Kitarasooloista...

TOTCFUARTD

Ensiksi: Tämän aiheen olisi voinut postittaa yhtä hyvin kotimaisen metallin puolelle, mutta koska raskas metalli on musiikkilajina syntyään ulkomaista, lienee tämä karsina se oikea.

Toiseksi: Tämä aihe saattaa myös olla sohaisu muurahaispesään; mutta vakuutan ettei kyse ole itsetarkoituksellisesta provosoinnista - vaikka tiedän jo etukäteen, että useampikin henkilö tulee ärsyyntymään, saattaen äityä laukomaan jos jonkinlaisia "totuuksia" allekirjoittaneesta. Toivottavasti henkilökohtaisuuksiin ei kuitenkaan mennä, vaikka siihen on kyllä tullut jo totuttua foorumilla jos toisella...

Eli. Olen kuunnellut aktiivisesti raskasta muzakkia 22 vuotta, ja nähnyt yhä uusien metallin alalajien syntyvän vanhojen hiipuessa. Mutta oli genre sitten mikä hyvänsä, ns. perinteinen heavy metal, power, thrash, death, black, post-black - en ole koskaan pitänyt kitarasooloista. Edes karttuva ikä ei ole avannut korviani niille. Vaikka kyse ei olisikaan puhtaasta sorminäppäryysmasturboinnista (vade retro, Satana), ovat soolot yleensä omasta mielestäni pelkkä jäänne menneisyydestä. Ne eivät ole tarpeellisia vaan suoranainen taakka, josta pitäisi päästä eroon. Okei, monien modernien metalliyhtyeiden (erityisesti mustan metallin puolella tahkoa pyörittävien) levyillä ei ole ainuttakaan kitarasooloa, mutta silti valtaosa bändeistä harrastaa niitä. Ja epäilen, että vain aniharvat metallimuusikot edes kyseenalaistavat soolojen "pakollisuuden" alkaessaan säveltää uutta kappaletta. Olen tähän päivään mennessä kuullut tuhansia ja taas tuhansia kitarasooloja, ja vain pieni prosentti niistä aidosti palvelee kappaletta *kokonaisuudessaan*. Zipaleista itsestään täytyisi tehdä rakenteeltaan niin vaihtelevia ja/tai monikerroksisia, että tiluliluttelua ei tarvittaisi. Enkä nyt todellakaan tarkoita, että se kammottava progepeikko pitäisi vapauttaa huuruisesta kaivonpohjatyrmästään. Pois se minusta. Yksinkertainen on kaunista, se on usein totuus; ja kappale voi toimia niin kaikesta ylimääräisestä riivittynä kuin reilusti kuorrutettuna. Raskaan musiikin historian velvoittamana ympätty kitarasoolo ei vain mielestäni kuulu hyvän kakun aineksiin...

Viimeisinä sanoina muistutus siitä, että yllä oleva vuodatus oli vain yhden vanhan metallipään henkilökohtainen mielipide; ei haaste tarttua peitseen ja käydä Oikeutettuun Taistoon tämän rihman aiheen puolesta, vaikka sattuisikin pitämään sitä pyhänä ja koskemattomana.

13

1139

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • olet oikeassa, tavallaan oon hieman eri mieltä....

      Se, mistä hevimusassa muun muassa pidän on se, että kaikki ovat yhtäpaljon esillä ja yhtä tärkeitä..miten sen nyt sanoisi...että soittajat eivät vain säestä "keulahahmoansa" eli laulajaa, ja jää varjoon. Hyvä esimerkki on Iron Maiden. Itse ihailen tässä yhtyeessä eniten Dave Murrayta. Pidän hänen sooloista, joissa on enemmän tunnetta ja musikaalisuutta, kuin ainaista tilulilua. Hänen olemuksensa on niin tavattoman sympaattinen ja tietysti täytyy antaa arvoa myös sille, että hän ja Harris ovat NE alkuperäiset jäsenet :) Tässä monen rakastamassa yhtyeessä on kolme kitaristia, joista jokainen vetelee sooloja vuorollaan, ja ne eivät ikinä puuduta. Aina kun tulee Daven soolo, niin meikäläisellä hyppää sydän kurkkuun :)

      Toki joskus tuntuu, että sooloja on liikaa, tai ne ovat liian pitkiä, mutta en mä ainakaan halua niistä kokonaan luopua.

      En tiedä, oonko saanu nyt ajatuksiani ollenkaan järkevästi esille, mutta yritetty on :)

    • Eri mieltä olen taas minä tästä asiasta. Hyvä soolo jopa voi pelastaakkin kappaleen aivan totaaliselta tuholta. Ja pidän kyllä sooloista. Tietysti se nykyään on jo vähän niinkin että se on pakko olla siinä kappaleessa mukana ja monessa kappaleessa se soolo saattaa olla vain juuri sellaista nopeatempoista tilutusta, mutta jos ne soolot tekee tunteella niin se on aivan tajuttoman siistin kuuloista. Käytetään vaikka esimerkkinä taas Maidenia niin se on älyttömän siisti tunne kun se soolo kajahtaa käyntiin. Maiden osaa tehdä varsin mahtipontisen kuuloisia sooloja.

      • masturbathor

        Totta. Jotkut todella osaavat tehdä niitä sooloja. Maidenin soolot saa kylmänväreet kulkemaan selkäpiitä pitkin sekä sukat pyörimään jaloissa. Niissä jos jossain on tunnetta.


    • Osculum

      Minä en osaa totaalisesti tyrmätä tai varauksetta ylistää kitarasooloja. Musiikin kokonaisuutta soolojen pitää kuitenkin palvella, oli sitten kyseessä mikä metalligenre tahansa. Lähinnä power-puolen soolot ärsyttää, koska ne todellakin tuntuvat liian usein pakollisilta kikkailuilta, jotka on liimattu biisin päälle.

      Yleensä pidän melodisista, sävelletyistä sooloista. Hyväksi havaittu keino on toistaa ja vähän varioida biisin muuta melodiaa. Suoraviivaisemmassa menossa ei melodisuus taas ole niin keskeistä, vaan esim. Slayer-tyyliset kampivingutukset on erittäin toimivia. Tämä tuli eilenkin todettua Krisiunin keikalla.

      Mitäänsanomattomat soolot, joiden tarkoitus on kai esitellä soittotaitoa (esim. A. Laiho), eivät kolahda yhtään. Mutta toisaalta ei sen tyylinen musiikki kolahda muutenkaan.

      Summa summarum: tyylillä tehdyt soolot, jotka sopivat musiikkityyliin ja biisiin, ovat parhaita. Välttämättömiä soolot eivät ole.

    • Itse kyllä tykkään sooloista. Minusta ne ovat yksi biisien suoloista, elleivät ne sitten mene liiallisuuksiin (=eivät enää palvele kappaleen tarkoitusta). Esimerkiksi Wolf Hoffmann on aina osannut tehdä sooloja, jotka palvelevat koko kappaleen ideaa. Samaten hän keikoilla improvisoidessaan on osannut soittaa juuri oikeanlaisia sooloja kappaleen perusideaa palvellen. Ja juuri ne soolo-osuuden improvisaatiot ovat aina sopineet siihen kokonaisuuteen.
      Esimerkiksi Acceptin biisi Sodom & Gomorra sisältää Sapelitanssin (Aram Hatsaturjan) soolona. En tiedä, miten tuo Acceptin biisi on sävelletty, mutta tuntuu siltä, että ensimmäisenä on ollut mielessä tuo Sapelitanssi-teema ja sitten sen ympärille on kyhätty kappale. Kappaleen peruskitariffit ja tuo soolo menevät niin hyvin yhteen, ettei paremmasta väliä.
      Tähän voisi laittaa vielä pari sataa muutakin biisiä, mutta en näe sitä tarpeelliseksi. Eikä ole aikaakaan alkaa kirjoittaa niin pitkää juttua.
      Mutta niinhän se on, että kaikki eivät tykkää kaikesta. Eikä siinä ole mitään pahaa. :)

    • randy

      Musiikissa pitää olla monipuolisuutta oli se sitten heviä tai poppia. On vähän hölmöä jos heviä aletaan rajaamaan johonkin pieneen ympyrään jonne ei mahdu muuta kuin alavireistä kitarointia ja mörinää.

      Yksinkertainen on helppotajuista ja toimivaa musaa mutta siihen myös kyllästyy nopeimmin. Ei kovin moni tahoisesti sävellettyä ja vaihtelevaa biisiä voi tehdä jos sen pitää olla vielä yksin kertainen.

    • masturbathor

      En itekään oo koskaan perustanu niin kitarasooloista. Ne on kyllä ihan liian yliarvostettuja metalli-skenessä, mutta tosiaan hyviä sooloja löytyy ja niitä kuuntelee nautinnolla, mutta mielestäni suurin osa sooloista on suoraansanottuna aika mitäänsanomattomia, vaikka biisi olisi muuten hyväkin. Harvat soolot ne minusta hyviä on... biiseissä on niin paljon muutakin tärkeää.

    • deathguy

      Itse olen juuri sellainen kitarasoolojen "etsijä". Ne vaan kolahtavat aina ensimmäisenä.

    • Blood-n-Fire

      On paskoja sooloja niin kuin on paskoja biisejä, muusikoita ja bändejä. Sitten on keskinkertaisia, hyviä ja neroutta hipovia. Kaikella on paikkansa. Mielestäni on kovin rajoittavaa tuomita soolot kategorisesti, sillä niitä löytyy kaikenlaisia ja kaikenlaisilla soittimilla soitettuna.

      Mielenkiintoista on myös hetki funtsata sitä, että missä kulkee soolon ja improvisoivan riffittelyn raja? Esimerkiksi progessa (rockissa ja metallissa) raja on häälyvä, perusriffi voi yllättäen kasvaa sooloksi ja vice versa.

      Vai puhutaanko tässä nyt yksinomaan perinteisestä mies ja sähkökitara spottivalossa -ilmiöstä? Onko ongelmana soolo-osuus biisissä vai esimerkiksi keikoilla toisinaan todistettavat 5-minuuttiset soolot? Onko pituus ratkaisevaa vai soolon sävellys ja rakenne? Ratkaiseeko taito ja nopeus vai soolon "idea"?

      Musiikki voi toimia mainiosti ilman sooloja, esimerkkeinä vaikka Type O Negative ja CMX, joiden levyillä soolot ovat niin harvinaisia, että kun sen kuulee, se on suorastaan hätkähdyttävää. Toisaalta hyvät soolot tuovat selkeää lisäarvoa biisiin. Esimerkiksi Sentencedin Funeral Albumilla kiinnitin ensimmäisenä huomiota erinomaisiin kitarasooloihin, jotka nostavat tietyt kappaleet aivan uudelle tasolle (esim. End of the Road).

      Ei kai soolo itsessään ole paha tai hyvä asia. Sävellys ja biisinteko vaativat tyylitajua ja kaikilla sitä ei ole. Sooloilun lisäksi voisi aivan yhtä hyvin kyseenalaistaa perinteistä biisin jaottelua (säkeistö-kertsi-säkeistö-kertsi- soolo-(säkeistö)-kertsi). Onko tuollekaan mitään muuta syytä kuin konventio?

      Itselläni yksi syy tietysti kuunnella sooloja on, että soitan itse kitaraa. Tokihan se on kiva bongailla kivoja juttuja ja ideoita suurten kitaristien sooloista.

      • ghkj

        Totta puhut TONista, esim. Bloody Kisses-biisin soolot saavat itseltäni ne niskakarvat pomppaamaan pystyyn kuin joillakin Iron Maidenin kitaristien soolot.

        Mutta Type O Negativen kappaleet ovatkin pitkiä ja moniosaisia, suurin osa ennalta-arvaamattomia, joidenka takia ne pärjäävät ilman sooloja.
        Sooloa ei kappaleeseen tarvita, jos se on täydellinen ilman sitä.

        Itsekin soitan kitaraa ja onhan niitä ihan mukava soitella. Mielipiteeni sooloista on yhdellä sanalla neutraali... -0


    • vic firth

      Kuvitelkaapa rumpusoolo joka helvetin kitarasoolon paikalle, ei jaksais erkkikään kuunnella.

    • Rausku

      Esim. Panteralla kipaleen toimivuus lähes aina tyssähtää kitarasooloon - vaikka Dime muuten ihan loistokitaristi ja lähes nero olikin, r.i.p. Sama homma Slayerilla: Kingin vingutukset ovat vailla päätä ja häntää. Mutta toisaalta sellainen tietynlainen kaoottisuus hänen sooloissaan on jopa sympaattista tai 'slayermaista'. Siitä on oppinut tykkäämään.

      Itsekään en ole suuri tilulilun ystävä mutta oikealla tavalla vedetty soolo kyllä parhaimmillaan summaa koko biisin tunnelman. Esim. Judas Priestillä, Carcassilla, Meshuggahilla ja vaikkapa Morbid Angelillä on sooloja jotka leijuvat uusiin näköaloihin jonnekin muun kappaleen yläpuolelle.

      Mutta on monia noloja, turhia ja kömpelöitä sooloja jotka ovat pelkkää täytettä ja kitaristin musiikillista masturbointia.

      • TOTCFUARTD

        Tähän väliin voisin täsmentää sen verran, että omasta mielestäni kitarasoolot ovat turhimpia - ja useimmiten suorastaan häiritseviä - nimenomaan nopeissa kappaleissa. Keskitempoisiin tai hitaisiin ralleihin näyttää onnistuvan paremmin zipaletta täydentävän soolon rustaaminen. Tai siltä ainakin vaikuttaa. Itse en ole koskaan soittanut kitaraa (bassoa tosin tuli joskus amisaikoina parin vuoden ajan pahoinpideltyä), joten en voi esittää muusikon mielipidettä asiasta; ainoastaan musiikin kuuntelijan...


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Täytyi haukkuu sut lyttyyn

      En haluu tuntee rakkautta sua kohtaan enää ja haluun unohtaa sut mut sit tulee kuiteki paha olo kun haluis vaan oikeesti
      Ikävä
      63
      1749
    2. SINÄ nainen hyvin läheltä

      Pidän sinusta. Mutta mene ensin juttelemaan lääkärin luokse, ja hoida itsesi kuntoon. Sit kun sä olet kunnossa, niin mä
      Ikävä
      72
      1092
    3. 45
      1045
    4. Et voi olla loputtomasti hiljaa

      Nainen. Tarkoitan siis meidän juttua. Eihän tämä tällaiseen epätietoisuuteen voi jäädä siinä vaan särkyy kumpikin. Kerto
      Ikävä
      67
      1005
    5. Ajatus aamuun

      Tämä jollekin tärkeälle. On asioita mistä jutellaan, on asioita mistä vitsaillaan, on myös asioita mistä ei puhuta kenen
      Ikävä
      71
      939
    6. Nainen mitä tekisit

      Joutuisit tekemään miehelle ja sinulle tai sinulle ja miehellesi ja kahdelle lapselle ruokaa ja kaapista löytyy 2 litraa
      Sinkut
      158
      909
    7. Siis ei ole edes mahdollista

      että ei törmätä, ei sit millään vaikka päällä hyppisi
      Ikävä
      44
      860
    8. Martina kauniina lehtihaastattelussa

      Martina antoi hyväntuulisen haastattelun lehteen. Tyylikkäitä kuvia ja kivoja vaatteita kauniilla Martinalla.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      182
      815
    9. J-miehelle

      haluan kertoa että olet edelleen mulle rakas. Ajattelen sinua päivittäin kulta.
      Ikävä
      58
      798
    10. Minä en luota sinuun yhtään nainen

      ja aistin että yrität taas satuttaa henkisesti koska tiedät että olet heikkouteni joten siksi tein mitä tein mutta en ki
      Ikävä
      34
      762
    Aihe