Enimmäkseen keskusteluja vain sivusta seuranneena olen pannut merkille joitakin asioita.
Tietyt nimimerkit puhuvat mieluiten keskenään. Uskovaiset tervehtivät maireasti toisiaan ja luovat mieluusti klikkejä joihin ulkopuolisilla ei ole asiaa. Kuuluuko uskovaisuuteen maireus ja imelyys? Joku puhuttelee jokaista "ystäväksi"! Siinä kyllä inflaatio syö ystävä-sanan arvon.
Vai onko noiden imelien kehujen tarkoitus jotenkin roikkua toisen uskovan kyynärtaipeessa, että jos tulee hyökkäyksiä niin voi mennä jonkun selän taa piiloon? Onko tällaista läheisriippuvaisuutta ja pelkuruutta vallalla paljonkin ja esiintyykö sitä myös "oikeassa elämässä"?
Sitten kun on päässyt jonkun "imelään ystävyyteen" kiinni, niin tässä täytyykin pysyä kiinni. Ei ole varaa keskustella toisin ajattelevien kanssa, koska tuo kallisarvoinen "ystävä" ei siitä ehkä tykkää. Näin ihmiset määräilevät mitä toinen saa ja toinen ei. Näin kai se menee "oikeassa elämässäkin" vaikka tätä ei haluta tunnustaa. Emme ole niin vapaita kuin sanomme olevamme - annamme sitoa itsemme toisten vaatimuksin, sen mukaan mitä joku toinen haluaa.
Ihmiset leimataan jonkin yksittäisen kirjoituksen perusteella. Onko niin vaikeaa ajatella, että kukaan ei ole juuri sellainen kuin hänen kirjoituksistaan voi päätellä? Tuskinpa katukuvassa tunnistaa jonkun täällä kirjoittelijan jos vastaan tulee. Helposti vaan näytetään alkavan inhota ja vihata pelkkien mielipiteiden vuoksi. Tällä palstalla haukutaan armottomasti ja sudet ulvovat laumassa.
Kun Raamatussa kehoitetaan rakastamaan lähimmäisiä ja vihamiehiä, niin sen kai oletetaan tarkoittavan vain "oikeassa elämässä" - ei tällaisella keskustelupalstalla - täällähän näyttää saavan vihata aivan vapaasti ja myös osoittaa sen vihan.
Mikä oikein on tämän keskustelupalstan tarkoitus? Onko tämä Jumalan kunniaksi? Saatanan kunniaksi? Uskovaisten/uskosta osattomien huonojen fiilisten kaatopaikka? Homomarssi?
Tietyt nimimerkit puhuvat mieluiten keskenään. Uskovaiset tervehtivät maireasti toisiaan ja luovat mieluusti klikkejä joihin ulkopuolisilla ei ole asiaa. Kuuluuko uskovaisuuteen maireus ja imelyys? Joku puhuttelee jokaista "ystäväksi"! Siinä kyllä inflaatio syö ystävä-sanan arvon.
Vai onko noiden imelien kehujen tarkoitus jotenkin roikkua toisen uskovan kyynärtaipeessa, että jos tulee hyökkäyksiä niin voi mennä jonkun selän taa piiloon? Onko tällaista läheisriippuvaisuutta ja pelkuruutta vallalla paljonkin ja esiintyykö sitä myös "oikeassa elämässä"?
Sitten kun on päässyt jonkun "imelään ystävyyteen" kiinni, niin tässä täytyykin pysyä kiinni. Ei ole varaa keskustella toisin ajattelevien kanssa, koska tuo kallisarvoinen "ystävä" ei siitä ehkä tykkää. Näin ihmiset määräilevät mitä toinen saa ja toinen ei. Näin kai se menee "oikeassa elämässäkin" vaikka tätä ei haluta tunnustaa. Emme ole niin vapaita kuin sanomme olevamme - annamme sitoa itsemme toisten vaatimuksin, sen mukaan mitä joku toinen haluaa.
Ihmiset leimataan jonkin yksittäisen kirjoituksen perusteella. Onko niin vaikeaa ajatella, että kukaan ei ole juuri sellainen kuin hänen kirjoituksistaan voi päätellä? Tuskinpa katukuvassa tunnistaa jonkun täällä kirjoittelijan jos vastaan tulee. Helposti vaan näytetään alkavan inhota ja vihata pelkkien mielipiteiden vuoksi. Tällä palstalla haukutaan armottomasti ja sudet ulvovat laumassa.
Kun Raamatussa kehoitetaan rakastamaan lähimmäisiä ja vihamiehiä, niin sen kai oletetaan tarkoittavan vain "oikeassa elämässä" - ei tällaisella keskustelupalstalla - täällähän näyttää saavan vihata aivan vapaasti ja myös osoittaa sen vihan.
Mikä oikein on tämän keskustelupalstan tarkoitus? Onko tämä Jumalan kunniaksi? Saatanan kunniaksi? Uskovaisten/uskosta osattomien huonojen fiilisten kaatopaikka? Homomarssi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
ateistit ja helluntaista eronneet osaavat tuon mairittelun taidon. siunauksen toivotuksen vain puuttuvat.
annoit tuossa muuten hyvän idean: täytynee painattaa arjen tullen puseroiden ja perpereiden selkämykseen teksti "helluntailaisuus-palstalainen".
saattaisi mualimmaa kierrellessä tulla yllättäviä tuttavuuksia vastaan.
Onko sinulla joku perustelu tuolle väitteelle?
_-_-_ateistit ja helluntaista eronneet osaavat tuon mairittelun taidon. siunauksen toivotuksen vain puuttuvat.-_-_-
Ei millään pahalla, mutta sinun jutuista minulle on tullut kuva ihmisestä jolle uskonasiat on vaan keskustelunaihe. En ole nähnyt sinun kirjoittavan mitään vakavissasi. Oletko uskossa oikeasti ollenkaan? Sorry jos kauheesti erehdyin mutta tällainen kuva minulla on sinusta.
selostin ihan vakavissani markku tampiolle nimimerkin rekisteröinnistä. olet siis erhtynyt täysin minun suhteeni.
jaa että pitäisi nyt taas perustella sanomisiaan?
olisikohan nyt minullekin käynyt niin, että olen ollut huomaavinani pientä kosiskelua eräänkin ex-hellarin viesteissä palstan eiuskis-vänkyttäjille? sellaista hajua on kuitenkin joskus ollut ilmoilla, mutta mitäpä tuosta tekemään hirvieläintä (vai mikä se elikko oli?) kärpäsestä, vai mitä.
onhan täällä mukavaa väkeä, kun oikein alkaa kaivelemaan. ja jos tuota iänikuista homo-aihetta saisi vähän aikaa pannaan, niin enempiä kaivelemnattakin heitä ilmaantuu ilmoille, arvelen.
En ymmärrä mitä tuolla kaikella tarkoitit? Mutta antaa olla, omapa on asiasi oletko uskossa vai et. Kun on vaan kaksi paikkaa niin on helppoa ratkaista kumpaa kohden pyrkiä. Suututpa tai et niin sanon tämän että voihan siellä uskovien porukoissa harrastella uskonasioita ja kuvitella olevansa niissä sisällä vaikka onkin ulkona kuin lumiukko.
mitä sanoin, mutta olet kuitenkin "sitä mieltä minusta". noinhan se hyvin usein menee.
Mielipiteitä toiset esittävät suoremmin, toiset kiertäen ja kaartaen, ikään kuin. Pitäiskö sanoa sulle ihan suoraan että veikkauksesi meni mönkään? Vai joko ymmärsit edellisestä? Erehtymisen sanotaan olevan inhimillistä. Luultavasti ei sinullakaan ole liian hyvin asiat Jumalan kanssa joten keskitypä niihin.
Elämässä tosin käy niin, että jos tavalla tai toisella kohotat toisessa ihmisessä ihmisarvoa, niin tämä henkilö arvostaa sinua ja haluaa mielellään olla kanssasi tekemisissä. Jos taas sitävastoin madallat toisessa ihmisarvoa, niin hän ei todennäköisesti halua jatkaa kanssakäymistä kanssasi eli menetät hänessä ystävän. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos jotkut kohtelevat toisia asiallisesti eli rakentavasti, niin sitä ei tarvitse minun mielestäni tulkita uskovaisten imelyydellä. Eikö toinen toistensa kunnioittaminen ole ihan normaalia ja kuulu ihmisten väliseen kanssakäymiseen? Ei toisten kritisoiminen ja piikittely ole minusta jotenkin fiksumpaa ja älykkäämpää kuin toisten asiallinen ja ystävällinen kohtelu. Ymmärrän toisaalta hyvin sen, että epäasiallista on katteettomien asioiden esittäminen.
En ole sitä vastaan että sanotaan rakentavia asioita kun niitä todella tarkoitetaan. Enkä ala väittää että kirjoitukseni osuisi kaikessa oikeaan, siitä huolimatta annan sen olla. Jos olen erehtynyt niin sittenpähän olen.
Kirjoitat aivan oikein -_-_-Elämässä tosin käy niin, että jos tavalla tai toisella kohotat toisessa ihmisessä ihmisarvoa, niin tämä henkilö arvostaa sinua ja haluaa mielellään olla kanssasi tekemisissä. -_-_-
Jos näin tehdään kuten edellä kirjoitat, se on hyvä asia. Mutta valitettavasti on myös paljon mielistelyä, imelyyttä, sitä että yritetään vaikuttaa toiseen mielistelevin sanoin ja saada hänet tukemaan joitakin omia ajatuksia kehumalla valheellisesti.
Itse arvostan ystäviäni niin paljon, etten ala sanomaan kaikkia ihmisiä ystävikseni.
Minun nähdäkseni meitä on sillä tavalla moneen junaan, että toiset ovat jäyhempiä ja katsovat sanan mukaisesti että elämässä riittää kun sanoo vain sanat ei tai kyllä eli kaikki muu on lähes tarpeetonta mielistelyä tai jorinaa.*Tämä ei ole arvostelu, olen itse paljolti tällainen :), ennen vielä enemmän kuin nykyään*
Sitten vain on yksinkertaisesti niitä "eläväisempiä" , lämminhenkisiä ihmisiä jotka TUNTEVAT liki kaikki ystävikseen ja rakkaikseen eikä heidän tarvitse ollenkaan tuntea itseään imartelijoiksi vaikka niin kokevatkin. He tosin voivat olla hyvin yllättyneitä useammin kuin jäyhemmät siitä miten toinen ei sitten ollutkaan sitä kuin mitä oli luullut, mutta eräällä tavalla , ihmisen laajakarseisuudesta riippuen tällainen ihminen voi myös sulattaa toisen erilaisuutta oaremmin kuin jäyhempi fanaatikko.
Vaan kummassakin on sitten niitä negaatoitakin ääripäissään. Ääripään ihmiset siellä jäyhien joukossa eivät välttämättä ymmärrä muunlaisia ihmisiä kuin omansalaisia ja opitkin voivat olla äärimmäisen ahdasmielisiä ja sitovia sekä uhkaukset melkoisia pelotteluita. Ei kiun on vain ei ja kyllä melkeinpä käsky.
Ja rakastajat voivat olla todellisia henkisiä kiristäjiä jotka kuristavat toisen rakkaudellaan ja hylkäämisellä ulos piiristään esim. toisinajattelijat tai pohdiskelijat.
Eroahan näillä ääripäillä ei ole kuin menettelytavoissa.Kummatkin ovat suvaitsemattomia ja kummatkin pakenevat jonkin taakse. Jäyhä "totuudellisuutensa" taakse , koska ei muuta ymmärrä eikä muuta voi ja rakastelija seurapiirinsä sisään koska yhdessä on niin mukava olla oikeassa.
Mutta eivät luonteen eroavaisuudet sinänsä muuten niin pahasta olisi jos vain voisi ymmärtää toinen toistansa ja kunnioittaa niitä.
Vaan kyllä se enempi vaikeata on kun minullakin pyrki olemaan ystäviä jotka halusivat istua kylki kyljessä juttelemassa lähekkäin (viattomasti, viattomasti kun on niin mukava olla yhdessä)ja minä olin vakaasti sitä mieltä että vastatusten ja kaukana erillään olisi hyvä keskustella jotain järkevää , että kokisi jotain henkisesti saaneensakin tästä tapaamisesta :)
Eihän se sitten toimi kun tarpeet , tunteet ja kokemustyylit ovat niin erilaiset.
Vaikka koen syvää rakkautta ja läheisyyttä kanssakulkijoihin niin minulle olisi teennäisyyden huippu halailla mennen tullen jos ei ole jokin erityinen syy , että koen sen tarpeeliseksi (esim. jonkun määrätyn yksinäisen vanhuksen kohdalla - olipa tuttu tai vieras , että hän saisi kosketuksen tarpeensa tyydytetyksi.)
Ujoja en nyt tässä käsitellyt ollenkaan että ei mene monimutkaiseksi.Enkä puhtaasti ilkeitä. Niitäkin on kummassakin ryhmässä ja voi aiheuttaa että keskustellaan vain omien kanssa. Mutta kyllä minusta jo tuo äsken selittämäni näkemys jo paljon selittää.
Vai miten ap. tai joku toinen näkee asian ?
Kirjoitit hyvin tästä asiasta. Toit esille monta tärkeää seikkaa joita en ottanut tuossa avaustekstissä huomioon. Avaustekstini oli ehkä tarpeettoman kärjistetty.
Huomasin kirjoituksesi ja koska tuo tapani käyttää tervehdyksissäni ystävä-sanaa maistuu Sinusta imelältä ja mairealta niin tokihan jätän sen pois. Se on voinut ärsyttää montaa muutakin.
Ystävä-sanan käyttö siinä laajuudessa kuin sitä käytin ei ehkä nakerra kuitenkaan inflaation rotan tavoin sanaan sisältyvää jaloutta. Kuningas puhuttelee -kuten tiedät- tuomiolla ystäväkseen miestä, jonka seuraavaksi heitättää ulos pimeyteen. Jeesusta arvosteltiin ankarasti siitä, että Hän oli "viininjuojien ja syntisten ystävä".
Mutta en ole käyttänyt sanaa loukatakseni ketään ja vastedes en sitä käytä tervehtiessäni (mahdolliset lipsahdukset toivon laitettavan vanhuuden höperyyteni tilille ja muistamaan, että käytän kirjoituksissani muutenkin tavanomaisesta poikkeavaa kieltä ja sanatapoja pyrkiessäni omasanaisesti ilmaisemaan omaisuudekseni tulleita hengellisiä asioita).
Jumalan armoa ja rauhaa Sinulle.
asiallisesta suhtautumisesta. Sanoin vain oman mielipiteeni kyseisestä asiasta. Toivotan sinulle samoja hyviä asioita joita toivotit minulle.
Kiitos vastauksestasi. Se teeskentelemättä lämmittää sydäntäni.