Rappautumis lajittuminen ei voi toimia koska rapautuneet yksilöt eivät voisi kilpailla alkuperäisten "parempien" lajien kanssa. Luonon valinta kumittaisi armotta kyseiset rapistuneet yksilöt pois elämänkirjasta. Toisaalta kerationistit nykyisin hyväksyvät positiiviset mutaation, niin on päivän selvää kaikille, että luonnon valinan paineesta eliöt muuttuvat parempaan (selviytymis-kykyisempään) suuntaan.
Kerationistien brikahamit(kantalajit whatewer) taas ovat naurettavan epäselviä ja mitä lähemmäksi kantalajin alku yksilöitä fosiiliketjussa menään sitä enemmän kantalajien alku yksilöt alkavat muistutaa toisiaan ja tarvivat yhteisen kanta yksilön!
Seuraako tästä evoluutioteorian virallinen hyväksyntä kerationisti piireissä? (Epävirallinen on jo kaikesta päätäen tapahtunut?)
Keratonistien viimeinen jumalallinen linnake, alkusynty ilmeisesti pysyy toistaiseksi valloittamattomana, mutta uhkakuvia on jo ilmassa.
Väitän, että kerationismi ja evoluutio eivät sulje toisiaan pois. Kerationistien provosoituminen evoluutiosta ja sen teorioista on täysin turhaa. Puhtaat tiedemiehet eivät käytä eivätkä voi käytää (loogisista syistä) evoluutiota lyömäaseena luomisuskovia vastaan, näin toimivat vain fanaattisemman pään ateistit. Luulisi uskon riittävän puolustukseksi uskon alueella tehtäviin väitöksiin. Jos tunnet suurta mielihalua hyökätä tieteelisten evoluutio teorioiden kimpuun peruskolu tason tiedoilla voit syytää vain heikkoa uskoasi!
Kerationistien brikahamit(kantalajit whatewer) taas ovat naurettavan epäselviä ja mitä lähemmäksi kantalajin alku yksilöitä fosiiliketjussa menään sitä enemmän kantalajien alku yksilöt alkavat muistutaa toisiaan ja tarvivat yhteisen kanta yksilön!
Seuraako tästä evoluutioteorian virallinen hyväksyntä kerationisti piireissä? (Epävirallinen on jo kaikesta päätäen tapahtunut?)
Keratonistien viimeinen jumalallinen linnake, alkusynty ilmeisesti pysyy toistaiseksi valloittamattomana, mutta uhkakuvia on jo ilmassa.
Väitän, että kerationismi ja evoluutio eivät sulje toisiaan pois. Kerationistien provosoituminen evoluutiosta ja sen teorioista on täysin turhaa. Puhtaat tiedemiehet eivät käytä eivätkä voi käytää (loogisista syistä) evoluutiota lyömäaseena luomisuskovia vastaan, näin toimivat vain fanaattisemman pään ateistit. Luulisi uskon riittävän puolustukseksi uskon alueella tehtäviin väitöksiin. Jos tunnet suurta mielihalua hyökätä tieteelisten evoluutio teorioiden kimpuun peruskolu tason tiedoilla voit syytää vain heikkoa uskoasi!
Vastaukset 2
Vanhimmat
En tiedä rappeutumislajiutumisesta, mutta minua kiinnostaisi se mutaatiofrekvenssi, millä populaatio vielä pysyy hengissä. Tätähän voisi tutkia kokeellisesti esim. niin, että perustetaan populaatio yksilöistä, joilta DNA:n korjaussysteemi on poistettu. Sitten ei muutakuin säätöä mutageeneilla ja katsotaan, missä se raja menee missäkin olosuhteissa. Tuo raja nyt olis ainaskin jonkinlainen rappion takaraja.
Mistähän löytyis sitten se tasapaino rappio vs. kehitys? Tuon tasapainorajan "paremmalla" puolella kehitys (mm. positiiviset mutaatiot) olis voitolla.
Kun toi tasapainoraja opittaisiin mittaamaan luonnonpopulaatiosta, saatais selville, meneeks evoluutio oikeasti eteenpäin, vai onko tää yhtä rappiota koko touhu?
Onhan muuten huomattava, ettei vuoden 1820-supersukupolvi mitenkään kilpaile nykyisen rappiosukupolven kanssa (-;
Nimittäin, jos sudet ja peurat yms rappeutuu suht samaan tahtiin, niin semmoinen kehityshän voi jatkua pitkäänkin (sukupuuttoon). Sudet on kuulemma raihnaisia luonnossa. Jos susipopulaatioon syntyykin joskus joku superyksilö, ei sen jälkeläiset enää ole kuin puolisupereita jos sitäkään.
>En tiedä rappeutumislajiutumisesta, mutta minua kiinnostaisi se mutaatiofrekvenssi, millä populaatio vielä pysyy hengissä. Tätähän voisi tutkia kokeellisesti esim. niin, että perustetaan populaatio yksilöistä, joilta DNA:n korjaussysteemi on poistettu.
Tarkoitatkohan perimän laajuutta(sid yleensä yksilöiden määrään) vai mutaatio nopeutta? Uusien aleelien synty mutaation kautta on selvästi todistettu, eikä sukusoluissa tapahtuneita mutaatioita korjata mitenkään. Uuden syntyvän yksilön ominaisuuksin toimivuus/toimimattomuus viimekädessä ratkaisee lisääntymisen(uusien geenien leviämisen) onistumisen. Tieteen kuvalehdessä oli hiljattain artikkeli arkkibakteereista jotka voivat suoritaa sisällään geenisiirtoja. Artikkelissa ihmeteltiin arkkien kykyä kestää suuria perimän muutoksia. Myös Tsernobylin voimala onettomuuden jälkeen havaitiin alueella elävien lajien kestäneen suuriakin perimän muutoksia. Selitys on tietenkin luonnonvalinta ja itse geenien ominaisuudet. Suurin osa mutaatiosta on neutraaleja koska geeni on 90% roskaa tai näin nykyään uskotaan. Geenneissä saataa olla esim jonkun bakteerin rakennus ohje jolloin elukka saa imuniteetin kyseiseen bakteeriin syntymä lahjana(lajien välinen geenisiirto). Jos kyseinen bakteeri kuolisi sukupuutoon tämä ominaisuus jäisi tarpeettomana kykynä geeniin.
>Sitten ei muutakuin säätöä mutageeneilla ja katsotaan, missä se raja menee missäkin olosuhteissa. Tuo raja nyt olis ainaskin jonkinlainen rappion takaraja.
Mistähän löytyis sitten se tasapaino rappio vs. kehitys? Tuon tasapainorajan "paremmalla" puolella kehitys (mm. positiiviset mutaatiot) olis voitolla.
Jos eläimen perimä manipuloidaan toimintakyvyttömäksi luonnon valinta tietenkin karsii kyseiset yksilöt.
>Kun toi tasapainoraja opittaisiin mittaamaan luonnonpopulaatiosta, saatais selville, meneeks evoluutio oikeasti eteenpäin, vai onko tää yhtä rappiota koko touhu?
"Rappio" on epätäsmällinen käsite luonossa on vain ne jotka lisääntyvät ja ne jotka eivät.
>Onhan muuten huomattava, ettei vuoden 1820-supersukupolvi mitenkään kilpaile nykyisen rappiosukupolven kanssa (-;
Nimittäin, jos sudet ja peurat yms rappeutuu suht samaan tahtiin, niin semmoinen kehityshän voi jatkua pitkäänkin (sukupuuttoon). Sudet on kuulemma raihnaisia luonnossa.
Ilmeisesti nyt puhutaan sisäsiittoisuudesta, joka on lisääntynyt ihmisten susi- hävitys työn toimesta.
>Jos susipopulaatioon syntyykin joskus joku superyksilö, ei sen jälkeläiset enää ole kuin puolisupereita jos sitäkään.
Tämä johtuu lähisulaisten yhdistetyistä aleeleista, siis jo valmiiden perinnöllisten tautien vahvistumisesta. Jos kanta kasvaa, perimän monipuolistuminen mutaatioiden avulla palautaa kannan elin voimaisuuden.
Jk En muuten ole muuta kuin itse oppinut, jos joku viisaampi huomaa jotain moittimista niin moittikoon.