..en halua kuulua kirkkoon koska en ymmärrä raamattua..mutta rukoilen iltasin, uskon perushyveesee ja arvostan elämää. Käyn kirkossa vain eri tapahtumissa mutten Jumalanpalveluksessa. Vakaumukseeni kuuluu että tulisin siunatuksi kun kuolen..mutta onko vaarana ettei pappi kohta enään siunaakaan tomumajaani ja pitääkö minun mennä takaisin kirkkoon kuuluvaksi?
Maksamattoman kirkollisveron olen nykyisin laittanut mieluummin eettisiin tuotteisiin kuten luomumaitoon jss. ja muuten otan hyväntekeväisyyteen osaa. Olen eronneena ollut n.kuusi vuotta ja sitä ennen maksanut kirkollisveron.
Maksamattoman kirkollisveron olen nykyisin laittanut mieluummin eettisiin tuotteisiin kuten luomumaitoon jss. ja muuten otan hyväntekeväisyyteen osaa. Olen eronneena ollut n.kuusi vuotta ja sitä ennen maksanut kirkollisveron.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Matteuksen evankeliumi 8:22
Mutta Jeesus sanoi hänelle: "Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa."
Tällä viestilläni en ota mitään kantaa kirkosta eroamiseen, vaan ainoastaan uskon sisältöön ja kohteeseen.
Viestisi kertoo kuitenkin vain töiden vanhurskaudesta, eikä sanaakaan uskonvanhurskaudesta. Kysynkin, että mihin uskot. Siis mikä on uskon objekstisi. Vai onko minun nyt vain käsitettävä niin, että uskot ihmisen hyvyyteen. Mielestäni jos siihen uskot, niin mikä on sen uskon tulos. Saavutetaanko sillä uskolla puhas omatunto. Mielestäni Jumalan laki, joka tosin on hyvä, ilmoittaa meille syntisyytemme, mutta ei anna missään vaiheessa sellaista varmuutta, että nyt minä olisin tehnyt kaiken Jumalan vaatimalla tavalla täydellisesti ja olen saanut puhdistettua kaikki entisetkin virheeni ja laiminlyöntini.
ihmisten kirjoittamaan raamattuun...pyrin toteuttamaan elämässäni moraalisia arvoja jonka sisimpäni sanoo olevan oikein. Pyrin auttamaan jos voin..teen sen minkä pystyn en enempää. Jos erehdyn pyydän anteeksiantoa. En ole vanhurskas mitä se sitten lienee tarkoittavan..olen vain tavallinen ihminen en enempää enkä vähempää enkä pyri sen kummemmin täydellisyyteen..Jumala varmasti hyväksyy minut tälläisenä -epätäydellisenäkin ihan kuten sinutkin. :)
Jumala ei hyväksy ketään ihmistä juuri siitä syystä, kun kukaan ei täytä Jumalan asettamaa vaatimusta. Jumalan vaatinus on täyttää Jumalan laki, joka on hengellinen. Ihminen on turmeltunut. Siis turmeltunut ihminen ei voi täyttää hengellistä lakia. Laki tulee rikotuksi jo, kun ajattelee väärin. Laki ei tule rikotuksi vasta sitten, kun tekee jotain lain vastaista.
Me emme siis töillämme saavuta vanhurskautta. Jumala ei katso mitään läpi sormiensa. Kristus on yksin lain täyttäjänä vanhurskas. Jos puhutaan uskosta, niin silloin puhutaan syntiemme anteeksisaamisesta. Kristus edestämme on uskon kohde.
Miksi sanot: niin uskon Jumalaan mutten ihmisten kirjoittamaan raamattuun. Mihin siis uskot?
:) en ymmärrä sinun näkemystäsi myöskään mihin sinä uskot ja mikä on vanhurskas ?
Minulle Jumala ei ole tuollainen vaan hyvä, täydellinen, armelias ja ymmärtäväinen ei tuomitseva eikä ahdasmielinen...onhan hän meidät luonut eikä hän oleta että me ollaan täydellisiä vaan että teemme parhaamme..minulla on ehkä enemmän lapsen usko ei kirkollinen näkemys.
Ja luetko sinä raamattua kuin eu-direktiiviä..luota ennemmin sydämmeesi sitä kautta löydät uskon niin ainakin minä teen :)
Joo minä ymmärsin niin, että uskot itseesi ja sydämesi tuntemuksiin. Minä en voi niin turmeltuneeseen persoonaan luottaa kuin itseeni. Sydämestä näet lähtevät pahat ajatukset sanat ja teot.
No minä nyt uskon siihen Raamattuun, siis Jumalan Sanaan. Raamatussa Jumala on ilmoittanut miten syntinen ihminen pelastuu. Niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa... Joh.3:16. Siis uskon Raamatun mukaisesti, että Jeesus on minut lumastanut, vapahtanut ja päästänyt. Uskon siis näin lapsenomaisesti. Kaiken lisäksi olen kasteessa päässyt osalliseksi Kristuksen täydellisyydestä, siis vanhurskaudesta. Siis uskon kautta Kristukseen olen vanhurskas, en omien ansioideni mukaan. Enhän minä voi luottaa pelastuksessa (pääsyssä iankaikkiseen elämän) itseeni ja sydämeeni, sillä minähän olen turmeltunut. Jeesus on lunastajani. Usko on enemmän kuin tässä ajassa jaksaminen. Se on luottamista Kristuksen työhön edestäni, että pääsen iankaikkiseen elämään. Apostolinen uskontunnustus on aika hyvä sabluuna, joka kertoo lyhyesti uskoni sisällön ja muodon. Jumala Luojani, Jeesus lunastajani ja Pyhä Henki uskon synnyttäjäni.
on oikein ja mikä ei mikäli on itselleen rehellinen...ja minusta Jumala on antanut meille valinnan mahdollisuuden eli vastuun teoistamme ja siitä tulee nämä seuraukset eikä Jumala niitä tee. Minusta myös muut elolliset on Jumalan luotuja ja siksi täydellisiä epätäydellisinäkin ..siksi uskon että niin on ihminenkin. :)
En ole kuten varmasti huomasit perinteinen kristillisen opin seuraaja ja tämä oli syy miksi erosin kirkosta..minä uskon eri lailla. Se että olenko oikeassa uskossani niin en tiedä se selviää sitten aikanaan...mutta ihmisen on elettävä niinkuin parhaimmaksi näkee.
Ja toivoisin että Jeesus otettaisiin pois jo ristiltä..vaikka se on mielestäni osoittamassa edelleen miten ihmisten teot voi vaikuttaa pahimmillaan juuri tälläkin hetkellä..eikä hän lunasta meitä marttyyrikuolemallaan vaan tekomme ja ajatuksemme...ei pelkkä paatoksellinen synnillisyydessä kieriminen ja armon anelu ole minun mielestäni oikea tie ..uskon myös että elämä/luonto on lahja jota pitää arvostaa Jumalan luomana näkemällä sen kauneus :)
Eli me ajattelemme asioista eri tavalla...
Olen myöskin eronnut kirkosta. Ensin syy olin seurakuntamme kirkkoherran naispappeuden vastustus ja nyt kun mietin takaisin liittymistä niin olen päätynyt samoihin ajatuksiin sinun kanssasi. Oma uskoni ei ehkä olekaan sellainen että saisin siihen tukea luterilaisesta kirkosta.
uudelleenliittymistä mutta olen ajautunut niin erilaiseen näkemykseen etten koe luterilaisuutta omakseni ja on alkanut tuntua väärältä mennä yhteisöön jota ei tunne omakseen.
Kiva kuulla että joku muukin ajattelee samansuuntaisesti :)
>Kiva kuulla että joku muukin ajattelee samansuuntaisesti.
Minulle on jäänyt epäselväksi se, että mikä on se suunta tai tunnustuksen muoto, mitä haette. Onko siinä suunnassa paljoakaan merkitystä sillä, että Jeesus on kärsinyt ristin kuoleman ja täyttänyt Juamalan lain, pelastaakseen meidät synteihin kuolleet iankaikkiseen elämään.
Voisitteko sanoilla lyhyesti ilmaista "suutautumisenne" asiasisällön? Esimerkiksi uskon sisältö, mitä hyviä töitä tehdään osv. Siis mitä tunnette omaksenne? Tämä kiinnostaa minua siksi, että onko ilmestynyt uusia sellaisia palvontaryhmiä, joita en ennestään tiedä olevan.
palvontaryhmään :)
...minähän sanoin aiemmin miten koen Jeesuksen kärsimyksen en näe että hän täytti sinällään Jumalan lain ja lunasti meidät synnistä vaan näen siinä ihmisten tekojen seuraamuksen ja että meidän jokaisen on otettava vastuu teoistamme emmekä voi vierittää sitä Jumalan harteille.
Juuri tälläkin hetkellä kidutetaan ihmisiä eläimiä ja raiskataan luontoa eikä nekään ole Jumalan rangaistuksia vaan ihmisistä lähtöisiä.
Jumala antoi meille valinnan mahdollisuuden ja siihen kuuluu vastuu niin ympäristöstämme kuin toisista ihmisistä ja eläimistäkin..eli kaikesta Jumalan luomasta. Ja sitä kuuluu arvostaa.
En tiedä selvensikö tämä sinulle vieläkään mutta toivotaan ...erosin paljolti kirkosta myös sen takia että löydän oman tieni uskoa ja haluan uskoa puhtaammin en ns.mantrauskoisesti että joku muu taho määrittelee minulle valmiiksi miten kuuluu uskoa :)
Olen kyllä käsittänyt, että Kristus ei ole sinulle lunasatja ja sijaiskärjiä rangaistuksesta, jonka meidän olisi tullut kärsiä. En nyt sitten ole lainkaan sitä mieltä, että Kristus edestämme johtaa meidät vatuuttomuuteen elämässämme. Mielestäni on juuri niin päin, että meidän lunastus tuokin voiman kaikkeen Jumalan tahdon mukaiseen elämään ja suhteessa myös kanssaihmisiin ja koko luomakuntaan.
Kiitos ajatuksen vaihdosta!
Kuule kehoitan sinua menemääm helluntaiseurakuntaan
tai vapaakirkoon sanankuuloon ,eivät ole tiukkapipoisia vaan vapaita herrassa. Osaavat varmaan selitää Jumalan sanan itseni piti mennä helluntaiseurakuntaan ennen kuin asiat selvis ovat
ihan hyvä Kristillinen seurakunta,
vaan luulisin..mutta mielenkiinnosta miten eroaa keskeisesti luterilaisuudesta nämä suunnat?
Oli varmaan yllättävä veto,mutta tällä halusin sanoa
että helluntaiseurakunta ja vapaakirkko ovat ihan samaa Kristin uskoa kuin luterilaisetkin. perusasiat
ovat ihan samat ja ovat veljiä ja sisaria keskenään eli hyväksyvät toisensa yli seurakuntarajojen,siis kyseessä ei ole mikään lahko lahkohenkisyys on sitä ettei hyväksytä toisia kristillisiä suuntia vaan sanotaan että me vaan pelestumme, kuitenkin raamattu
sanoo että kaikista kansoista ihmisiä pelastuu,ei esim,lestadiolaisia ole kaikissa kansoissa.Kristillisiä seurakuntia on kaikissa kansoissa olivatpa ne babtisteja tai millä nimellä
vain. Valitettavasti kansankirkossamme on niin paljon leipäpappeja ei sokea voi sokeaa talutaa sen sain itse huomata vain hengellinen ihminen ymmärtää Jumalan salaisuuksia joka on henki. AAMEN
eroavaisuus eli mikä oli ajanut nämä suunnat pois tavallisesta luterilaisuudesta? Mikä on niiden keskeisin eroavaisuus?
Itse näen ne myös samaksi luterilaisuuden kanssa paitsi ehkä aktiivisempina..
Kysymyksesi ei ole helppo tai yksinkertaisesti vastattava. Eri kirkkokuntien välillä on varsin suuria opillisia eroja. Itse asiassa suurin osa vapaista suunnista ei ole eronnut luterilaisuudesta, vaan ovat jo uskonpuhdistuksen perua, katolisesta kirkosta hieman eri suuntaan lähteneitä kuin luterilaisuus. Kirkkohistorian oppikirjoista löytyy tietoa, jos tarkemmin tahtoo.
Yksi näkyvimpiä eroja luterilaisuuden ja useimpien (muttei kaikkien) vapaiden suuntien välillä on kastekysymys, jonka taustalla taas on mm. käsitys ihmisestä ja pelastuksesta. Samoin ehtoolliskäsityksessä on eroja.
_Karkeasti_ voisi sanoa, että suurimpia eroja ovat kai näihin liittyvät:
- onko vastasyntynyt syntinen ja tarvitsee pelastusta vai viaton ja sellaisena Jumalalle kelvollinen
- onko kaste Jumalan teko, jossa ihminen _saa_ uskon, vai tilanne, jossa ihminen tunnustautuu uskovaksi ja ottaa sen merkiksi kasteen
- onko Jeesus todella läsnä ehtoollisessa vai muistellaanko ehtoollisessa Jeesusta
Näiden lisäksi eroja on mm. opetuksessa Pyhästä hengestä, armolahjoista, lopunajoista, seurakuntajärjestyksestä jne.
(Tähän ei kannata kommentoida, että tämä tai tuo ero on väärin tulkittu sen tai tämän kirkon kohdalla, sillä tämä on todella karkea yleistys niistä asioista, joissa yleisesti ottaen suurimmat erot ovat. Kaikki vapaat suunnat eivät ole suinkaan keskenään samanlaisia ja siksi eri kirkkojen väliset erot ovat erilaisia.)
Mikäli asia kiinnostaa enemmän, mm. Harri Heinon kirjat "Mihin Suomi uskoo" ja "Mihin Suomi tänään uskoo" kuvaavat aika hyvin eri uskonnollisten liikkeiden opetusta ja toimintaa.
laaja aihe näin puhellen..kiitos vastauksestasi :)
Itse huomaan ajautuneeni kristillisyydessä aina vain kauemmaksi..sillä ajattelen Jeesuksestakin lähinnä symbolisesti Jumalan poikana eli en niinkään usko pyhään kolminaisuuteen. Olisi paljon helpompaa kun kuuluisi perinteisen kirkon alle tai ei ajattelisi näitä..mutta toisaalta ehkä on vain kuljettava tämä tie ja katsoa mihin se johtaa ja johtaako takaisin luterilaisuuteen..