Näillä palstoilla kiistellään kovin paljon (itsekin siihen syyllistyneenä) asioista, jotka erottavat uskovia toisistaan parhaimpana esimerkkinä kastekysymys. Tietysti asioista voidaan keskustella, mutta on vain viime aikoina tullut mieleeni, että meidän pitäisi enemmän kysellä sitä, mitä yhteistä meillä on kristillisessä uskossamme? On aina helpompaa hakea niitä erimielisyyksiä kuin "samanmielisyyksiä".
Mitä yhteistä meillä siis on?
Mitä yhteistä meillä siis on?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hagarin ja Saaran lapsilla on varmasti paljonkin yhteistä. Voi niistä keskustella.
Mutta orja ei milloinkaan peri vapaan kanssa.
Eivätkä sakramenttien halveksijat vaella
Sanan uskossa.
Kastekin on oleellinen kysymys ja siitä kannattaa toki keskustella.
Mitä yhteistä? Ehkäpä tämä: kristinuskon ydin on Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus. Hän kuoli meidän puolestamme ja hänen kuolemansa puhdistaa meidät synneistämme. Hän voitti kuoleman kuolemallaan. Taivas on auki.
Se miten tämä armo jaetaan on hyvin tärkeä juttu. Herra jakaa armoaan kasteessa, ehtoollisessa ja evankeliumin sanassa. Moni kiistää kaksi ensimmäistä. Se ei ole vähäinen seikka.
Jeesus osaa parhaiten ratkaista tämän kiistan. Ehtoollisesta hän sanoo: "Tämä on minun ruumiini." Katsotaan tarkemmin: " Tämä on - on - on minun ruumiini." Siis "tämä on". Ja lisäksi Raamattu sanoo: "Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?"
Myös kasteesta Jeesus osaa sanoa parhaiten Joh. 3:5 ja Mark. 16:15-16. Lisäksi Paavali Tiit. 3:4-7 ja Pietari 1. Piet. 3:21.
Kristuksen kuolemasta sinulle ei ole mitään
hyötyä, ellei evankeliumin sana sitä sinulle kerro ja vakuuta.
Kaste, ehtoollinen = evankeliumi näkyvässä
muodossa. Ne saarnaavat Kristuksesta, joka sovitti maailman synnit.
Herätkää eksytetyt ihmiset kunnioittamaan Jumalan sanaa.
Enkös niin sanonut, vai vastaatko viesteihin lukematta niitä?
"Se miten tämä armo jaetaan on hyvin tärkeä juttu. Herra jakaa armoaan kasteessa, ehtoollisessa ja evankeliumin sanassa."
On hyvä muistaa, että kaste ja ehtoollinen eivät pelkästään saarnaa Kristuksesta, vaan hän on itse niissä läsnä, niinkuin edellisessä viestissäni mainitsin.
Väite siitä, että lapsikasteessa Herra jakaisi ar-
moa on naurettavaa. Sehän on täysin armotonta tou-
hua jossa pienelle, viattomalle lapselle tehdään
väkivaltaa. Vanhemmatko määräävät, milloin armo
tulee tämän pienokaisen osaksi? Kastehetkellä sa-
notaan, että lapsi OTETAAN Jumalan lapseksi. Onko
tämä pieni ihminen sitten saatanan lapsi? On to-
della julmaa väittää, että lapsi olisi kadotettu
ilman papin valelua. Lapsikaste on täysin ihmisen
tekoa, vanhemmat ja pappi yrittävät väkisten tehdä
tästä viattomasta lapsesta taivaskelpoista, vaikka
Jeesuksen sanojen mukaan "senkaltaisten on taivasten valtakunta". Miksi opillanne estätte he-
iltä tätä lupausta. Jumalan armoa ei ihmisteoilla
voida ansaita joten pikkuvauvojen valelu vedellä
on täyttä armottomuutta. Menisikö kastamaton lap-
si sitten helvettiin? Tosi julmaa oppia.
Ps 22:11 Sinun huomaasi minä olen jätetty synty-
misestäni saakka. Sinä olet minunJumalani hamasta
äitini kohdusta.
"Senkaltaisten on taivasten valtakunta". Tässä ei ensinkään puhuta sanallakaan siitä, että senkaltaiset ovat jo Jumalan valtakunnassa. Jos minä sanon, että ripeäjalkaiset - senkaltaisten on jalkapallokenttä, niin eihän se tarkoita, että he olisivat jo jalkapallokentällä tai että omistaisivat sen. Tarkoitan että he ovat otollisia jalkapallokentälle. Heidän täytyy kuitenkin päästä ensin joukkueeseen. Niin täytyy myös vastasyntyneen lapsen päästä Kristuksen seurakuntaan (ruumiiseen).
Sen sijaan mielelläsi unohdat nämä Raamatun sanat: "Mikä on lihasta syntynyt on liha", "lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan", "Joka ei synny uudesti ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa", "ilman uskoa ei voi olla otollinen", "jolla ei ole Kristuksen Henkeä ei ole hänen omansa". Näistä Raamattu puhuu koskien jokaista ihmistä. Raamattu ei näet sano: "Joka kypsään ja tietoiseen ikään tultuaan ei synny uudesti jne."
Ps. 22:11 puhuu Jeesuksesta, lue koko psalmi.
Niin, mistähän olet saanut sen käsityksen, että luterilaisen uskon mukaan kastamaton lapsi joutuu ilman muuta kadotukseen? Kasteen puuttuminen ei välttämättä ole kohtalokasta, mutta kasteen halveksiminen on vakavampaa. Meidän on käsketty kastaa ja meillä on lupaus: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Jos jostain syystä joku ei ehdi tulla kastetuksi, niin se ei ole enää meidän murheemme. Sinne meidän valtamme ei enää ulotu.
"Onko tämä pieni ihminen sitten saatanan lapsi?"
Ihminen pysyy Jumalan luomana. Hänestä ei tule Perkeleen tekelettä tekemälläkään. Hän on kuitenkin syntyessään Perkeleen vallassa. Lapsi syntyy synnissä (Ps. 51:7) ja synnin palkka on kuolema, joka on ajallinen (ruumiillinen), hengellinen ja ikuinen. Perkele on kuoleman valtias. Lapsi on siis hänen saalistaan syntyessään. "Olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin (Ef. 1:3)."
Lue Matt 15:19; Joh 3:6; Ps 51:7; Job 14:4; Room 3: 9-12; 5: 18,19; Ef 2: 1-3.
Kaste pelastaa ei tarkoita sitä, että kaste pelkkänä toimituksena pelastaa. Yksin usko pelastaa. Golgatan työ on pelastuksemme syy. Kasteessa saamme sen omaksemme ja uskolla tartutaan siihen. Olen kastettu, olen pelastuva. Olen siis saanut Kristuksen omakseni ja uskon sen, siis olen pelastuva.
Kasteessa pieni lapsi siis pelastuu uskon kautta Jeesukseen. Voiko lapsi uskoa? Voiko Jumala lahjoittaa lapselle uskon? Voiko aikuinen tuottaa uskoa omasta takaa.
http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/t2.html
Kasteen sisältö on näet evankeliumi (Kristus) itse. Lue vaikkapa Tiit. 3:4-7 ja 1. Piet. 3:21 ja Apt. 3:28 sekä Joh. 3:5.
Usein muistutetaan siitä, että pieni lapsi ei voi uskoa, koska hän ei ymmärrä. Eikö? Miksi siis Johannes Kastaja Elisabetin kohdussa ilahtui nähdessään Marian, jonka sydämen alla oli Jeesus-lapsi? Mitä tämä muuta osoittaa kuin sen, että Jumala voi täyttää Pyhällä Hengellä myös pienen lapsen? Ja mitä kykyjä vaaditaan lahjan vastaanottamiseen? Tuotiin meidänkin vauvaikäisille lapsillemme lahjoja, vaikka he eivät osanneet vielä kauniisti kiittää. Pieni lapsi on meille esikuva eikä uskovan ihmisen raakile.
Vanhan testamentin aikana tultiin Jumalan kansan jäseniksi ympärileikkauksessa, joka suoritettiin kahdeksen päivän ikäisille pikkupojille. Kol 2:11-12 rinnastaa toisiinsa kasteen ja ympärileikkauksen: Uudessa liitossa ei enää tarvita ympärileikkausta, vaan Jumalan kansan jäseniksi tullaan nyt kasteessa.
Raamattu ei siis kiellä kastamasta lapsia. Sen sijaan käytetään useaan kertaan kieltä, joka nimenomaan antaa ymmärtää lapsikasteen olevan kirjoittajille itsestäänselvyys.
Paavali vertaa 1Kor 10:2 toisiinsa kastetta ja sitä tapahtumaa, jossa israelilaiset kulkivat meren yli ja pelastuivat näin vihollisistaan. Meren yli kulkivat miehet ja naiset, lapset ja vanhukset - jos Paavali sittenkin tarkoittaa, ettei lapsia saa kastaa, kielenkäyttö on yllättävän varomatonta!
Apostolien teoissa kerrotaan viidesti, että kastettiin kokonaisia perhekuntia. Antiikin ajan perhekuntaan kuuluivat paitsi vanhemmat ja lapset myös palvelijat ja heidän lapsensa. Niinpä suuriin perhekuntiin saattoi kuulua jopa tuhansia ihmisiä. Jos yhdessä tapauksessa sattuikin niin, ettei koko talossa ollut yhtään lasta, se on epätodennäköistä kaikissa viidessä. Lisäksi Luukaskin syyllistyisi hyvin varomattomaan kielenkäyttöön.
Lapsikaste on oikein. Sydämestäni toivon, että tulisit minua monin verroin etevämmäksi tässä asiassa.
Kaste on Jumalan teko. Monissa kohdissa sanotaan Raamatussa alkukielen mukaan: "Tulkoon kukin teistä kastetuksi." Kasteessa ihminen ei muuta kuin ota vastaan Tiit. 3:4-7 ja 1. Piet. 3. Ihminen voi langeta pois kasteessa saamastaan ristillä ansaitusta armosta, mutta ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen.
Ei missään Raamatussa ole sanottu, että kaste on Jumalan teko. Päinvastoin. Sanotaan:"Antakaa kas-
taa itsenne." Ei kai ihminen voi määrätä mil-
loin Jumala saisi tehdä jotain kuten kasteesa
tapahtuu. Siinä vanhemmat ja pappi tekevät joten
se on ihmistekoa alusta asti.
Raamattu sanoo: Se on Jumalan teko, että uskotte
Häneen. Ja :"Usko, jonka Jumala vaikuttaa". Us-
ko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Jumalan Sanan
kautta. Siis kun ihminen kuulee Jumalan sanaa
Pyhä-Henki synnyttää uskoa. Tämä on Jumalan tekoa.
Sylivauvan aivokehitys ei ole sillä tasolla vie-
lä, että hän voisi uskoa kuulemaansa sanaa.
Sanoit:" Ei kasteen puute sinällään kadota, mutta
kasteen halveksiminen kadottaa". Missä niin on kir
joitettu. Kumman se kadottaa, sylivauvan vai papin vai vanhemmat?
Synti se on joka kadottaa eikä toisen ihmisen te-
kemättä jättäminen.
Miksi Herra antoi opetuslapsille käskyn kastaa jos
kaste olisi Jumalan tekoa. Ei Jumala tarvitsisi
siihen ihmistä. Hän on kaikkivaltias.
On se julmaa tuo teidän katoliselta kirkolta pe-
rimänne oppi, että pieni, viaton lapsi olisi mat-
kalla helvettiin, ellei pappi pirskottele vähän
vettä hänen päähänsä. Sen tähden olette kehittä-
neet opin ns hätäkasteesta. Mitä, jos lapsi kuo-
leekin kohtuun. Pitäisikö hänet kastaa sinne?
Tosi julmaa oppia.
Mistä olet mahtanut valaistua?
Oletko sen tulen hakenut helvetistä?
Pyhä Henki ei ainakaan kirjoitustasi inspiroi.
En ymmärrä tuota röyhkeää Jumalan sanan pilkkaamista, jota harrastat.
Kristuksen päälle pukeminen, Kristuksen läsnäolo Pyhässä kasteessa ja Pyhässä Ehtoollisessa - ne ovat Jumalan tekoa.
USKO
Eihän uskoa voi mistään kaupasta ostaa.
Usko on Jumalan sanasta, luottamista Jumalan sanassa annettuihin armolupauksiin.
Sanakin on Jumalan lähettämää, omasta voimastaan
ihminen ei voi edes katua.
Evankeliumin sana Sakramentit. Ne ovat sama asia.
Lopeta rienaaminen
"Antakaa kastaa itsenne." Alkukielen mukaan: "Tulkoon kukin teistä kastetuksi."
Jeesus sanoo: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Tässä annetaan lupaus siitä, kuka pelastuu. Tässä ei erotella aikuisia ja lapsia. Pelastuksen tie on kaikille sama. Vai tiedätkö asian paremmin kuin Jeesus itse?
Onko kaste Jumalan teko?
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu."
Mk 16:16 - Lupaus pelastuksesta
"Jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."
Joh 3:5 - uudestisyntyminen
"Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen (alkukieli: `tulkoon kukin teistä kastetuksi`) Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
Apt 2:38-39 - Syntien anteeksisaaminen ja Pyhän Hengen lahja
"Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä."
Room 6:4-7 - Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen liittäminen, uusi elämä Kristuksessa, vanhurskauttaminen
"Me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi."
1 Kor 12:13 - liittäminen Kristuksen seurakuntaan (ruumiiseen).
"Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet."
Gal 3:27 - Kristuksen päälle pukeminen (Jeesuksen ansio peittää syntisyytemme ja syntiset tekomme eli vanhurskaaksi lukeminen; yksinkertaisesti sanottuna, syntien anteeksiantamus)
"Hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista.
Kol 2:11,12 - Usko ja uusi elämä
(Huomautus: on kahdenlaista uskoa: 1) vanhurskauden nälkää ja janoa [Matt. 5:6] 2) pelastetun uskoa, jonka Jumala antaa, kun hän uudestisynnyttää ihmisen Jumalan lapseksi. Tämä tapahtuu kasteessa, kuten monet nyt käsiteltävät Raamatunkohdat osoittavat)
"Pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan."
Tit 3:5-7 - Pelastus, uudestisyntyminen ja Pyhän Hengen saaminen, vanhurskautus, iankaikkisen elämän perilliseksi pääseminen
"Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta."
1 Piet 3:21 - Pelastus, hyvä omatunto (siis armo eli syntien anteeksiantamus siitä huolimatta, että lihan saasta jää)
Kasteessa saadaan siis pelastus, uudestisyntyminen, syntien anteeksisaaminen, Pyhän Hengen lahja, pääsy Kristuksen seurakuntaan, usko, Jumalan lapsen asema ikuisen elämän perillisenä.
Pystytkö tuon kaiken saamaan aikaan omasta takaa? On ilmiselvää, että kaste on Jumalan teko.
"Miksi Herra antoi opetuslapsille käskyn kastaa jos kaste olisi Jumalan tekoa. Ei Jumala tarvitsisi siihen ihmistä. Hän on kaikkivaltias." Edellä osoitettiin, että kaste on Jumalan teko. Tähän ei siis tarvitsisi edes vastata. Vastaanpa kuitenkin: miksi Herra antoi käskyn antaa syntejä anteeksi ja pidättää niitä, jos syntien anteeksiantaminen olisi Jumalan tekoa? Huomaat, että tuo ei käy päinsä, sillä syntien anteeksiantaminen on Jumalan teko ja meidän on käsketty välittää se. "Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksiannetut." Eihän tarvitsisi evankeliumin levittämiseenkään ihmistä. Miksi hän antoi käskyn saarnata evankeliumia? Jostain syystä hän toimii meidän kauttamme. Tiedä häntä. Hän on antanut SEURAKUNNALLEEN sanansa, kasteen ja ehtoollisen ja LIITTÄNYT niihin lupauksensa ja sen minkä hän lupaa, sen hän tekee.
"Mitä, jos lapsi kuoleekin kohtuun. Pitäisikö hänet kastaa sinne?"
Mitä jos liittyisimme Jeesuksen seuraan hetkeksi. Hän aloittaa keskustelun:
- Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.
Sinä kysyt: - Mitä, jos lapsi kuoleekin kohtuun. Pitäisikö hänet kastaa sinne?
Mitä hän mahtaisi vastata? Ehkäpä: - Ei ole teidän asianne tietää sitä, mikä ei koske teitä, vaan tehkää siis niinkuin olen käskenyt. Kyllä Jumala pitää huolen lopusta.
Ei ole tarkoitus pilkata, mutta kun te ette muuten
ymmärrä tuota kauheaa petosta jolla Suomen kansa
on johdettu harhaan. Jotkut tosissaan uskovat, et-
tä se riittää kun on lapsena kastettu. Teillä on
kerran hirvittävä vastuu Jumalan edessä kun nämä
petetyt vaativat teitä tilille väärästä opetuk-
sesta. Onko suomen kansa mielestänne nyt uskovai-
sia. Käykääpä kadulla kyselemässä ihmisiltä niin
suurin osa viisveisaa koko kirkon opista.
Te elätte jatkuvasti laput silmillänne tämän lap-
kasteen kanssa.
Puhutte kasteen armoliitosta. Eiväthän vanhemmat
voi tehdä liittoa toisen puolesta. Liitto on aina
kahden vapaaehtoinen teko johon vanhemmilla ei
ole oikeutta pakottaa pientä, tietämätöntä lasta.
Kun Filippin vanginavartija kysyi Paavalilta:
Mitä minun pitää tehdä, että pelastuisin?, niin
ei Paavali alkanut kastaa tätä vaan sanoi: Usko
Herraan Jeesukseen, niin pelastut sinä niin myös
sinun perhekuntasi.
Koko perhekunta uskoi Paavalin sanat ja vasta sitten heidät kastettiin.Siellä saattoi olla myös lapsia, mutta he olivat sen ikäisiä että uskoi-
vat. Ap 16:30-31 Tässä on se VALAISTUNUT
RAAMATUN TOTUUS joka teillä on vielä piilossa.
Jeesus korosti ihmisen syvintä olemusta, jo väärissä ajatuksissa on pyhyys mennyttä. Mitä rituaalin suorittaja pohjimmiltaan ajattelee ja tuntee tekevänsä, millä tarkoituksella hän lähestyy Jumalaansa, sillä luulisi olevan merkitystä. Rituaalin kautta sinetöidään ulkoisesti sisin olemus uskosta. Jumala katsoo syvälle ihmisen sisimpään, mikä aikomus johtaa tekoihin, mikä mieli on hurskauden taustalla. Joka uskoo, mutta ei saa kastetta, hänkö jäisi ulkoisen muotomääräyksen vuoksi ilman pelastusta. Millainen Jumala meillä on? Taivaallisen Isän tahdon täyttämistapoja ovat rakkauden teot. Miten rakkaus toteutuu väiteltäessä eri tyylisuuntien kastekäsityksistä? Mikä ihmisen pyhittää? Muoto vaiko sisältö?
Vihdoikin sinäkin ymmärrät oikein Raamatun ilmoituksen kasteesta kun kirjoitat:
"Sinä kysyt: - Mitä, jos lapsi kuoleekin kohtuun. Pitäisikö hänet kastaa sinne?
Mitä hän mahtaisi vastata? Ehkäpä: - Ei ole teidän asianne tietää sitä, mikä ei koske teitä, vaan tehkää siis niinkuin olen käskenyt. Kyllä Jumala pitää huolen lopusta. "
Tehdään todella VAAN NIIN KUIN JEESUS TEKI ja opetti. Hän siunasi pienet lapset, eikä ruvennut kastamaan näitä vaan sanoi, että senkaltaisten
on taivasten valtakunta.
Voisit lukea loppuun asti Raamatun kohdan, niin
siitä selviää, ettei kaste ole välttämätöntä
ihmisen pelastumiselle. Siis:
"Joka uskoo ja kastetaan pelastuu, mutta JOKA EI
USKO, tuomitaan kadotukseen." Ellet tästä ymmär-
rä, ettei kastamattomuus kadota ihmistä niin sit-
on ymmärryksesäsi jotain vikaa.
Eihän ryöväriäkään kastettu ja kuitenkin hän oli
Jeesuksen omien sanojen mukaan taivaskelpoinen.
Hän uskoi Jeesukseen ja se riitti pelastukseen.
Kaste ja ehtoollinen tulevat myöhemmin ja niillä
on oma tehtävänsä, mutta ne eivät ihmistä pelas-
ta. Kas kun et väitä, että ellei ihminen osallistu ehtoolliselle, niin hän joutuu kadotuk-
seen.
Tehdään todella vain niin kuin Jeesus teki ja opet
ti, eikä kasteta pieniä lapsia, vaan vain siuna-
taan heitä.
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Pelastukseen vaaditaan usko ja se, että on kastettu.
"...opetuslapseuttakaa kaikki kansat kastamalla heitä...ja opettamalla."
Opetuslapseksi tekemisen välineiksi on asetettu kaste ja opetus.
Tiedätkö asian paremmin kuin Jeesus itse? Näköjään! Oletko korottanut itsesi Jumalaakin ylemmäksi.
"Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Pelastukseen vaaditaan usko ja se, että on kastettu. "Mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." Tuon pointtina on, että joka kasteestaan huolimatta ei usko, se tuomitaan. Nimittäin alku osoittaa, että "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu." Myönnyn jälleen seuraavaan: jos ihminen ei pääse kasteelle olosuhteiden pakosta, niin en väitä, että hänet tuomitaan.
"...opetuslapseuttakaa kaikki kansat kastamalla heitä...ja opettamalla."
Opetuslapseksi tekemisen välineiksi on asetettu kaste ja opetus.
Tiedätkö asian paremmin kuin Jeesus itse? Näköjään! Oletko korottanut itsesi Jumalaakin ylemmäksi.
Jeesus asetti kasteen kuolemaansa ja ylösnousemukseen kuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen. Ryövärin aikaan ei ollut vielä tätä kastetta. Ja miksi olisi ollut, koska se oli kaste Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen.
Sen kaltaisten on taivasten valtakunta...luepa tästä: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000014668927
Jeesus siunasi lapsia. Silloinkaan ei ollut kastetta hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Jeesuksen luo tuotiin lapsia. Miksi? Eikö se, että tulee Jeesuksen luokse vaadi sitä, että on tehnyt tietoisen ratkaisun hänen puoleensa? Miten lasta voidaan pakottaa ottamaan siunaus? Huomaat, että jos hylkäät lapsikasteen, niin sinun on hylättävä myös siunaus. Jos taas hyväksyt siunauksen, sinun on myös hyväksyttävä lapsikaste.
Kaste on Jumalan teko, armon teko ja kaste pelastaa ihmisen omakohtaisen uskon kautta Jeesukseen. Tämä käsitys on sinetöity lukkoon alla olevassa esityksessäni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000 000000003&conference=4500000000001426&posting=220000000 14668757
Ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen.
Ehtoollisesta hän sanoo: "Tämä on minun ruumiini." Katsotaan tarkemmin: " Tämä on - on - on minun ruumiini." Siis "tämä on". Ja lisäksi Raamattu sanoo: "Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?"
Siksi onkin oikein kutsua ehtoollista sielun ravinnoksi, joka ruokkii ja vahvistaa uutta ihmistä. Kaste on näet alku, siinä me synnymme uudesti. Mutta uuden rinnalle ihmiseen jää, kuten sanottu, vanha turmeltunut liha ja veri. Koska vielä Perkele ja maailma aiheuttavat meille paljon vastusta ja kiusauksia, me usein väsymme ja menetämme voimamme, toisinaan jopa lankeamme. Siksi on ehtoollinen annettu jokapäiväiseksi laitumeksi ja ravinnoksi, josta usko saa virkistystä ja voimaa, jotta se ei joutuisi antamaan tässä taistelussa periksi, vaan voisi alati vahvistua. Uuteen elämään näet kuuluu, että sen tulee jatkuvasti kasvaa ja edistyä. Mutta toisaalta uusi ihminen joutuu myös paljon kärsimään, sillä Perkele on todella raivoisa vihollinen. Milloin hän vain huomaa jonkun asettuvan häntä vastustamaan ja hyökkäävän vanhan ihmisen kimppuun ja havaitsee, ettei kykene käymään meihin käsiksi väkivalloin, silloin hän ryhtyy hiiviskelemään ympärillämme. Hän kokeilee kaikkia konstejaan eikä lopeta, ennen kuin on saanut meidät väsyksiin. Silloin me joko luovumme uskosta tai annamme kaiken mennä menojaan, haluttomuuden ja kärsimättömyyden vallatessa meidät. Juuri tätä varten ehtoollinen on annettu meille lohdutukseksi. Kun tuollaiset tuntemukset, jotka ovat käymässä liian raskaiksi kantaa, valtaavat sydämen, silloin saamme ehtoollisesta uutta voimaa ja virvoitusta.
Uskon kohde on Jeesus ja hän on meillä sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa (jotka perustuvat sanaan). Sinä löydät hänet sanasta. Ota toki käyttöön kaste ja ehtoollinen, niin on enemmän evästä!
Eräs linkki ei toiminut:
Kaste on Jumalan teko, armon teko ja kaste pelastaa ihmisen omakohtaisen uskon kautta Jeesukseen. Tämä käsitys on sinetöity lukkoon alla olevassa esityksessäni:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001426&posting=22000000014668757
molempia, jahka vain jaksamme olla hetken hiljaa ja kuunnella. Jos kasteväittelyt rakentavat osapuolia rakkaudellisessa hengessä ymmärtämään vastapuolta, on opittu elämän kannalta jotakin oikeassa olemistakin tarpeellisempaa. Todennäköisesti Jeesuskin koettaa päästä keskustelijoiden väliin, jos vain saa siihen tilaisuuden.
yhteistä on Jumala. Veljeys. Koettelemus ja kärsimys. Anteeksianto ja unohdus. Ilo Kristuksessa.
tunnustuksella pelastutaan - näinhän me kaikki ajatellaan.(?)