Usein uskoontulleet puhuvat kirjavasta menneisyydestään, synneistä ja rikoksista. Jumala antaa anteeksi, mutta eikö ihmisiin kohdistuneet väärinteot tulisi korvata?
Mikä olisi oikea tapa korvata tehty vääryys esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, kun uskoontullut mies on ennen uskoon tuloaan juottanut jonkun naisen humalaan ja raiskannut tämän humalaisen kaveriporukan kanssa. Tätä rikoksen uhria on kohdeltu säälimättömästi ja häntä on pilkattu ja ivattu ja raiskausten seurauksena hän on tullut raskaaksi.
En ole kuullut että kukaan mies katuisi tällaista tekoaan, vai eikö näistä iljetä puhua? Kuka voi millään korvata tuolle naiselle hänen kokemaansa kohtelua? Hän on ehkä saanut psyykkiset vammat tuon tapauksen seurauksena. Kukaan näistä raiskaajista ei ole tietenkään millään tavalla osallistunut aikaansaamansa lapsen elatukseen.
Jos tällaista tapahtuu naiselle, niin aletaan herkästi syyllistää naista että mitäs otit ryypyn ja miksi olit pukeutunut minihameeseen. Miksi luotit ihmiseen? Joitakin naisia on myös jätetty humalassa pakkaseen paleltumaan kuoliaaksi sen jälkeen kun heitä on ensin hyväksikäytetty seksuaalisesti.
Onko täällä joku ihminen joka on syyllistynyt näihin tekoihin? Kärsitkö omantunnon tuskia kun et ole voinut tästä asiasta kenellekään puhua? Onko se ihminen elossa jolle sinun pitäisi korvata tekemäsi vääryys?
Mikä olisi oikea tapa korvata tehty vääryys esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, kun uskoontullut mies on ennen uskoon tuloaan juottanut jonkun naisen humalaan ja raiskannut tämän humalaisen kaveriporukan kanssa. Tätä rikoksen uhria on kohdeltu säälimättömästi ja häntä on pilkattu ja ivattu ja raiskausten seurauksena hän on tullut raskaaksi.
En ole kuullut että kukaan mies katuisi tällaista tekoaan, vai eikö näistä iljetä puhua? Kuka voi millään korvata tuolle naiselle hänen kokemaansa kohtelua? Hän on ehkä saanut psyykkiset vammat tuon tapauksen seurauksena. Kukaan näistä raiskaajista ei ole tietenkään millään tavalla osallistunut aikaansaamansa lapsen elatukseen.
Jos tällaista tapahtuu naiselle, niin aletaan herkästi syyllistää naista että mitäs otit ryypyn ja miksi olit pukeutunut minihameeseen. Miksi luotit ihmiseen? Joitakin naisia on myös jätetty humalassa pakkaseen paleltumaan kuoliaaksi sen jälkeen kun heitä on ensin hyväksikäytetty seksuaalisesti.
Onko täällä joku ihminen joka on syyllistynyt näihin tekoihin? Kärsitkö omantunnon tuskia kun et ole voinut tästä asiasta kenellekään puhua? Onko se ihminen elossa jolle sinun pitäisi korvata tekemäsi vääryys?
Vastaukset 10
Vanhimmat
julkituodaan voimakkaasti sitä, kuinka "uudesti syntymällä" saadaan synnit anteeksi eikä syntien vakavuudella ole eroja. Raiskaaja ja murhaaja pääsee lisäksi Taivaaseen, kunhan ennen kuolemaansa muistaa "syntyä uudelleen", mieluiten helluntailaisessa mielessä. Joku voi taas pyhittää elämänsä toisten auttamiselle mutta helluntailaisen uskonkäsityksen mukaan joutuu Helvettiin, koska "ei ole ottanut Jeesusta vastaan".
Usein olen täällä kuullut väitettävän, ettei Pyhän Hengen pilkkaa saa anteeksi. Tällöin on johdonmukaista ajatella, että Pyhän Hengen pilkkaaja joutuu Helvettiin. Pyhän Hengen pilkka on vieläpä täysin irrationaalinen käsite. Jos lausun vaikkapa, että Pyhä Henki nyt on kertakaikkiaan ***, joudun helluntailaisen näkemyksen mukaan Helvettiin. Sarjamurhaaja ja raiskaaja voivat kyllä päästä Taivaaseen. Että sillä lailla.
Kyllä synnit voi saada anteeksi, mutta ei se tarkoita sitä että vääryydet saisi jättää korvaamatta. Pyhän Hengen pilkkaan en sano mitään.
Tässä on lienee paikallaan todeta se tosiasia, että monet uskoon kääntyneet ihmiset ovat tehneet niin suuria rikoksia ja vääryyksiä, että elinikä ei riitä, jotta voisi ne korvata. Puhumme lienee nyt taloudellisista korvauksista. Lisäksi tulevat ruumiilliset ja henkiset väkivallantekomme lähimmäisiämme kohtaan; niiden hyvittäminen olisi mahdottoman raskasta.
Kun ihminen tulee uskoon ts. kun Kristus tulee asumaan ihmiseen, niin ihminen saa kaikki syntinsä anteeksi. Toistan tämän: saa anteeksi, kaikki ja kerralla. Se on sitten toinen asia, mitä Herra johdattaa omaansa selvittelemään asioitaan (tällä on aivan oma tarkoituksensa ja todistusvoima), mutta mitä tahansa ihminen onkin ryöstänyt ja riistänyt, niin -koska maa ja kaikki mitä siinä on ovat Herran- ihminen on tullut soviintoon Jumalansa kanssa ja on kovin kyseenalaista panna uskovaisen päälle enää tällaisia ikeitä ihmisten taholta. Jätetään nämä korvausjutut Herran ja ihmisen välisiksi, mutta se on iankaikkisesti totta, että Jumala on sanonut: "Vapauta hänet ettei hän mene hautaan, sillä katso, Minä olen saanut lunastusmaksun". (Näin Jobin kirjassa).
Hyvää tiistaipäivää ystäväni Sinulle ja kaikille palstalle poikenneille.
''Jätetään nämä korvausjutut Herran ja ihmisen välisiksi,''
Aika realistinen kuvaus käytännön elämästä.
Uhri ei ole numero yksi. Sankari on uudestisyntynyt Jeesuksen oma. Uhri jätetään täysin herran haltuun ja rikoksen tekijä ottaa itse uhrileiman todelliselta uhrilta.
Puuttuu vain että maallinen oikeuskin puhuisi
herran kyllä korvaavan rikoksen jäljet.
Uskoisin, että kun uudestisyntynyt rikollinen kääntyy ensimmäisenä uskoontulonsa jälkeen uhrinsa puoleen, voidaan puhua mielenmuutoksesta ja parannuksesta. Ei ennen sitä. Jos uhri jätetään oman onnensa nojaan on kysymys lähinnä
aivopesusta pelastaa oma nahkansa jeesuksen avulla.
Asia on tosiaan kaksiosainen.
Kun ihminen saa armahduksen Jumalalta Jeesuksen sovitustyön perusteella, se on juridinen puoli asiasta suhteessa Jumalaan. Jumala julistaa syyttömäksi sen, joka mielenmuutoksessa turvautuu Jeesukseen.
Jes. 1:18
"Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi".
Raamattu vakuuttaa, että Jeesukseen uskova on vanhurskas, eli Jumalalle kelpaava. Jeesus on jo kärsinyt rangaistuksen uskovan sijasta, joten häntä ei enää rangaista. Kahta kertaa ei rikoksen tekijää rangaista. Armahdus on julistettu uskovalle Jeesuksen tähden.
Room.3:23-26: "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen".
Toinen juttu taas on se moraalinen puoli. Väärintekijällä on moraalinen vastuu teoistaan ja hänellä on mielestäni velvollisuus, jos se suinkin on mahdollista, korvata väärintekonsa seuraukset niille, joita kohtaan hän on väärin tehnyt. Uhria ei saa jättää virumaan kärsimyksiinsä. Väärintekijän on kannettava vastuunsa ja huolehdittava, että uhri saa korvauksen kokemistaan vääryyksistä. Tämä voi käytännössä olla usein erittäin vaikeaa, jos väärintekijän taloudelliset resurssit eivät täyteen hyvitykseen yllä. Toinen puoli on lisäksi henkiset kärsimykset, joita ei rahassa voi edes mitata.
Itse kunkin meistä täytyy kantaa tekojemme seuraukset. Siksi meillä on kuitenkin maallinenkin oikeuslaitos, että oikeus voisi tapahtua täällä maan päällä.
Tämän kaiken olen kirjoittanut omana käsityksenäni, joka voi olla hyvinkin vajavainen.
Kyllä nuo "korvausjutut" on syytä jättää uskoontulleen ja Herran ensisijaisesti selvitettäviksi asioiksi; ihminen kyllä tunnossaan tietää mikä asia milloinkin selvittämistä tarvitsee ts. mitä Jumala tahtoo hänen kussakin asiassa tekevän.
Omalla kohdallani kävi niin, että tunnustin omatahtoisesti poliisille rikokseni jotka muistin (27 sivua kuulustelukertomusta), pyysin anteeksi ihmisiltä joita vastaan olin rikkonut ja kärsin vankeusrangaistuksen. En voinut kuitenkaan hyvittää kahta kuolemaa, en aiheuttamia eroja, huumeiden orjaksi saattamiani ihmisiä enkä valtaisiin summiin nousevia vahinkoja, jotka olin synnissä eläessäni aiheuttanut.
Tällaiset aloitukset ja keskustelut, joissa tuodaan esille ihmisen velvollisuutta ruveta sovittamaan pahoja tekojaan uskoon tulemisensa jälkeen on vierasta minulle. Luullakseni vain ihminen, joka on elänyt kohtalaisen siivosyntistä elämää tai on omavanhurskas puhelee ja ehdottelee tällaisia, sillä paljon rikkonut ihminen tietää, ettei voi hyvittää tekojaan millään keinoin, sillä todellinen syyllisyytemme ulottuu Jumalan Pojan surmaamiseen saakka.
Jumala ei ole laittanut mitään ehtoja evankeliuminsa vastaanottamiselle. Emme voi opettaa ihmisille Kristusta saarnatessamme, että uskottuasi Jeesukseen sinun täytyy tehdä jotain entisen elämäsi hyvittämiseksi. Sellaiset puheet ovat itsetiedotonta Jumalan Pojan uhrin pilkkaamista. Tämä (sovittelu)asia on mielestäni syytä siis jättää Jumalan ja ihmisen väliseksi asiaksi ja siihen, kunnes Jumala ihmiselle puhuu, jos puhuu.
Anteeksi pyytämiseen lienee jokaiselle uskovaiselle kuitenkin omakohtainen halu jos tahtoo Jeesukseen uskottuaan olla myös Hänen opetuslapsensa ja todistaa lähimmäisilleen Herrastaan. Opetuslapseudelle on määrätty itsensä Herran taholta selkeät ehdot ja se on kovaa puhetta (luovu kaikesta äläkä pidä ketään tai mitään Minua rakkaampana tai Minun rinnallani), mutta tätä ei saa sekoittaa niihin, jotka uskovat Herraan omaksi autuudekseen. Opetuslapseudesta puhuessaan Jeesus aloitti sanalla "jos" (jos joku tahtoo olla Minun opetuslapseni...) Pelastuksella ei ole ehtoja. Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut tai niinkuin minä tapaan lainata Herran sanoja: "Katsokaa Minuun ja olette pelastetut!"
Erityisesti Jumalan runsasta siunausta Sinulle veliriepu.
Kieltämättä omavanhurskaus väijyy minunkin kintereillä. Se on ihmiselle ominaista. Jeesus on minun syntieni sovitus, eikä siihen pidä mitään lisätä.
Lähinnä halusinkin korostaa sitä, että vaikka ihminen saa synnit anteeksi, niin hänen tulee MAHDOLLISUUKSIENSA MUKAAN selvittää aiheuttamansa sotkut. Niin kuin sinäkin sanoit tehneesi. Se ei tee meistä Jumalalle kelvollisempia, mutta se kuuluu kohtuulliseen ja moraaliseen käytökseen. Se antaa myös uskottavuutta maailmalle uskomme vakavuudesta. Vastuu pitää kantaa teoistaan.
Runsasta siunausta sinullekin ja voimia työhösi!
Kyllä me ollaan aivan samoilla linjoilla ja samassa hengessä tässäkin asiassa. Jostain syystä vain tahdoin korostaa Herran lunastuksen kaikkiriittävyyttä, jotta kukaan ei jotain ansaitakseen pyytelisi anteeksi tai korvaisi tekemisiään.
Oletpas lähellä sydäntäni kun kirjoitan näitä rivejä Sinulle. Oikein siunaa tämä riemu veljeydestäsi.
Otanpa tässä kuin sivumennen esille sellaisen seikan, että ne nuorista narkomaaneista, jotka ovat onnistuneet vapautumaan kahleistaan, ovat pääasiassa sellaisia, jotka ovat panneet asiansa vapaehtoisesti myös viranomaisten kanssa kuntoon. Tähän pyrin tukihenkilönä; perusta kuntoon Jumalan kanssa ja asiat selviksi ihmisten kanssa. On suuremmoista nähdä kuinka rikkoutuneet välit omiin vanhempiin korjaantuvat ja vanhempien luottamus lapsiinsa taas palaa entiselleen. Mutta kuten aikaisemmin sanoin, näitä asioita ei pidä korostaa vaan jokaisen ihmisen tulee itse Jumalan edessä päästä selvyyteen kuinka edetä tällä tiellä. (Tiedän esim. tapauksen, jossa nainen tunnusti naapurin rouvalle pettäneensä häntä hänen puolisonsa kanssa. Näin hän siis sopi asiaansa "väärän" henkilön kanssa).
Kyllä me samaa latua hiihtelemme. Sinulla on varmasti hyvin käytännönläheinen näkökulma työsi kautta. Minä olen enemmän tällainen kuiva teoreetikko.
Hyvin lämpimät ajatukset minullakin on sinusta ja arvostan kovasti raskasta työtäsi. Toivottavasti jaksat sitä tehdä. Jaksaaksesi sinun täytyy ladata akkujasi aika ajoin. Siis ihan fyysisestikin.
Hengellinen laturi on varmastikin juuri Jumalan armo. 2. Tim. 2:1: "Vahvistu siis, poikani, siinä armossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa".
Jotta lukijoille ei jäisi väärä kuva ylempänä olevista kirjoituksistani, niin kyllä "aloituksesi on asiaa" ja asiat on pantava kuntoon Jumalan ja ihmisten kanssa; ne laitetaan kuntoon täällä maiden päällä tai sitten tuomiolla tuonpuoleisessa, mutta kuntoon ne pannaan. Kirjoituksillani tahdoin vain korostaa, että me emme voi hakea hyvitystä synneillemme minkäänlaisilla korvausmenettelyillä. Jeesus on maksanut täyden hinnan synneistämme ja meidän ei tarvitse kantaa uudessa elämässämme mukana syyllisyyttä entisestä elämästämme. Asiat tulee laittaa kuntoon sillä tavalla kuin Herra haluaa; älköön kukaan luulko, että toinen uskovainen voi "päästää tunnustamasta tai korvaamasta" sellaista, jonka Jumala käskee tunnustaa tai korvata. Hänellä on vanhurskaat syynsä toimia niin kuin Hän toimii ja ken on uskovainen, niin Isähän tekee niin kuin hyväksi näkee kasvattaessa lastaan.
Hyvää iltapäivää sinulle Omantunnon ääni.