Menetin rakkaan ystäväni vuosi ja 3kk sitten tsunamissa.Tuo aika tuntuu käsittämättömältä.Tuntuu että siitä ei olisi niin kauaa.
Olen nähnyt hänestä unia ja ajatellut häntä joka päivä.Suru on muuttunut selvemmin ikäväksi.En voi käsittää miksi niin nuoren ihmisen piti kuolla.Hänelläkin olisi ollut koko elämä edessä.
Ikävä on kova,mutta ajattelen että ehkä näemme kun joskus tulee oma aikani lähteä.
Toivon niin hänen äidilleen voimia,vaikken häntä enää varmaan tule koskaan tapaamaankaan.
Olen nähnyt hänestä unia ja ajatellut häntä joka päivä.Suru on muuttunut selvemmin ikäväksi.En voi käsittää miksi niin nuoren ihmisen piti kuolla.Hänelläkin olisi ollut koko elämä edessä.
Ikävä on kova,mutta ajattelen että ehkä näemme kun joskus tulee oma aikani lähteä.
Toivon niin hänen äidilleen voimia,vaikken häntä enää varmaan tule koskaan tapaamaankaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on vaan ymmärrettävä ettei millään ole tarkoitusta, tapahtua tai olla tapahtumatta.
se tsunami oli helvetillinen selviytymis tarina sama kuin estoonia joka nielaisi kaikki lapset vanhukset ja vammaiset.
Itse menetin aviomieheni (olimme häämatkalla) tsunamin vuoksi. Lapsemme onneksi oli turvassa mummun luona suomessa. ikävä on kova ja tätä itkua tuntuu riittävän. Onneksi on paljon rakkaita ystäviä jotka tukevat ja ymmärtävät ja pieni vaalea kikkurapää isältä perittyjen taivaansinisten silmien kera
sinulle.Voimia.
Kauniit muistot elävät aina,ne eivät koskaan tule unohtumaan