hei.
Tuossa selailin noita palstoja ja mietin, mihin tämän laittaisin.
No, tilanne on se että oeln eronnut miehestäni, joska kanssa on kaksi lasta. Lapset ovat syntyneet luovutetuista siittiöstä, ja pakastimeen jäi vielä monta alkiota.
Eli aika monta asiaa tuossakin on jo purtavaksi, mutta silloisen meiehni kanssa tilanne oli se emmekä olleet uskossa. Joten halusimme lapsia ja ihanat lapset saatiinkin.
Nyt siis tilanne se, että tuntuu kauhealta kun siellä pakkasessa on niitä alkoita; minun jälkeläisiäni. Lasteni sisaruksia.
Mietin että tuhotako ne vai antaako tieteelle. ??!! Tietenkin kysyn myös toiselta osapuolelta, mutta minä sen päätöksen joka tapauksessa teen.
Olen vielä nuori, joten omiakin lapsia nykyisen mieheni kanssa voidaan vielä saada. Jos jumala suo.
Asiallisia vastauksia ja pohdintaa; ei syyllistämistä tms. kiitos.
No, sanottakoon etten ole tämän asian kanssa vielä oikein mennyt Jumalani eteen, koska se ei vielä ole pahemmin vaivannut. Ehkä olen jotenkin tiedostamattani painanut sen jonnekin syvälle. Varsinkin kun on tässä elämässä ajankohtaisempiakin murheita.
Tuossa selailin noita palstoja ja mietin, mihin tämän laittaisin.
No, tilanne on se että oeln eronnut miehestäni, joska kanssa on kaksi lasta. Lapset ovat syntyneet luovutetuista siittiöstä, ja pakastimeen jäi vielä monta alkiota.
Eli aika monta asiaa tuossakin on jo purtavaksi, mutta silloisen meiehni kanssa tilanne oli se emmekä olleet uskossa. Joten halusimme lapsia ja ihanat lapset saatiinkin.
Nyt siis tilanne se, että tuntuu kauhealta kun siellä pakkasessa on niitä alkoita; minun jälkeläisiäni. Lasteni sisaruksia.
Mietin että tuhotako ne vai antaako tieteelle. ??!! Tietenkin kysyn myös toiselta osapuolelta, mutta minä sen päätöksen joka tapauksessa teen.
Olen vielä nuori, joten omiakin lapsia nykyisen mieheni kanssa voidaan vielä saada. Jos jumala suo.
Asiallisia vastauksia ja pohdintaa; ei syyllistämistä tms. kiitos.
No, sanottakoon etten ole tämän asian kanssa vielä oikein mennyt Jumalani eteen, koska se ei vielä ole pahemmin vaivannut. Ehkä olen jotenkin tiedostamattani painanut sen jonnekin syvälle. Varsinkin kun on tässä elämässä ajankohtaisempiakin murheita.
Vastaukset 5
Vanhimmat
suurin?
Herra auttaa hädässä olevaa ja antaa lapsiakin kun oikein vakavasti anelee.
Keinohedelmöitys on vähän sellainen puoskaritoimenpide ja luulisin herran sitä karsastavan.
Tuollaisissa taapauksissa pitää heti mennä herran eteen eikä turvautua ihmisten apuun.
Anokaa niin teille annetaan. Se on herramme lupaus kaikille ihmisille.
Mutta jos uskoa ei ole niin ei ole myösköön toivoa.
EMME OLLEET USKOSSA silloin. Eikä se ex ole vieläkään. Ja ainoa "tunne" exällä oli katkeruus Jumalaa kohtaan, kun EI VOI SAADA MITENKÄÄN omia lapsia. piste.
Kirjoitat arasta ja tunteita syvältä luotaavasta aiheesta, johon ei löydy yksiselitteisiä vastauksia, mikäli niitä etsitään järjen päätelmistä. Olet uudestisyntynyt kristitty ja sen vuoksi sinun mielestäni tulisi ongelmassasi menetellä raamatullisti. Vaikka emme saakaan vastauksia jokaiseen kysymykseemme, meillä silti on Jumalan lupaukset, joihin voimme turvata silloinkin kun maailma meitä murjoo. Ymmärrän pelkosi, häpeäsi sekä syyllisyytesi, joilla sielunvihollinen tahtoo sinua painaa alas. Jeesus kuitenkin muistuttaa meitä, sinuakin, että "minä en sinua syytä enkä tuomitse". Olet saanut kaikki syntisi anteeksi ja Jeesus on kantanut jokaisen niistä sekä myös taakkasi ristinpuulle. Hän lohduttaa sinua: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa. Ole siis vapaa ja turvaa Herraan, kyllä Hän tilanteesi tietää ja hoitaa kaiken sinun parhaaksesi.
asian vakavuuden ja intimiteetin kannalata mennä uskovaisen asiantuntijan luo keskustelemaan asiasta perinpohjin.
Täällä voit saada haavoja ja ruhjeita tuntoosi,ei ole mielestni oikea paikka ruotia asiaasi täällä !
Pyydä Jumalan johdatusta!
no, joo.
ei sitä täällä ruotia kannatakaan, eikä se tänne kuulu. Mutta silti sain ihan hyviä vastauksia.
Mutta enpä tiedä "uskallanko" kenellekään uskovalle täällä mennä puhumaan. Minusta monet uskovat vaikuttavat hyvin hhhmmmm... suvaitsemattomilta ja ennekkoluuloisilta. JA halposti arvostellaan. Mitä tuohon nyt kukaan muu neuvoisi mitään?!! Joskus olen jotain henk.koht. puhunut saadakseni neuvoja ja apua. Mutta ei se ihmisille puhumisesta auta.
No, tilanne on nyt tämä ja joku ratkaisu siihen tulee joskus. Ja sitten se on varmaan sitten se, jonka kanssa Jumala antaa mulle voimia elää.
kiitos nyt kuitenkin.