Keskustelin Laurentiuksen kanssa nimimerkillä "oikaisu". Otaksuin ettei siitä sen kummempia seuraa mutta kun tuli oikein keskustelua, niin nimimerkki rupesi antamaan väärää vaikutelmaa. Yritän jatkaa ensimmäiseksi mieleen tulleella toisella.
Otetaan aluksi vauhtia Laurentiuksen viimeisimmästä kommentista:
"Onnistumisella tarkoitin sitä, että elämme ns. parasta mahdollista todellisuutta (vanhan kunnon Leibnizin ajatuksia, varmaankin tuttuja sinulle). Vapaa tahto tuo mukanaan sen tosiasian, että jotkut eivät pelastu ja jotkut pelastuvat. Toinen vaihtoehto olisi se, että ihmiset olisivat tahdottomia robotteja, jotka Jumala "pakottaa" taivaaseen."
Ei voi olla niin, että elämme parasta mahdollisuutta todellisuutta ja sen on luonut kaikkivaltias Jumala, jonka tahtona on toisenlainen todellisuus. Joko Jumala ei ole kaikkivaltias tai sitten hänen tahtonsa on juuri tämä todellisuus, jossa suurin osa ihmisistä joutuu helvettiin.
Mikä olisi vikana toisessa vaihtoehdossa? Jos taivaaseen pääsy on Jumalan mielestä ihmisille hyväksi, miksei hän järjestä kaikkia sinne? Millä tavalla se lopputulos, että pieni osa ihmisistä pääsee taivaaseen ja loput menevät helvettiin on Jumalalle edullisempi kuin se, että kaikki menevät taivaaseen?
"Nämä ovat sen verran hankalia asioita, että minä en osaa niitä sinulle selittää. Minun uskoni perustuukin pitkälti juuri uskoon ja kokemukseen Jumalasta."
Tuon olen saanut kuulla useammastikin. Kun sanot, että et osaa selittää, tarkoitatko todella, että itse tiedät mutta et vain osaa selittää? Vai onko niin, että ristiriita on aivan yhtä ilmeinen sinulle mutta vain toivot hartaasti, että on kuitenkin jokin selitys, joka ei edellytä sinulta uskosi justeeraamista?
Ja sitten vähän toiselta kantilta samasta asiasta:
Olipa syy mikä hyvänsä, Jumala jostakin syystä pitää vapaata tahtoa parempana kuin sitä, että ihmiset olisivat tahdottomia robotteja. Mitä vapaa tahto sitten käytännössä merkitsee?
Tahtovatko ihmiset vapaasti mitä hyvänsä? Tahtooko ihmismieli yhtä hyvin syödä ulostetta ja hanhenmaksapalleroita? Tahtooko se yhtä hyvin raataa kuin päästä helpommalla? Onko lähimmäisen surmaaminen yhtä varteenotettava vaihtoehto kuin surmaamatta jättäminen?
Ilmeisesti ei. Miksi? Tietysti esim. evoluutioteorian pohjalta voisi nostaa hyviä selityksiä mutta kun puheena on Jumala ja vapaa tahto, selityksen pitäisi löytyä sitä kautta. Jumalahan antoi ihmiselle vapaan tahdon. Eikö ole ilmeistä että hän antamisen yhteydessä asetti vapaan tahdon parametrit tiettyyn asentoon niin, että se on herkempi valitsemaan toisia asioita kuin toisia?
Jumala ei siis kuitenkaan malttanut pitää näppejään erossa vapaasta tahdosta! Lisäksi puhutaan Jumalan johdatuksesta, joka lienee jotakin tuon perusparametroinnin lisäksi tapahtuvaa tilanteen mukaista lisäsäätöä.
Ja kun Jumala ilmiselvästi on rakentanut vapaan tahdon aivan tietynlaiseksi ja kaiken lisäksi hienosäätää sitä johdatuksellaan, on ilmeistä että pääsemme Jumalan tahdosta perille katsomalla mihin vapaa tahto ja johdatus käytännössä johtavat. Ja minkäpä muun johtopäätöksen voisi tehdä kuin sen että jos Jumala on kaikkivaltias, hän tähtää aivan tiettyyn suhteeseen taivaaseen ja helvettiin menijöiden välillä (ja se ei ole 1/0). Tai sitten Jumalan kyvyt ovat rajalliset ja hän yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on.
Eli kristinuskon perusväittämä, Jumala on kaikkivaltias ja tahtoo kaikkien ihmisten pääsevän taivaaseen, ei kerta kaikkiaan voi pitää paikkaansa myöskään vapaan tahdon näkökulmasta katsottuna.
Otetaan aluksi vauhtia Laurentiuksen viimeisimmästä kommentista:
"Onnistumisella tarkoitin sitä, että elämme ns. parasta mahdollista todellisuutta (vanhan kunnon Leibnizin ajatuksia, varmaankin tuttuja sinulle). Vapaa tahto tuo mukanaan sen tosiasian, että jotkut eivät pelastu ja jotkut pelastuvat. Toinen vaihtoehto olisi se, että ihmiset olisivat tahdottomia robotteja, jotka Jumala "pakottaa" taivaaseen."
Ei voi olla niin, että elämme parasta mahdollisuutta todellisuutta ja sen on luonut kaikkivaltias Jumala, jonka tahtona on toisenlainen todellisuus. Joko Jumala ei ole kaikkivaltias tai sitten hänen tahtonsa on juuri tämä todellisuus, jossa suurin osa ihmisistä joutuu helvettiin.
Mikä olisi vikana toisessa vaihtoehdossa? Jos taivaaseen pääsy on Jumalan mielestä ihmisille hyväksi, miksei hän järjestä kaikkia sinne? Millä tavalla se lopputulos, että pieni osa ihmisistä pääsee taivaaseen ja loput menevät helvettiin on Jumalalle edullisempi kuin se, että kaikki menevät taivaaseen?
"Nämä ovat sen verran hankalia asioita, että minä en osaa niitä sinulle selittää. Minun uskoni perustuukin pitkälti juuri uskoon ja kokemukseen Jumalasta."
Tuon olen saanut kuulla useammastikin. Kun sanot, että et osaa selittää, tarkoitatko todella, että itse tiedät mutta et vain osaa selittää? Vai onko niin, että ristiriita on aivan yhtä ilmeinen sinulle mutta vain toivot hartaasti, että on kuitenkin jokin selitys, joka ei edellytä sinulta uskosi justeeraamista?
Ja sitten vähän toiselta kantilta samasta asiasta:
Olipa syy mikä hyvänsä, Jumala jostakin syystä pitää vapaata tahtoa parempana kuin sitä, että ihmiset olisivat tahdottomia robotteja. Mitä vapaa tahto sitten käytännössä merkitsee?
Tahtovatko ihmiset vapaasti mitä hyvänsä? Tahtooko ihmismieli yhtä hyvin syödä ulostetta ja hanhenmaksapalleroita? Tahtooko se yhtä hyvin raataa kuin päästä helpommalla? Onko lähimmäisen surmaaminen yhtä varteenotettava vaihtoehto kuin surmaamatta jättäminen?
Ilmeisesti ei. Miksi? Tietysti esim. evoluutioteorian pohjalta voisi nostaa hyviä selityksiä mutta kun puheena on Jumala ja vapaa tahto, selityksen pitäisi löytyä sitä kautta. Jumalahan antoi ihmiselle vapaan tahdon. Eikö ole ilmeistä että hän antamisen yhteydessä asetti vapaan tahdon parametrit tiettyyn asentoon niin, että se on herkempi valitsemaan toisia asioita kuin toisia?
Jumala ei siis kuitenkaan malttanut pitää näppejään erossa vapaasta tahdosta! Lisäksi puhutaan Jumalan johdatuksesta, joka lienee jotakin tuon perusparametroinnin lisäksi tapahtuvaa tilanteen mukaista lisäsäätöä.
Ja kun Jumala ilmiselvästi on rakentanut vapaan tahdon aivan tietynlaiseksi ja kaiken lisäksi hienosäätää sitä johdatuksellaan, on ilmeistä että pääsemme Jumalan tahdosta perille katsomalla mihin vapaa tahto ja johdatus käytännössä johtavat. Ja minkäpä muun johtopäätöksen voisi tehdä kuin sen että jos Jumala on kaikkivaltias, hän tähtää aivan tiettyyn suhteeseen taivaaseen ja helvettiin menijöiden välillä (ja se ei ole 1/0). Tai sitten Jumalan kyvyt ovat rajalliset ja hän yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on.
Eli kristinuskon perusväittämä, Jumala on kaikkivaltias ja tahtoo kaikkien ihmisten pääsevän taivaaseen, ei kerta kaikkiaan voi pitää paikkaansa myöskään vapaan tahdon näkökulmasta katsottuna.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Olen taistellut kadotuksen-puolestakiivailijoita vastaan, ja olen tullut näkemään monia asioita, joista heikkouskoiset pitävät kiinni, koska ovat hyljänneet Ymmärryksen.
Tässä, jos tahdot lueskella aiheesta enemmän: http://www.uskontie.net/modules.php?name=Forums&file=viewtopic&t=1091
Juuri tätä Obelix puheessan tarkoitti. Koska teillä ei ole loppujenlopuksi paremapaa argumettiä ateisitien järkiperäisiä väitteitä vastaan, te vaihdatte järkevän keskustelun oman egonne buustailuksi, mikä on hyvin yleistä ala-aste- ja vielä yläasteikäisillekin lapsille.
Eikö tämä jo yksinään ole tarpeeksi suuri todiste että usko on vain turvaa hakevien ihmisten omassa päässään kehittelemä subjektiivinen tunnetila, eikä mitään muuta? Koska jos oikeasti olisi niin, että te olisitte kaiken luoneen kaikkivaltiaan asialla, teidänhän pitäisi olla se viimeinen ihmisryhmä jolta argumentit loppuvat kesken. Vaiko mitä?
>>Koska teillä ei ole loppujenlopuksi paremapaa argumettiä ateisitien järkiperäisiä väitteitä vastaan
Olet mielestäni seko. Mutta ei se mitään, niin me kaikki ollaan :)
Eihän ihminen voi ollakaan epä-sekava, ennen kuin hän vapautuu sekaannuksesta, joka tämä maailma on. Joten totta puhuit siitä että sekoja olemme :)
Jumala Yksin olkoon sekoittumaton ja puhdas, ja Järjellinen ja Viisas, ja kaikki ihmiset näiden vastakohtia.
Tällä tavalla me saamme selvemmän kuvan siitä, miten suurta Armoa onkaan meidän olemassaolomme ja vapautemme tehdä mitä tahdomme; kiitos ja ylistyt Jashualle siitä, että sovitti maailman itsensä kanssa eikä laske syntiä kenellekään.
Rauhaa
niin tai jos jumala onkin sekoin kaikista? Ja jeesus hänen seksiorjansa? Ei ikinä voi tietää mitä tuonpuoleinen sisällään pitää...muistakaa siis sulkea silmänne kuoleman hetkellä ellette halua nähdä Brokebackmountaining uusintakuvauksia ;)
Obelix puhuu asiaa, näinhän asiat ovat tuon "vapauden valita" ja sen semmoisen suhteen kristinuskossa,, joten täytyykö kääntyä ateismiin vai onko tämän kaiken 'sotkun' keskeltä löydettävissä järkevämpi ja uskottavampi selitys?
Sillä selitellä täytyy ja päätellä ja itse oivaltaa, sillä ihmiskunnan yleiset selitykset ja varsinkin "läpimenneet""kaiken kansan" selitykset ovat helppoja ja yksinkertaisia vastakkainasetteluja,,joihin on ajattelematta sen enempää helppo samaistua,,mutta ajattelun alettua ne eivät toimikkaan,,,on 'nuo ja myö' tai 'tuo ja hyö', 'me ja he', 'paha ja hyvä' jne,,mutta,,mitäs jos kaikki onkin yhtä,,eli me olemme itse Korkeinta, mutta tällä hetkellä eriytynyttä Olemusta,,me olemme "Kaikkeudellisessa Kehossa" olevaisuutena[virhe] ja siitä kumpuavina vastakkainasetteluina "Kaikkeudellisen Kehon/Olemuksen" se osa mitä--> "syöväksi/virheeksi" muuten ehjässä kokonaisuudessa voisi kutsua?
Voisitko yhtään epäselvemmin viestejäsi kirjoittaa? :D
:) voisin mutta en kehtaa.
Niin lupasin!! :D Mutta leikin vähän jumalaa ja petin lupaukseni. Onnistuin!
Ymmärrän miksi ja muista ettet ole yksin kokemustesi kanssa, se että lopputulema meillä ihmisillä on tilanteistamme erillainen ei poista tuskan todellisuutta.
ps.voimia! tiedän mistä puhut!
Kristityllä ei ole vapaan tahdon oikeutta, varsinkaan enää sen jälkeen, kun tulee tietoiseksi omasta tahdostaan, joka on selkeästi tai mitä ilmeisemmin kokonaan yli taivaallisen Isän tahdon.
Ja jos on jotenkin muuteen, niin silloin hän joutuu olemaan sitten pakosta toisen tahdon alla, ja näin ollen olisi parasta kuitenkin, jos ihminen aivan itse huomaisi taivaallisen Isän tahdon toteuttamisen merkityksen riittävän hyvin sekä ajoissa.
Yritin kovasti ymmärtää tekstiäsi mutta en ole ollenkaan varma onnistuinko. Muutenkin tähän haaraan on tullut vähän levottoman tuntuisia kommentteja, joista ei aivan helposti näy ollaanko samaa vai eri mieltä.
Mutta. Oliko ajatuksesi sellainen, että ihmisellä on ensiksi vapaa tahto mutta jos hän tekee sen "oikean valinnan", vapaa tahto muuttuu Jumalan tahdolle alisteiseksi?
Jos noin oli, niin eihän se tuonut lisäinfoa mihinkään suuntaan, koska käsitteli vain sitä mitä tapahtuu oikean valinnan jälkeen. Perusasetelma säilyy: Jumala on antanut vapaan tahdon ja säätänyt sen sellaiseksi, että se tekee oikean valinnan keskimäärin tietyllä frekvenssillä. Lopuksi oikein valinneet palkitaan ja muut ei. Ongelmana on edelleen se, että Jumala ei olisi rakentanut tuollaista systeemiä jos olisi kaikkivaltias ja tahtoisi kaikki taivaaseen.
En nyt suorastaan tuotakaan, vaan ihmisellä on oikeus myös olla jonkun toisen tahdon alaisena, ilman jotta hänet siitäkin erikseen syyllistetään jonkun toisen ihmisen tai jonkun tahdottoman tahon toimesta. Ja sitä myös, että jos ihminen on jo toiminut vapaan tahtonsa mukaan ja valinnut jonkun toisen tahdon mukaisen toimintatavan ja/tai elämän tyylin, niin ei silloin voida enää tehdä kyseenalaiseksi vapaan tahdon perusperiaatetta tai sen soveltamista uudelleen johonkin ihmiseen.
Näin lopuksi, vain aivan lyhykäisesti.
Vapaa tahto käsitteenä ja tomivana komponenttina ihmisessä on sittenkin hieman monimutkaisenpi kokonaisuus kuin osataan ensihätään ajatella ja siksi sen käsitteleminen vaatii ihmisen tuntemista
kaikinpuolisesti, myös hengellisessä mielessä.
Eikä kyse ole ollenkaan palkinnosta, vaan perintöosasta jonka Hän on edeltä käsin luvannut vain kaikille heille jotka tekevät niin kuin hän on säätänyt ja jotka elävät myös sen elämisen mallin mukaan, jota on edeltä käsin säädetty.
Eli, esim. ihmisen tulee toteuttaa Hänen tahtoaan, ja sehän on yhdeltä osin näin lyhyt; maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Ja toisaalta; rakasta lähimmäistäsi siten kuin itseäsi ja itseäsi niin kuin vihamiestäsi. Taivaallisen Isän tahto koostuu siis useista erillisistä asioista, periaatteista sekä säännöistä, jotka täytyy sitten vain löytyä jok'ikisen ihmisen "sydämestä", ja vain täten se toteutuu, siis hyvinä tekoina ja mm. laupeuden töinä sekä armeliaisuutena anteeksi antoineen.
>>Ei voi olla niin, että elämme parasta mahdollisuutta todellisuutta ja sen on luonut kaikkivaltias Jumala, jonka tahtona on toisenlainen todellisuus.>Joko Jumala ei ole kaikkivaltias tai sitten hänen tahtonsa on juuri tämä todellisuus, jossa suurin osa ihmisistä joutuu helvettiin.>Mikä olisi vikana toisessa vaihtoehdossa? Jos taivaaseen pääsy on Jumalan mielestä ihmisille hyväksi, miksei hän järjestä kaikkia sinne?>Millä tavalla se lopputulos, että pieni osa ihmisistä pääsee taivaaseen ja loput menevät helvettiin on Jumalalle edullisempi kuin se, että kaikki menevät taivaaseen?>Tuon olen saanut kuulla useammastikin. Kun sanot, että et osaa selittää, tarkoitatko todella, että itse tiedät mutta et vain osaa selittää?>Olipa syy mikä hyvänsä, Jumala jostakin syystä pitää vapaata tahtoa parempana kuin sitä, että ihmiset olisivat tahdottomia robotteja. Mitä vapaa tahto sitten käytännössä merkitsee?>Tahtovatko ihmiset vapaasti mitä hyvänsä? Tahtooko ihmismieli yhtä hyvin syödä ulostetta ja hanhenmaksapalleroita?>Tahtooko se yhtä hyvin raataa kuin päästä helpommalla?>Onko lähimmäisen surmaaminen yhtä varteenotettava vaihtoehto kuin surmaamatta jättäminen?>Jumalahan antoi ihmiselle vapaan tahdon. Eikö ole ilmeistä että hän antamisen yhteydessä asetti vapaan tahdon parametrit tiettyyn asentoon niin, että se on herkempi valitsemaan toisia asioita kuin toisia?>Ja minkäpä muun johtopäätöksen voisi tehdä kuin sen että jos Jumala on kaikkivaltias, hän tähtää aivan tiettyyn suhteeseen taivaaseen ja helvettiin menijöiden välillä (ja se ei ole 1/0). Tai sitten Jumalan kyvyt ovat rajalliset ja hän yrittää pelastaa mitä pelastettavissa on.
Olet seko. Mutta ei se mitään, me kaikki ollaan:)
"Helvetti on ihmisten mielikuvituksen tuotosta, jolla on saatu ihmisiä pelkoon, vaikka Jumalan tahto on että ihminen on onnellinen ja rakastavainen ja laupias."
Kirjoitukseni tosiaan perustuu helvettioletukseen. Siitähän on vaihtelevia mielipiteitä, mutta sen käsityksen olen saanut, että kyllä se kristinuskoon pääsääntöisesti kuuluu. Joka tapauksessa on ilmeisesti taivaaseen pääsijöitä ja muita. Puuttumatta siihen miten niille muille käy:
"Hän on jo järjestänyt kaikki ne jotka tahtovat sen löytää."
Ota huomioon, että hän järjesti ennen sitä sen tahdon kullekin. Eli valkkasi ihmiset taivaaseen menijöihin ja muihin.
"Eihän se olekaan Jumala joka sulkee tien toisilta, vaan ne ihmiset jotka omasta mielestänsä ovat arvokkaampia kuin toiset; joten turha on murehtia ulos jäämisestä, jos todella tahtoo periä ikuisen elämän."
Kuten edellä, Jumala loi sen tahdon ihmisille.
"Kieroutunut mieli tahtoo vaikka mitä, mutta se jolla on Ymmärrys..."
Kuka loi kieroutuneen mielen?
"Koska jos Jumala on myös ihmisten Ajatus, niin silloin se on Jumalan tahto, että ihminen ajattelee jotakin."
Niinpä juuri. Jos ihminen ajattelee sellaista, jonka seurauksena hän ei pääse taivaaseen, niin se on Jumalan tahto.
"Ei Jumala koskaan yritä mitään, vaan tekee kaiken minkä tahtoo."
Hän siis tahtoo, että osa ihmisistä pääsee taivaaseen ja osa ei. Olemmeko yhtä mieltä tästä?
>>Kuka loi kieroutuneen mielen?>Hän siis tahtoo, että osa ihmisistä pääsee taivaaseen ja osa ei. Olemmeko yhtä mieltä tästä?
"Kun sanot, että et osaa selittää, tarkoitatko todella, että itse tiedät mutta et vain osaa selittää? Vai onko niin, että ristiriita on aivan yhtä ilmeinen sinulle mutta vain toivot hartaasti, että on kuitenkin jokin selitys, joka ei edellytä sinulta uskosi justeeraamista?"
Tarkoitin sitä, että en tiedä vastausta. Minulla ei ole vastauksia kaikkiin uskoni tuomiin teologisiin ongelmiin. En kuitenkaan noiden aukkojen (tai näennäisten ristiriitojen) takia heitä koko uskoani romukoppaan. Sehän olisi mahdoton ajatus, että täytyisi vaihtaa maailmankuvaa jokaisen aukon kohdalla, sillä eihän aukotonta maailmankuvaa olekaan. Parempi vain tunnustaa tietämättömyys ja jatkaa vastauksien etsimistä.
Rakastan syvempää pohdiskelua ja etenkin keskustelua tämän kaltaisista mielenkiintoisista aiheista. Pohtiminen ja etsiminen ovat tärkeä osa ihmisyyttä, ja siksi ne eivät saisi koskaan lakata. Monet luulevat, että usko tukahduttaa ajattelun ja kysymysten esittämisen. Tämä ei pidä ainakaan minun kohdallani paikkaansa.
Kun nyt näitä ristiriitaisuuksia ja aukkoja esiintyy uskossani, niin miksi silti uskon? Tämä on varmaan ateistien mieliä painava kysymys. Vastaus on yksinkertainen, uskossa koen todella eläväni. Ennen syvempää kokemusta Jumalasta tuntui kuin elämäni polkisi paikallaan, eikä tulevaisuus näyttänyt valoisalta. Nyt tuntuu kuin olisin löytänyt elämän lähteen, mikä antaa sisimpään rauhan, ilon ja turvallisen olon. Lisäksi elämäni muuttui myös ulkoisesti.
Yksinkertaisesti usko antaa minulle (paljon) enemmän, kuin olisin ilman uskoani.
Hyvää jatkoa sinulle, ja toivottavasti saat hyviä vastauksia. Nyt näyttää aika heikolta...
***Monet luulevat, että usko tukahduttaa ajattelun ja kysymysten esittämisen. Tämä ei pidä ainakaan minun kohdallani paikkaansa. ***
Kyllä se ainakin suuresti rajoittaa kysymysten asettelua koska uskon mukana suuri osa kysymyksistä on jo tavallaan valmiina. Siksi uskossa oleva ei mielestäni pysty esittämään kysymyksiä yhtä avarasti kuin muut.
Tämän voi tietenkin ajatella käänteisenäkin sillä onhan ateistitkin eräänlaisia uskovaisia. Tästä voi vain päätellä jokainen joutuu perimmäisiä kysymyksiä pohtiessaan jättämään jotain pois, sillä se kuuluu ihmisen luontoon.
Tästä huolimatta olen sitä mieltä että ateisti voi pohtia kysymyksiä hieman objektiivisemmin kuin uskova, sillä hän ei ole niin sitoutunut johonkin yhteen aatemaailmaan.
Olen samaa mieltä. Ateistit rakentavat maailmankuvansa hyvinkin hajanaisista osista, ja jokainen luo omanlaisensa kokonaisuuden. Uskovilla taas on tietty perusta, jolle maailmankuva rakentuu (vaikka siltikin löytyy hyvin monenlaisia ajatussuuntauksia).
En kuitenkaan sanoisi, että kysymysten asettaminen rajoittuu. Ennemminkin mahdollisten vastausten lukumäärä supistuu.
Vähän tekee vielä mieli kysyä.
Annatko mitään sijaa sille mahdollisuudelle, että se jolle rakennat maailmankuvasi ei ehkä sittenkään ole totta?
Väität kyllä, että lähtökohdistasi kehittämäsi maailmankuva tarjoaa sinulle erinäisiä hyviä asioita. Niin varmaan koetkin, mutta oletko ottanut huomioon, että ihminen voi kokea hyviä asioita, uskoa olevansa oikeassa ja silti olla pahastikin väärillä poluilla. Eilen tuli esimerkiksi telkkarista tohtori Phil, ja siinä yhteydessä näytettiin kuvaa huumeongelmaisen nuoren kodista. Nuori mies oli aivan pönttö sekaisin, huusi ja mekasti vanhemmilleen että "ettekö te ymmärrä, että minä olen normaali" (tämä tietysti äärimmäisenä esimerkkinä vain).
Oletko miettinyt tuollaisia asioita? Ihmismielen kumallisuuksia, sitä miten se on taipuvainen pakenemaan todellisuutta milloin mihinkin. Sitä, että samanlaisia etuja, joita sinä saat uskostasi, saa joku toinen jostakin aivan muusta. Että uskonnollisia kokemuksia voidaan aikaansaada sähköisin menetelmin. Kaikkea sellaista.
Kyllä uskon että suurin osa uskovaisista on tuota mahdollisuutta pohtinut. Idea onkin minun näkemyksen mukaan siinä että he sulkevat nämä ajatukset pois niitä mietittyään, sillä nehän olisivat heidän maailmankuvalleen tuhoksi. Ja tämä maailmankuvahan on täynnä mielenrauhaa tuottavia tekijöitä, miksi siis uskovainen haluaisi pois tästä?
Uskonnon voi siis hyvin laskea yhdeksi hedonismin muodoksi huorissa käymisen ja ryyppäämisen lisäksi. Uskovaisilla on vain todella ovela ässä hihassa. Nimittäin raamatun sana, jonka varjolla he eivät muka olekaan hedonisteja vaan yhteistä hyvää tavoittelevia vaatimattomia olentoja.
Supistuu, rajoittuu,supistuu,rajoittuu... hoepa noita vähän aikaa. Aika samalta kuulostaa loppujen lopuksi.
Ei ne nyt ihan samalta kyllä kuulosta. Hoeppa sinä niitä vähän aikaa niin huomaat eron.
Tuohon on hiukan vaikeaa vastata, mutta kyllä ainakin sen mahdollisuutta olen pohtinut. Agneisti on siinä oikeassa, että usein maailmankuvaa uhkaavat asiat vaistomaisesti suljetaan mielestä.
Ainakin pohdin paljon asioita, mutta en tiedä annanko niille niinkään mahdollisuutta yrittää kumota maailmankuvaani, ja sen kautta saada minua luopumaan uskostani. Punnitsemista kuitenkin tapahtuu jatkuvasti.
Haluaisin vielä sen verran sanoa, etten väitä olevani täydellisen oikeassa maailmankuvani suhteen. Mieluummin sanon etsiväni syvempää totuutta (jonka uskoni mukaan olen jo löytänyt Kristuksessa). Täydellisen totuuden omaksuminen on kuitenkin mahdotonta ihmiselle. Katsomme maailmaa aivan liian subjektiivisesta ja ihmiskeskeisesta näkökulmasta.
En tiedä tyydyttävätkö nämä vastaukseni sinua lainkaan, mutta ainahan sitä voi yrittää.
En huomaa. Vika taitaa olla sinussa
Verrataanpa:
rajoittuu
supistuu
Kyllä, kyllä ne ovat eri sanoja. Merkitys on lähellä toisiaan, mutta ei ne samalta kyllä kuulosta. Vielä muutaman kerran:
rajoittuu
supistuu
rajoittuu
supistuu
Kyllä. Huomaatko eron?
En. Vika taitaa olla siis sinussa ;)
Täytynee hankkia lukulasit. Tai sitten mennä äikän kertauskurssille... Toivottavasti vika paranee ennen maanantaita. On nimittäin äikän yo-kirjoitusten aika. Ehkä on vain parasta vältellä kyseisten sanojen käyttöä.
Hhhhhooooobgggggg.
Niin tekisin sinuna. Sillä vika taitaa olla sinussa ;)