Kun uskova lähimmäisesi syyllistyy johonkin joko tahalliseen tai tahattomaan rikkomukseen, kuinka kohtelet häntä?
Lyötkö häntä mieluummin Raamatun sanalla päähän, kuin rohkaiset nostamaan päänsä?
Nuhteletko häntä kahdenkesken sekä kehoitat parannukseen, vai otatko hänet heti porukalla "käsittelyyn", jossa itsekukin raatilainen "nuhtelee" rikkovaa?
Vai eikö asia kuulu sinulle laisinkaan?
Lyötkö häntä mieluummin Raamatun sanalla päähän, kuin rohkaiset nostamaan päänsä?
Nuhteletko häntä kahdenkesken sekä kehoitat parannukseen, vai otatko hänet heti porukalla "käsittelyyn", jossa itsekukin raatilainen "nuhtelee" rikkovaa?
Vai eikö asia kuulu sinulle laisinkaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mukaan tulis mennä keskenään kertomaan asiasta ja jollei se auta niin pyytää seurakunnan pastori paikalle. Ja jollei vielä silloinkaan auta niin eroittaa kokonaan seurakunnasta.
olivat mielestäni jämäkämmin kiinni Raamatun sanan ohjeissa Jumalan järjestystä noudattaessaan, mutta ei nykyajan seurakunnista aivan "vähässä kummassa" eroteta. Päinvastoin pidetään melkein väkisin kiinni jäsenestä, vaikka tämä tekisi mitä tahansa..
Kohtelen kuten toivoisin itseäni kohdeltavan vastaavassa tilanteessa. Ainakin pyrin siihen.
Elämä on opettanut, ettei pidä luulla olevansa parempi kuin toiset. Siksi minusta ei ole nuhtelijaksi; ei julki eikä salaa, ei kahdenkesken eikä porukalla.
Aina sopii toivoa ja rukoilla, että asianomainen tekee parannuksen ja hylkää pahat tekonsa, sillä joka niin tekee saa armon.