yleisesti historiakirjoissa jne. että senkun otat kirjan käteesi ja alat lukea.

Pakanuudella tarkoitan erityisen voimakasta luonnonuskon perinteiden säilyttämistä ja riittien toimittamista tässä tapauksessa.

helena.eronen kirjoitti:

Taitaapa olla asiasta kerrottu ihan yleisesti historiakirjoissa jne. että senkun otat kirjan käteesi ja alat lukea.

Pakanuudella tarkoitan erityisen voimakasta luonnonuskon perinteiden säilyttämistä ja riittien toimittamista tässä tapauksessa.

Lue lisää

Jooo ja pakanuus säilyi täällä Lapissa jopa 1900 luvun loppupuolelle asti ...

helena.eronen kirjoitti:

Taitaapa olla asiasta kerrottu ihan yleisesti historiakirjoissa jne. että senkun otat kirjan käteesi ja alat lukea.

Pakanuudella tarkoitan erityisen voimakasta luonnonuskon perinteiden säilyttämistä ja riittien toimittamista tässä tapauksessa.

Lue lisää

Sinun mielestäsi, vai kansanperinteen säilymistä! Enpä muista kyllä koulukirjoissa moiseen väitteeseen törmänneeni 1960/70 -luvuilla, jolloin niitä tankkasin!

Koska olen asiasta kiinnostunut, niin kaivaisitko lähdekirjallisuutta tai muuta lähteistöä esiin?!

toimintaa kirjoitti:

Sinun mielestäsi, vai kansanperinteen säilymistä! Enpä muista kyllä koulukirjoissa moiseen väitteeseen törmänneeni 1960/70 -luvuilla, jolloin niitä tankkasin!

Koska olen asiasta kiinnostunut, niin kaivaisitko lähdekirjallisuutta tai muuta lähteistöä esiin?!

Lue lisää

Huomenna kun olen taas kirjahyllyni luona, laitan parit lainaukset parista kirjasta.

helena.eronen kirjoitti:

Huomenna kun olen taas kirjahyllyni luona, laitan parit lainaukset parista kirjasta.

Siis mikä oliko tuomittavaa? Pakanallisuuden säilyminen? No ei todellakaan ollut.

Minusta tuntuu, että on hieman liioiteltua puhua 1700- ja 1800-lukujen "pakanallisuudesta" Pohjois-Karjalassa tai oikeastaan missään päin Suomea. Siitä tulee vähän sellainen vaikutelma kuin olisi oltu tietämättömiä kristinuskosta mikä ei varmaankaan ollut mahdollista tai vastustettiin sitä jotenkin aktiivisesti, mikä ei varmaan sekään pidä paikkaansa.

Kansanuskolla tarkoitetaan siis sitä mihin kansa uskoo. Ennen kristinuskon saapumista suomalaiset uskoivat henkiin, samanismiin ja ennenmuuta sanojen voimaan. Kristinusko ei tietenkään syrjäyttänyt vanhaa kansanuskontoa heti kokonaan, vaan ihmisten elinkeinoihin ja elämän käännekohtiin kuuluneet riitit säilyivät vielä pitkään kristillisellä ajallakin. Vaikka virallinen uskonto vaihtui, pysyi ihmisten ajattelutapa pitkään esikristillisenä. Kasteen saamiseen kun riitti se että osasi uskontunustuksen ulkoa. Itseasiassa tuon vanhan esikristillisen kansanuskon aineksia elää ajattelussamme ja kielessämme vieläkin vaikkemme niitä tiedostaisikaan.
Nykyaikaan asti säilyneitä aineksia ovat mm. kansanparannus ja kansanlääkintä. Luulen silti, että monet 1700-luvun kansanparantajat pitivät itseään kunnon kristittyinä vaikka käyttivätkin vanhoilta opittuja konsteja. Tuosta "voimakkaasta pakanallisuudesta" tulee vähän sellainen vaikutelma kuin Pohjois-Karjalan korvissa olisi elänyt joukko sitkeitä jumalankieltäjiä. Siitähän ei kuitenkaan ollut kysymys.

sikspäk kirjoitti:

Minusta tuntuu, että on hieman liioiteltua puhua 1700- ja 1800-lukujen "pakanallisuudesta" Pohjois-Karjalassa tai oikeastaan missään päin Suomea. Siitä tulee vähän sellainen vaikutelma kuin olisi oltu tietämättömiä kristinuskosta mikä ei varmaankaan ollut mahdollista tai vastustettiin sitä jotenkin aktiivisesti, mikä ei varmaan sekään pidä paikkaansa.

Kansanuskolla tarkoitetaan siis sitä mihin kansa uskoo. Ennen kristinuskon saapumista suomalaiset uskoivat henkiin, samanismiin ja ennenmuuta sanojen voimaan. Kristinusko ei tietenkään syrjäyttänyt vanhaa kansanuskontoa heti kokonaan, vaan ihmisten elinkeinoihin ja elämän käännekohtiin kuuluneet riitit säilyivät vielä pitkään kristillisellä ajallakin. Vaikka virallinen uskonto vaihtui, pysyi ihmisten ajattelutapa pitkään esikristillisenä. Kasteen saamiseen kun riitti se että osasi uskontunustuksen ulkoa. Itseasiassa tuon vanhan esikristillisen kansanuskon aineksia elää ajattelussamme ja kielessämme vieläkin vaikkemme niitä tiedostaisikaan.
Nykyaikaan asti säilyneitä aineksia ovat mm. kansanparannus ja kansanlääkintä. Luulen silti, että monet 1700-luvun kansanparantajat pitivät itseään kunnon kristittyinä vaikka käyttivätkin vanhoilta opittuja konsteja. Tuosta "voimakkaasta pakanallisuudesta" tulee vähän sellainen vaikutelma kuin Pohjois-Karjalan korvissa olisi elänyt joukko sitkeitä jumalankieltäjiä. Siitähän ei kuitenkaan ollut kysymys.

Lue lisää

Ainakin Liettuassa vanha pakanuskonto elää nykyaikana. Muistaakseni sitä on esitetty kouluihin oppiaineeksikin, ja sillä on totiset harjoittajansa.

Liettua "kristillistyikin" hyvin myöhään, virallisesti 1300-luvulla.

---

Tosiasia on, että ihmisillä (lukutaitoisilla ja paljon kouluja käyneillä) nykyäänkin on melko epämääräinen, jopa vääristynyt käsitys kristinuskon eri kirkkojen dogmeista. Monet meistä tuntevat paremmin esim. islamin kuin kristinuskon perusteet.

Hertha kirjoitti:

Ainakin Liettuassa vanha pakanuskonto elää nykyaikana. Muistaakseni sitä on esitetty kouluihin oppiaineeksikin, ja sillä on totiset harjoittajansa.

Liettua "kristillistyikin" hyvin myöhään, virallisesti 1300-luvulla.

---

Tosiasia on, että ihmisillä (lukutaitoisilla ja paljon kouluja käyneillä) nykyäänkin on melko epämääräinen, jopa vääristynyt käsitys kristinuskon eri kirkkojen dogmeista. Monet meistä tuntevat paremmin esim. islamin kuin kristinuskon perusteet.

Lue lisää

En ole nyt ihan varma tästä asiasta, mutta minulla on sellainen mielikuva, että se Liettuan pakanauskonto on herätelty henkiin sellaisista säilyneistä rituaaleista ja tavoista mistä varmaan on ollut kysymys tässä käsitellyssä "Pohjois-Karjalan pakanuudessakin". Tarkoitan, että monien säilyneiden ja selvästikin esikristilliseltä ajalta periytyvien tapojen yhteys alkuperäänsä on hyvinkin mahdollisesti katkennut, ts. pakanallista uskoa ei ole tietoisesti jatkettu omana perinteenään. Tähän voi ottaa vertaukseksi vaikka suomenruotsalaisten majstång-perinteen. Keskikesän pakanallista juhlaa on jatkettu halki vuosisatojen eivätkä juhannussalon ympärillä hyppivät varmaankaan ole ajatelleet tekevänsä mitään kristitylle sopimatonta.

sikspäk kirjoitti:

En ole nyt ihan varma tästä asiasta, mutta minulla on sellainen mielikuva, että se Liettuan pakanauskonto on herätelty henkiin sellaisista säilyneistä rituaaleista ja tavoista mistä varmaan on ollut kysymys tässä käsitellyssä "Pohjois-Karjalan pakanuudessakin". Tarkoitan, että monien säilyneiden ja selvästikin esikristilliseltä ajalta periytyvien tapojen yhteys alkuperäänsä on hyvinkin mahdollisesti katkennut, ts. pakanallista uskoa ei ole tietoisesti jatkettu omana perinteenään. Tähän voi ottaa vertaukseksi vaikka suomenruotsalaisten majstång-perinteen. Keskikesän pakanallista juhlaa on jatkettu halki vuosisatojen eivätkä juhannussalon ympärillä hyppivät varmaankaan ole ajatelleet tekevänsä mitään kristitylle sopimatonta.

Lue lisää

Itseasiassa kaikki kristilliset juhlat on sijoitettu vanhojen pakanauskontojen päälle, eli siirtyminen vanhasta kansanuskosta kristilliseen perinteeseen on aika ohut ...

Joulu, pääsiäinen, juhannus on olleet kaikissa euroopan maissa vanhoissa pakanauskonnoissa tärkeitä juhlia.

Itseasiassa kristinuskon kannibalistinen sanomakin on laina tavaraa pakanoilta, eli ehtoollisellahan syödään jeesuksen ruumis ja veri ...

Vaka Vanha kirjoitti:

Itseasiassa kaikki kristilliset juhlat on sijoitettu vanhojen pakanauskontojen päälle, eli siirtyminen vanhasta kansanuskosta kristilliseen perinteeseen on aika ohut ...

Joulu, pääsiäinen, juhannus on olleet kaikissa euroopan maissa vanhoissa pakanauskonnoissa tärkeitä juhlia.

Itseasiassa kristinuskon kannibalistinen sanomakin on laina tavaraa pakanoilta, eli ehtoollisellahan syödään jeesuksen ruumis ja veri ...

Lue lisää

kristinusko ja suomalainen luonnonusko olivat välillä tiukastikin vastakkain. Ainakin 1600-luvun lopulla tuomittiin Torniossa kuolemaan Lassi Niilanpoika, joka ei ollut suostunut luovuttamaan rumpuaan pois. Muistaakseni Lassi oppi tuomion jälkeen vauhdikkaasti uskon pääkappaleet, autuuden perusteet ja osasi katua ja tunnustaa syntinsä. Henki säilyi sitten mutta rumpu meni. Itseasiassa Suomessa ei säilynyt yhtään aitoa vanhaa noitarumpua. Ainoa säilynyt kappale on Saksassa.

Kirkon vanhaan käännytystaktiikkaan kuului pehmeämpiäkin keinoja niinkuin tuo kuvaamasi juhlien merkityksen muuttaminen. Saarnamiehet keksivät pakanallisille tarinoille kristillisen version. Niinpä vaikka Väinämöisen laivaretkestä tuli jumalan pojan purjehdus genetsaretin järvellä.

Mihin perustuu kirjoitti:

tietosi asiasta, että vielä 1700- ja 1800 -luvuilla olisi Pohjois-Karjalan alueella ollut pakanuutta. Eli mihin lähteisiin tietosi perustat ja mitä tarkoitat pakanuudella? Katsotko runonlaulajaperinteen kertovan pakanuudesta? Pakanuus on voimakas ilmaisu ja minusta jo aikansa elänyt nimikkeenäkin.

Lue lisää

Kertoo: (s.54->)

Uuden ajan alussa 1500-luvulla levisi 250 vuotta aikaisemmin alkanut idän ja lännen valtataistelu Pielisen tienoille asti. Idän tärkein ase oli kirkko, kun taas länsi käytti miekkaa, valtapoliittisia keinoja, pyrkimystensä toteuttamiseksi.
Vielä noin vuonna 1500 esivallan ote rajoittui täällä verojen kantoon, ja sen lisäksi lienee kirkolla ollut sanottavansa muutamissa ihmiselämän tärkeimmissä vaiheissa. Niinpä lienee lapset yleensä saatu kastetuksi, kun kerta talojen isännilläkin oli useimmiten vänäläis- tai kreikkalaisperäinen nimi. Jos sitten saatiin pappi lukemaan hautaa, niin paljon muutapa hänestä ei liene tiedettykään. Lähin pappi asui luultavasti Ilomantsissa, ja hänelle kuului koko POhjois-Karjalan sielunhoito. Niinpä hän lienee vain aniharvoin ehtinyt tänne seurakuntansa pohjoisimpaan ääreen.
Tämän vuoksi pielisläiset elivät miltei pakanuudessa, sillä 200 vuotena ei pakolla pantu usko ja oppi mahtanut saada aikaan perusteellista vaikutusta niissä oloissa, jos alkuunkaan. Vanha isiltä peritty pakanuus oli ihmisen hengenruokana eri ilmenemismuotoineen. Ukko ja muut jumalolennot saivat osansa palvonnasta, jota osoitettiin muillekin: vainajille, luonnonpaikoille jne. Viimeksimainittuihin lienee kuulunut maankuulu Kolikin, joka sattui Pielisen rannalle. Sen huipulla asuivat haltiavoimat, joita käytiin Ilomantsista saakka lyylittelemässä ja suostuttelemassa. Varmaan moni pohjoiskarjalainen erämies nousi Kolin huipulle anomaan, että "Kolin korkeat isännät, Mustarinnan murhat miehet" tulisivat osallisiksi hänen valmistamastaan uhriateriasta ja antaisivat hänelle saalisonnea.

Näillä haltiaolennoilla oli senaikasten pieliseläisten mielestä hyvin suuri vaikutus heidän asioihinsa. Mustarintaisen olentoja ja heidän asuinsijojaan pelättiin niin, ettei vielä 1600-luvullakaan sinne asetuttu vakinaisesti asumaan. Vain yksi uskallikko rakensi mökkinsä Mustarintaisen alle, mutta monta vuotta ei hänkään siellä viihtynyt. Vasta 1700-luvun puolivälissä, kun Korpi-Jaakko voimallinen opetus juuritti pois taikauskon rahvaan mielistä, taloja alkoi ilmestuä vaarojen liepeille...

...Varmin tieto pakanallisesta palvonnasta on Mahosaareen liittyvä perimätieto, jonka mukaan siellä olisi vietetty lehmäuhreja. Suuremmassa tuolla nimellä tunnetuista Viensuun kaakkoispuolella olevista saarista on vielä tallella uhripaikkakin, 19 metriä leveä ja 24 pitkä kiviaitaus. Siellä on ollut siis tapana uhrata maholehmä - kenen kunniaksi, milloin ja millä tavalla, ei ole tiedossa. Tapa on samanlainen kuin esim. 1800-luvun lopulle säilynyt Salmin Mantsinsaaren Työmpäisten kylän härkäuhri...
... Lehmäuhri lienee jäänyt pois pian kristinuskon saatua varmemman jalansijan. Sitä ei mainita missään kirjallisissa lähteissä, joiden yhtenäiset sarjat alkavat 1600-luvun puolivälissä. Mikäli sitä ei saatu pidetyksi salassa, se lienee loppunut viimeistään 1600-luvun alkupuolella".

Kirjassa on myöskin Novgorodin ja Pihkovan arkkipiispan Makarijin kuvaus pakanuudesta 1500-luvun puolivälissä:

"Pakanallista taikauskoa harjoitetaan yhä Vatjan viidenneksessä suomalaisten ja inkeriläisten keskuudessa koko Karjalan maassa aina Konevitsaan asti ja Nevan järven takana Kajaanin rajoille, Lieksaan ja Lappiin saakka sekä Nevan järven ympärillä. Pakanuus ilmenee siinä, että ihmiset palvelevat metsiä, jokia, soita, lähteitä, vuoria, aurinkoa, kuuta ja järviä. He usraavat pahoille hengille härkiä, lampaita, kaikenlaisia eläimiä ja lintuja. Muutamat tappoivat lapsensa, käyttivät loitsuja ja ikäänkuin puhelivat pahojen henkien kanssa, heillä oli omat hautausmaansa ja omat pappinsa, jotka antavat nimiä lapsille" (s. 56)

Jatketaan myöhemmin :)

(Kirja on siis A.S Kilpeläisen, A.L. Hintikan ja V.A. Saloheimon kirjoittama Pielisjärven historia I)

helena.eronen kirjoitti:

Kertoo: (s.54->)

Uuden ajan alussa 1500-luvulla levisi 250 vuotta aikaisemmin alkanut idän ja lännen valtataistelu Pielisen tienoille asti. Idän tärkein ase oli kirkko, kun taas länsi käytti miekkaa, valtapoliittisia keinoja, pyrkimystensä toteuttamiseksi.
Vielä noin vuonna 1500 esivallan ote rajoittui täällä verojen kantoon, ja sen lisäksi lienee kirkolla ollut sanottavansa muutamissa ihmiselämän tärkeimmissä vaiheissa. Niinpä lienee lapset yleensä saatu kastetuksi, kun kerta talojen isännilläkin oli useimmiten vänäläis- tai kreikkalaisperäinen nimi. Jos sitten saatiin pappi lukemaan hautaa, niin paljon muutapa hänestä ei liene tiedettykään. Lähin pappi asui luultavasti Ilomantsissa, ja hänelle kuului koko POhjois-Karjalan sielunhoito. Niinpä hän lienee vain aniharvoin ehtinyt tänne seurakuntansa pohjoisimpaan ääreen.
Tämän vuoksi pielisläiset elivät miltei pakanuudessa, sillä 200 vuotena ei pakolla pantu usko ja oppi mahtanut saada aikaan perusteellista vaikutusta niissä oloissa, jos alkuunkaan. Vanha isiltä peritty pakanuus oli ihmisen hengenruokana eri ilmenemismuotoineen. Ukko ja muut jumalolennot saivat osansa palvonnasta, jota osoitettiin muillekin: vainajille, luonnonpaikoille jne. Viimeksimainittuihin lienee kuulunut maankuulu Kolikin, joka sattui Pielisen rannalle. Sen huipulla asuivat haltiavoimat, joita käytiin Ilomantsista saakka lyylittelemässä ja suostuttelemassa. Varmaan moni pohjoiskarjalainen erämies nousi Kolin huipulle anomaan, että "Kolin korkeat isännät, Mustarinnan murhat miehet" tulisivat osallisiksi hänen valmistamastaan uhriateriasta ja antaisivat hänelle saalisonnea.

Näillä haltiaolennoilla oli senaikasten pieliseläisten mielestä hyvin suuri vaikutus heidän asioihinsa. Mustarintaisen olentoja ja heidän asuinsijojaan pelättiin niin, ettei vielä 1600-luvullakaan sinne asetuttu vakinaisesti asumaan. Vain yksi uskallikko rakensi mökkinsä Mustarintaisen alle, mutta monta vuotta ei hänkään siellä viihtynyt. Vasta 1700-luvun puolivälissä, kun Korpi-Jaakko voimallinen opetus juuritti pois taikauskon rahvaan mielistä, taloja alkoi ilmestuä vaarojen liepeille...

...Varmin tieto pakanallisesta palvonnasta on Mahosaareen liittyvä perimätieto, jonka mukaan siellä olisi vietetty lehmäuhreja. Suuremmassa tuolla nimellä tunnetuista Viensuun kaakkoispuolella olevista saarista on vielä tallella uhripaikkakin, 19 metriä leveä ja 24 pitkä kiviaitaus. Siellä on ollut siis tapana uhrata maholehmä - kenen kunniaksi, milloin ja millä tavalla, ei ole tiedossa. Tapa on samanlainen kuin esim. 1800-luvun lopulle säilynyt Salmin Mantsinsaaren Työmpäisten kylän härkäuhri...
... Lehmäuhri lienee jäänyt pois pian kristinuskon saatua varmemman jalansijan. Sitä ei mainita missään kirjallisissa lähteissä, joiden yhtenäiset sarjat alkavat 1600-luvun puolivälissä. Mikäli sitä ei saatu pidetyksi salassa, se lienee loppunut viimeistään 1600-luvun alkupuolella".

Kirjassa on myöskin Novgorodin ja Pihkovan arkkipiispan Makarijin kuvaus pakanuudesta 1500-luvun puolivälissä:

"Pakanallista taikauskoa harjoitetaan yhä Vatjan viidenneksessä suomalaisten ja inkeriläisten keskuudessa koko Karjalan maassa aina Konevitsaan asti ja Nevan järven takana Kajaanin rajoille, Lieksaan ja Lappiin saakka sekä Nevan järven ympärillä. Pakanuus ilmenee siinä, että ihmiset palvelevat metsiä, jokia, soita, lähteitä, vuoria, aurinkoa, kuuta ja järviä. He usraavat pahoille hengille härkiä, lampaita, kaikenlaisia eläimiä ja lintuja. Muutamat tappoivat lapsensa, käyttivät loitsuja ja ikäänkuin puhelivat pahojen henkien kanssa, heillä oli omat hautausmaansa ja omat pappinsa, jotka antavat nimiä lapsille" (s. 56)

Jatketaan myöhemmin :)

(Kirja on siis A.S Kilpeläisen, A.L. Hintikan ja V.A. Saloheimon kirjoittama Pielisjärven historia I)

Lue lisää

Kiitos, olen tosiaan kiinnostunut asiasta, koska minulla on peritty kesämökki savusaunoineen Pielisellä, eräässä saaressa, josta ihastelen Kolin jylhää kauneutta. Jo poikasesta lähtien olen samoillut niissä maisemissa, mutta historiaa en ole lukenut. Turusen Heikkihän kertoo siitä ajasta, jonka minäkin jo hyvin muistan. Heikki on hyvä historioitsija, vaikka laittelee omiaakin joukkoon.

Täytyypä käydä kirjastossa!

helena.eronen kirjoitti:

Kertoo: (s.54->)

Uuden ajan alussa 1500-luvulla levisi 250 vuotta aikaisemmin alkanut idän ja lännen valtataistelu Pielisen tienoille asti. Idän tärkein ase oli kirkko, kun taas länsi käytti miekkaa, valtapoliittisia keinoja, pyrkimystensä toteuttamiseksi.
Vielä noin vuonna 1500 esivallan ote rajoittui täällä verojen kantoon, ja sen lisäksi lienee kirkolla ollut sanottavansa muutamissa ihmiselämän tärkeimmissä vaiheissa. Niinpä lienee lapset yleensä saatu kastetuksi, kun kerta talojen isännilläkin oli useimmiten vänäläis- tai kreikkalaisperäinen nimi. Jos sitten saatiin pappi lukemaan hautaa, niin paljon muutapa hänestä ei liene tiedettykään. Lähin pappi asui luultavasti Ilomantsissa, ja hänelle kuului koko POhjois-Karjalan sielunhoito. Niinpä hän lienee vain aniharvoin ehtinyt tänne seurakuntansa pohjoisimpaan ääreen.
Tämän vuoksi pielisläiset elivät miltei pakanuudessa, sillä 200 vuotena ei pakolla pantu usko ja oppi mahtanut saada aikaan perusteellista vaikutusta niissä oloissa, jos alkuunkaan. Vanha isiltä peritty pakanuus oli ihmisen hengenruokana eri ilmenemismuotoineen. Ukko ja muut jumalolennot saivat osansa palvonnasta, jota osoitettiin muillekin: vainajille, luonnonpaikoille jne. Viimeksimainittuihin lienee kuulunut maankuulu Kolikin, joka sattui Pielisen rannalle. Sen huipulla asuivat haltiavoimat, joita käytiin Ilomantsista saakka lyylittelemässä ja suostuttelemassa. Varmaan moni pohjoiskarjalainen erämies nousi Kolin huipulle anomaan, että "Kolin korkeat isännät, Mustarinnan murhat miehet" tulisivat osallisiksi hänen valmistamastaan uhriateriasta ja antaisivat hänelle saalisonnea.

Näillä haltiaolennoilla oli senaikasten pieliseläisten mielestä hyvin suuri vaikutus heidän asioihinsa. Mustarintaisen olentoja ja heidän asuinsijojaan pelättiin niin, ettei vielä 1600-luvullakaan sinne asetuttu vakinaisesti asumaan. Vain yksi uskallikko rakensi mökkinsä Mustarintaisen alle, mutta monta vuotta ei hänkään siellä viihtynyt. Vasta 1700-luvun puolivälissä, kun Korpi-Jaakko voimallinen opetus juuritti pois taikauskon rahvaan mielistä, taloja alkoi ilmestuä vaarojen liepeille...

...Varmin tieto pakanallisesta palvonnasta on Mahosaareen liittyvä perimätieto, jonka mukaan siellä olisi vietetty lehmäuhreja. Suuremmassa tuolla nimellä tunnetuista Viensuun kaakkoispuolella olevista saarista on vielä tallella uhripaikkakin, 19 metriä leveä ja 24 pitkä kiviaitaus. Siellä on ollut siis tapana uhrata maholehmä - kenen kunniaksi, milloin ja millä tavalla, ei ole tiedossa. Tapa on samanlainen kuin esim. 1800-luvun lopulle säilynyt Salmin Mantsinsaaren Työmpäisten kylän härkäuhri...
... Lehmäuhri lienee jäänyt pois pian kristinuskon saatua varmemman jalansijan. Sitä ei mainita missään kirjallisissa lähteissä, joiden yhtenäiset sarjat alkavat 1600-luvun puolivälissä. Mikäli sitä ei saatu pidetyksi salassa, se lienee loppunut viimeistään 1600-luvun alkupuolella".

Kirjassa on myöskin Novgorodin ja Pihkovan arkkipiispan Makarijin kuvaus pakanuudesta 1500-luvun puolivälissä:

"Pakanallista taikauskoa harjoitetaan yhä Vatjan viidenneksessä suomalaisten ja inkeriläisten keskuudessa koko Karjalan maassa aina Konevitsaan asti ja Nevan järven takana Kajaanin rajoille, Lieksaan ja Lappiin saakka sekä Nevan järven ympärillä. Pakanuus ilmenee siinä, että ihmiset palvelevat metsiä, jokia, soita, lähteitä, vuoria, aurinkoa, kuuta ja järviä. He usraavat pahoille hengille härkiä, lampaita, kaikenlaisia eläimiä ja lintuja. Muutamat tappoivat lapsensa, käyttivät loitsuja ja ikäänkuin puhelivat pahojen henkien kanssa, heillä oli omat hautausmaansa ja omat pappinsa, jotka antavat nimiä lapsille" (s. 56)

Jatketaan myöhemmin :)

(Kirja on siis A.S Kilpeläisen, A.L. Hintikan ja V.A. Saloheimon kirjoittama Pielisjärven historia I)

Lue lisää

Harvaanasutussa Itä-Suomessa kirkon kontrolli oli paljon löyhempää kuin lännessä. Idän kirkko oli käännytystyössään lempeämpi:

"Vielä noin vuonna 1500 esivallan ote rajoittui täällä verojen kantoon, ja sen lisäksi lienee kirkolla ollut sanottavansa muutamissa ihmiselämän tärkeimmissä vaiheissa."

Siinä missä länsisuomessa pistettiin hiisilehdot kirveellä mataliksi itäsuomessa uhripuun viereen rakennettiin tsasouna. Itäisen kirkon piirissä on kansanuskon perinne säilynyt yleensäkin paremmin aivan nykypäiviin saakka.
Huomasithan, että Pielisjärven historiassa kirjoitetaan näin:

"Tämän vuoksi pielisläiset elivät miltei pakanuudessa..."

Eli kristinusko ja kansanusko elivät rinnakkain, kansanuskon hiljalleen siirtyessä näkymättömiin. "Miltei-pakanuus" ja "voimakas pakanuus" ovat vahvuudeltaan hieman erilaisia ilmaisuja. Kirjan esimerkit painottuvat 1500-luvulle. Olisikin vaikea uskoa, että vielä 1600-luvun puhdasoppisessa Suomessa olisi sallittu voimakasta pakanallisuutta.

Kiitos sinulle, helenaeronen, pitkästä ja mielenkiintoisesta sitaatista.

Sikspäk kirjoitti:

Harvaanasutussa Itä-Suomessa kirkon kontrolli oli paljon löyhempää kuin lännessä. Idän kirkko oli käännytystyössään lempeämpi:

"Vielä noin vuonna 1500 esivallan ote rajoittui täällä verojen kantoon, ja sen lisäksi lienee kirkolla ollut sanottavansa muutamissa ihmiselämän tärkeimmissä vaiheissa."

Siinä missä länsisuomessa pistettiin hiisilehdot kirveellä mataliksi itäsuomessa uhripuun viereen rakennettiin tsasouna. Itäisen kirkon piirissä on kansanuskon perinne säilynyt yleensäkin paremmin aivan nykypäiviin saakka.
Huomasithan, että Pielisjärven historiassa kirjoitetaan näin:

"Tämän vuoksi pielisläiset elivät miltei pakanuudessa..."

Eli kristinusko ja kansanusko elivät rinnakkain, kansanuskon hiljalleen siirtyessä näkymättömiin. "Miltei-pakanuus" ja "voimakas pakanuus" ovat vahvuudeltaan hieman erilaisia ilmaisuja. Kirjan esimerkit painottuvat 1500-luvulle. Olisikin vaikea uskoa, että vielä 1600-luvun puhdasoppisessa Suomessa olisi sallittu voimakasta pakanallisuutta.

Kiitos sinulle, helenaeronen, pitkästä ja mielenkiintoisesta sitaatista.

Lue lisää

Että maltoitte lukea tekstin, vaan oottakkeehan työ, kun mie jatkan sitä vielä kunhan kerkeen :)

Nopeasti nyt kuitenkin kommentoi teitä molempia:

Sikspäkin kanssa olen samaa mieltä siitä, että tavallaan onni on ollut, että ortodoksisuus on usko, joka ei täydellisesti pyrkinyt tuhoamaan mm. taikauskoa jne. Toisaalta, myös room.kat. kirkko sen suvaitsi tavallaan ja mielestäni vasta luterilainen kirkko suhtautui hyvin jyrkästi pakanallisiin tapoihin.
Pielisjärvi, nyk. Lieksahan on siitä hassu kunta/kaupunki, että selkeästi sen läntinen osa on luterilaista ja itäinen osa ortodoksista aluetta ja sen kyllä huomaa edelleen, että siellä missä on ortodoksisia niin siellä edelleen elää kristillis-pakanallista mytologiaa ja uskomuksia. Mielestäni luterilaisella alueella ei sellaista ole.

Tuosta, että 1600-luvulla Suomi olisi jo ollut irti "puhtaasta pakanallisuudesta" olen tosin varsin eri mieltä. Täällä Pielisen korvessa oli mielestäni monin paikon asiat niin, että ehkä kristinusko tunnettiin, mutta kristinusko väritti pakanauskoja eikä toisinpäin, eli pakanallisuus oli hyvin voimakas jo ihan siitäkin syystä, että täällä ei näitä saarnaajia juuri kauheasti pyörinyt.
Minulla on jossain Kreivi Pietari Brahen kuvaus matkoiltaan koskien juuri tätä pakanallisuutta, kirjoitan sen tänne teille heti, kun sen löydän ja minulla on vähän taas aikaa.

Kyllä muuten täälläkin käytiin tuhoamassa pakanallisia uhripaikkoja, esim. eräs Ilja-munkki käännytti Pielisjärvellä ihmisiä sillä "metodilla".

Sinulle, jolla on kesämökki Pielisellä; Siellä pitäisi ilmeisesti Pielisen eteläpäässä olla saari nimeltä Kukkosensaari. Siellä on ollut joku luostari aikoinaan, josta munkit ovat tehneet saarnamatkojaan. Samoin mm. Lipinsaaressa on elänyt tarinoiden mukaan erakkomunkit Lippi ja Kola.
Satjangonsaaressa on elellyt erakkomunkki Sant Jaakko. Satjangonsaaressa on epäilty olleen myöskin yksi Pielisjärven vanhimmista kylistä, "Pielissalo". Pielissalon sijaintia ei tosin ole voitu todistaa.

Juu, mutta sitaattia tulee myöhemmin lisää, kun kerkeen. Tullaan niissä sitaateissa sitten lähemmäs tätä 1800-lukua :)

helena.eronen kirjoitti:

Että maltoitte lukea tekstin, vaan oottakkeehan työ, kun mie jatkan sitä vielä kunhan kerkeen :)

Nopeasti nyt kuitenkin kommentoi teitä molempia:

Sikspäkin kanssa olen samaa mieltä siitä, että tavallaan onni on ollut, että ortodoksisuus on usko, joka ei täydellisesti pyrkinyt tuhoamaan mm. taikauskoa jne. Toisaalta, myös room.kat. kirkko sen suvaitsi tavallaan ja mielestäni vasta luterilainen kirkko suhtautui hyvin jyrkästi pakanallisiin tapoihin.
Pielisjärvi, nyk. Lieksahan on siitä hassu kunta/kaupunki, että selkeästi sen läntinen osa on luterilaista ja itäinen osa ortodoksista aluetta ja sen kyllä huomaa edelleen, että siellä missä on ortodoksisia niin siellä edelleen elää kristillis-pakanallista mytologiaa ja uskomuksia. Mielestäni luterilaisella alueella ei sellaista ole.

Tuosta, että 1600-luvulla Suomi olisi jo ollut irti "puhtaasta pakanallisuudesta" olen tosin varsin eri mieltä. Täällä Pielisen korvessa oli mielestäni monin paikon asiat niin, että ehkä kristinusko tunnettiin, mutta kristinusko väritti pakanauskoja eikä toisinpäin, eli pakanallisuus oli hyvin voimakas jo ihan siitäkin syystä, että täällä ei näitä saarnaajia juuri kauheasti pyörinyt.
Minulla on jossain Kreivi Pietari Brahen kuvaus matkoiltaan koskien juuri tätä pakanallisuutta, kirjoitan sen tänne teille heti, kun sen löydän ja minulla on vähän taas aikaa.

Kyllä muuten täälläkin käytiin tuhoamassa pakanallisia uhripaikkoja, esim. eräs Ilja-munkki käännytti Pielisjärvellä ihmisiä sillä "metodilla".

Sinulle, jolla on kesämökki Pielisellä; Siellä pitäisi ilmeisesti Pielisen eteläpäässä olla saari nimeltä Kukkosensaari. Siellä on ollut joku luostari aikoinaan, josta munkit ovat tehneet saarnamatkojaan. Samoin mm. Lipinsaaressa on elänyt tarinoiden mukaan erakkomunkit Lippi ja Kola.
Satjangonsaaressa on elellyt erakkomunkki Sant Jaakko. Satjangonsaaressa on epäilty olleen myöskin yksi Pielisjärven vanhimmista kylistä, "Pielissalo". Pielissalon sijaintia ei tosin ole voitu todistaa.

Juu, mutta sitaattia tulee myöhemmin lisää, kun kerkeen. Tullaan niissä sitaateissa sitten lähemmäs tätä 1800-lukua :)

Lue lisää

Hyvää uutta tietoa - noita saaria en tunne, mutta minulla on mökillä merikartat koko Pielisestä eli eiköhän niiden avulla paikat löydy - käyn talvilomalla siellä ensi kuun alussa ja paikannan saaret ja kesällä voisin käydä katsomassakin, jos eivät ole mahdottoman venematkan päässä. Saat sitten lisätietoa asiasta - laitan muistiin!

Muuten ortodoksisuutta ja vanhoja perinteitä pitivät yllä myös Karjalan evakot, joista ainakin moni Lieksaan jäänyt, oli lähtöisin Suojärven kuulusta rajapitäjästä - minulla oli nuoruudessani onni tutustua yhteen heistä ja siihen kulttuuriperintöön.

Kartat mökillä kirjoitti:

Hyvää uutta tietoa - noita saaria en tunne, mutta minulla on mökillä merikartat koko Pielisestä eli eiköhän niiden avulla paikat löydy - käyn talvilomalla siellä ensi kuun alussa ja paikannan saaret ja kesällä voisin käydä katsomassakin, jos eivät ole mahdottoman venematkan päässä. Saat sitten lisätietoa asiasta - laitan muistiin!

Muuten ortodoksisuutta ja vanhoja perinteitä pitivät yllä myös Karjalan evakot, joista ainakin moni Lieksaan jäänyt, oli lähtöisin Suojärven kuulusta rajapitäjästä - minulla oli nuoruudessani onni tutustua yhteen heistä ja siihen kulttuuriperintöön.

Lue lisää

Pistä sähköpostiosoitteeni muistiin ([email protected])!

Juu, itse tunsin lapsena monia karjalaismummoja, jotka olivat tulleet juuri Suojärveltä evakkoina. Irja-mummon muistan erityisen hyvin. Hän puhui hassua Suojärven murretta, ei osannut lukea eikä kirjoittaa ja hänellä oli pitkät harmaat hiukset. Hänellä oli todella hassuja tapoja ja uskomuksia. Esim. kaivoa kohtaan hän tunsi jotain outoa pelonsekaista kunnioitusta.

helena.eronen kirjoitti:

Pistä sähköpostiosoitteeni muistiin ([email protected])!

Juu, itse tunsin lapsena monia karjalaismummoja, jotka olivat tulleet juuri Suojärveltä evakkoina. Irja-mummon muistan erityisen hyvin. Hän puhui hassua Suojärven murretta, ei osannut lukea eikä kirjoittaa ja hänellä oli pitkät harmaat hiukset. Hänellä oli todella hassuja tapoja ja uskomuksia. Esim. kaivoa kohtaan hän tunsi jotain outoa pelonsekaista kunnioitusta.

Lue lisää

Onhan näitä taikauskoisia tapoja jäljellä vaikka kuinka paljon, vaikkei monetkaan tiedä että kysymys on pohjimmltaan taikauskosta tai jopa noituudesta.

Kuten jos kättelee kynnyksen yli menee lapsilykky, musta kissa tien yli, tikapuiden alta käveleminen, viheltäminen väärässä tilanteessa, leipää ei saa säilyttää alhaalla, haarukoita ja veitsiä ei saa laittaa ristiin, jne ...
Jokainen tietää varmaan kymmeniä vastaavia esimerkkejä.

Vaka Vanha kirjoitti:

Onhan näitä taikauskoisia tapoja jäljellä vaikka kuinka paljon, vaikkei monetkaan tiedä että kysymys on pohjimmltaan taikauskosta tai jopa noituudesta.

Kuten jos kättelee kynnyksen yli menee lapsilykky, musta kissa tien yli, tikapuiden alta käveleminen, viheltäminen väärässä tilanteessa, leipää ei saa säilyttää alhaalla, haarukoita ja veitsiä ei saa laittaa ristiin, jne ...
Jokainen tietää varmaan kymmeniä vastaavia esimerkkejä.

Lue lisää

Kun en usko taikauskojuttuihin. Valitettavasti. Varmaan jos uskoisin, olisi elämä paljon jännempää.

helena.eronen kirjoitti:

Kun en usko taikauskojuttuihin. Valitettavasti. Varmaan jos uskoisin, olisi elämä paljon jännempää.

No ei se sinun Karjalainen mummosi mitään opettanut, yleensä näillä mummoilla on paljon näitä tapoja ...

helena.eronen kirjoitti:

Kun en usko taikauskojuttuihin. Valitettavasti. Varmaan jos uskoisin, olisi elämä paljon jännempää.

Taikauskoiset tavat periytyvät sieltä vanhasta kansanunkosta, jota sinä sanot pakanuudeksi. Tavat säilyvät usein kauemmin kuin uskomukset, joihin ne perustuvat.

Suomalainen kansanusko on kokenut kaksi suurta muutoksen vaihetta, toinen oli kristinuskon tulo ja toinen, vielä suurempi, oli lukutaidon leviäminen kansan keskuuteen. Kristinuskon rinnalla eli kansan keskuudessa usko henkiin, enteisiin, etijäisiin, piruihin ym yliluonnollisiin asioihin. Kuolemaan liittyviä uskomuksia ja tapoja oli monia, kalman tarttumista pelättiin ja kuolleen vuodeoljet ja arkkulastut poltettiin, tehtiin karsikkopuu jne. Näitä täysin kristinuskoon perustumattomia tapoja noudattivat itseään hyvinä kristittyinä pitävät ihmiset.

Tarinat ja uskomukset siirtyivät polvelta toiselle kun niitä tosiasioina kerrottiin. Iltaisin kerrottiin tarinoita kummituksista, enteistä ja muista yliluonnollisista. Kertoja uskoivat itse tarinoihin ja kuulijat myös. Muunlaista tietoa ei ollut saatavilla ennenkuin lukutaidon omaksumisen ja krijallisuuden leviämisen myötä.

Aika omaksua muinaista tietoa

Sivilisaation elämä on syklistä. Egypti, Rooma, Kreikka - kuinka monta esimerkkiä tarvitaankaan osoittamaan, että sivilisaatioita syntyy ja kuolee. On tullut sivilisaation aikakausi, jolla on taipumus omaksua menneisyyden saavutukset kohtaamiensa haasteiden, tarpeidensa ja tehtäviensä vuoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Aika omaksua muinaista tietoa

Sivilisaation elämä on syklistä. Egypti, Rooma, Kreikka - kuinka monta esimerkkiä tarvitaankaan osoittamaan, että sivilisaatioita syntyy ja kuolee. On tullut sivilisaation aikakausi, jolla on taipumus omaksua menneisyyden saavutukset kohtaamiensa haasteiden, tarpeidensa ja tehtäviensä vuoksi.

Lue lisää

Kristillinen kirkko oli pitkään kieltänyt antiikin kulttuurin, koska se piti kreikkalaisten filosofiaa uhkana maailmankuvalleen. Piilottamalla kreikkalaisten tekstit luostareihin kirkko ei kuitenkaan voinut pitää niitä salassa munkeilta, jotka kopioivat ja säilyttivät käsikirjoituksia. Näin antiikin ajatus vaikutti kristilliseen maailmankuvaan, sillä jokainen maailmankatsomus tarvitsee vankan perustan.

Anonyymi kirjoitti:

Kristillinen kirkko oli pitkään kieltänyt antiikin kulttuurin, koska se piti kreikkalaisten filosofiaa uhkana maailmankuvalleen. Piilottamalla kreikkalaisten tekstit luostareihin kirkko ei kuitenkaan voinut pitää niitä salassa munkeilta, jotka kopioivat ja säilyttivät käsikirjoituksia. Näin antiikin ajatus vaikutti kristilliseen maailmankuvaan, sillä jokainen maailmankatsomus tarvitsee vankan perustan.

Lue lisää

Totuus paljastuu eläville olennoille siinä määrin kuin ne voivat havaita sen paikan, ajan ja olosuhteiden mukaan. Se ilmenee eriasteisesti Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka ilmoitettu Totuus on sama kaikille, se saa sen muodon, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Anonyymi kirjoitti:

Totuus paljastuu eläville olennoille siinä määrin kuin ne voivat havaita sen paikan, ajan ja olosuhteiden mukaan. Se ilmenee eriasteisesti Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka ilmoitettu Totuus on sama kaikille, se saa sen muodon, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

Lue lisää

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään eri versioina, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. …
Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka sallii kompromissin maallisten pyrkimysten kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi ilmoitettu Totuus esitetään eri versioina, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. …
Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka sallii kompromissin maallisten pyrkimysten kanssa.

Lue lisää

Erilaiset koulukunnat syntyivät vain puolustamaan yksilöllisiä pyrkimyksiä, jotka olivat ainutlaatuisia heidän yksilöllisen maailmankäsityksensä vuoksi, mutta jotka olivat toivottoman rajallisia ja johtivat väistämättä myös yhteenottoihin ja riitoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Erilaiset koulukunnat syntyivät vain puolustamaan yksilöllisiä pyrkimyksiä, jotka olivat ainutlaatuisia heidän yksilöllisen maailmankäsityksensä vuoksi, mutta jotka olivat toivottoman rajallisia ja johtivat väistämättä myös yhteenottoihin ja riitoihin.

Lue lisää

Vaikka nämä ajattelijat esittävät hypoteesinsa ja näkemyksensä järjestelmällisesti ja tieteellisesti, kaikki heidän ponnistelunsa johtavat vain siihen, että heidän puolueensa, ryhmittymänsä tai yhteisönsä jähmettyvät yhä enemmän lahkolaisuuteen ja ahdasmielisyyteen. Tästä syystä kaikki nämä uskonnolliset tai filosofiset ennakko-oletukset eivät voi tuoda meitä lähemmäksi universaalia harmoniaa, yhden absoluuttisen Totuuden tuntemusta, koska tällaiset menetelmät vain rajoittavat havaitsemisen aluetta. Tällainen lahkolaismainen maailmankatsomus johtaa lakkaamatta pois pääideaalista, joka on yhden Absoluuttisen Todellisuuden tunteminen, ja harmonian sijaan se vain nostaa monia esteitä yhtenäisyyden ja tasa-arvon varjolla. Jos kuitenkin kysymme itseltämme, mikä on tämän tilanteen syy, huomaamme, että tällaiset lahkojen väliset ristiriidat johtuvat yksilöllisten taipumusten ja halujen eroista. Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö nämä taipumusten erot kuuluisi elävien olentojen toiseen luontoon, jonka ne saivat muinaisina aikoina, kun niiden sydämet kääntyivät pois Jumalasta.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka nämä ajattelijat esittävät hypoteesinsa ja näkemyksensä järjestelmällisesti ja tieteellisesti, kaikki heidän ponnistelunsa johtavat vain siihen, että heidän puolueensa, ryhmittymänsä tai yhteisönsä jähmettyvät yhä enemmän lahkolaisuuteen ja ahdasmielisyyteen. Tästä syystä kaikki nämä uskonnolliset tai filosofiset ennakko-oletukset eivät voi tuoda meitä lähemmäksi universaalia harmoniaa, yhden absoluuttisen Totuuden tuntemusta, koska tällaiset menetelmät vain rajoittavat havaitsemisen aluetta. Tällainen lahkolaismainen maailmankatsomus johtaa lakkaamatta pois pääideaalista, joka on yhden Absoluuttisen Todellisuuden tunteminen, ja harmonian sijaan se vain nostaa monia esteitä yhtenäisyyden ja tasa-arvon varjolla. Jos kuitenkin kysymme itseltämme, mikä on tämän tilanteen syy, huomaamme, että tällaiset lahkojen väliset ristiriidat johtuvat yksilöllisten taipumusten ja halujen eroista. Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö nämä taipumusten erot kuuluisi elävien olentojen toiseen luontoon, jonka ne saivat muinaisina aikoina, kun niiden sydämet kääntyivät pois Jumalasta.

Lue lisää

Erilaiset koulukunnat syntyivät vain puolustamaan yksilöllisiä pyrkimyksiä.

Anonyymi kirjoitti:

Erilaiset koulukunnat syntyivät vain puolustamaan yksilöllisiä pyrkimyksiä.

Alkoiko kristinusko auringonjumalan palvonnasta?

Kristinuskon "Kristus" on saattanut olla vain yksi taivaallinen jumala. Erilaisten pakanallisten/mysteeristen kulttijumalien ja kristinuskon välillä on useita yhtäläisyyksiä. Nämä ovat joitakin niistä.

Useimpien auringonjumalien syntymäpäivä on joulukuun 25. päivä. Se on talvipäivänseisauksen päivämäärä ja päivä, jonka kirkko on hyväksynyt Jeesuksen Kristuksen syntymäpäiväksi. Joulukuun 25. päivä on annettu, vaikka Raamatun mukaan paimenet olivat pelloillaan, kun Jeesus syntyi, eli Jeesuksen on täytynyt syntyä keväällä (Luuk. 2:8).
Talvipäivänseisauksen aikaan aurinko "kuolee" kolmeksi päiväksi alkaen noin 22. joulukuuta, jolloin se pysäyttää etelään suuntautuvan liikkeensä; sitten se syntyy (herää henkiin) 25. joulukuuta, jolloin se aloittaa liikkeensä pohjoiseen.
Auringon nähtiin kulkevan eläinradan 12 merkin kautta. On mahdollista, että Jeesuksen 12 opetuslasta symboloivat eläinradan merkkejä. Auringonjumalilla oli usein opetuslapsia tai palvelijoita (joskaan ei aina 12:ta).
Pakanallisilla jumalilla oli maagisia syntymiä, ja jotkut syntyivät neitsyelle. Jumalat hedelmöittivät usein nuoria ihmisneitoja.
Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.
Pakanalliset jumalat viettivät joskus "viimeisen ehtoollisen" seuraajiensa kanssa ennen kuolemaansa.
Pakanalliset jumalat herätettiin usein henkiin kuoleman jälkeen.
Kaste oli yleinen rituaali mysteerikulttien seuraajien keskuudessa. Johannes Kastaja saattoi jäljitellä tätä rituaalia ja tuoda sen juutalaisuuteen.
Perinne nauttia leipää ja viiniä jumalan symbolisena (tai todellisena) verenä ja lihana oli osa mysteeriuskontoja. Tämä vastaa Jeesuksen sanoja: "Joka syö minun lihaani ja juo minun vertani, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä" (Joh. 6:54).

Varhaiskristillinen kirkko tunnusti nämä yhtäläisyydet. Kristityt apologeetat Justinus Marttyyri (100-165 jKr.) ja Tertullianus (160-220 jKr.) kommentoivat kristillisten uskomusten, riittien ja rituaalien yhtäläisyyksiä mysteeriuskontoihin. He kuitenkin katsoivat, että nämä yhtäläisyydet olivat paholaisen tekosia, sillä heidän mukaansa paholainen oli asettanut nämä yhtäläisyydet kristinuskon häpäistäväksi.

Anonyymi kirjoitti:

Erilaiset koulukunnat syntyivät vain puolustamaan yksilöllisiä pyrkimyksiä.

Perustuuko kristinusko pakanallisiin uskontoihin?

Ensimmäisellä vuosisadalla jKr. Rooman valtakunta käsitti suurimman osan Välimeren ympärillä sijaitsevasta alueesta, mukaan luettuna osia Italiasta, Kreikasta, Egyptistä ja Juudeasta. Monet erilaiset uskonnot kukoistivat tuolloin ja tuossa paikassa - pakanalliset uskonnot, juutalaisuus ja kristinuskon alkeet.

Uskonnollinen synkretismi - erilaisten ja joskus jopa ristiriitaisten uskomusten ja käytäntöjen yhdistäminen - oli yleistä. Kyseessä oli "kahvila-uskonto", joka riehui. Eri jumalat ja uskonnot sulautuivat toisiinsa ja erkanivat toisistaan koko ajan.

Ensimmäisen vuosisadan aikana kukoisti satoja mysteerikultteja. Mysteerikultti oli salainen uskonto, johon kuului jumalan (tai jumalien ja jumalattarien) palvonta. Monet näistä olivat pelastusjumalia, joiden riitteihin ja rituaaleihin kuului kasteet, jumalan lihan ja veren symbolinen syöminen ja ylösnousemuksen ympärillä järjestetyt juhlat.
Kristinuskon ja pakanuuden yhtäläisyyksiä

Kristinusko on saattanut alkaa mysteerikultina, tai se on saattanut omaksua vain osan näiden kulttien uskomuksista ja käytännöistä. Muinaisilla pakanallisilla kulttuureilla oli yhteisiä käsityksiä jumalista. Kristinusko on saattanut omaksua nämä ajatukset ja soveltaa niitä Jeesukseen. Näyttää täysin mahdolliselta, että Jeesus Kristus alkoi taivaallisena jumalana, sitten hänestä tuli allegoristen tarinoiden hahmo ja lopulta häntä pidettiin historiallisena henkilönä, joka oli todella olemassa.

Tässä artikkelissa käsitellään sitä, miten Horus-, Mithra- ja Attis-jumalia palvoneilla mysteerikultilla oli heistä uskomuksia, jotka ovat samankaltaisia kuin Jeesusta Kristusta palvovilla kristityillä.

Anonyymi kirjoitti:

Erilaiset koulukunnat syntyivät vain puolustamaan yksilöllisiä pyrkimyksiä.

Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.

Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.

Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen

Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.

Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.

Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.

Anonyymi kirjoitti:

Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.

Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.

Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen

Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.

Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.

Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.

Lue lisää

Vanhan uskomuksen mukaan jänis nukkuu silmät auki. Sitä on pidetty vertauskuvana ylösnousseesta Vapahtajasta, joka ei kuollessaan nukkunut ikuiseen uneen.

Sittemmin pääsiäispupu on valjastettu lelu- ja makeisteollisuuden symboliksi. Keski-Euroopassa ja Yhdysvalloissa pääsiäispupu on saanut joulupukkia muistuttavan lahjojen tuojan roolin.

Englannin easter ja saksan Oster juontuvat samasta vanhasta kevään jumalan nimestä. Ne poikkeavat monista muista eurooppalaisista kielistä, joissa juurena on juutalaisten pääsiäinen, hepreaksi pesah, esimerkiksi ranskan Pâques.

Pääsiäisenä tuntuvat menevän perusasiat sekaisin. Uskomukset kertovat munivasta pupusta ja kukostakin. Toisaalta Keski-Euroopassa jänis hoitaa pääsiäisenä samaa tehtävää kuin joulupukki. Se jakelee hyvätapaisille lapsille ja aikuisille munia.. Kuva: Yle / Laura Mainiemi

Pääsiäismuna
Kananmunat, samoin kuin kanat, tiput ja jänikset, ovat syntymän ja elämän symboleja.

Pakanauskonnoissa munan ajateltiin olevan taikakalu, jonka Eostrea-jumala munii. Vastalahjaksi tästä taikakalusta annettiin värjättyjä munia.

Yhden kristillisen tulkinnan mukaan munan kuori symboloi Vanhaa testamenttia, joka kätkee sisäänsä Uuden testamentin, jota taas symboloi munan sisus.

Keltuaisen väri on tärkeä pääsiäisen väri, vaikka munat alun perin värjättiinkin ylösnousemuksen värisiksi eli punaisiksi. Suomessa on suosittu munien keittämistä sipulinkuorien kanssa, jolloin ne värjäytyvät punaruskeiksi. Maailmankuuluja ovat Fabergén koristeelliset pääsiäismunat, joita kultaseppä Fabergé apulaisineen teki pääosin Venäjän keisariperheelle.

Tiput
Keltainen poikanen liittyy munan merkityksiin kuten kevääseen ja uuteen elämään.

Pääsiäiskukko
Kukkoa on käytetty kirkkotaiteessa valppauden ja kestävyyden vertauskuvana. Kukko on monien kirkontornien ja kellotapuleiden huipulla. Kukko havahdutti laulullaan Pietarin, joka oli juuri kieltänyt Jeesuksen kolmesti.




Perustuuko kristinusko pakanallisiin uskontoihin?

Ensimmäisellä vuosisadalla jKr. Rooman valtakunta käsitti suurimman osan Välimeren ympärillä sijaitsevasta alueesta, mukaan luettuna osia Italiasta, Kreikasta, Egyptistä ja Juudeasta. Monet erilaiset uskonnot kukoistivat tuolloin ja tuossa paikassa - pakanalliset uskonnot, juutalaisuus ja kristinuskon alkeet.

Uskonnollinen synkretismi - erilaisten ja joskus jopa ristiriitaisten uskomusten ja käytäntöjen yhdistäminen - oli yleistä. Kyseessä oli "kahvila-uskonto", joka riehui. Eri jumalat ja uskonnot sulautuivat toisiinsa ja erkanivat toisistaan koko ajan.

Anonyymi kirjoitti:

Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.

Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.

Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen

Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.

Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.

Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.

Lue lisää

Ensin on määriteltävä kristinusko ja pakanuus. Pakanuudella on erilaisia määritelmiä riippuen siitä, keneltä kysytään. Jotkut sanovat, että pakanuus on mikä tahansa uskonto, joka ei kuulu abrahamilaisiin uskontoihin (islam, kristinusko tai juutalaisuus), kun taas toiset sanovat, että pakanuus on uskonto, joka noudattaa moniuskontoista näkemystä ja pyrkii elvyttämään esi-isiemme vanhoja tapoja. Pakanuus on sateenvarjotermi, eli se kattaa monenlaisia uskontoja, mm: Wicca, uuspakanuus, asatru, kelttiläinen jälleenrakennus, alkuperäiskansojen perinteet, helleeninen pakanuus, druidous, noituus ja paljon muuta. Toiset taas sanovat, että pakanuus vastaa satanismia, mikä ei pidä paikkaansa, mutta kuten sanoin aiemmin, kaikki riippuu siitä, keneltä kysytään.
Seuraavaksi: Mitä on kristinusko?

Kristinusko on yksi kolmesta suuresta maailmanuskonnosta ja yksi abrahamilaisista uskonnoista. Sen juuret ovat Lähi-idässä, ja sen alku ulottuu Aabrahamin aikaan. Tämä uskonto perustuu löyhästi Pyhään Raamattuun, joka on kokoelma ikivanhoja kirjoja, jotka eri uskonnolliset ryhmät ovat valinneet ja laatineet Kristuksen ajoista lähtien. Kristinusko on myös sikäli kattotermi, että kristinuskon haaroja on satoja, mm: Katolilaisuus, baptismi, luterilaisuus, metodismi, kreikkalaisortodoksisuus, seitsemännen päivän adventismi, episkopaalisuus, Jehovan todistaja, mormonit, helluntailaisuus ja monet muut. Kristinuskon haarasta riippuen tiettyjä Raamatun kirjoja ja jaksoja noudatetaan hartaammin kuin muita.
Mitä yhteistä näillä kahdella on?

Aurinkopäivä pyhä päivä

Mitä muita symboleja käytetään messussa ja katolisessa kirkossa, ja niillä on esikristillinen muinainen alkuperä? Se, että katolisessa messussa (samoin kuin muissakin kristinuskon haaroissa) sunnuntaita kutsutaan pyhäksi päiväksi, melkeinpä vahvistaa, että esikristillinen auringonjumalan palvonta on keskeinen osa kristinuskoa. Miksi aurinkopäivä olisi pyhä päivä? Voisitte sanoa, että Vanhan testamentin mukaan Jumala otti tuon päivän lepopäiväkseen luotuaan maailman ja ihmisen jne. Mutta eihän Jumala ole se, joka nimesi tuon päivän auringonpäiväksi?

Anonyymi kirjoitti:

Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.

Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.

Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen

Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.

Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.

Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.

Lue lisää

Äiti Marian, Pyhän Äidin, käsitteen käsittelemiseksi - useimmat pakanalliset ihmiset palvoivat Äiti-Jumalatarta (tai useampia). Tärkeimpänä esimerkkinä muinaisen Egyptin jumalatar Isis kuvattiin usein poikansa Horuksen kanssa. Horus oli aurinkojumala Osiriksen lapsi, ja Horus otti aurinkojumalan aseman Osiriksen kuoleman jälkeen (kuulostaako tutulta?). Isistä palvottiin äitijumalatarena tuhansien vuosien ajan. Tämä on vain yksi monista esikristillisten kulttien äiti-jumalatarista, mutta yksi, jota Äiti Maria-pyhä lapsi -käsite heijastaa.
Muinaisista pakanallisista paikoista tuli kirkkoja.

Monet vanhimmista katolisista kirkoista ja luostareista rakennettiin muinaisten pakanallisten paikkojen päälle. Näissä paikoissa pakanat palvoivat jumaliaan ja esi-isiään, ja kun kirkko otti vallan, se usein purki pakanatemppelit ja korvasi ne kirkoilla. Ajatuksena oli, että pakanoiden olisi helpompi kääntyä, jos he voisivat edelleen palvoa pyhillä paikoillaan. Joitakin näistä pakanallisista patsaista ja symboleista voi yhä nähdä vanhimmissa kirkoissa.

Anonyymi kirjoitti:

Pääsiäinen yhdistää kristillisiä ja pakanallisia perinteitä

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista vanhin ja tärkein. Monet pääsiäiseen liittyvät perinteet ovat pohjimmiltaan pakanallisia ja liittyvät valon lisääntymiseen luonnossa.

Pääsiäinen on kristillisistä juhlista suurin, ja sitä viettää kolmasosa maailman väestöstä. Kristityt juhlivat pääsiäisenä Jeesuksen ylösnousemista kuolleista. Pääsiäistä on varhaisimpien tietojen mukaan vietetty jo 100-luvulla eli miltei 2000 vuoden ajan. Kristittyjen pääsiäinen on saanut alkunsa juutalaisten noin tuhat vuotta vanhemmasta pääsiäisjuhlasta.

Suomen kielen sana pääsiäinen, Mikael Agricolan kirjoituksissa päsieinen, viittaa paastosta pääsemiseen. Lisäksi sanan on selitetty kertovan juutalaisten pääsystä Egyptin orjuudesta, pääsyä talvesta ja kristikunnan pääsyä synneistä.

Pääsiäisen ajankohta vaihtelee, ja vuodesta riippuen pääsiäistä vietetään aikaisintaan 22. maaliskuuta ja viimeistään 25. huhtikuuta. Pääsiäissunnuntai osuu usein kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeiselle sunnuntaille, mutta tarkka ajankohta noudattaa ikivanhaa laskelmaa ja määräytyy tähtitieteessä käytetyn Metonin ajanjakson mukaan. Pääsiäinen määrittelee myös laskiaisen, palmusunnuntain, helatorstain ja kolminaisuuden sunnuntain sijainnin kalenterissa.

Palmusunnuntaista kiirastorstaihin, pitkäperjantaista pääsiäiseen

Kristityille pääsiäinen on osa kirkkovuoden adventista helluntaihin ulottuvaa jaksoa. Vanhastaan pääsiäisen alusaika on alkanut jo laskiaisena, jonka jälkeen laskeuduttiin paastoon. Paasto päättyi pääsiäisen suureen juhlaan.

Palmusunnuntain ja pääsiäissunnuntain välissä olevaa viikkoa kutsutaan hiljaiseksi viikoksi ja piinaviikoksi, itäisessä perinteessä suureksi viikoksi. Viikon aikana kristityt hiljentyvät muistelemaan Jeesuksen ylösnousemusta ja kuoleman voittamista.

Hiljaisen viikon päivillä on kansanperinteessä omat lempinimet, kuten malkamaanantai ja tikkutiistai. Nimillä on yhteys sekä kristilliseen taustaan että maataloustöihin.

Palmusunnuntaita vietetään Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Evankeliumien mukaan aasilla ratsastavan Jeesuksen eteen levitettiin palmunlehviä ja huudettiin ”Hoosianna”. Itä-Suomessa on puhuttu myös virposunnuntaista. Koristellut pajunvitsat ovat olleet suomalainen vastine palmunlehville.

Lue lisää

https://fi.eferrit.com/kristinuskon-samankaltaisuudet-hindulaisuuden-kanssa/


Saattaa olla yllättävää, että suuri osa kristinuskosta on peräisin Intiasta. Itse asiassa vuosisatojen ajan lukuisat historioitsijat ja viisaat ovat huomauttaneet, että hindulaisuudella ei ole ainoastaan ​​hallitseva vaikutus kristinuskoon, vaan monet kristityt rituaalit voisivat suoraan lainata hindujen ( Vedic ) Intiasta.
Kristuksen ja kristittyjen pyhien vertaaminen hindujen opetuksiin

Ranskalainen historioitsija Alain Danielou oli huomannut jo vuonna 1950, että "suuri määrä tapahtumia, jotka ympäröivät Kristuksen syntymää - kuten se liittyy evankeliumiin - kummallisesti muistutti meitä Buddhan ja Krishnan legendoista." Danielou lainaa esimerkkeinä kristittyjen kirkon rakennetta, joka muistuttaa buddhalaisen Chaityan; tiettyjen varhaisten kristittyjen lahkojen tiukka asketismi, joka muistuttaa Jainin ja buddhalaisten pyhien askeettisuutta; pyhän veden käyttö, joka on intialainen käytäntö, ja sanan "Amen", joka tulee hindujen (sanskrit) " OM: sta ".

Anonyymi kirjoitti:

https://fi.eferrit.com/kristinuskon-samankaltaisuudet-hindulaisuuden-kanssa/


Saattaa olla yllättävää, että suuri osa kristinuskosta on peräisin Intiasta. Itse asiassa vuosisatojen ajan lukuisat historioitsijat ja viisaat ovat huomauttaneet, että hindulaisuudella ei ole ainoastaan ​​hallitseva vaikutus kristinuskoon, vaan monet kristityt rituaalit voisivat suoraan lainata hindujen ( Vedic ) Intiasta.
Kristuksen ja kristittyjen pyhien vertaaminen hindujen opetuksiin

Ranskalainen historioitsija Alain Danielou oli huomannut jo vuonna 1950, että "suuri määrä tapahtumia, jotka ympäröivät Kristuksen syntymää - kuten se liittyy evankeliumiin - kummallisesti muistutti meitä Buddhan ja Krishnan legendoista." Danielou lainaa esimerkkeinä kristittyjen kirkon rakennetta, joka muistuttaa buddhalaisen Chaityan; tiettyjen varhaisten kristittyjen lahkojen tiukka asketismi, joka muistuttaa Jainin ja buddhalaisten pyhien askeettisuutta; pyhän veden käyttö, joka on intialainen käytäntö, ja sanan "Amen", joka tulee hindujen (sanskrit) " OM: sta ".

Lue lisää

Onko sanonta: "itämainen viisaus" sittenkin totta?

Anonyymi kirjoitti:

Onko sanonta: "itämainen viisaus" sittenkin totta?

idästä.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sanonta: "itämainen viisaus" sittenkin totta?

Totta maar.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18040817/kristinusko-ja-pakanuus--yhtalaisyydet-ja-erot
Pakanallisilla jumalilla oli usein nimityksiä, kuten "maailman valo", "tie", "hyvä paimen" jne. Näitä nimiä on käytetty Jeesuksesta Kristuksesta.

Emme voi tietää missä paikassa uusi testamentti alunperin kirjoitettiin.