Karelia-lehdestä:
PRESIDENTINVAALIT OLIVAT historialliset, sillä ensimmäisen kerran Karjalan palautuskysymys nousi vaaleissa keskustelunaiheeksi. Sen saama näkyvyys oli matala, mutta muutos aikaisempaan oli erittäin merkittävä. Paluuta entiseen ei enää ole. Kunnia tästä tulee antaa professori Arto Lahdelle.
Olen vuosikymmeniä seurannut poliittisen elämän kehitystä Suomessa. On ollut surullista havaita, että erityisesti vaikeiksi koettujen ja poliittista rohkeutta vaativien kysymysten kohdalla entistä useammin osoitetaan henkistä antautumista ja vaikenemista. Uskotellaan, että vaikenemalla ongelma oma-aloitteisesti häviää. Yleensä hoitamaton asia vain pahenee.
Vaaleissa tämä tuli esille esim. turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Erityisesti kolme kärkiehdokasta lähes kilpailivat siitä, kuka parhaiten sumentaa kaikki pelkoon viittaavat vihjeetkin mahdollisesta turvallisuusvajeesta tai todellisen keskustelun Nato-jäsenyydestä. Haluttiin unohtaa, että turvallisuutta on tarkasteltava vuosikymmenen tähtäyksellä, ei poliittisen kvartaaliperiodin pohjalta.
Käsittämätöntä varovaisuutta osoitettiin Karjala-kysymyksessä. Se tuntui yhä olen tabu sekä ehdokkaille että toimittajille. Kysymykset raapaisivat ja vastaukset hipaisivat pintaa menemättä substanssiin.
Olemme erittäin ongelmallisten asioitten edessä. Pelkästään taloudellisia uhkakuvia näkyy usealta suunnalta. Meidän tulisi olla henkisesti vahvassa iskussa yhtenä kansana kamppailemassa olemassaolostamme. Jos poliittinen regiimi antautuu usean suuren asian edessä, vaikenee tai salailee, eivät menestymisen mahdollisuudet näytä positiivisilta.
Euroopan Neuvoston päätös totalitaaristen kommuknistihallintojen tuomitsemisesta on hyvin tervetullut. Erityisesti Suomessa tarvitaan asiasta perusteellinen selvitys ja käsittely. Oikeusvaltion periaatteisiin ei kuulu, että yhä ylläpidämme Suomen syyllisyyttä sotiin ja maamme pelastaneita johtajia sotasyyllisinä. Valtiojohdon on ryhdyttävä asiassa toimenpiteisiin. Suomi on Euroopan Unionin puheenjohtajavaltio heinäkuusta alkaen. Aloitammeko me kauden vaikenemalla neuvostovallan rikoksista, vai ryhdymmekö me noudattamaan hyväksymäämme ihmisoikeuspolitiikka omaa kansaamme kohtaan? Avoinna olevien kipukysymysten käsittely tulee aloittaa heti.
PRESIDENTINVAALIT OLIVAT historialliset, sillä ensimmäisen kerran Karjalan palautuskysymys nousi vaaleissa keskustelunaiheeksi. Sen saama näkyvyys oli matala, mutta muutos aikaisempaan oli erittäin merkittävä. Paluuta entiseen ei enää ole. Kunnia tästä tulee antaa professori Arto Lahdelle.
Olen vuosikymmeniä seurannut poliittisen elämän kehitystä Suomessa. On ollut surullista havaita, että erityisesti vaikeiksi koettujen ja poliittista rohkeutta vaativien kysymysten kohdalla entistä useammin osoitetaan henkistä antautumista ja vaikenemista. Uskotellaan, että vaikenemalla ongelma oma-aloitteisesti häviää. Yleensä hoitamaton asia vain pahenee.
Vaaleissa tämä tuli esille esim. turvallisuuspoliittisessa keskustelussa. Erityisesti kolme kärkiehdokasta lähes kilpailivat siitä, kuka parhaiten sumentaa kaikki pelkoon viittaavat vihjeetkin mahdollisesta turvallisuusvajeesta tai todellisen keskustelun Nato-jäsenyydestä. Haluttiin unohtaa, että turvallisuutta on tarkasteltava vuosikymmenen tähtäyksellä, ei poliittisen kvartaaliperiodin pohjalta.
Käsittämätöntä varovaisuutta osoitettiin Karjala-kysymyksessä. Se tuntui yhä olen tabu sekä ehdokkaille että toimittajille. Kysymykset raapaisivat ja vastaukset hipaisivat pintaa menemättä substanssiin.
Olemme erittäin ongelmallisten asioitten edessä. Pelkästään taloudellisia uhkakuvia näkyy usealta suunnalta. Meidän tulisi olla henkisesti vahvassa iskussa yhtenä kansana kamppailemassa olemassaolostamme. Jos poliittinen regiimi antautuu usean suuren asian edessä, vaikenee tai salailee, eivät menestymisen mahdollisuudet näytä positiivisilta.
Euroopan Neuvoston päätös totalitaaristen kommuknistihallintojen tuomitsemisesta on hyvin tervetullut. Erityisesti Suomessa tarvitaan asiasta perusteellinen selvitys ja käsittely. Oikeusvaltion periaatteisiin ei kuulu, että yhä ylläpidämme Suomen syyllisyyttä sotiin ja maamme pelastaneita johtajia sotasyyllisinä. Valtiojohdon on ryhdyttävä asiassa toimenpiteisiin. Suomi on Euroopan Unionin puheenjohtajavaltio heinäkuusta alkaen. Aloitammeko me kauden vaikenemalla neuvostovallan rikoksista, vai ryhdymmekö me noudattamaan hyväksymäämme ihmisoikeuspolitiikka omaa kansaamme kohtaan? Avoinna olevien kipukysymysten käsittely tulee aloittaa heti.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.