IRTIOTTO RUOTSISTA
Suomi oli kuutisensataa vuotta Ruotsin vallan alla. Jäljet ovat vieläkin näkyvissä. Meillä on yhä pakollinen ruotsin kielen opetus peruskoulusta yliopistotutkintoihin asti ja ruotsin kieli on edelleen toinen valtakunnallisesti virallinen kieli. Yhä edelleen Ruotsi-korttia käytetään suomalaisten alistamiseen. Ruotsi puolestaan on ryhtynyt uuteen operaatioon ruotsin kielen aseman pönkittämiseen Suomessa. Kyseessä ei ole mikään pikkujuttu, vaan peräti Ruotsin valtiopäivien lainsäädäntöön perustuva toiminta. Toki jokainen Ruotsin kruunu on tänne tervetullut kattamaan sitä velkaa, joka Ruotsilla on suomalaisten monisatavuotisen riiston seurauksena – kirkonkellotkin vietiin puhumattakaan nuorista miehistä Ruotsin loputtomiin sotiin.
Miksi ruotsalaisuudella ja ruotsin kielellä on edelleen suorastaan absurdi asema Suomessa. Tärkein syy taitaa olla edesmennyt yya-sopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Sitähän korosti Rkp:n presidenttiehdokas, folktingin edellinen puheenjohtaja ja EU-parlamentin jäsen Henrik Lax. Hänelle Suomen uusi tilanne merkitsee ”euroforiaa”, jossa suomalaiset ovat heräämässä pakkoruotsin ja keinotekoisen virallisen kaksikielisyyden unesta. On kyllä jo todella korkea aika! Minne Suomen pitäisi nykytilanteessa suunnata? Muutoksia tapahtuu niin nopeassa tahdissa, että aika ajoin on suorastaan vaikea pysytellä mukana. Kauppapolitiikassa Venäjän osuus on kasvamassa ja siellä odottavat alati laajenevat markkinat edellyttäen, että poliittinen tilanne Venäjällä säilyy vakaana. Liikenteellisesti via Baltican merkitys nousee kohisten. Vaikka tunneli Helsingin ja Tallinnan välillä lienee vielä kaukana tulevaisuudessa, niin merimatka Helsingistä Tallinnaan on paljon lyhempi kuin Tukholmaan. Matka Euroopan sydänmaille lyhenee olennaisesti siinä vaiheessa, kun moottoritie Tallinnasta Berliiniin on valmis ja rajamuodollisuudet ovat Schengen-sopimuksen mukaiset. Viro on todellinen veljeskansa kieltä myöten, joten meille tämä suomalais-ugrilainen yhteys on jatkossa lähes kohtalonomainen kysymys; erityisesti EU:ssa Suomen ja Viron tulisi löytää toisensa. Baltian kautta myös matka kielisukulaistemme pariin Unkarin pustalle on lyhin. Tätäkin heimokansatyötä on taas kerran aika tuorestaa.
Kuvaavaa ruotsalaisten suhtautumiselle suomalaisiin on esimerkiksi Sundsvallin kaupungin matkailusivut; ne ovat ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi. Ei ainoatakaan suomen sanaa! Kyse on ruotsalaisten vakavasta asennevammasta, joka on syytä tuoda suomalaisten tietoisuuteen. Tove Skuttnab-Kangas kirjoittaa osuvasti kirjassaan Vähemmistö, kieli ja rasismi: ”Ja vaikka meille opetettiin että Suomi oli tasa-arvoinen osa Ruotsia, tällä suhteella on kaikki siirtomaavaltasuhteen tunnusmerkit: taloudellinen riisto, kielellinen, hallinnollinen, sotilaallinen, poliittinen.” Viiltävän osuva kuvaus, joka suurelta osin pitää paikkansa vielä tänä päivänä. Ruotsin suurlähettiläs ja kulttuuriattasea seuraavat haukan katsein Suomen kielipolitiikan muutoksia ja Ruotsi suunnittelee parhaillaan uusia siirtoja ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa.
Olisiko jo irtioton paikka ja ryhtyä rakentamaan uudelta pohjalta tasavertaista suhdetta kahden veljeskansan välillä?
Suomi oli kuutisensataa vuotta Ruotsin vallan alla. Jäljet ovat vieläkin näkyvissä. Meillä on yhä pakollinen ruotsin kielen opetus peruskoulusta yliopistotutkintoihin asti ja ruotsin kieli on edelleen toinen valtakunnallisesti virallinen kieli. Yhä edelleen Ruotsi-korttia käytetään suomalaisten alistamiseen. Ruotsi puolestaan on ryhtynyt uuteen operaatioon ruotsin kielen aseman pönkittämiseen Suomessa. Kyseessä ei ole mikään pikkujuttu, vaan peräti Ruotsin valtiopäivien lainsäädäntöön perustuva toiminta. Toki jokainen Ruotsin kruunu on tänne tervetullut kattamaan sitä velkaa, joka Ruotsilla on suomalaisten monisatavuotisen riiston seurauksena – kirkonkellotkin vietiin puhumattakaan nuorista miehistä Ruotsin loputtomiin sotiin.
Miksi ruotsalaisuudella ja ruotsin kielellä on edelleen suorastaan absurdi asema Suomessa. Tärkein syy taitaa olla edesmennyt yya-sopimus Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Sitähän korosti Rkp:n presidenttiehdokas, folktingin edellinen puheenjohtaja ja EU-parlamentin jäsen Henrik Lax. Hänelle Suomen uusi tilanne merkitsee ”euroforiaa”, jossa suomalaiset ovat heräämässä pakkoruotsin ja keinotekoisen virallisen kaksikielisyyden unesta. On kyllä jo todella korkea aika! Minne Suomen pitäisi nykytilanteessa suunnata? Muutoksia tapahtuu niin nopeassa tahdissa, että aika ajoin on suorastaan vaikea pysytellä mukana. Kauppapolitiikassa Venäjän osuus on kasvamassa ja siellä odottavat alati laajenevat markkinat edellyttäen, että poliittinen tilanne Venäjällä säilyy vakaana. Liikenteellisesti via Baltican merkitys nousee kohisten. Vaikka tunneli Helsingin ja Tallinnan välillä lienee vielä kaukana tulevaisuudessa, niin merimatka Helsingistä Tallinnaan on paljon lyhempi kuin Tukholmaan. Matka Euroopan sydänmaille lyhenee olennaisesti siinä vaiheessa, kun moottoritie Tallinnasta Berliiniin on valmis ja rajamuodollisuudet ovat Schengen-sopimuksen mukaiset. Viro on todellinen veljeskansa kieltä myöten, joten meille tämä suomalais-ugrilainen yhteys on jatkossa lähes kohtalonomainen kysymys; erityisesti EU:ssa Suomen ja Viron tulisi löytää toisensa. Baltian kautta myös matka kielisukulaistemme pariin Unkarin pustalle on lyhin. Tätäkin heimokansatyötä on taas kerran aika tuorestaa.
Kuvaavaa ruotsalaisten suhtautumiselle suomalaisiin on esimerkiksi Sundsvallin kaupungin matkailusivut; ne ovat ruotsiksi, englanniksi ja venäjäksi. Ei ainoatakaan suomen sanaa! Kyse on ruotsalaisten vakavasta asennevammasta, joka on syytä tuoda suomalaisten tietoisuuteen. Tove Skuttnab-Kangas kirjoittaa osuvasti kirjassaan Vähemmistö, kieli ja rasismi: ”Ja vaikka meille opetettiin että Suomi oli tasa-arvoinen osa Ruotsia, tällä suhteella on kaikki siirtomaavaltasuhteen tunnusmerkit: taloudellinen riisto, kielellinen, hallinnollinen, sotilaallinen, poliittinen.” Viiltävän osuva kuvaus, joka suurelta osin pitää paikkansa vielä tänä päivänä. Ruotsin suurlähettiläs ja kulttuuriattasea seuraavat haukan katsein Suomen kielipolitiikan muutoksia ja Ruotsi suunnittelee parhaillaan uusia siirtoja ruotsin kielen aseman vahvistamiseksi Suomessa.
Olisiko jo irtioton paikka ja ryhtyä rakentamaan uudelta pohjalta tasavertaista suhdetta kahden veljeskansan välillä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ruotsia Suomen omista virheistä näin 200 vuotta myöhemmin.
Ruotsi hoitaa omat asiansa miten parhaiten osaa ja samoin Suomi.
Mistä te supiperussuomalaiset tulevat?
Hävettää että on suomalainen kun teidän tekstejä hieman katsoo.
näiden sivujen ajava voima.
Näinhän se on, oikeastaan kysymys on siitä, että silloin kun Suomi tuli osaksi Venäjää.
Niin venäjän keisari Nikolai I oli sen verran pelimies, että teki Suomesta ruhtinaskunnan.
Tämä ruhtinaskunta status teki Suomesta oman valtion, jonka kansalaiset oli tietenkin Suomalaisia.
Eli Suomesta ei tullut Venäjän valtion omien valtioelinten hallitsemaa maakuntaa vaan sille tuli omat valtioelimet, kuten oli Venäjälläkin.
Valtion päämies vain oli sama kuin Venäjällä.
Tästä taas seurasi, että kun Suomalaiset ei oikein hyväksyneet Venäjän valtaa ja halusivat palauttaa isänmaallisina miehinä alkuperäisen Ruotsin vallan.
Niin kun Suomi ei ollutkaan osa Venäjää, niin nämä miehet määrittelivät Suomalaisuuden Ruotsin viholliseksi.
Ruotsi itse ei ole koskaan käsitellyt tätä traumaa, vaan on sokeasti katsonut suomalaisuuden olevan Ruotsin vastainen voima ja käsite, koska se estää vanhan valtakunnan palauttamisen.
Kapinasta ei tullut koskaan mitään, kansa ei ole koskaan halunnut nousta omaa valtiotaan vastaan vaan on mieluummin hyväksynyt vanha vihollisen valtaistuimen haltijaksi kuin hylännyt oman valtion statuksen.
Nikolain hyvä poliittinen pelisilmä tämän kansallisen statuksen luomisella mahdollisti sen mikä ei olisi koskaan ollut mahdollista osana Ruotsia, eli kansallinen hengissä säilyminen.
meidän ei ole syytä tässä asiassa hätiköidä.
todellinen veljeskansa asetelma voidaan rakentaa kun suomesta on saatu karsittua ruotsinkieli.
silloin ollaan tasa-arvoisia.
siihen menee noin 50 vuotta vielä.
Ruotsinkielisiä on nyt noin 400 000, Venäjän kielisiä on noin 120 000.
Venäjän kielisiä on tullut maahan noin 10 vuotta, kymmenen vuoden kuluttua niitä on noin 250 000.
Samaan aikaan Ruotsinkielisten määrä putoaa jonnekkin 350 000.
Kahdenkymmenen vuoden päästä Venäjän kielisiä on enempi kuin Ruotsinkieleisiä, silloin alkaa todellinen keskustelu siitä että mikä on se kakkóskieli ja miksi kaikkien pitää opetella se.
Luonnonlakien mukaan heikompi ja geneettisesti vajavainen vähemmistö sulautuu perimältään terveeseen enemmistöön ...