Autoliitto otti kantaa 19.09.2002 autoveromuutoksen mahdollisiin vaikutuksiin lehdistötiedotteessaan: mahdollisia EY-tuomioistuimen päätöksen vaikutuksia Suomessa.
Tiedote julkaistiin samana päivänä kuin EY-tuomioistuimen päätös, mutta jo ennen kuin päätös julkistettiin. Autoliitto on tänään päivittänyt nykyisen autoverolain ja Tullin käyttöönottaman tulkinnan aiheuttamat keskeisimmät ongelmakohdat.
Autoliitto katsoo, että nyt keskeisenä tavoitteena tulee olla kaikkien EY-säännösten kanssa ristiriidassa olevien kysymysten ratkaiseminen mahdollisimman nopeasti. Tilanne, jossa nykyisessä autoverolaissa huomioitaisiin vain EY-tuomioistuimen nyt ratkaisemat kysymykset ja jätettäisiin muut ongelmat ratkaisematta, on kestämätön ja johtaa valituskierteen jatkumiseen.
9.10.2002 AUTOVEROTUKSEN KESKEISIMMÄT KYSYMYKSET
Henkilöautojen valmistuksesta ja maahantuonnista on kannettu Suomessa autoveroa jo nelisenkymmentä vuotta. Perittävistä veroista tärkeimmät ovat autovero ja arvonlisävero. Liittyminen Euroopan unioniin asetti verotukselle uusia EU:n perustamissopimuksiin ja muuhun EU-oikeuteen perustuvia haasteita.
Paljonko auton hinnasta on veroa
Cif-hintaan perustuva verojärjestelmä ei paljasta kunkin auton hinnassa olevan veron määrää. Liikesalaisuuden taakse verhottu autoveron määrä on vaihdellut verotusajankohdan, automerkin, -mallin ja varustetason mukaan. Suomessa on sovellettu viimeisen 25 vuoden aikana useampaa autoverokantaa. Veron alentaminen 1990-luvulla on johtanut siihen, että vanhempien autojen hinnassa autoveron osuus on suurempi kuin uudempien. Myös liikevaihtoveron ja arvonlisäveron määrä on vaihdellut auton tuontiajankohdan mukaan.
Läpinäkymätön veron määrä on mahdollistanut sen, että osa autoalan maahantuojista on voinut pyrkiä verojen minimointiin verotusarvoon vaikuttamalla. Tämä toiminta ei ole ollut veronsaajan etujen mukaista. EU:n komission keräämien julkisten tietojen pohjalta on voitu arvioida tätä veron määrää. Eri tahojen tekemissä laskelmissa on päädytty
19 – 34 %:n verohaitariin. Näin suuri vaihteluväli vääristää markkinoita. Tullin tehtävänä on varmistaa, että veronsaajan etu verotusmenette-
lyssä toteutuu. Mikäli vaihteluväli todellisuudessa on näin suuri, nousee väistämättä esiin ajatus siitä, että valvonta on pettänyt joltain osin.
EY-tuomioistuimen ratkaisu edellyttää veromäärän selvittämistä, jotta maahantuotavalle autolle saadaan määriteltyä vertailulaskelmassa oikea veroprosentti. Nyt käytössä olevat veroprosentit 29 ja 30 eivät täytä läpinäkyvyyden vaatimuksia. Valtiovarainministeriön taholta on esitetty vuonna 1996, että veron määrä on 26-28 prosenttia. Todellisuudessa tämäkin arvio on osoittautunut vääräksi. Näiden ristiriitaisten tietojen johdosta kansalaisten luottamus esitettyihin veroperusteisiin on horjunut pahasti. Seurauksena on valitus useista veropäätöksistä. Tämä taas on omiaan horjuttamaan entisestään luottamusta viranomaistoimintaa ja verojärjestelmäämme kohtaan. Niin kauan kuin cif-hinta pidetään virallisesti piilossa, eikä oikeaa tietoa käytetä verotus-perusteena, tulee tilanne olemaan kestämätön ja se johtaa ennen pitkää uuteen EY-tuomioistuinkierrokseen.
Markkina-arvo
EY-tuomioistuimen päätöksen mukaan tulee ulkomailta tuodun käytetyn auton verotusarvoa laskettaessa käyttää vertailukohteena vastaavan kotimaisen käytetyn auton markkina-arvoa. Tulli on ottanut käyttöön menetelmän, jossa se määrittelee markkina-arvon autoliikkeiltä kerättyjen pyyntihintojen pohjalta. Yleensä markkina-arvo määritellään markkinoilla ja siihen vaikuttaa kaksi tekijää: myyntitarjous ja ostotarjous. Todellinen markkina-arvo asettuu näiden väliin. Näin haetaan markkina-arvo esimerkiksi arvopaperi- ja raaka-ainepörsseissä.
Tulli on antanut myös verovelvollisille mahdollisuuden esittää näyttöä markkina-arvosta. Tähän järjestelmään sisältyy riski, että verovelvollisten kohtelu ei täytä yhdenvertaisuusperiaatteen vaatimuksia. Paras näyttö - paras verokohtelu. Toinen keskeinen riski on se, että Suomen pienillä ja vieläkin melko suljetuilla markkinoilla suurten toimijoiden ratkaisuilla on mahdollista vaikuttaa markkina-arvoihin. Merkkejä tällaisesta toiminnasta on jo näkyvissä. Pyynti- ja myyntihinnan eron kasvattaminen johtaa Tullin käyttämän pyyntihintoihin perustuvan markkina-arvon ja todellisen markkina-arvon välisen kuilun kasvamiseen.
Verotusmenettelyssä peitellyn osingonjaon tai palkanluonteisen edun määrää arvioitaessa hyväksytään EVL:n ja TVL:n soveltamisessa markkina-arvoksi markkinoilta autoliikkeeltä saatu ostotarjous. Tämä käytäntö on täysin ristiriidassa autoverotuksessa käytettävän pyyntihintaan perustuvan markkina-arvon kanssa.
Kilpailulainsäädännön näkökulmasta tilanne on erikoinen. Viranomaisesta eli Tullista on muodostumassa taho, joka ohjaa käytettyjen autojen hintatasoa Suomessa. Tästä aiheutuu ilmeinen ristiriita kilpailulainsäädännön ja viranomaistoiminnan velvollisuuksien välille.
Niin kauan kuin markkina-arvon määrittely perustuu autoliikkeiltä saatavaan pyyntihintaan, eikä oikeaan markkina-arvoon tilanne tulee olemaan kestämätön ja johtaa uuteen EY-tuomioistuinkierrokseen.
KAIKKI MUUT AVOIMET KYSYMYKSET
Leasing- ja vuokra-ajoneuvot
EY:n tuomioistuin on antanut keväällä 2002 Itävaltaa koskevan leasing-autoja koskevan päätöksen (Cura Anlagen v. ASL). Päätöksen mukaan toisesta jäsenmaasta vuokrattavasta henkilöautosta ei voi periä rekisteröintimaksua tai siihen verrattavaa autoveroa enempää kuin tämän veron määrä laskee vuokra-aikana.
Nykyisen autoverolain mukaan auton arvo laskee 7,2 % vuodessa. Näin ollen kolmen vuoden leasing-sopimuksen ajalta perittävä autoveron määrä voi olla enintään 21,6 % auton hintaan sisältyvästä verosta. Suomen lainsäädäntö on ristiriidassa tämän päätöksen kanssa, koska toisesta jäsenmaasta ei tämän päätöksen mukaisesti voi vuokrata autoa Suomessa käytettäväksi. Kysymys on perustuslain tasoisen EY:n perustamissopimuksen tavaroiden vapaasta liikkumisesta säätelevän periaatteen rikkomisesta.
Autoveron palauttava järjestelmä
Suomessa voimassa oleva autoverojärjestelmä ei mahdollista autoveron palautusta vietäessä auto pois Suomesta. Tämä järjestelmä on EY:n perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkumista säätelevän periaatteen vastainen. Suomessa autoon lopullisesti jäävä vero on ristiriidassa EY-tuomioistuimen em. Itävaltaa koskevan tapauksen periaatteen kanssa. Tämän tapauksen perustelujen mukaan veroa voidaan periä vain siltä ajalta, kun ajoneuvo on veroa kantavassa jäsenvaltiossa käytössä.
Muuttoajoneuvot
Muuttoajoneuvoista säädetään ns. muuttoajoneuvodirektiivissä (83/183 EEC). Tätä direktiiviä ei ole sovellettu Suomessa. Suomi verottaa muuttoautoja tämän direktiivin vastaisesti.
Valtioneuvoston aiemmin antama selvitys siitä, että autovero olisi em. direktiivin soveltamisen ulkopuolelle jäävä rekisteröintimaksun luontoinen maksu, on kestämätön. Autovero on nimensä mukaisesti vero eikä valtion suoritteesta perittävä maksuperustelain mukainen maksu.
Nyt Tullin käyttöönottama verotusjärjestelmä ei huomioi syrjivyyttä arvioivassa vertailulaskelmassa lainkaan muuttoajoneuvoille myönnettävää 13 450 euron verovähennystä. Tämä tulkinta on EY-säädösten vastainen.
Tuontiautojen uudelleen verotusraja
Suomeen käytettynä tuotujen ajoneuvojen uudelleen verotuksessa sovelletaan autoverolain mukaan 33 prosentin rajaa. Suomessa alun-
perin käyttöönotetussa autossa sovelletaan tästä poiketen 50 prosentin rajaa. Tämä käytäntö johtaa siihen, että myös ne ajoneuvot, jotka on alunperin ostettu muuttoautoiksi Suomesta saavat eri kohtelun, kun Suomesta ostettu ja tällä koko ajan käytössä ollut saa erilaisen kohtelun. Tämä raja on EY-periaatteiden mukaan syrjivä.
EU:n ulkopuolelta tuotavat ajoneuvot
Tulli soveltaa nyt tehtyä päätöstä vain EU:n alueelta tuotuihin
ajoneuvoihin. Autoverolakia säädettäessä tarkoituksena oli hallituksen esityksen 321/1994 mukaan kohdella ajoneuvojen tuontia samalla tavoin, tuotiinpa ajoneuvo maahan EU-alueelta tai sen ulkopuolelta Tilanne on kestämätön, ellei autoverolain periaatteita sovelleta mahdollisimman pian kaikkiin maahantuotaviin ajoneuvoihin.
Seurauksena tästä on se, että EU:n ulkopuolelta lähteneitä autoja pyritään tuomaan maahan toisen jäsenmaan kautta. Näin pyritään välttämään verotuksen epäkohta. Tämä toiminta saattaa johtaa kuitenkin tulkintaan, jossa toiminta katsotaan autoverolain 77 §:n vastaiseksi. Oma kysymyksensä on se, olisiko tämä tulkinta taas EY-sopimuksen vastainen.
Vero-oikaisut ja vireillä olevat valitukset
Viranomaisten velvollisuus on kertoa heti, milloin verovelvollisille palautetaan väärin perityt verot. Vastausta odottaa kysymys siitä, tullaanko virheellinen verotus itse oikaisemaan ja mikä mahdollisuus jo valitusoikeutensa menettäneillä (1995 - 1998 auton tuoneet) on saada korvausta kärsimistään vahingoista. Kyse voi olla tuhansista euroista veronmaksajaa kohden. Mikäli ohjeita ei anneta, on vaarana se, että tämän vuoden lopussa vuonna 1999 autonsa maahan tuoneet verovelvolliset menettävät valitusoikeutensa.
Vahingonkorvauskysymystä tulee tarkastella siinä valossa, että Suomi on tullut tietoiseksi itse pääkysymyksestä eli syrjivän autoveron ongelmasta jo säädettäessä nykyistä autoverolakia (HE 321/1994). EU-komissio on huomauttanut Suomea asian johdosta vuonna 1998, jolloin ikäalennuksen asteikkoon tehtiin pieni kosmeettinen muutos. Kilpailuvirasto huomautti hallitusta autoverolain syrjivyydestä vuonna 1999. Helmikuussa 2001 EY-tuomioistuin antoi päätöksen Portugalia koskevassa tapauksessa. Suomi esiintyi asiassa väliintulijana eli oikeudenkäyntiin osallisena. Pääkysymyksen ratkaisevaan verotusmenettelyn muuttamiseen ei ole ollut mitään estettä, vaikka Suomea koskeva arvonlisäverokysymys olikin erikseen ratkaistavana.
0-verokannalla Suomeen tuodut ajoneuvot
Suomessa ei ole kannettu ennen vuotta 1992 maahantuoduista pakettiautoista lainkaan veroa. Tullin käyttöönottama uusi käytäntö johtaa myös veronkantoon tällaisten ajoneuvojen tuonnin yhteydestä. Tulkinta perustuu siihen, että tullin mukaan näihinkin autoihin on muodostunut piilevää veroa autojen markkina-arvojen nousun myötä. Tullin mukaan tätä veroa voidaan nyt käyttää veropohjana. Ansiottoman arvonnousun verottaminen ei ole voimassaolevan autoverolain eikä suomalaisen verokäytännön mukaista.
Arvonlisävero
EY:n tuomioistuin on päätöksessään todennut, että autoverosta kannettava arvonlisävero ei ole arvonlisäverodirektiivin mukaista arvonlisäveroa. Nyt tulisi nopeasti selvittää se, miten tulevaisuudessa suhtaudutaan tällaisen veron vähennysoikeuteen silloin, kun kyse on vähennysoikeuteen oikeuttavasta toiminnasta.
YHTEENVETO
Kaiken kaikkiaan Suomen autoverolainsäädäntö pitää sisällään niin monia EU:n periaatteiden vastaisia säädöksiä ja tulkintoja, että ainoa keino on uudistaa koko autoverolainsäädäntö. Uudistus tulee toteuttaa siten, että kaikki ne kysymykset, jotka ovat ristiriidassa, tulee ratkaista kerralla. Rikkaa ei voi enää lakaista maton alle. Nyt tulee keskittyä tulevaisuuteen ja saattaa asiat kestävälle pohjalle.
Suomi on tunnettu mallioppilas EU:ssa, mutta autoverotuksen osalta yhdentymisen tie on ollut varsin kuoppainen. Verotulojen maksimointi on antanut muodollisen valtakirjan rikkoa Suomessa voimassaolevaa perustuslaintasoista EY:n perustamissopimusta.
Autoveron uudistamisessa tulee lähteä EU:n komissionkin viitoittamalle tielle, jossa tavoitteena on auton hankintahinnasta perittävän veron poistaminen. Edellisen kerran autoveroa laskettaessa periaatteena oli se, että hankintaveron alenemisesta hyödyn saaneiden osalta verotuloja kompensoitiin korkeammalla käyttömaksulla. Tällä tavoin vältettiin kahdenkertainen verotus korkean veron aikaan autonsa hankkineiden osalta. Autoliitto on esittänyt, että mikäli Suomessa siirrytään ympäristöpainotteisiin käyttömaksuihin, tulisi tähän muutokseen varata riittävän pitkä siirtymäaika. Esimerkiksi viiden vuoden siirtymäajan käyttö antaisi kuluttajille mahdollisuuden hankkia muuttuvissa olosuhteissa heidän talouteensa soveltuvan ajoneuvon. Tätä periaatetta sovellettiin esimerkiksi Saksassa, jossa jo vuonna 1999 oli tiedossa vuonna 2005 voimaan astuvat määräykset ja niiden taloudelliset vaikutukset.
Painopisteen siirtäminen ympäristöperusteisiin veroihin ja autonkäytön verottamiseen hankintahinnan verotuksesta tulee olemaan Suomessa vaikeaa, koska meillä on jo käytössä korkea polttoainevero ja vuotuiset käyttömaksut ja dieselvero. Näiden verojen korottaminen autoveron tuoton kompensoimiseksi johtaa sosiaaliseen epätasa-arvoon ja rajoittaa pienituloisten joukkoliikenteen ulottumattomissa asuvien ihmisten liikkumismahdollisuuksia.
Autoliiton tavoitteena ei ole täyttää Suomea vanhoilla käytetyillä autoilla. Tosiasia on kuitenkin, että valtion aikanaan valitsema toimintalinja saattaa johtaa tähän. Korkealla autojen hankintahinnan verolla valtaosa suomalaista on ajettu ulos uusien tai uudehkojen autojen markkinoilta. Keskeinen kysymys on se, tuleeko Suomi sopeutumaan EU:iin vai sopeutuuko EU Suomen käyttämiin tulkintoihin? Vastauksen tulisi olla kaikille selvä.
Eduskunnan aloitteet vuosina 1998 ja 2002 laaja-alaisen työryhmän perustamisesta eivät ole johtaneet toimenpiteisiin. Nyt tällä työllä olisi kysyntää.
Lisätietoja: Autoliitto ry, toimitusjohtaja Pasi Nieminen
Puh. (09) 7258 4421, 040-507 0100
Lisätietoja: mailto:[email protected]
Tiedote julkaistiin samana päivänä kuin EY-tuomioistuimen päätös, mutta jo ennen kuin päätös julkistettiin. Autoliitto on tänään päivittänyt nykyisen autoverolain ja Tullin käyttöönottaman tulkinnan aiheuttamat keskeisimmät ongelmakohdat.
Autoliitto katsoo, että nyt keskeisenä tavoitteena tulee olla kaikkien EY-säännösten kanssa ristiriidassa olevien kysymysten ratkaiseminen mahdollisimman nopeasti. Tilanne, jossa nykyisessä autoverolaissa huomioitaisiin vain EY-tuomioistuimen nyt ratkaisemat kysymykset ja jätettäisiin muut ongelmat ratkaisematta, on kestämätön ja johtaa valituskierteen jatkumiseen.
9.10.2002 AUTOVEROTUKSEN KESKEISIMMÄT KYSYMYKSET
Henkilöautojen valmistuksesta ja maahantuonnista on kannettu Suomessa autoveroa jo nelisenkymmentä vuotta. Perittävistä veroista tärkeimmät ovat autovero ja arvonlisävero. Liittyminen Euroopan unioniin asetti verotukselle uusia EU:n perustamissopimuksiin ja muuhun EU-oikeuteen perustuvia haasteita.
Paljonko auton hinnasta on veroa
Cif-hintaan perustuva verojärjestelmä ei paljasta kunkin auton hinnassa olevan veron määrää. Liikesalaisuuden taakse verhottu autoveron määrä on vaihdellut verotusajankohdan, automerkin, -mallin ja varustetason mukaan. Suomessa on sovellettu viimeisen 25 vuoden aikana useampaa autoverokantaa. Veron alentaminen 1990-luvulla on johtanut siihen, että vanhempien autojen hinnassa autoveron osuus on suurempi kuin uudempien. Myös liikevaihtoveron ja arvonlisäveron määrä on vaihdellut auton tuontiajankohdan mukaan.
Läpinäkymätön veron määrä on mahdollistanut sen, että osa autoalan maahantuojista on voinut pyrkiä verojen minimointiin verotusarvoon vaikuttamalla. Tämä toiminta ei ole ollut veronsaajan etujen mukaista. EU:n komission keräämien julkisten tietojen pohjalta on voitu arvioida tätä veron määrää. Eri tahojen tekemissä laskelmissa on päädytty
19 – 34 %:n verohaitariin. Näin suuri vaihteluväli vääristää markkinoita. Tullin tehtävänä on varmistaa, että veronsaajan etu verotusmenette-
lyssä toteutuu. Mikäli vaihteluväli todellisuudessa on näin suuri, nousee väistämättä esiin ajatus siitä, että valvonta on pettänyt joltain osin.
EY-tuomioistuimen ratkaisu edellyttää veromäärän selvittämistä, jotta maahantuotavalle autolle saadaan määriteltyä vertailulaskelmassa oikea veroprosentti. Nyt käytössä olevat veroprosentit 29 ja 30 eivät täytä läpinäkyvyyden vaatimuksia. Valtiovarainministeriön taholta on esitetty vuonna 1996, että veron määrä on 26-28 prosenttia. Todellisuudessa tämäkin arvio on osoittautunut vääräksi. Näiden ristiriitaisten tietojen johdosta kansalaisten luottamus esitettyihin veroperusteisiin on horjunut pahasti. Seurauksena on valitus useista veropäätöksistä. Tämä taas on omiaan horjuttamaan entisestään luottamusta viranomaistoimintaa ja verojärjestelmäämme kohtaan. Niin kauan kuin cif-hinta pidetään virallisesti piilossa, eikä oikeaa tietoa käytetä verotus-perusteena, tulee tilanne olemaan kestämätön ja se johtaa ennen pitkää uuteen EY-tuomioistuinkierrokseen.
Markkina-arvo
EY-tuomioistuimen päätöksen mukaan tulee ulkomailta tuodun käytetyn auton verotusarvoa laskettaessa käyttää vertailukohteena vastaavan kotimaisen käytetyn auton markkina-arvoa. Tulli on ottanut käyttöön menetelmän, jossa se määrittelee markkina-arvon autoliikkeiltä kerättyjen pyyntihintojen pohjalta. Yleensä markkina-arvo määritellään markkinoilla ja siihen vaikuttaa kaksi tekijää: myyntitarjous ja ostotarjous. Todellinen markkina-arvo asettuu näiden väliin. Näin haetaan markkina-arvo esimerkiksi arvopaperi- ja raaka-ainepörsseissä.
Tulli on antanut myös verovelvollisille mahdollisuuden esittää näyttöä markkina-arvosta. Tähän järjestelmään sisältyy riski, että verovelvollisten kohtelu ei täytä yhdenvertaisuusperiaatteen vaatimuksia. Paras näyttö - paras verokohtelu. Toinen keskeinen riski on se, että Suomen pienillä ja vieläkin melko suljetuilla markkinoilla suurten toimijoiden ratkaisuilla on mahdollista vaikuttaa markkina-arvoihin. Merkkejä tällaisesta toiminnasta on jo näkyvissä. Pyynti- ja myyntihinnan eron kasvattaminen johtaa Tullin käyttämän pyyntihintoihin perustuvan markkina-arvon ja todellisen markkina-arvon välisen kuilun kasvamiseen.
Verotusmenettelyssä peitellyn osingonjaon tai palkanluonteisen edun määrää arvioitaessa hyväksytään EVL:n ja TVL:n soveltamisessa markkina-arvoksi markkinoilta autoliikkeeltä saatu ostotarjous. Tämä käytäntö on täysin ristiriidassa autoverotuksessa käytettävän pyyntihintaan perustuvan markkina-arvon kanssa.
Kilpailulainsäädännön näkökulmasta tilanne on erikoinen. Viranomaisesta eli Tullista on muodostumassa taho, joka ohjaa käytettyjen autojen hintatasoa Suomessa. Tästä aiheutuu ilmeinen ristiriita kilpailulainsäädännön ja viranomaistoiminnan velvollisuuksien välille.
Niin kauan kuin markkina-arvon määrittely perustuu autoliikkeiltä saatavaan pyyntihintaan, eikä oikeaan markkina-arvoon tilanne tulee olemaan kestämätön ja johtaa uuteen EY-tuomioistuinkierrokseen.
KAIKKI MUUT AVOIMET KYSYMYKSET
Leasing- ja vuokra-ajoneuvot
EY:n tuomioistuin on antanut keväällä 2002 Itävaltaa koskevan leasing-autoja koskevan päätöksen (Cura Anlagen v. ASL). Päätöksen mukaan toisesta jäsenmaasta vuokrattavasta henkilöautosta ei voi periä rekisteröintimaksua tai siihen verrattavaa autoveroa enempää kuin tämän veron määrä laskee vuokra-aikana.
Nykyisen autoverolain mukaan auton arvo laskee 7,2 % vuodessa. Näin ollen kolmen vuoden leasing-sopimuksen ajalta perittävä autoveron määrä voi olla enintään 21,6 % auton hintaan sisältyvästä verosta. Suomen lainsäädäntö on ristiriidassa tämän päätöksen kanssa, koska toisesta jäsenmaasta ei tämän päätöksen mukaisesti voi vuokrata autoa Suomessa käytettäväksi. Kysymys on perustuslain tasoisen EY:n perustamissopimuksen tavaroiden vapaasta liikkumisesta säätelevän periaatteen rikkomisesta.
Autoveron palauttava järjestelmä
Suomessa voimassa oleva autoverojärjestelmä ei mahdollista autoveron palautusta vietäessä auto pois Suomesta. Tämä järjestelmä on EY:n perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkumista säätelevän periaatteen vastainen. Suomessa autoon lopullisesti jäävä vero on ristiriidassa EY-tuomioistuimen em. Itävaltaa koskevan tapauksen periaatteen kanssa. Tämän tapauksen perustelujen mukaan veroa voidaan periä vain siltä ajalta, kun ajoneuvo on veroa kantavassa jäsenvaltiossa käytössä.
Muuttoajoneuvot
Muuttoajoneuvoista säädetään ns. muuttoajoneuvodirektiivissä (83/183 EEC). Tätä direktiiviä ei ole sovellettu Suomessa. Suomi verottaa muuttoautoja tämän direktiivin vastaisesti.
Valtioneuvoston aiemmin antama selvitys siitä, että autovero olisi em. direktiivin soveltamisen ulkopuolelle jäävä rekisteröintimaksun luontoinen maksu, on kestämätön. Autovero on nimensä mukaisesti vero eikä valtion suoritteesta perittävä maksuperustelain mukainen maksu.
Nyt Tullin käyttöönottama verotusjärjestelmä ei huomioi syrjivyyttä arvioivassa vertailulaskelmassa lainkaan muuttoajoneuvoille myönnettävää 13 450 euron verovähennystä. Tämä tulkinta on EY-säädösten vastainen.
Tuontiautojen uudelleen verotusraja
Suomeen käytettynä tuotujen ajoneuvojen uudelleen verotuksessa sovelletaan autoverolain mukaan 33 prosentin rajaa. Suomessa alun-
perin käyttöönotetussa autossa sovelletaan tästä poiketen 50 prosentin rajaa. Tämä käytäntö johtaa siihen, että myös ne ajoneuvot, jotka on alunperin ostettu muuttoautoiksi Suomesta saavat eri kohtelun, kun Suomesta ostettu ja tällä koko ajan käytössä ollut saa erilaisen kohtelun. Tämä raja on EY-periaatteiden mukaan syrjivä.
EU:n ulkopuolelta tuotavat ajoneuvot
Tulli soveltaa nyt tehtyä päätöstä vain EU:n alueelta tuotuihin
ajoneuvoihin. Autoverolakia säädettäessä tarkoituksena oli hallituksen esityksen 321/1994 mukaan kohdella ajoneuvojen tuontia samalla tavoin, tuotiinpa ajoneuvo maahan EU-alueelta tai sen ulkopuolelta Tilanne on kestämätön, ellei autoverolain periaatteita sovelleta mahdollisimman pian kaikkiin maahantuotaviin ajoneuvoihin.
Seurauksena tästä on se, että EU:n ulkopuolelta lähteneitä autoja pyritään tuomaan maahan toisen jäsenmaan kautta. Näin pyritään välttämään verotuksen epäkohta. Tämä toiminta saattaa johtaa kuitenkin tulkintaan, jossa toiminta katsotaan autoverolain 77 §:n vastaiseksi. Oma kysymyksensä on se, olisiko tämä tulkinta taas EY-sopimuksen vastainen.
Vero-oikaisut ja vireillä olevat valitukset
Viranomaisten velvollisuus on kertoa heti, milloin verovelvollisille palautetaan väärin perityt verot. Vastausta odottaa kysymys siitä, tullaanko virheellinen verotus itse oikaisemaan ja mikä mahdollisuus jo valitusoikeutensa menettäneillä (1995 - 1998 auton tuoneet) on saada korvausta kärsimistään vahingoista. Kyse voi olla tuhansista euroista veronmaksajaa kohden. Mikäli ohjeita ei anneta, on vaarana se, että tämän vuoden lopussa vuonna 1999 autonsa maahan tuoneet verovelvolliset menettävät valitusoikeutensa.
Vahingonkorvauskysymystä tulee tarkastella siinä valossa, että Suomi on tullut tietoiseksi itse pääkysymyksestä eli syrjivän autoveron ongelmasta jo säädettäessä nykyistä autoverolakia (HE 321/1994). EU-komissio on huomauttanut Suomea asian johdosta vuonna 1998, jolloin ikäalennuksen asteikkoon tehtiin pieni kosmeettinen muutos. Kilpailuvirasto huomautti hallitusta autoverolain syrjivyydestä vuonna 1999. Helmikuussa 2001 EY-tuomioistuin antoi päätöksen Portugalia koskevassa tapauksessa. Suomi esiintyi asiassa väliintulijana eli oikeudenkäyntiin osallisena. Pääkysymyksen ratkaisevaan verotusmenettelyn muuttamiseen ei ole ollut mitään estettä, vaikka Suomea koskeva arvonlisäverokysymys olikin erikseen ratkaistavana.
0-verokannalla Suomeen tuodut ajoneuvot
Suomessa ei ole kannettu ennen vuotta 1992 maahantuoduista pakettiautoista lainkaan veroa. Tullin käyttöönottama uusi käytäntö johtaa myös veronkantoon tällaisten ajoneuvojen tuonnin yhteydestä. Tulkinta perustuu siihen, että tullin mukaan näihinkin autoihin on muodostunut piilevää veroa autojen markkina-arvojen nousun myötä. Tullin mukaan tätä veroa voidaan nyt käyttää veropohjana. Ansiottoman arvonnousun verottaminen ei ole voimassaolevan autoverolain eikä suomalaisen verokäytännön mukaista.
Arvonlisävero
EY:n tuomioistuin on päätöksessään todennut, että autoverosta kannettava arvonlisävero ei ole arvonlisäverodirektiivin mukaista arvonlisäveroa. Nyt tulisi nopeasti selvittää se, miten tulevaisuudessa suhtaudutaan tällaisen veron vähennysoikeuteen silloin, kun kyse on vähennysoikeuteen oikeuttavasta toiminnasta.
YHTEENVETO
Kaiken kaikkiaan Suomen autoverolainsäädäntö pitää sisällään niin monia EU:n periaatteiden vastaisia säädöksiä ja tulkintoja, että ainoa keino on uudistaa koko autoverolainsäädäntö. Uudistus tulee toteuttaa siten, että kaikki ne kysymykset, jotka ovat ristiriidassa, tulee ratkaista kerralla. Rikkaa ei voi enää lakaista maton alle. Nyt tulee keskittyä tulevaisuuteen ja saattaa asiat kestävälle pohjalle.
Suomi on tunnettu mallioppilas EU:ssa, mutta autoverotuksen osalta yhdentymisen tie on ollut varsin kuoppainen. Verotulojen maksimointi on antanut muodollisen valtakirjan rikkoa Suomessa voimassaolevaa perustuslaintasoista EY:n perustamissopimusta.
Autoveron uudistamisessa tulee lähteä EU:n komissionkin viitoittamalle tielle, jossa tavoitteena on auton hankintahinnasta perittävän veron poistaminen. Edellisen kerran autoveroa laskettaessa periaatteena oli se, että hankintaveron alenemisesta hyödyn saaneiden osalta verotuloja kompensoitiin korkeammalla käyttömaksulla. Tällä tavoin vältettiin kahdenkertainen verotus korkean veron aikaan autonsa hankkineiden osalta. Autoliitto on esittänyt, että mikäli Suomessa siirrytään ympäristöpainotteisiin käyttömaksuihin, tulisi tähän muutokseen varata riittävän pitkä siirtymäaika. Esimerkiksi viiden vuoden siirtymäajan käyttö antaisi kuluttajille mahdollisuuden hankkia muuttuvissa olosuhteissa heidän talouteensa soveltuvan ajoneuvon. Tätä periaatetta sovellettiin esimerkiksi Saksassa, jossa jo vuonna 1999 oli tiedossa vuonna 2005 voimaan astuvat määräykset ja niiden taloudelliset vaikutukset.
Painopisteen siirtäminen ympäristöperusteisiin veroihin ja autonkäytön verottamiseen hankintahinnan verotuksesta tulee olemaan Suomessa vaikeaa, koska meillä on jo käytössä korkea polttoainevero ja vuotuiset käyttömaksut ja dieselvero. Näiden verojen korottaminen autoveron tuoton kompensoimiseksi johtaa sosiaaliseen epätasa-arvoon ja rajoittaa pienituloisten joukkoliikenteen ulottumattomissa asuvien ihmisten liikkumismahdollisuuksia.
Autoliiton tavoitteena ei ole täyttää Suomea vanhoilla käytetyillä autoilla. Tosiasia on kuitenkin, että valtion aikanaan valitsema toimintalinja saattaa johtaa tähän. Korkealla autojen hankintahinnan verolla valtaosa suomalaista on ajettu ulos uusien tai uudehkojen autojen markkinoilta. Keskeinen kysymys on se, tuleeko Suomi sopeutumaan EU:iin vai sopeutuuko EU Suomen käyttämiin tulkintoihin? Vastauksen tulisi olla kaikille selvä.
Eduskunnan aloitteet vuosina 1998 ja 2002 laaja-alaisen työryhmän perustamisesta eivät ole johtaneet toimenpiteisiin. Nyt tällä työllä olisi kysyntää.
Lisätietoja: Autoliitto ry, toimitusjohtaja Pasi Nieminen
Puh. (09) 7258 4421, 040-507 0100
Lisätietoja: mailto:[email protected]
Vastaukset 17
Vanhimmat
Hämmästyttävän asiallinen, selkeä ja kattava yhteenveto koko ongelmakentästä. Minä liityin saman tien Autoliiton jäseneksi ihan kannatuksen vuoksi.
Vielä siitä jäi aika monta epäkohtaa kirjaamatta. Hyvä se on ottaa kantaa vaikka vähän myöhemminkin. Liitto on kyllä ajanut tätä jäsentensä asiaa luvattoman huonosti - ei edes joka vuosi.
Täällä käytävä keskustelu on tärkeää. Kun asioista vaahdotaan niin ehkä AL:laisetkin käyvät vaatimaan etujensa ajamista liitoltaan.
AL:n en itse enää liity, näillä näkymin.
Autoliitto yrittää, tosin "aavistuksen" jälkijättöisesti, kerätä uusia jäseniä, riutuvan taloutensa pönkittämiseen. "Veikkaukseni" on, että tulemme näkemään hyvinkin pian, autoveron korjaantuvan EU:n edellyttämälle tasolle, myös täällä Suomessa, ilman Autoliittoakin. Kiitos siitä kuuluu ihan sinnikkäille yksityishenkilöille.
Suomessa perinteisesti yksityishenkilöt kyllä purnaa ja valittaa mutta eivät tee mitään. Lopulta kun haluaa auton verot maksetaan kiltisti. Näin se on vähän kaikessa.
Hyvin harva yksityinen äänestää jaloillaa kuten minä teen. Tosin yhden ihmisen jaloilla äänestäminen ei vaikuta mihinkään.
Jokke varmasti tarkoitti asiaa ajaneella yksityishenkilöllä Antti Siiliniä. Ilman häntä ei olisi tapahtunut vielä yhtään mitään.
Uskon myös jatkossa löytyvän, tosin harmittavan harvassa, henkilöitä jotka alkavat taistelemaan autoverossa vielä olevia rikkeitä vastaan. Kiitos heille. Valtaosa tosin ajattelee vain omaa napaa eikä viitsi alkaa valitusjupakkaa, koska 'kyse on vaan muutamasta tonnista'.
Varmasti joku valittaa tullin vertailuauton hinnoista ja veroprosentista. ALViin ottaa KHO kantaa. Jos kukaan muu ei sitä tee, niin minä valitan. Kunhan tuon ensin auton.
Vastaavasti muutoautosäännöt. Jokainen ulkomaankomennukselle lähtevä kiroaa tullin säännöissä olevaa verovapauden enimmäisrajaa ja tietää sen olevan EU-säädösten vastainen. Kuitenkin valtaosa tyytyy tilanteeseen ja ostaa niin halvan auton, että veroa ei tarvitse maksaa.
Uskon, että joskus löytyy joku viitseliäs, joka alkaa taistella vääryyksiä vastaan (A. Siilin?). Tämä pitää vain päättää jo siinä vaiheessa kun tulevan tuontiauton hankkii. Eli tiedostaa se, että vaikka tullin sääntöjen mukaan joutuu maksamaan veroa kymmeniä tuhansiä euroja, niin ne saa kaikki takaisin oikeustaistelun jälkeen.
Autoliitot, ari vataset, eduskunnan oikeusasiamiehet ym. eivät saa mitään aikaan. Muutoksia ei tule ennen kuin joku yksityinen autoilija uhrautuu kaikkien puolesta.
[pitäisikö kerätä kaikilta autoilijoilta A. Siilinille joululahjarahaa kiitokseksi meidän puolestamme tehdylle työlle. Vaikka 1 € / rekisterissä oleva auto. Kuka alkaa ajaa tätä asiaa?]
04.10.2002 käsittääkseni Antti Siilin/P Snell jätti EY-tuomioistuimen päätöstä koskevan lausuman KHO:lle.
Lausumassa Snell pyytää KHO:ta itse määräämään oikean veron suuruuden, eikä palauttamaan asiaa tullipiirille.
Autoveron vertailuarvon ja ikävähennyksen määräytymisperusteet on saatava julkisiksi.
Autokauppojen pyyntihintoja ei voida käyttää auton arvona.
Lisäksi Snell pyytää huomioimaan, että soveltava verotusmenetelmä ei saa olla vain keskimäärin syrjimätön, vaan sen tulee olla vain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta syrjimätön. Snellin mukaan tullin tämänhetkinen menettely ei täytä tätä ehtoa.
Arvonlisäverosta Snell toteaa, että Suomessa jo rekisteröidyn käytetyn auton arvoon ei sisälly lainkaan autoverolain 5 §:n mukaista arvonlisäveroa. Tämä johtuu siitä, että arvonlisävero on vähennettävä vero, ja se on poistunut kokonaan uuden auton myyntihinnasta.
Näinollen käyttettynä maahantuotavasta autosta ei saa periä arvonlisäveroa.
Kyllä siinä oli aika kattavasti sanottu mikä autoverotuksessa mättää! Toivottavasti saatais pian nää epäkohdat korjattua, jotta päästäis ajeleen semmosilla autoilla, kun hyvinvointiyhteiskunnassa kuuluukin.
Tsemppiä Autoliitolle sekä ennen kaikkea yksityisille tuojille!
Sikäli erittäin valitettavaa, että myös Autoliitto puhuu markkina-arvosta vaikka pitäisi puhua pelkästä vastaavan jo rekisteröidyn auton arvosta. Eli yksityisen omistajan auton arvosta. Markkina-arvoon yhdistetään kaupan porras väliin, jota se ei todellakaan tarkoita.
kerää (vaikka jäsenkunnsataan)kaikkia noita rikkomuksia sisältäviä tapauksia ERILLISINÄ juttuina ja pistä jokaista tapausta vireille asiaan kuuluvalla tavalla! Näin menetellen koko roska saataisiin ajetuksi kohtuullisessa ajassa läpi ja kuntoon. Nyt laittomuuksien korjaukset tapahtuvat yksi kerrallaan ja aikaa kuluu tuhottomaksi.
Asiahan on valitettavasti se, että poliitikot ja virkamiehet ovat hoitavinaan äänestäjien asioita ja Autoliitto on ajavinaan jäsentensä etuja!
Mä olen monesti miettinyt että Autoliitto kyllä rutisee ja purnaa hyvä niin MUTTA miksi autoliitto ei haasta valtiota, heillä kai enemmän resursseja ja osaamista kuin tavallisella kansalaisella (vrt. siili/valtio jos olisi ollut Autoliitto/valtio luulen että autoliitolla olisi nyt jäseniä huomattavasti enemmän.)
Nyt olisi Autliiton jalkautua käytännön hommiin.
Kyllä sen AL:n toimet on nähty. Automatiquen ehdotus on erittäin järkeenkäypä mutta ei löydy AL:sta munaa mitään tällaista tehdä.
AL on romukauppa ja sellainen hampaaton vanha rakki joka syö pullaa päättäjien ja autokauppiaiden kädestä. Jotain aivan muuta kuin etujärjestö.
Tässä syy siihen miksi Autoliitto nyt, hieman myöhässä ottaa kantaa veromuutosten puolesta:
Tuulilasi: "...
Autokaupan kelkka kääntyi
Autoalan lausunnoissa on tapahtunut melkoinen muutos. Heti EY-tuomioistuimen päätöksen tultua julki, AKL ilmoitti tyytyväisyytensä. Sen voi lukea oheista linkkiä painamalla. Arviot muuttuivat muutamassa päivässä jyrkän kriittisiksi...."
Autoliiton mielipide heijastelee liiton tärkeiden yritysjäsenten, ali autokaupan mielipiteitä. Siksi veromuutosten puolesta ei tulla Autoliiton toimesta ikinä näkemään mitään painostuskampanjaa kuten ostoboikottia tms.
Siksi Autoliitto myös oli hiljaa vireillä olevasta verovalituksesta. Kaikki julkisuus asiasta olisi saattanut vaikuttaa negatiivisesti automyyntiin.
Toivottavasti autokauppa tajuaa jatkossakin olevansa tässä asiassa autoilijan kanssa samalla puolen rintamaa. Näin saisimme Autoliitonkin puolellemme.
Kiitos Autoliitolle joka tapauksessa tästäkin myöhästyneestä kritiikistä.
Helppoa on tukkia etujärjestön ääni. "Vastapuoli" vaan käy merkittävimmäksi sponsoriksi ja kyllä laulun sanat muuttuu, sävel samalla. Ei mitään mieltä pitää yritysjäseniä kuluttajien etujärjestössä. AL:n jäsenet herätys.
No nyt on autoliitto vihdoinkin ottanut härkää sarvesta ja antaa sille lopullisesti kuoliniskun. Tälläistä esitystä olen odottanut, mutta miksei sitä ole missään valtakunnallisessa lehdessä jotta pulliaisetkin tietäisivät missä mennään.
Nyt en ymmärrä,syrjimis-sanaa,tapaus:menin ulkomaille yli vuodeksi,ostin uuden auton,suomen hinta n:180tmk,(saa riittävän hyvän kinnerin)ajelin ulkomailla yli vuoden verovapaalla polttoaineella,tulin suomeen,ajelin hyvällä autolla 3 vuotta,möin,sain omani suurinpiirtein pois,en koe tulleeni syrjityksi,ihan päinvastoin,vois sanoa ei jämmärrä,ei jämmärrä(miksi pitää liikaa vouhottaa yksinkertaisesta asiasta,joka maassa on omat kansalliset systeeminsä,pitäisi opetella kokonaisuuksia)
Odotinkin että ensimmäinen vastaaja on myönteinen toinen vähemmän jne,seuraavissa jo koviakin arvosteluja jne ja taas edelleen ovat liikkeellä kirjoitusvirheiden arvostelijat jne.Se on vain tämä oma kaavansa noin psykoloogissakin mielessa,.Ajatellaan tosi johtajia he hallitsevat nämä asiat,saavat vaikka näyttämään mustan valkoiselta ja päinvastoin,en nyt tarkoita AL johtajia vaan noin yleensä
Odotinkin että ensimmäinen vastaaja on myönteinen(ellei sitten Niemisen kirjoittama) toinen vähemmän jne,seuraavissa jo koviakin arvosteluja jne ja taas edelleen ovat liikkeellä kirjoitusvirheiden arvostelijat jne.,arvostelijoiden arvostelijat,Se on vain tämä oma kaavansa noin psykoloogissakin mielessa,.Ajatellaan tosi johtajia he hallitsevat nämä asiat,saavat vaikka näyttämään mustan valkoiselta ja päinvastoin,en nyt tarkoita AL johtajia vaan noin yleensä