Kuka iloitsee kuka murehtii Turun sanomien artikelissa pastori Jaakko"sarvi"Heinimäki puhelee ehkä ihan asiaakin MUTTA - raamatun vesittäjä pastori vauhdissa!
"Eniten minua viehättää ja innostaa viinin pitkä historia, Jaakko Heinimäki sanoo.
Viini on silta antiikkiin
Onneksi ei ole
pakko edes yrittää
selvittää yhdellä tai
kahdellakaan sanalla, mikä mies Jaakko Heinimäki on.
Niin vähäisellä
sanamäärällä
urakasta ei selviä.
Perussanoiksi on
joka tapauksessa
syytä ottaa pastori, toimittaja, kirjailija
ja viinien tuntija.
Kun vielä kirjailija ja viinien tuntija liittyvät ainakin osittain toisiinsa, niin siitä voidaan lähteä liikkeelle.
Varsinkin kun Jaakko Heinimäki oli tämän juttelun jälkeen menossa Turun kristillisille opistolle puhumaan viineistä ja viinien ymmärtämisestä.
Jaakko Heinimäki oli jo ennen viinikirjaa kirjoittanut kaksi kirjaa pyhimyslegendoista, ja viinikirjan jälkeen hän on kirjoittanut useitakin kirjoja, jotka liittyvät uskontoon. Oppikirjoista mietiskelyyn.
Perussyy viineihin perehtymiseen oli kuitenkin viinikirja, ja sen synnyn taustalla oli viinipullojen etikettien tuoma uteliaisuus.
- Joskus Alkossa kiinnitin huomiota siihen, kuinka pullojen etiketeissä näkyi erilaisten pyhimysten nimiä ja esimerkiksi Neitsyt Maria. Oli myös esimerkiksi Saint Martin, ja minua kiinnosti kuka hän oli ja miksi viinillä oli sellainen nimi.
- Otin Alkon myyntiluettelon ja lähdin plaraamaan, että mitä viinejä oli pyhimysten nimellä.
Saman tien Jaakko Heinimäki myöntää olleensa tuossa vaiheessa niin tietämätön Alkon viinikokoelman sisällöstä, että hän ajatteli sen olevan suhteellisen vakio, ja sitähän se ei ole. Jatkossa tuo tieto johti siihen, että Harrasta viiniä -kirjasta (Kirjapaja) otettiin muutama vuosi sitten uudistettu painos, jossa on mukana uusia viinejä ja vastaavasti poistettu sellaisia, joita ei enää saa Alkosta.
Jossain vaiheessa ensimmäisen kirjan syntyä tuli vastaan myös se, että mukaan tarvitaan joku, joka on perehtynyt enemmän viineihin makuina. Silloin mukaan tuli restonomi Antti Rinta-Huumo.
- Minä kaivoin tarinat esiin ja Antti maisteli viinit.
Tuon kirjan mukana syntyi joka tapauksessa myös Jaakko Heinimäen tiiviimpi kiinnostus viineihin.
- Kävi niin kuin äidit varoittelevat. Kun alkoholin kanssa alkaa plutata, se vie miehen mennessään.
Viinin historian monet palaset
Tuohon tarkennuksena ja kaikkien väärinkäsittäjien kiusaksi korostettakoon, että nyt puhutaan vain ammatillisesta viennistä.
- Viini on nautintoaine ja toivottavasti se sellaisena pysyy.
Jaakko Heinimäki määrittelee olevansa sellainen ihminen, joka haluaa tutkia asiat niin perinpohjaisesti kuin mahdollista, ja viinin kanssa kävi juuri niin.
- Eniten minua viehättää ja innostaa viinin pitkä historia. Yhtenä esimerkkinä ovat niin sanotun uuden maailman viinit, jotka nyt kiinnostavat ihmisiä kovasti. Nehän ovat sittenkin vanhan maailman perinnettä. Minua kiinnostaa uuden maailman sivilisaatiohistoria, miten viini on sinne mennyt löytöretkeilijöiden ja lähetystyötä tehneiden mukana. Se näkökulma ruokkii minun mielikuvitustani.
- Esimerkiksi Kaliforniassa suuret kaupungit ovat kasvaneet vanhojen lähetysasemien ympärille. Los Angeles ja San Diego saivat nimensä 1600-luvun lähetysasemilta, ja kaikkien niiden seutujen viinikulttuuri on saanut alkunsa lähetysasemien tarhoista.
- Etelä-Afrikassa viiniviljely syntyi vasta sen jälkeen, kun sinne muuttivat hugenotit, jotka pakenivat uskonvainoja Ranskassa ja toivat mukanaan viiniviljelyn perinteen ja taidon.
- Tällaisia ovat ne jutut, jotka minua kiinnostavat.
- Tai viinin alkuhistoria. Jo antiikin aikaiset viininvalmistuksen menetelmät ovat säilyneet periaatteessa samanlaisina tähän päivään saakka. Tietysti nykyaikaiseen muotoon kehittyneinä, mutta vaikka tekniikka on kehittynyt, niin perusasia on säilynyt: rypäleistä puristetaan mehu, josta viini syntyy.
- Minua kiinnostaa myös se, että viinin alkuperä on edelleen ratkaisematta ja voi olla, ettei sitä koskaan ratkaistakaan. Yhtä hyvin kiinnostaa myös se, miten viini ja sosiaalihistoria liittyvät tiukasti yhteen.
Jaakko Heinimäki painottaakin, että viini on myös meidän aikamme silta antiikkiin. Viini oli gastronomisesti tärkeä tuote jo antiikin Kreikassa ja Roomassa.
Viinitarhassa ja koulun penkillä
Asioiden perinpohjaiseen tutkimiseen on kuulunut sekin, että Jaakko Heinimäki on ollut töissä viinitila Chateau Carsinilla Ranskassa ja suorittanut Haagan ravintolaopiston arvostetun viinitutkinnon, joka antaa myös ammatillisen pätevyyden.
Kurssien vetäjänä hänen perusviestinsä numero yksi on, miten voi saada eniten iloa viineistä. Mitä eroja viineillä on, mikä viini sopii mihinkin yhteyteen ja ruokaan.
Ne ovat perusasioita, joista jokainen voi sitten lähteä itse leventämään ja syventämään tietouttaan.
Yksi tärkeä asia on sekin, että viini ei ole vakava asia. Jos jossain yhteydessä tarjotaan "väärää" viiniä ruuan kanssa, ei se ole niin vakavaa.
Jaakko Heinimäki sanoo, ettei hän ole koskaan törmännyt kysymyksiin tai asenteisiin, miten pappi voi kirjoittaa ja puhua viineistä. - Moitteita ei ole kuulunut ainakaan minun korviini. Ajat ovat ehkä muuttuneet.
Tosin jotain pientä on tullutkin vastaan.
Viinikirjan alkuperäinen nimi oli Rukoilijan viiniopas, mutta kun nimeä pohdittiin kirjakauppaväen kanssa, niin vastaus oli ehdottoman kielteinen. Kirjakauppaihmiset sanoivat selkeästi, että ne joille rukous on läheinen ja tärkeä asia, eivät osta viinikirjaa ja ne, jotka ovat kiinnostuneet viineistä, eivät ehkä ole kiinnostuneita rukoilijan osasta.
Harrasta viiniä -nimi sen sijaan kelpasi heti.
- Minä oli silloin aika pettynyt. Rukoilija oli hyvä nimi mielestäni. Siitä on kulunut jo seitsemisen vuotta. Tänä aikana on tapahtunut suuria muutoksia, eikä se nimi ehkä enää hätkähdyttäisi.
- Olen myös sitä mieltä, että rukoilija voisi vielä tullakin.
Kaanaan häät ja viinin ihme
Jaakko Heinimäki kertoo kirjassaan Harrasta viiniä tarinoita viinin ja pyhimysten vaiheilta. Aina silloin tällöin hieman hymyillenkin, mutta ei koskaan pilkaten.
Esimerkiksi kertomuksessa Kaanaan häistä hän lainaa Douglas Adamsia ( Linnunradan käsikirja liftareille -kirjan tekijä), joka leikkii ajatuksella, että Jeesus palvelijoiden kanssa huvitteli häiden valvojan kustannuksella tarjoamalla hänelle kylpyammekiljua. Sopivasti kehuttuna se meni täydestä jo humalassa olleeseen mieheen.
Jaakko Heinimäki arvioi myös, että toinenkin seikka viittaa enemmän halpaan kiljuun kuin jaloon vuosikertaviiniin.
Kaanaan häissä viiniastioita oli kuusi, joka on epätäydellisyyden luku juutalaisuuden lukuihin liittyvässä symboliikassa. "Jos Jeesuksen tarkoitus olisi ollut tehdä korkeasti kuninkaallinen ja ylevä tunnusteko, meille kerrottaisiin epäilemättä, kuinka hän otti seitsemän astiaa ja täytti ne vedellä, sillä seitsemän symboloi täydellisyyttä ja jumalaista kunniaa. Astioita oli kuusi: se antaa lukijoille vinkin, että nyt ollaan keskellä epätäydellistä maailmaa."
Jaakko Heinimäki korostaa kuitenkin saman tien, että oli niin tai näin, niin Kaanaan juoma oli vain johdonmukainen lenkki ketjussa, joka alkoi eläinten syöttökaukalossa ja päättyi rikollisten teloituspaikalle. Jumala ilmoittaa pyhän salaisuutensa käärittynä kerjäläisen viittaan, mikä jää helposti huomaamatta oppineilta ja viisaudestaan vakuuttuneilta mutta minkä lapset ja lapsenmieliset kyllä oivaltavat.
Tutkija Jaakko Heinimäki muistuttaa siitäkin, että tarina Kaanaan ihmeestä on todennäköisesti syntynyt Antiikin Kreikassa tehdyn lähetystyön tarpeita varten. Dionysos-myyttiin kuuluivat ihmeteot ja näin haluttiin osoittaa tuon kultin kannattajille, että Jeesus on Dionysostakin suurempi ihmeidentekijä"
"Eniten minua viehättää ja innostaa viinin pitkä historia, Jaakko Heinimäki sanoo.
Viini on silta antiikkiin
Onneksi ei ole
pakko edes yrittää
selvittää yhdellä tai
kahdellakaan sanalla, mikä mies Jaakko Heinimäki on.
Niin vähäisellä
sanamäärällä
urakasta ei selviä.
Perussanoiksi on
joka tapauksessa
syytä ottaa pastori, toimittaja, kirjailija
ja viinien tuntija.
Kun vielä kirjailija ja viinien tuntija liittyvät ainakin osittain toisiinsa, niin siitä voidaan lähteä liikkeelle.
Varsinkin kun Jaakko Heinimäki oli tämän juttelun jälkeen menossa Turun kristillisille opistolle puhumaan viineistä ja viinien ymmärtämisestä.
Jaakko Heinimäki oli jo ennen viinikirjaa kirjoittanut kaksi kirjaa pyhimyslegendoista, ja viinikirjan jälkeen hän on kirjoittanut useitakin kirjoja, jotka liittyvät uskontoon. Oppikirjoista mietiskelyyn.
Perussyy viineihin perehtymiseen oli kuitenkin viinikirja, ja sen synnyn taustalla oli viinipullojen etikettien tuoma uteliaisuus.
- Joskus Alkossa kiinnitin huomiota siihen, kuinka pullojen etiketeissä näkyi erilaisten pyhimysten nimiä ja esimerkiksi Neitsyt Maria. Oli myös esimerkiksi Saint Martin, ja minua kiinnosti kuka hän oli ja miksi viinillä oli sellainen nimi.
- Otin Alkon myyntiluettelon ja lähdin plaraamaan, että mitä viinejä oli pyhimysten nimellä.
Saman tien Jaakko Heinimäki myöntää olleensa tuossa vaiheessa niin tietämätön Alkon viinikokoelman sisällöstä, että hän ajatteli sen olevan suhteellisen vakio, ja sitähän se ei ole. Jatkossa tuo tieto johti siihen, että Harrasta viiniä -kirjasta (Kirjapaja) otettiin muutama vuosi sitten uudistettu painos, jossa on mukana uusia viinejä ja vastaavasti poistettu sellaisia, joita ei enää saa Alkosta.
Jossain vaiheessa ensimmäisen kirjan syntyä tuli vastaan myös se, että mukaan tarvitaan joku, joka on perehtynyt enemmän viineihin makuina. Silloin mukaan tuli restonomi Antti Rinta-Huumo.
- Minä kaivoin tarinat esiin ja Antti maisteli viinit.
Tuon kirjan mukana syntyi joka tapauksessa myös Jaakko Heinimäen tiiviimpi kiinnostus viineihin.
- Kävi niin kuin äidit varoittelevat. Kun alkoholin kanssa alkaa plutata, se vie miehen mennessään.
Viinin historian monet palaset
Tuohon tarkennuksena ja kaikkien väärinkäsittäjien kiusaksi korostettakoon, että nyt puhutaan vain ammatillisesta viennistä.
- Viini on nautintoaine ja toivottavasti se sellaisena pysyy.
Jaakko Heinimäki määrittelee olevansa sellainen ihminen, joka haluaa tutkia asiat niin perinpohjaisesti kuin mahdollista, ja viinin kanssa kävi juuri niin.
- Eniten minua viehättää ja innostaa viinin pitkä historia. Yhtenä esimerkkinä ovat niin sanotun uuden maailman viinit, jotka nyt kiinnostavat ihmisiä kovasti. Nehän ovat sittenkin vanhan maailman perinnettä. Minua kiinnostaa uuden maailman sivilisaatiohistoria, miten viini on sinne mennyt löytöretkeilijöiden ja lähetystyötä tehneiden mukana. Se näkökulma ruokkii minun mielikuvitustani.
- Esimerkiksi Kaliforniassa suuret kaupungit ovat kasvaneet vanhojen lähetysasemien ympärille. Los Angeles ja San Diego saivat nimensä 1600-luvun lähetysasemilta, ja kaikkien niiden seutujen viinikulttuuri on saanut alkunsa lähetysasemien tarhoista.
- Etelä-Afrikassa viiniviljely syntyi vasta sen jälkeen, kun sinne muuttivat hugenotit, jotka pakenivat uskonvainoja Ranskassa ja toivat mukanaan viiniviljelyn perinteen ja taidon.
- Tällaisia ovat ne jutut, jotka minua kiinnostavat.
- Tai viinin alkuhistoria. Jo antiikin aikaiset viininvalmistuksen menetelmät ovat säilyneet periaatteessa samanlaisina tähän päivään saakka. Tietysti nykyaikaiseen muotoon kehittyneinä, mutta vaikka tekniikka on kehittynyt, niin perusasia on säilynyt: rypäleistä puristetaan mehu, josta viini syntyy.
- Minua kiinnostaa myös se, että viinin alkuperä on edelleen ratkaisematta ja voi olla, ettei sitä koskaan ratkaistakaan. Yhtä hyvin kiinnostaa myös se, miten viini ja sosiaalihistoria liittyvät tiukasti yhteen.
Jaakko Heinimäki painottaakin, että viini on myös meidän aikamme silta antiikkiin. Viini oli gastronomisesti tärkeä tuote jo antiikin Kreikassa ja Roomassa.
Viinitarhassa ja koulun penkillä
Asioiden perinpohjaiseen tutkimiseen on kuulunut sekin, että Jaakko Heinimäki on ollut töissä viinitila Chateau Carsinilla Ranskassa ja suorittanut Haagan ravintolaopiston arvostetun viinitutkinnon, joka antaa myös ammatillisen pätevyyden.
Kurssien vetäjänä hänen perusviestinsä numero yksi on, miten voi saada eniten iloa viineistä. Mitä eroja viineillä on, mikä viini sopii mihinkin yhteyteen ja ruokaan.
Ne ovat perusasioita, joista jokainen voi sitten lähteä itse leventämään ja syventämään tietouttaan.
Yksi tärkeä asia on sekin, että viini ei ole vakava asia. Jos jossain yhteydessä tarjotaan "väärää" viiniä ruuan kanssa, ei se ole niin vakavaa.
Jaakko Heinimäki sanoo, ettei hän ole koskaan törmännyt kysymyksiin tai asenteisiin, miten pappi voi kirjoittaa ja puhua viineistä. - Moitteita ei ole kuulunut ainakaan minun korviini. Ajat ovat ehkä muuttuneet.
Tosin jotain pientä on tullutkin vastaan.
Viinikirjan alkuperäinen nimi oli Rukoilijan viiniopas, mutta kun nimeä pohdittiin kirjakauppaväen kanssa, niin vastaus oli ehdottoman kielteinen. Kirjakauppaihmiset sanoivat selkeästi, että ne joille rukous on läheinen ja tärkeä asia, eivät osta viinikirjaa ja ne, jotka ovat kiinnostuneet viineistä, eivät ehkä ole kiinnostuneita rukoilijan osasta.
Harrasta viiniä -nimi sen sijaan kelpasi heti.
- Minä oli silloin aika pettynyt. Rukoilija oli hyvä nimi mielestäni. Siitä on kulunut jo seitsemisen vuotta. Tänä aikana on tapahtunut suuria muutoksia, eikä se nimi ehkä enää hätkähdyttäisi.
- Olen myös sitä mieltä, että rukoilija voisi vielä tullakin.
Kaanaan häät ja viinin ihme
Jaakko Heinimäki kertoo kirjassaan Harrasta viiniä tarinoita viinin ja pyhimysten vaiheilta. Aina silloin tällöin hieman hymyillenkin, mutta ei koskaan pilkaten.
Esimerkiksi kertomuksessa Kaanaan häistä hän lainaa Douglas Adamsia ( Linnunradan käsikirja liftareille -kirjan tekijä), joka leikkii ajatuksella, että Jeesus palvelijoiden kanssa huvitteli häiden valvojan kustannuksella tarjoamalla hänelle kylpyammekiljua. Sopivasti kehuttuna se meni täydestä jo humalassa olleeseen mieheen.
Jaakko Heinimäki arvioi myös, että toinenkin seikka viittaa enemmän halpaan kiljuun kuin jaloon vuosikertaviiniin.
Kaanaan häissä viiniastioita oli kuusi, joka on epätäydellisyyden luku juutalaisuuden lukuihin liittyvässä symboliikassa. "Jos Jeesuksen tarkoitus olisi ollut tehdä korkeasti kuninkaallinen ja ylevä tunnusteko, meille kerrottaisiin epäilemättä, kuinka hän otti seitsemän astiaa ja täytti ne vedellä, sillä seitsemän symboloi täydellisyyttä ja jumalaista kunniaa. Astioita oli kuusi: se antaa lukijoille vinkin, että nyt ollaan keskellä epätäydellistä maailmaa."
Jaakko Heinimäki korostaa kuitenkin saman tien, että oli niin tai näin, niin Kaanaan juoma oli vain johdonmukainen lenkki ketjussa, joka alkoi eläinten syöttökaukalossa ja päättyi rikollisten teloituspaikalle. Jumala ilmoittaa pyhän salaisuutensa käärittynä kerjäläisen viittaan, mikä jää helposti huomaamatta oppineilta ja viisaudestaan vakuuttuneilta mutta minkä lapset ja lapsenmieliset kyllä oivaltavat.
Tutkija Jaakko Heinimäki muistuttaa siitäkin, että tarina Kaanaan ihmeestä on todennäköisesti syntynyt Antiikin Kreikassa tehdyn lähetystyön tarpeita varten. Dionysos-myyttiin kuuluivat ihmeteot ja näin haluttiin osoittaa tuon kultin kannattajille, että Jeesus on Dionysostakin suurempi ihmeidentekijä"
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirkon olisi milestäni otettava kantaa moisen pastorin "äänitorven" kannanottoihin. Kirkkolakikin sitä edellyttäisi.
Onko kyseessä sama pappi joka TV:ssä aikoinaa kovasti puolusti pappi Kylliäistä?
????