Olen yrittänyt, (erityisesti Voitto Ramulta,ilman vastausta), kysellä mitä merkitsee kun Jumala siunaa tai pyhittää jotakin?
Onko se vain Raamatusta ohimennen luettava juttu, ilman sen kummempaa?
Onko sillä Jumalallekin merkitystä?
Kun Jumala pyhittää l. tekee pyhäksi ja siunaa l. antaa hyvää tuottavan voimansa vaikuttaa, niin eikö siinä ole jotain erityistä? Nämä vielä samalla kertaa, niin varmasti sillä on jotain erityistä merkitystä myös Jumalalle.
Kuten, Joh. 1:1-3 ja Kol. 1:14-17, kertoo,ilman Jeesusta ei ole luotu mitään ja hänessä kaikki pysyy voimassa.
Hän,luotuaan myös ihmisen, lepäsi seuraavana l. seitsemäntenä päivänä ja pyhitti ja siunasi sen.
Kun kyseessä oli näin merkityksellinen päivä, olisiko hän unohtanut mikä päivä se oli, antaessaan seitsemännen päivän myös juutalaisille lepopäiväksi paljon myöhemmin?
Oliko ja onko Jumalalla olemassa kaksi erillistä seitsemättä päivää? Eikö Jumala (lue Jeesus) pystynyt pitämään päivää samana, minkä itse luomisessa asetti?
En usko, sillä Jumala ei tee erehdyksiä.
Usein jankutetaan, että Jeesus ei vahvistanut Uudessa testamentissä sapattia. Miksi vahvistaa jo luomisessa itsensä asettama ja siunaama päivä, jonka hän oli antanut KAIKILLE IHMISILLE?
Siitä päivästä ei ennen Jeesuksen maan päällä oloa, ei sen aikana, eikä nykyisessäkään Israelissa, ollut pienintäkään epäselvyyttä.
Useimmissa maissa se on edelleen seitsemäs päivä, vaikka se Suomessa, ihmiskäskyllä, standarsoimiseen vedoten, muutettiin markkinavoimien painostuksesta kuudenneksi päiväksi vuonna 1973.
Olisiko jokaisen meistä syytä miettiä erityisen tarkasti, että mitä on Jumalan tekemänä pyhittäminen ja siunaaminen, tässä tapauksessa vielä molemmat yhdessä?
Onko se vain Raamatusta ohimennen luettava juttu, ilman sen kummempaa?
Onko sillä Jumalallekin merkitystä?
Kun Jumala pyhittää l. tekee pyhäksi ja siunaa l. antaa hyvää tuottavan voimansa vaikuttaa, niin eikö siinä ole jotain erityistä? Nämä vielä samalla kertaa, niin varmasti sillä on jotain erityistä merkitystä myös Jumalalle.
Kuten, Joh. 1:1-3 ja Kol. 1:14-17, kertoo,ilman Jeesusta ei ole luotu mitään ja hänessä kaikki pysyy voimassa.
Hän,luotuaan myös ihmisen, lepäsi seuraavana l. seitsemäntenä päivänä ja pyhitti ja siunasi sen.
Kun kyseessä oli näin merkityksellinen päivä, olisiko hän unohtanut mikä päivä se oli, antaessaan seitsemännen päivän myös juutalaisille lepopäiväksi paljon myöhemmin?
Oliko ja onko Jumalalla olemassa kaksi erillistä seitsemättä päivää? Eikö Jumala (lue Jeesus) pystynyt pitämään päivää samana, minkä itse luomisessa asetti?
En usko, sillä Jumala ei tee erehdyksiä.
Usein jankutetaan, että Jeesus ei vahvistanut Uudessa testamentissä sapattia. Miksi vahvistaa jo luomisessa itsensä asettama ja siunaama päivä, jonka hän oli antanut KAIKILLE IHMISILLE?
Siitä päivästä ei ennen Jeesuksen maan päällä oloa, ei sen aikana, eikä nykyisessäkään Israelissa, ollut pienintäkään epäselvyyttä.
Useimmissa maissa se on edelleen seitsemäs päivä, vaikka se Suomessa, ihmiskäskyllä, standarsoimiseen vedoten, muutettiin markkinavoimien painostuksesta kuudenneksi päiväksi vuonna 1973.
Olisiko jokaisen meistä syytä miettiä erityisen tarkasti, että mitä on Jumalan tekemänä pyhittäminen ja siunaaminen, tässä tapauksessa vielä molemmat yhdessä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Rauhanheippa Herrassa
Saako olla Raamattuopetukseni pyhityksestä.
Kun ihminen pyhittyy, Jumala pyhittää ilman muuta.
Pyhitys on Jumalan Hengen työ, johon ihminen halukkaasti yhtyy omassa tahdossaan.
Jumalan siunausta
jari laurila
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli
PYHITYS MAAILMASSA
Pyhitys on erottumista maailmasta Jumalan sanan (Jer 23:9) (Raamattu) ja -Pyhän Hengen avulla uskossa Jeesukseen Kristukseen.. (Joh 16:8, Joh 1:29, 12:47) Kristitty joutuu elämään maailmassa, mutta hän ei saa olla “maailmasta.” (Joh 17:6,11,15-17 Jaak 1:27, 1 Joh 2:15-17, Matt 5:14, Kol 2:20, 2 Piet 1:4, Room 12:2, 1 Kor 6:2, 1 Joh 5:4-5) Oikea pyhitys on Raamatun oppi. (2 Piet 1:21, 2 Tim 3:16)
Jumala on pyhä. (2 Moos 15:11, Jes 57:15, Luuk 1:49, Ps 77:14) Jumalan lasten tulee olla pyhiä, ja vaeltaa pyhyydessä. (Luuk 1:75, 2 Tim 2:21, 2 Piet 3:11, 2 Kor 1:12) Jumalan seurakunta on pyhä. (Room 1:7, 1 Kor 1:2, Ef 2:19, Fil 4:21, 1 Piet 2:9, Hebr 10:10,14, 10:29, 13:12)
Pyhitys on tärkeä asia ihmisen pelastumisessa, sillä ilman pyhitystä kukaan ei näe Herraa. (Hebr 12:10,14, Ef 1:1,4,13,15,18, 4:24) Kristuksen seuraajat muuttuvat jatkuvasti kohti esikuvansa luonnetta. (Joh 15:10, 8:29, Fil 2:12-13, 1 Kor 15:57) Pyhitys on jatkuvaa. (Fil 3:13-14, 2 Piet 1:5-10) Pyhityksessä ihminen luopuu vääryydestä, (2 Kor 6:14-18) ja karttaa pahaa. (1 Tess 5:22, 1 Piet 2:12, 3:13,15) Pyhä ihminen elää kuuliaisesti eli vanhurskaasti. (Tiit 2:11-15, 1 Joh 2:5:3, Ef 3:16-19, 6:12)
Lopun ajan seurakunnan pyhistä Raamattu antaa varsin yksinkertaisenkin ohjeen, johon sisältyy koko Raamatun toiminta-ajatus; “Tässä kysytään pyhiltä kestävyyttä. Niiltä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja uskovat Jeesukseen.” (Ilm 14:12, 12:17) Pyhitykseen kuuluu siis oleellisesti usko Jeesukseen, sekä Jumalan käskyjen noudattaminen. (Luuk 16:17, Matt 5:17-18, Room 2:13)
Pyhityksen hedelmät näkyvät uskon kuuliaisuutena. Pyhitys ei tule ilman kuuliaisuutta. (Room 3:31, 6:2, 1 Joh 2:1-5, 5:3, Gal 5:22-25, 1 Piet 3:4) Nykyajan herätyksissä ei kiinnitetä huomiota riittävästi vanhurskauteen, ja todellinen kristitty lienee harvinaisuuskin? (Matt 24:12, 2 Tim 3:1-5, Ilm 2:4-5, 3:15-21) Huomio on usein kiinnittynyt tunne-elämyksien ja ihmeiden tavoitteluun. Armon julistamiseen ilman katumusta ja kääntymystä. (Luuk 3:3, 1 Joh 1:9, 1 Tim 1:19, Room 6:4, Apt 24:16) Hurmos ei ole pyhyyttä, vaan tahdon tulee alistua Jumalan tahtoon. Pyhyys on elämistä Jumalan sanasta, ja luottamusta Jumalaan. Paholainen käyttää tilaisuutensa hyväkseen heti siellä missä Jumalan lakia poljetaan. Laissaan Jumala ilmoittaa vanhurskaan luonteensa ja tahtonsa ihmisen suhteen. Kristillinen alennustila johtuukin Jumalan lain hylkäämisestä. “Täydellisyyden laki” (siveyslaki eli10 käskyä) ohjaa pyhään elämään, ja opettaa mikä on syntiä. (Jaak 1:25. 2:10-12, Ilm 13:13-14, Matt 24:4-5, 11-14, 23-24,27, Matt 7:15-23)
Ihmiset omaksuvat mielellään filosofioita, ja ihmisten tekemiä teorioita, sekä tieteestä, että muista kulttuureista tulleita oppeja, (Kol 2:8, Gal 4:9) mutta hylkäävät Jumalan profetian sanan, joka on läpi historian ollut 100% varma. (2 Piet 1:19-21, Ilm 1:3, 19:10, Room 1:16-32, 2 Tess 2:1-12) Raamatulla on lopun ajalle oma sanomansa. (Matt 24:32-33) Silmiemme edessä täyttyvät profetiat parhaillaan, ja osa ennustuksista odottaa toteutumistaan. Maailman uutisotsikot kertovat rikoksista, sodista, moraalittomuudesta, ahneudesta, mutta kristillinen rakkaus, ja kristilliset teot ja ihanteet jäävät medioissa vaille huomiota kokonaan. Lähetystä tarvitaan omassa ympäristössämme aina. (Matt 28:18-20)
Profeetta Jesajakin näki meidän maailmamme tilan, ja kertoi Jes 24 luvussa maailman lopusta. Jesaja kertoo meille myös syyt Jumalan vihaan. (5-6)
Ennen vedenpaisuymustamala hävitti ihmiset väkivallan vuoksi jota he tekivät eikä Sapatinvieton laiminlyönnin vuoksi.
Adventistit muuttavat koko Jeesuksen työn Sapattiasin ympärille.
Asiahan ei muille kuulu muutoin kuin siksi, että nämä samaiset Sapattinsaviettäjät tyrkyttävät tapojaan muillekin.
Adventisteja ei kukaan tuskin huomaisikaan ilman heidän asiatonta toimintaansa muiden keskuudessa.
Täällä puhutaankin muiden puolustamistarkoituksessa eksytystä vastaan.
Olisit vain sinäkin pitänyt oikein pitkän loman kun kerran jo sitä aloittelit.
Olisi ilomme ollut yhteinen.
Uskon kautta Jeesukseen Kristukseen kaikki Jumalan siunaukset tulevat ihmisen päälle. Kristuksessa siunaukset ovat on ja amen. Jeesus kumosi sapatinsäännön.
Gal. 3:14
että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.
"uskon kautta" mentiin kasteelle saamaan Pyhän Hengen lahjaa ja vietiin koko perhe, teille ja teidän lapsille on lupaus Pyhän Hengen lahjasta kasteessa (Apt.2:38-39)
Jeesus on sapatin Herra.Jeesus ei pitänyt sapattia. Hän kumosi sapatin.
Joh. 5:18
Sentähden juutalaiset vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi.
Joh. 9:16
Niin muutamat fariseuksista sanoivat: "Se mies ei ole Jumalasta, koska hän ei pidä sapattia". Toiset sanoivat: "Kuinka voi syntinen ihminen tehdä senkaltaisia tunnustekoja?" Ja he olivat keskenänsä eri mieltä.
Pyhitys on pyhäksi (= Jumalalle erotetuksi) tekemistä. Raamatussa ei läheskään aina pyhitetä asioita ikuisiksi ajoiksi. Esim. Jerusalemin temppelin kalusto pyhitettiin, mutta sen käyttö loppui ensimmäisen temppelin hävittämiseen, ja koko temppeli-instituution pyhyys loppui Golgatan uhriin.
että Jeesuksen luomisessä siunaama ja pyhittämä päivä ei ole enää pyhä vaan hän on ottanut siltä pyhyyden ja siunauksen pois?
Vai miten tuo kirjoituksesi olisi tulkittava?