Jumalaton uskoo sattumaan
Mutta jumalattomat kutsuvat kuoleman tykönsä teoillaan ja
sanoillaan, pitävät sitä ystävänänsä ja ikävöitsevät sitä.
He ovat tehneet liiton sen kanssa, koska ansaitsevat joutua sen omiksi.
2:1 Sillä he sanovat sydämessään, päätellen nurjasti:
"Lyhyt ja surkea on meidän elämämme; eikä ole parannuskeinoa
ihmisen kuolemaa vastaan, ei tunneta sitä, joka tuonelasta päästää.
2:2 Sillä sattumasta me olemme syntyneet, ja tämän elämän
jälkeen me olemme, niinkuin meitä ei olisi ollutkaan. Sillä savua
on henkäys meidän sieraimissamme, ja ajatus on kipinä meidän
sydämemme sykinnässä.
2:3 Kun se on sammunut, raukeaa ruumis
tuhaksi, ja henki haihtuu niinkuin kevyt ilma.
2:4 Ja meidän nimemme unhottuu aikaa myöten,
eikä kukaan muista meidän tekojamme;
meidän elämämme katoaa niinkuin pilven jäljet,
se hälvenee niinkuin sumu, jonka auringon säteet karkoittavat
ja joka vaipuu maahan sen lämmöstä.
2:5 Sillä meidän elämämme on varjo, joka menee ohitse,
ja kun loppumme on tullut, ei palausta enää ole;
sillä siihen on painettu sinetti, eikä kukaan sitä muuta.
Jumalattoman nautinnot ja viha
2:6 Tulkaa siis ja nauttikaamme sitä hyvää, mikä saatavissa on,
käyttäkäämme kiiruusti hyväksemme maailmaa
niinkuin nuoruuden päivinä.
2:7 Täyttäkäämme itsemme jalolla viinillä ja voiteilla,
älköönkä kevään kukka menkö ohitsemme.
2:8 Seppelöikäämme itsemme ruusujen umpuilla, ennenkuin ne kuihtuvat.
2:9 Älköön kukaan meistä olko osaton vallattomasta ilostamme;
kaikkialle jättäkäämme riemumme merkit, sillä tämä on meidän
osamme ja arpamme.
2:10 Tehkäämme väkivaltaa vanhurskaalle köyhälle,
älkäämme säälikö leskeä,
vanhuksen iästä harmaantuneita hapsia älkäämme kavahtako;
2:11 meidän voimamme määrätköön, mikä oikeata on;
sillä se, mikä on heikkoa, osoittaa itsensä kelvottomaksi.
2:12 Mutta väijykäämme vanhurskasta,
sillä hän on meille kiusallinen,
hän asettuu meidän tekojamme vastaan
ja soimaa meitä lainrikkomuksistamme
ja muistuttaa meille rikoksistamme kuria vastaan.
2:13 Hän kehuu tuntevansa Jumalan ja kutsuu itseänsä Herran palvelijaksi.
2:14 Hän on tullut meille ajatustemme nuhteeksi,
hän on meille vastenmielinen jo katsellakin,
2:15 koska hänen elämänsä on toisenlainen kuin muiden,
ja hänen polkunsa ovat eriskummalliset.
2:16 Hän pitää meitä väärän rahan veroisina,
ja meidän teitämme hän karttaa kuin saastaisuutta.
Hän ylistää autuaaksi vanhurskasten loppua ja
kerskaten sanoo Jumalaa isäksensä.
2:17 Katsokaamme, ovatko hänen sanansa todet,
ja tutkistelkaamme, millainen hänen loppunsa on oleva.
2:18 Sillä jos vanhusrskas on Jumalan poika,
niin Jumala pitää hänestä huolen
ja vapahtaa hänet vastustajien kädestä.
2:19 Koetelkaamme häntä häväistyksellä ja pahoinpitelyllä,
että oppisimme tuntemaan hänen kärsivällisyytensä
ja tutkisimme hänen pitkämielisyytensä.
2:20 Tuomitkaamme hänet häpeälliseen kuolemaan,
hänellähän on varjelus, niinkuin hän itse sanoo."
2:21 Näin he ajattelevat, mutta he erhettyvät,
sillä heidän pahuutensa on sokaissut heidät.
2:22 He eivät tunne Jumalan salaisuuksia,
eivät toivo hurskauden palkkaa,
eivätkä minäkään pidä nuhteettomien sielujen kunnialahjaa.
2:23 Sillä Jumala loi ihmisen katoamattomuuteen ja teki hänet
oman olemuksensa kuvaksi.
2:24 Mutta perkeleen kateudesta tuli kuolema maailmaan,
ja ne, jotka hänen omansa ovat, saavat sen kokea
-Viisauden kirja, 2. luku
Mutta jumalattomat kutsuvat kuoleman tykönsä teoillaan ja
sanoillaan, pitävät sitä ystävänänsä ja ikävöitsevät sitä.
He ovat tehneet liiton sen kanssa, koska ansaitsevat joutua sen omiksi.
2:1 Sillä he sanovat sydämessään, päätellen nurjasti:
"Lyhyt ja surkea on meidän elämämme; eikä ole parannuskeinoa
ihmisen kuolemaa vastaan, ei tunneta sitä, joka tuonelasta päästää.
2:2 Sillä sattumasta me olemme syntyneet, ja tämän elämän
jälkeen me olemme, niinkuin meitä ei olisi ollutkaan. Sillä savua
on henkäys meidän sieraimissamme, ja ajatus on kipinä meidän
sydämemme sykinnässä.
2:3 Kun se on sammunut, raukeaa ruumis
tuhaksi, ja henki haihtuu niinkuin kevyt ilma.
2:4 Ja meidän nimemme unhottuu aikaa myöten,
eikä kukaan muista meidän tekojamme;
meidän elämämme katoaa niinkuin pilven jäljet,
se hälvenee niinkuin sumu, jonka auringon säteet karkoittavat
ja joka vaipuu maahan sen lämmöstä.
2:5 Sillä meidän elämämme on varjo, joka menee ohitse,
ja kun loppumme on tullut, ei palausta enää ole;
sillä siihen on painettu sinetti, eikä kukaan sitä muuta.
Jumalattoman nautinnot ja viha
2:6 Tulkaa siis ja nauttikaamme sitä hyvää, mikä saatavissa on,
käyttäkäämme kiiruusti hyväksemme maailmaa
niinkuin nuoruuden päivinä.
2:7 Täyttäkäämme itsemme jalolla viinillä ja voiteilla,
älköönkä kevään kukka menkö ohitsemme.
2:8 Seppelöikäämme itsemme ruusujen umpuilla, ennenkuin ne kuihtuvat.
2:9 Älköön kukaan meistä olko osaton vallattomasta ilostamme;
kaikkialle jättäkäämme riemumme merkit, sillä tämä on meidän
osamme ja arpamme.
2:10 Tehkäämme väkivaltaa vanhurskaalle köyhälle,
älkäämme säälikö leskeä,
vanhuksen iästä harmaantuneita hapsia älkäämme kavahtako;
2:11 meidän voimamme määrätköön, mikä oikeata on;
sillä se, mikä on heikkoa, osoittaa itsensä kelvottomaksi.
2:12 Mutta väijykäämme vanhurskasta,
sillä hän on meille kiusallinen,
hän asettuu meidän tekojamme vastaan
ja soimaa meitä lainrikkomuksistamme
ja muistuttaa meille rikoksistamme kuria vastaan.
2:13 Hän kehuu tuntevansa Jumalan ja kutsuu itseänsä Herran palvelijaksi.
2:14 Hän on tullut meille ajatustemme nuhteeksi,
hän on meille vastenmielinen jo katsellakin,
2:15 koska hänen elämänsä on toisenlainen kuin muiden,
ja hänen polkunsa ovat eriskummalliset.
2:16 Hän pitää meitä väärän rahan veroisina,
ja meidän teitämme hän karttaa kuin saastaisuutta.
Hän ylistää autuaaksi vanhurskasten loppua ja
kerskaten sanoo Jumalaa isäksensä.
2:17 Katsokaamme, ovatko hänen sanansa todet,
ja tutkistelkaamme, millainen hänen loppunsa on oleva.
2:18 Sillä jos vanhusrskas on Jumalan poika,
niin Jumala pitää hänestä huolen
ja vapahtaa hänet vastustajien kädestä.
2:19 Koetelkaamme häntä häväistyksellä ja pahoinpitelyllä,
että oppisimme tuntemaan hänen kärsivällisyytensä
ja tutkisimme hänen pitkämielisyytensä.
2:20 Tuomitkaamme hänet häpeälliseen kuolemaan,
hänellähän on varjelus, niinkuin hän itse sanoo."
2:21 Näin he ajattelevat, mutta he erhettyvät,
sillä heidän pahuutensa on sokaissut heidät.
2:22 He eivät tunne Jumalan salaisuuksia,
eivät toivo hurskauden palkkaa,
eivätkä minäkään pidä nuhteettomien sielujen kunnialahjaa.
2:23 Sillä Jumala loi ihmisen katoamattomuuteen ja teki hänet
oman olemuksensa kuvaksi.
2:24 Mutta perkeleen kateudesta tuli kuolema maailmaan,
ja ne, jotka hänen omansa ovat, saavat sen kokea
-Viisauden kirja, 2. luku
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.