Tulipa tässä mieleeni sellainen katala muisto lapsuudesta, joka kovasti aiheutti pienessä mielessä tuskaa ja ahdistusta ja erityisesti ihmetystä. Kysymys on siis e-lestadiolaisuudessa ilmenevää hurmoksellista vuodatusta seurojen loppupuolella saarnan jälkeen, jolloin mennään saarnamiehiltä pyytämään anteeksi syntejä ja seurakunnassa vallitsee armottoman tuskainen vaikerrus. Onko tämä edelleen näin?
Ja jos on, niin kerrotaanko lapsille, mistä on kysymys vai jätetäänkö lapset penkkiin hämmästelemään ja kauhistelemaan, että miksi äiti ja isä itkee ja miksi ne halailevat saarnamiehiä?
Minulle se oli lapsena erittäin ahdistava kokemus... Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Ja jos on, niin kerrotaanko lapsille, mistä on kysymys vai jätetäänkö lapset penkkiin hämmästelemään ja kauhistelemaan, että miksi äiti ja isä itkee ja miksi ne halailevat saarnamiehiä?
Minulle se oli lapsena erittäin ahdistava kokemus... Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 8
Vanhimmat
:) Ei omakohtaisia, mutta ainahan lapset kyselevät, "miksi noi itkee". Mutta aika luonnollisena lapset sitä (ainakin ne joille ite olen selittänyt) ovat pitäneet, kun heille on selitetty, että "ensin ne itkee kun ne on niin surullisia ja sitten siksi ku ne on niin iloisia". Ja monen vanhemman ihmisen olen kuullut kauniisti ja kaihoten muistelevan niitä aikoja kun "pikkutyttönä itse istui halkopinon päällä ja katseli kun seuraväki tuli liikutuksiin".
Mitä otsikkoosi tulee, niin olet kai myöhemmällä iällä kuullut vakuutettavan, että silmän kosteusprosentilla (Ü) ei ole merkitystä syntien anteeksisaamisessa. Eikä itse voi itselleen luoda sellaista tunnetilaa, joka kelpaisi Jumalalle.
Kannattaisiko varmuuden vuoksi ottaa sipulia mukaan.
Kai ne siellä itkee. Monelle se on valitettavasti tapa. Samat tyypit siellä aina liikuttuu. Se on ihan ihmisten kemiasta kiinni. Ei pahalla.
Tietty, toiset on herkempiä itkemään. Mutta sitä yritän sanoa, että liikutus ei välttämättä näy päälle päin.
Asia juontaa juurensa merkillisestä saarnaaja J. Purnusta, joka aikoinaan suositteli itkemistä seurakunnallensa. Sitä hän tehosti nyrkillä, ellei itku alkanut tulemaan.
Niinpä joo... ...ihmettelinkin jo, eikö Purnua ole vielä vedetty tähän aiheeseen mitenkään. Liikutuksia esiintyi jo ihan tämän heräyksen alussa Laestadiuksen saarnojen vaikutuksesta ja aikaisempinakin etsikonaikoina. Kerrotaanpa Jeesuksen ristin juurellakin itkettäneen.
Ihmettelinkin jo, eikö Jeesusta ole vielä vedetty tähän aiheeseen mitenkään. Liikutuksia esiintyi jo ihan tämän heräyksen alussa Purnun liikuttuneiden saarnojen vaikutuksesta ja aikaisempinakin etsikonaikoina. Purnu oli selvästi kovemman luokan saarnaaja kuin Jeesus.
Fucking itku kaikesta tekoälyttömastä asiasta loppui heti kun erosin kirkosta. Nyt teemme duunia kovemmalla mielellä kommareitten lanssa. Purnu vai mikä se oli haistakoon paska itkijöittensä kanssa. Tulkaa mukaan uuteen maailmaan.