Tuhkahautaus vainajan toiveena

Ite pitäisin tärkeenä nimenomaan mitä sun äitisi haluaisi. Se on kummiskin hänen toiveensa ja se on tärkeää.

Minun isäni kuoli äskettäin. Hän oli toivonut että hänet tuhkattaisiin ja niin myös teimme. Yritimme toteuttaa muutkin hautajaisten yksityiskohdat sen mukaan mitä hän oli eläessään toivonut ja ne asiat mistä ei tullut isän eläessä kysytyksi (hän kuoli äkisti, odottamatta), niistä päätti äiti.

Asia on nyt sinulle kauhean kipeä, mutta vuosien kuluttua voi tuntua paremmalta että et toiminut vastoin äitisi toivomusta. Ovathan ne äitisi luut myös siinä tuhkauurnassa, toisessa olomuodossa vain. Ja tavallaan se ehkä on helpompi kestää niin että muistotilaisuus ja uurnan lasku ovat eri päivinä, ainakin minusta tuntui tältä. Onko sinun ehkä käytännön syistä kauhean hankala matkustaa erikseen uurnan laskuun? Senhän voi järjestää hyvin joustavasti, vaikka vuoden päästä kuolemasta, tai tuhkaa voi myös säilyttää kotona.

Kokeile tällaista mielikuvaharjoitusta. Kuvittele, että äitisi kuolemasta on jo vuosia. Menet käymään hänen haudallaan. Siinä on iso hautakivi niin kuin sinä halusit ja tiedät että sen alla äitisi ruumis maatuu arkussa niin kuin halusit. Miltä sinusta tuntuu?

Kuvittele nyt uudelleen, että menet äitisi haudalle ja sillä on pieni laatta, kuten hän toivoi, ja tiedät että sen alle on haudattu hänen tuhkansa uurnassa, kuten hän toivoi. Miltä sinusta tuntuu?

Miun isa kuoli yllattaen kolme viikkoa sitten. Koskaan ei oltu puhuttu miten han haluaisi tulla haudatuksi. Perheen kesken paatettiin tuhkahautauksesta. Meilla oli hautaus viime perjantaina, muistojuhla pidettiin lauantaina. Viela ei olla paatetty mita tehdaan isan tuhkille. Tulen olemaan kolmessa isan 'hautajais' tilaisuudessa (hautaus, muistojuhla ja tuhkien hautaus). Jokainen tilaisuus auttaa surutyossani ja helpottaa vahan oloani. En koskaan voinut sanoa hyvastiani rakkaalle isalleni kun han oli viela elossa. Ymmarran etta siulla on varmasti vaikeaa jos aitisi on vakavasti sairas. Ole kuitenkin kiitollinen etta pystyt hyvastelemaan ja olemaan hanen kansaan viime hetkina. Kunnioita aitisi hautajais toivetta.

Ex-mies kuoli. Hänet tuhkattiin ja tuhka siunattiin kappelissa. Tuhka olisi voitu heti siunaustilaisuudessa laskea hautaan ns. perinteisesti - olisi voinut valita sirottelupaikankin. Meillä sit lapset kävi ensimmäisenä arkipäivänä laskemassa uurnan hautaan. Tapa ei ole (vielä) kovin yleinen mutta meillä on toiminut myös isäni hautauksessa.

Minun mummuni toive oli tulla tuhkatuksi. Ensin oli hautajaiset ja sen jälkeen (samana päivänä) muistojuhla, missä oli kaikki läheiset myös naapurit yms. Seuraavan viikon lopulla hautasimme perheen kesken tuhkan meiltä myös kysyttiin haluaisimmeko pappia em. tilaisuuteen, mutta halusimme olla keskenämme. Minusta tämäkin tapa on konkreettinen vaikka ei ollutkaan lihaa ja luuta (kauhea tapa sanoa, mut en keksi parempaakaan.)

Hautakivi meidän kohdalla oli isompi (monta pientä näyttäis aika kornilta siinä rivikkäin) ja koska se on sukuhauta johon voi haudata niin arkuissa ja tuhkauurnissa.

Tärkein on kyllä äitisi viimeinen toive. Voitko kävellä sen yli itsesi tähden?

Äiti on jo vuosia sitten sanonut, että haluaa kuolleen ruumiinsa poltettavan. Hän perustelee sitä sillä, että inhoaa ajatusta kuinka madot ja muut mönkiäiset söisivät häntä maan alla ja että hän mätänisi.
Olemme luvanneet toimia aikanaan hänen toiveensa mukaan. Tuhkauurna lasketaan isän viereen, isä haudattiin arkussa aikanaan.
Omasta mielestäni tuhkaus on jopa miellyttävämpi. Lopputuloshan on sama. Tuli tekee vain nopeasti sen, mihin normaalihautauksessa kuluisi vuosikymmeniä, jopa satoja..

Hautausmaalla kun on tullut kuljettua ei ole minusta kivan näköistä kun on kaivettu auki joku hauta arkkuhautausta varten, hiekan seassa näkyy usein ihmisen luita. Itse haluan aikanaan myös, että minut tuhkataan.

Eihän uurnahautaus millään lailla muuten rajoita muistomerkin kokoa. Uurnan voi laskea normaalille hautapaikalle, jos sellaisen omistaa tai hankkii.

Vaarini (isäni isä) kuoli viime lokakuussa. Hän oli halunnut tuhkausta. Muistotilaisuus pidettiin kappelissa, Tampereen Kotkien puhallinorkesterin soittaessa. Korokkeella oli arkku, jossa vaarini makasi. Tilaisuuden jälkeen kävelimme hautausmaalle ja laskimme kukat muistokirjoituksineen haudan päälle (siinä oli siis sellainen kuopan päällä oleva kupu). Se tuntui muuten oikealta hautaukselta, paitsi arkkua ei laskettu hautaan.

Viikon päästä muistotilaisuudesta isäni lähti takaisin Tampereelle, kotikaupunkiinsa, uurnanlaskuun. Hän sanoi, että ei se paljoa arkkuhautaamisesta eronnut.

Äitini puhui isänsä hautajaisissa 8 vuotta sitten, että haluaa tuhkansa siroteltavan johonkin kauniiseen paikkaan. Hän ei halua maata arkussa, vaan tahtoo kulkea tuhkana, vapaana. Silloin, 7-vuotiaana, itkin kun hän puhui tästä asiasta. Nyt olen kuitenkin ymmärtänyt sen, että hän ei yksinkertaisesti tahdo ruumiinsa lojuvan mätänevässä arkussa.

Kun äitisi kuolee, niin uskon että ymmärrät kunnioittaa hänen viimeistä toivettaan. Se antaisi hänelle rauhan.

Eikä tuo ison hautakiven ja arkkuhautaamisen toivominen ole itsekästä. Sitä vain pitää oppia ymmärtämään toisen toiveita ja kunnioittamaan niitä. Vuosien päästä äitisi kuolemasta tulet olemaan tyytyväinen, teet minkä ratkaisun tahansa. Voimia sinulle ja äidillesi. :)

Jos vainaja on eläessään halunnut tuhkauksen tai jonkun muun asian toteutettavan hautajaisissa tai hautauksessa, sitä on LAIN mukaan noudatettava. Jos tulisi sellainen tilanne, että vainajan toivetta ei noudateta ja joku suvun jäsen riitauttaisi asian eli mentäisiin ko. asiasta oikeuteen niin vainajan toive on aina ensisijainen!
Itselläni isä kuoli tammikuussa ihan yllättäen 57-vuotiaana. Hän oli puhunut toiveestaan joulun aikaan äitinsä eli mummoni kanssa. Aluksi meillä oli tarkoitus tehdä tavallinen arkkuhautaus, mutta kun kuulin mummoltani isän toiveesta, toteutimme sen. Itse ajattelin ihan samalla tavalla kuin sinä tuosta hautajaisten monivaiheisuudesta, että kylläpä menee vaikeaksi, kun täytyy järjestää siunaus ja maahanlasku eri päivinä. Siunaus- ja muistotilaisuus olivat 4.2. ja tuhkaus ja maahanlasku tapahtuivat sitten seuraavalla viikolla 8.2.
Tällä hetkellä minulla on isä "hukassa". Ajattelen asioita visuaalisesti ja nyt kun isä on tuhkattu ja maahan on laskettu vain pieni "pönttö", jossa tuhkat ovat, niin en osaa oikein ajatella, että siellä on isän maalliset jäännökset. Minulle olisi ollut helpompi kun isä olisi laskettu maahan normaalisti arkussa.
Mutta olen kuitenkin onnellinen siitä, että isän toivetta tässä asiassa on noudatettu, koska hän näin halusi.
Kehoittaisin sinua keskustelemaan asian äitisi kanssa selväksi sillä tavalla, että voitte kummatkin olla tyytyväisiä. Yritä perustella äidillesi oma kantasi ja jos hän on edelleen sitä mieltä, että haluaa tulla tuhkatuksi niin hyväksy asia, koska se varmaan keventää myös äitisi mieltä. Voimia sinulle siihen tilanteeseen sitten kun itse olet saman asian edessä. Toivottavasti et ihan heti.