Juutalaisvastaisuus ja sapatti
Jacques Doukhan, algerialaissyntyinen juutalaiskristitty, joka toimii Andrewsin yliopistossa (Michigan, USA), toteaa kirkon piirissä ensimmäisinä vuosisatoina kehittyneen juutalaisvastaisuuden johtaneenalkuperäisen ja yhteisen lepopäivän, sapatin, hylkäämiseen kristittyjen keskuudessa.
”Hyvin varhain kristityt katsoivat välttämättömäksi irtautua juutalaisesta taustastaan”, Doukhan sanoo ja mainitsee tärkeänä syynä juutalaiset kapinaliikkeet Roomaa vastaan, mitkä vuorostaan antoivat Rooman keisareille aiheen vainota juutalaisia.
D. osoittaa moniin historiallisiin lähteisiin viitaten, että 300-luvulla jKr. saavutettiin ratkaiseva vaihe juutalaisuuden ja kirkon suhteissa. Kristinuskon tultua virallisesti hyväksytyksiksi Roomassa kirkko havaitsi menestyvänsä paremmin pakanoiden keskuudessa hylättyään sapatin ja hyväksyessään tilalle sunnuntain, joka oli myös aurinkoa palvoville roomalaisille pyhä päivä.
”Mutta yhden oven avaaminen merkitsi toisen oven sulkemista. Hylkäämällä sapatin kirkko oli todellakin menestyksekkäämpi pakanoiden parissa, jotka nyt liittyivät joukoittain kirkkoon. Mutta poistettuaan suuren esteen pakanoiden tieltä, kirkko samalla rakensi suuren esteen juutalaisten tielle. —Tämän jälkeen mikään todellinen vuoropuhelu ei ollut mahdollista juutalaisten ja kristittyjen välillä”(Jacques Doukhan, Drinking at the sources).
Juutalaisvastainen kirkko hylkäsi sapatin tajuamatta, että sen myötä se menetti Jumalan siunaaman ja pyhittämän ”ajan sakramentin”, joka oli annettu muistuttamaan Jumalan luovasta ja lunastavasta työstä, pelastuksesta, joka ei perustu ihmisen tekoihin vaan yksin Jumalan täytettyyn työhön. Samalla valtion suosiota tavoitteleva kirkko edisti juutalaisvastaisia asenteita, joiden kauhistuttavia seurauksia olemme nähneet meidänkin aikanamme.
Tässä yhteydessä on syytä kysyä: Saavatko muutkin kuin juutalaiset viettää sapattia?
Varsin yleisesti kristikunnassa katsotaan, että Jumalan omalla kädellään kirjoittamat kymmenen käskyä koskevat kaikkia ihmisiä. Niissä on ilmaistu ”elämän oma laki”, kuten katekismuksessa todetaan. Kuitenkin valtaosa kristillisistä kirkoista on hylännyt Jumalan sapatin, viikon seitsemännen päivän, ja valinnut tilalle viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain.
Kysymys ei ole mistään vähäpätöisestä asiasta, kuten ilmenee Jumalan sanoista: ”Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät. -- Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti." (2.Moos.31:12,13,17)
Kun muistamme Uuden testamentin todistuksen siitä että pakanatkin pääsevät Kristuksen veren ansiosta Jumalan kansan jäseniksi, osallisiksi liitoista ja niiden lupauksista, saamme suomalaisinakin kristittyinä nimittää sapattia ilon päiväksi.
(Uuden liiton Israel, Olavi Rouhe, Kirjatoimi)
Jos kiinnostaa tietää enemmän, voit hankkia kirjan vaikka osoitteesta:
http://www.kirjatoimi.fi/?sid=30000&luokkaid=1&a=100
Jacques Doukhan, algerialaissyntyinen juutalaiskristitty, joka toimii Andrewsin yliopistossa (Michigan, USA), toteaa kirkon piirissä ensimmäisinä vuosisatoina kehittyneen juutalaisvastaisuuden johtaneenalkuperäisen ja yhteisen lepopäivän, sapatin, hylkäämiseen kristittyjen keskuudessa.
”Hyvin varhain kristityt katsoivat välttämättömäksi irtautua juutalaisesta taustastaan”, Doukhan sanoo ja mainitsee tärkeänä syynä juutalaiset kapinaliikkeet Roomaa vastaan, mitkä vuorostaan antoivat Rooman keisareille aiheen vainota juutalaisia.
D. osoittaa moniin historiallisiin lähteisiin viitaten, että 300-luvulla jKr. saavutettiin ratkaiseva vaihe juutalaisuuden ja kirkon suhteissa. Kristinuskon tultua virallisesti hyväksytyksiksi Roomassa kirkko havaitsi menestyvänsä paremmin pakanoiden keskuudessa hylättyään sapatin ja hyväksyessään tilalle sunnuntain, joka oli myös aurinkoa palvoville roomalaisille pyhä päivä.
”Mutta yhden oven avaaminen merkitsi toisen oven sulkemista. Hylkäämällä sapatin kirkko oli todellakin menestyksekkäämpi pakanoiden parissa, jotka nyt liittyivät joukoittain kirkkoon. Mutta poistettuaan suuren esteen pakanoiden tieltä, kirkko samalla rakensi suuren esteen juutalaisten tielle. —Tämän jälkeen mikään todellinen vuoropuhelu ei ollut mahdollista juutalaisten ja kristittyjen välillä”(Jacques Doukhan, Drinking at the sources).
Juutalaisvastainen kirkko hylkäsi sapatin tajuamatta, että sen myötä se menetti Jumalan siunaaman ja pyhittämän ”ajan sakramentin”, joka oli annettu muistuttamaan Jumalan luovasta ja lunastavasta työstä, pelastuksesta, joka ei perustu ihmisen tekoihin vaan yksin Jumalan täytettyyn työhön. Samalla valtion suosiota tavoitteleva kirkko edisti juutalaisvastaisia asenteita, joiden kauhistuttavia seurauksia olemme nähneet meidänkin aikanamme.
Tässä yhteydessä on syytä kysyä: Saavatko muutkin kuin juutalaiset viettää sapattia?
Varsin yleisesti kristikunnassa katsotaan, että Jumalan omalla kädellään kirjoittamat kymmenen käskyä koskevat kaikkia ihmisiä. Niissä on ilmaistu ”elämän oma laki”, kuten katekismuksessa todetaan. Kuitenkin valtaosa kristillisistä kirkoista on hylännyt Jumalan sapatin, viikon seitsemännen päivän, ja valinnut tilalle viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain.
Kysymys ei ole mistään vähäpätöisestä asiasta, kuten ilmenee Jumalan sanoista: ”Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: "Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät. -- Se on oleva ikuinen merkki minun ja israelilaisten välillä; sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi ja hengähti." (2.Moos.31:12,13,17)
Kun muistamme Uuden testamentin todistuksen siitä että pakanatkin pääsevät Kristuksen veren ansiosta Jumalan kansan jäseniksi, osallisiksi liitoista ja niiden lupauksista, saamme suomalaisinakin kristittyinä nimittää sapattia ilon päiväksi.
(Uuden liiton Israel, Olavi Rouhe, Kirjatoimi)
Jos kiinnostaa tietää enemmän, voit hankkia kirjan vaikka osoitteesta:
http://www.kirjatoimi.fi/?sid=30000&luokkaid=1&a=100
Vastaukset 12
Vanhimmat
tärkeimmät ovat Paavali ja Luther.
Kumpikaan ei ollut antisemitisti. Paavalin kritiikki kohdistui erheelliseen juutalaiseen, lähinnä fariseusten, teologiaan. Sanoohan hän itse Room. 9:2-3 "Minulla on sydämessäni raskas suru ja lakkaamaton tuska. Toivoisin suorastaan, että itse olisin kirottu ja erotettu Kristuksen yhteydestä, jos se vain auttaisi veljiäni, oman kansani jäseniä."
Sama koskee Lutheria. Hänellä on selkeitä juutalaismyönteisiä lausuntoja, jotka osoittavat, ettei hän ollut antisemitisti, vaikka kiihkeästi vastusti juutalaista teologiaa. Ne luterilaiset, jotka ryhtyivät antisemitisteiksi, valikoivat selektiivisesti Lutherin kirjoituksista lausuntoja ja antavat niille merkityksiä, joita Luther itse ei niillä tarkoittanut.
Timo Flink
ei ollut antisemiitti sitten ei ole kukaan. Turha vihaajaa puolustella.
Luepa, Timo, Lutherin pimeästä puolesta.
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/lehti/2003_01/evankelisluterilaisuuden_pimea_puoli.html
Näin puhui Luther kirjassaan "Juutalaisista ja heidän valheistaan":
"He (juutalaiset) elävät siis joka päivä vaimoineen ja lapsineen pelkästä varastamisesta ja rosvoamisesta kuten suurvarkaat ja maarosvot, kuitenkin kaikessa katumattomassa turvallisuudessa. Sillä koronkiskoja on suurvaras ja maarosvo, jonka hyvinkin pitäisi riippua hirsipuussa seitsemän kertaa korkeammalla kuin muiden varkaiden...
Miten meidän kristittyjen on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä?
Ensiksi, että heidän synagogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeen luotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa... Sillä mitä me olemme tähän asti tietämättömyydessämme sietäneet (minä itsekään en ole sitä tiennyt), sen Jumala on antava meille anteeksi ... Mooses kirjoittaa 5 Moos. 13:12-16, että missä jokin kaupunki harjoittaa epäjumalisuutta, se on kokonaan tulella hävitettävä eikä siitä ole mitään jätettävä jäljelle. Ja jos hän nyt eläisi, niin hän olisi ensimmäisenä sytyttämässä juutalaisten kouluja ja taloja palamaan...
Toiseksi, että heidän talonsakin samalla tavalla rikki revittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat. Sen sijaan heidän annettakoon asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaisten, jotta he tietäisivät, etteivät he ole herroja maassamme, kuten he kerskailevat, vaan ainoastaan vankeja maanpaossa, kuten he lakkaamatta Jumalan edessä meistä parkumalla huutavat ja valittavat.
Kolmanneksi, että heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan.
Neljänneksi, että heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vastedes opettamasta, sillä sellaisen viran he ovat täydellä syyllä menettäneet...
Viidenneksi, että juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia. Heidän on pysyttävä kotonaan. Minulle on sanottu, että nyt kuuluu eräs rikas juutalainen ratsastelevan maaseudulla kahdellatoista hevosella (hän tahtoo tulla kohabiksi) ja nylkee ruhtinaat, herrat, maat ja ihmiset puhtaaksi, niin että suuret herrat katsovat sitä karsaasti. Jos te ruhtinaat ja herrat ette voi kunnollisella tavalla kieltää sellaisilta nylkyreiltä tietä, niin koottakoon jokin ratsumiesjoukko heitä vastaan, koska te tulette tästä kirjasesta oppimaan, mitä juutalaiset ovat ja miten heidän kanssaan on meneteltävä, eikä heidän olemustaan ole suinkaan suojeltava...
Kuudenneksi, että heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. Ja syy on tämä: kaiken, mitä heillä on (kuten edellä on sanottu), he ovat meiltä varastaneet ja ryöstäneet koronkiskomisellaan, koska heillä muuten ei ole mitään muuta elinkeinoa...
Seitsemänneksi, että nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki, värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä kuten Adamin lasten osaksi on määrätty (1 Moos. 3:19)...
Teillä hellareilla ei sitä vikaa olekaan. Teillä onkin sitten muita syntejä kuten demonisen torontolaisuuden ihailu.
Suosittelen, että luette historiasta siitä tilanteesta, mikä innoitti Lutheria kirjoittamaan noin. Lukekaa samalla mitä myönteistä hän kirjoitti juutalaisista.
Timo Flink
Luuletko ettei olla luettu ilman kehoituksia.
TYeillä on liian ylimielinen ote oli kyse asiasta kuin asiasta.
Luther on meidän kirkkomme uskonpuhdistaja mutta ei profeetta.
Luther teki isojakin virheitä ja eräs niistä oli asenne juutalaisiin.
Se on valitettava tosiasia, mitä tuossa edellä puhuttiin hänen antisemiittisestä puolestaan.
hellari vaikka muutaman kirjoituksen olen sinnekin pannut. En ole minkään sortin uskova , en edes kristitty. Lutheria olen lukenut se riitti. Välillä ei tiennyt mitä luki Hitleriä, Goebbelsia vai Martti-tohtoria.
sinusta varmaan ole antisemitismiä - pitäähän ymmärtää konteksti. Tokkopa koko ilmiötä edes on ?
omia yliopistoja.
Ei taida vaikuttaa historiaan!
Kaikki muihin ihmisiin tai ihmisryhmiin kohdistuva eriarvoiseksi tekeminen on tuttua maailman sivu.
Tämänkaltaiset kirjoitukset saavat minut kovin surulliseksi. Mitä tällä haetaan. Sympatiaa vai onko tarkoitus todistaa, että juutalaisen ja jonkun muun seurakunnan vainojen yhteyttä ja yhtälaista syntyperää. Outoa.
Hedelmällisempää olisi ennemmin keskityä miettimään toisiin ihmisiin ja ihmisryhmiin kohdistuvan epäluuloisuuden, ennakkoluuloisuuden ja vihan karsimista ja aloitettava vaikka omasta itsestä . Vai kuka meistä voi väittää, että on täysin synnitön tässä asiassa?