Sovinistinen tervehdys.
Nyökkäys on aivan hyvä, ja.
Kyllä suomalaiselle miehelle kättely riittää aina.
Mielestäni se on täysin riittävä. Venäjällä ja muualla olkoon erilainen.
Olen kyllä tuumannut, kun Venäjällä on tuo tervehdys hyvinkin "läheinen", poskisuudelma miehen kanssa kuitenkin on mielestäni tarpeettoman liikaa. Mietin mistä tuo johtunee, että Venäjällä tuollainen tapa silloin tällöin esiintyy. Se on varmaankin kulttuuri. Venäjä on hyvin perinteikäs maa, ja sukupuoliroolit ovat siellä erilaiset. Miesten keskinäinen yhteistyö on siellä erilaisempaa.
Venäjältä tuli muuten 9. komppania elokuva, jonka itse meinaan katsoa suurella mielenkiinnolla. Oli televisiossa jokin haastattelu elokuvan tiimoilta, ja siinä kerrottiin venäläisten miesten elämästä. Kuuntelin hyvin suurella korvalla tuota haastattelua. Siinä kerrottiin, että venäläisten kesken on kapakassa sellainen tapa, että kun kapakka aukeaa, ja ensimmäinen asiakas menee yksin istumaan pöytään, niin seuraavat asiakkaat, tuntemattomat, käyvät istumaan tuon ensimmäisen miehen kanssa samaan pöytään. Ja keskustelevat hyvinkin syvällisistä asioista ja helposti kuulemma.
No rehellisesti sanottuna ei tuo huonolta välttämättä kuulosta. Syvällisistä asioista Suomessa miesten kesken ei noin helposti puhuta. Yleisesti. Jos Suomeen tuota Venäjän tapaa (liekö sitten miten yleinen tapa siellä) vertaa, niin Suomessa joka mies valtaa oman pöydän. Toisaalta tämä voi selittyä sillä, että baarissa suomalainen mies etsii itselleen naista. Itsekin kolusin (lähes) kaikki baarit, ennen kuin vaimoni tapasin, tämä nimenomaan oli päätyö.
Mutta silti syvällisistä asioista keskusteleminen olisi aivan hyvä asia. Miesten kesken. Minusta ainakin on mukava keskustella miesten kesken perheestäni ja vaimostani, ja jakaa hyvät kuulumiset. Tuntemattomien naisten kanssa omasta perheestä keskusteleminen on vasten mielistä, siinä nuo toiset naiset ovat ikäänkuin vain kuuntelijoita, mutta eivät osaa keskustella tasa-vertaisesti miesnäkökulmasta, eivät osaa eivätkä pysty (keskustelkoot keskenänsä omista perheistään).
Sen olen huomannut (veljieni omaksi harmiksiin), että perheelliset miehet ovat katoamaan päin. Sieltä kovin usein tulee sellaista tekstiä, että nainen otetaan vain toviksi aikaa, ja sitten heitetään pois. Kyllä jos tuolla asenteella lähtee naisen perään, niin mitään syvällistä ei tule koskaan saavuttamaan, jos ei ihmettä tapahdu ja todellista rakkautta.
Mies saattaa jopa nelikymppisenä, yhden lapsen isänä sanoa, että parisuhde ei maistu enää. Se on vain että voi perkele. Minua harmittaa. Ja nuo ketkä noin sanovat, eivät ole vielä mielestäni oikeaa parisuhdetta päässeet vielä maistamaankaan. Mutta se olisi juuri mahdollista oman vaimonsa kanssa vieläkin.
Itse pidän tärkeimpänä ihmis-suhteena suhdetta oman vaimon kanssa, tämä menee kaikkien muiden suhteiden yläpuolelle. Vain vaimon kanssa tervehtiminen on todella läheistä, suun antamista ei tällöin tarvitse säästellä, suudelman muodossa, halailu on luonnollista vaimon kanssa.
Myös muiden naisten kanssa olen pidättyväinen, kättely saa heillekin riittää. Minä halailen vain omaa vaimoani ja perhettäni.
Mutta kyllä miesten kesken kättely on riittävä, on turhaa mielistelyä muunlainen toiminta.
Kättely voi myös olla erittäin lämmin tapa hyvien ystävien kesken. Ja onkin. Se on syvällinen, vaikka näyttääkin pinnallisemmalta kuin jokin muunlainen tapa.
Mutta ei moukka tarvitse olla, jos venäläinen tervehtii omalla tavallaan, niin suomalainen voi toisella kädellä kätellessään taputella toisella selkään.
Nyökkäys on aivan hyvä, ja.
Kyllä suomalaiselle miehelle kättely riittää aina.
Mielestäni se on täysin riittävä. Venäjällä ja muualla olkoon erilainen.
Olen kyllä tuumannut, kun Venäjällä on tuo tervehdys hyvinkin "läheinen", poskisuudelma miehen kanssa kuitenkin on mielestäni tarpeettoman liikaa. Mietin mistä tuo johtunee, että Venäjällä tuollainen tapa silloin tällöin esiintyy. Se on varmaankin kulttuuri. Venäjä on hyvin perinteikäs maa, ja sukupuoliroolit ovat siellä erilaiset. Miesten keskinäinen yhteistyö on siellä erilaisempaa.
Venäjältä tuli muuten 9. komppania elokuva, jonka itse meinaan katsoa suurella mielenkiinnolla. Oli televisiossa jokin haastattelu elokuvan tiimoilta, ja siinä kerrottiin venäläisten miesten elämästä. Kuuntelin hyvin suurella korvalla tuota haastattelua. Siinä kerrottiin, että venäläisten kesken on kapakassa sellainen tapa, että kun kapakka aukeaa, ja ensimmäinen asiakas menee yksin istumaan pöytään, niin seuraavat asiakkaat, tuntemattomat, käyvät istumaan tuon ensimmäisen miehen kanssa samaan pöytään. Ja keskustelevat hyvinkin syvällisistä asioista ja helposti kuulemma.
No rehellisesti sanottuna ei tuo huonolta välttämättä kuulosta. Syvällisistä asioista Suomessa miesten kesken ei noin helposti puhuta. Yleisesti. Jos Suomeen tuota Venäjän tapaa (liekö sitten miten yleinen tapa siellä) vertaa, niin Suomessa joka mies valtaa oman pöydän. Toisaalta tämä voi selittyä sillä, että baarissa suomalainen mies etsii itselleen naista. Itsekin kolusin (lähes) kaikki baarit, ennen kuin vaimoni tapasin, tämä nimenomaan oli päätyö.
Mutta silti syvällisistä asioista keskusteleminen olisi aivan hyvä asia. Miesten kesken. Minusta ainakin on mukava keskustella miesten kesken perheestäni ja vaimostani, ja jakaa hyvät kuulumiset. Tuntemattomien naisten kanssa omasta perheestä keskusteleminen on vasten mielistä, siinä nuo toiset naiset ovat ikäänkuin vain kuuntelijoita, mutta eivät osaa keskustella tasa-vertaisesti miesnäkökulmasta, eivät osaa eivätkä pysty (keskustelkoot keskenänsä omista perheistään).
Sen olen huomannut (veljieni omaksi harmiksiin), että perheelliset miehet ovat katoamaan päin. Sieltä kovin usein tulee sellaista tekstiä, että nainen otetaan vain toviksi aikaa, ja sitten heitetään pois. Kyllä jos tuolla asenteella lähtee naisen perään, niin mitään syvällistä ei tule koskaan saavuttamaan, jos ei ihmettä tapahdu ja todellista rakkautta.
Mies saattaa jopa nelikymppisenä, yhden lapsen isänä sanoa, että parisuhde ei maistu enää. Se on vain että voi perkele. Minua harmittaa. Ja nuo ketkä noin sanovat, eivät ole vielä mielestäni oikeaa parisuhdetta päässeet vielä maistamaankaan. Mutta se olisi juuri mahdollista oman vaimonsa kanssa vieläkin.
Itse pidän tärkeimpänä ihmis-suhteena suhdetta oman vaimon kanssa, tämä menee kaikkien muiden suhteiden yläpuolelle. Vain vaimon kanssa tervehtiminen on todella läheistä, suun antamista ei tällöin tarvitse säästellä, suudelman muodossa, halailu on luonnollista vaimon kanssa.
Myös muiden naisten kanssa olen pidättyväinen, kättely saa heillekin riittää. Minä halailen vain omaa vaimoani ja perhettäni.
Mutta kyllä miesten kesken kättely on riittävä, on turhaa mielistelyä muunlainen toiminta.
Kättely voi myös olla erittäin lämmin tapa hyvien ystävien kesken. Ja onkin. Se on syvällinen, vaikka näyttääkin pinnallisemmalta kuin jokin muunlainen tapa.
Mutta ei moukka tarvitse olla, jos venäläinen tervehtii omalla tavallaan, niin suomalainen voi toisella kädellä kätellessään taputella toisella selkään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.