Taisteluun?
Onko Maailmanne täynnä Hyvyyttä?
Täyttääkö pahuus Ajatuksenne?
..
Minä uskon hyvyyteen, ihmisyyteen.
Uskon, että Pahankin saa hyväksi rakastamalla.
Uskon, että Pahakin haluaisi olla hyvä, muttei aina jaksa.
Pahuuden kieltäminen tai hyväksyminen ei tapa sitä, selän kääntäminen pahalle olisi väärin.
..
Häviääkö Hyvä Aina Pahalle?
Onko Maailmanne täynnä Hyvyyttä?
Täyttääkö pahuus Ajatuksenne?
..
Minä uskon hyvyyteen, ihmisyyteen.
Uskon, että Pahankin saa hyväksi rakastamalla.
Uskon, että Pahakin haluaisi olla hyvä, muttei aina jaksa.
Pahuuden kieltäminen tai hyväksyminen ei tapa sitä, selän kääntäminen pahalle olisi väärin.
..
Häviääkö Hyvä Aina Pahalle?
Vastaukset 14
Vanhimmat
hyvä on taistelun jo hävinnyt.
Se ei taida enää olla sota hyvän ja pahan välillä,
vaan ihan jotain muuta ?
ei ole olemassa, eikä siten myöskään absoluuttisen hyviä saunatonttuja.
mustavalkoista ei saa aikaan, niinkö?
Eikö ole olemassa Pahan Olemustakaan?
Voisiko hyväkin olla paha,
ja pahakin ajoitttain erittäin hyvä?
Voidaanko puhua 'hyvästä tai pahasta', puhutaan mielummin negaatiosta ja positiosta polarisaatiosta jonka voima[vastavoimat] pitää tämän kaltaista olevaisuutta[vain tätä] olemassa.
Edellä mainittu tilanne on jo itsessään negaatio koska se ei ilmennä iättömyyttä/henkeä[positio] ja tasapuolisia olevaisuuden mahdollisuuksia[joka on henkinen olevaisuus/mitä tarkasti ottaen sitten lieneekin], puhumattakaan rakkaudesta tai oikeudenmukaisuudesta[tässä olevaisuudessa mahdottomuus kokonaisvaltaisesti], toisaalta tämän olevaisen ansiosta voimme itse todistaa olevamme positiivisen puolella ja osa sitä, ajattelemalla asioita klopaalin position tavoin ja toimimalla ajatustemme mukaisesti.
Positio [se"hyvä"] tulee lopulta olemaan kokonaisvaltainen perustila, se sama tila josta alunperin lähdettiin-->ennen aikaa ja tämän olevaisuuden muodostamista/mista[erhe], toista mahdollisuutta ei ole, se veisi tuhoon ja kaiken loppuun.
Kysymys ei lopultakaan ole "pahan" poistamisesta vaan kaiken eheyttämisestä ja sulattamisesta takaisin Täyteyteen/perusolemukseen,,se ei tapahdu tässä maailmassa koskaan[se ei ole tämän juttu], täällä riehuu pahuus, lymyilee hyvyys ja lopulta kun tämä mesta on tehtävänsä täyttänyt loppuu kaikki ja olevaisuus tässä muodossa häviää tarpeettomana, kaikesta tulee henkeä ja vastakkainasettelut, persoonallisuus[niin kuin nyt ymmärrämme] häviää,,on vain Kaikkeudellinen "Meri",, josta ehkä kohoamme tietoisuuteen silloin ja tällöin,,aivan kuin "merestä nousee pieni aalto".
Mistä tiedät voit kysyä, en tiedäkkään näin vain arvelen.
Tähän täytyy palata, miettiä, syventyä ja ottaa kantaa ajatuksella myöhemmin.
Kiitos!
Eihän tuossa uskoa sinänsä vaadita, vaan näkeviä silmiä ja kuulevia korvia sekä kykyä myös tehdä oikeita johtopäätelmiä. Esim. jos katsoo täälläkin muutaman henkilön harrastamaa henkistä väkivaltaa toisia kirjoittajia kohtaan, niin johan siitäkin voi päätyä tuohon ajatuskuvioon jollakin tasolla , vaikka se omilta mittasuhteiltaan pientä olisikin, meinaan tuo pahuus, pahoina tekoina.
Ja toisaalta, on myös etukäteen ilmoitettu että näinä lopunaikoina "pahuus" saa sellaiset mittasuhteet jota ei ole milloinkaan ennen tässä asutussa maailmassa nähty. Tuo *paha ei kykene muuttamaan tapojaan, eikä pahasta tule oikeasti koskaan hyvää, vaikka sitä kuinka rakastaisi. Sanassakin sanotaan; "ei helmiä sioille, eikä mitään pyhää koirile". Pahalla on kyllä taitoa kätkeytyä kattavan ja loisteliaan rekvisiitan taakse ja se on myös pätevä näyttelelemään, jonka teeskentely kykyisyys on huippuluokkaa. Usein tuo pahuus esiintyy itse hyvänä, Kaikkivaltiaan vallan alle nöyrästi taipuvaa vaikuttajaa sekä myöskin höveliästä hyväntekijää, pyrkien näin toimien saamaan lisää vaikutusvaltaa ihmisiin.
Hyvä, hyvyys ei häviä pahalle, pahuudelle, sillä loppujen lopuksi paha häviää juuri oman pahuutensa tähden hyvälle, mutta ei heikkouttaan, vaan oman itsekkyyden ja tyydyttömättömän ahneuden vuoksi.
tulee mieleen vaaran tunne.
Kuinka helppoa hyvän olisikaan tarttua pahan aseisiin, käyttäytyä väärin?
Olen usein miettinyt, miksei toisinpäin!
Pahan tulisi mielestäni huomata, kuinka sattuu olla vattumainen, kuinka paljon pahaa se tuo ympärilleenkin, saati sinne ytimeen ja yllättäin kääntää kuppinsa -> ryhtyä hyväksi.
Hyvänä oleminen on kuitenkin loppujenlopuksi helpompaa kuin Pahana, kaikesta huolimatta.
Kuitenkin tulee aina tietää jotta paha ei ota niitä ohjeita ja toiveita vastaan jota me yksilöt esitämme. Ja jos maailmaa katselee näkevin silmin, niin aivan oikeasti paha on niskan päällä, täällä maan päällä. Siis, pahat tulkoon pahemmaksi ja hyvät hyvemmäksi, täten sen on myöskin sanotttu käyvän, sekä sotaa on jokapuolella ja se vain jatkuu ja jatkuu.
Toki on niinkin monien kohdalla, että hyvänä on helponpi olla kuin pahana ja sitähän moni meistä toivookiin jotta mahdollisimman moni olisi vain hyvyyttä täynnä ja rakkautta pullollaan.
pahuuden olemassaolon
kun yrittää parhaansa hyvässä.
Totta tuokin on. Ja jos myös pidättää itsensä tekemästä pahaa toisille ihmisille ja eläimille
, niin tulee vielä parenpi olo, siis jos on se tullakseen, sillä jotkuthan ovat jo luopuneet kokonaan ihmisyydestään ja näin ollen eivät voi kokea oikeita tunteita ollenkaan ja eivät tiedä tuntemuksistaan enää yhtään mitään. Eli, parasta toivoen ja kaivaten sekä uskoen. :)
eihän läski tummunut viikonloppuna, eihän?
Jos ihminen on itsekäs, ei hän muutu rakastamallakaan hyväksi, vaan hän haluaa että kaikki tekevät niinkuin hän haluaa ja hänestä kaikki muut ovat väärässä.
Kaikki tarvitsevat rakkautta mutta itsekkään ystävänä oleminen voisi osoittautua liiankin vaikeaksi.
Ihminen on Jumalan kirkkautta vailla.
vaatii aina olemassaolevaa yleisöä: ystäviä, tuttavia, yhteisöä jäsenineen.
Ei kukaan yksin ole itsekäs, vaikka itsenäisesti sen mahdollisesti tekeekin.
Itsekkyys syntyy katkeruudesta, huonosta omasta tunnosta ja ehkä vääristä valinnoista narsismin tiellä.