Einstein ihmetteli, että oliko Jumalalla valinnanvaraa, kun hän suunnitteli maailmankaikkeutta ja pyutyykö ihminen koskaan ymmärtämään maailmankaikkeuden toimintatapaa.
Hän totesi, että jos pystyy, niin silloin se on ihmisjärjen suurin saavutus.
Tässä selitys maailmankaikkeuden toimintatavalle ja sille, miksi nykyfysiikka ei ole päässyt fysiikan kaiken teoriaan.
Standardimalli olettaa, että tila, jossa energia on, laajenee, niin ettei se laajene ulospäin, jo olevaan tilaan. Kyseessä on ylimääräinen tilaulottuvuus, jota ihminen ei voi ymmärtää, mutta siihen pitäisi vaan USKOA, koska isot pojat niin sanovat.
Aikoinaan isot pojat sanoivat, että aurinko kiertää maapalloa ja tähän piti USKOA, mutta Kopernikus ei uskonut.
Ongelmana oli tiettyjen planeettojen tekemät silmukat, jotka selittyivät illuusioksi, koska maa olikin pallo. joka kiersi aurinkoa, samalla kun maapallo pyöri akselinsa ympäri.
Näin ennestään selittämätön ilmiö selittyi LIIKKEEN avulla.
Myös gravitaatio selittyy illuusioksi, joka selittyy LIIKKEEN avulla.
Entäpä kun vaihdamme laajenevan tilan paikalle laajenevan energian, niin että vähemmän tiheäksi laajeneva energia laajenee tilassa joka ei laajene tai kaareudu?
Tämä ajatuksen mukaan energiasta muodostuva tila pystyy laajenemaan ja kaareutumaan, mutta eri tavalla kuin standardimalli kuvaa.
Supergalaksijoukkojen välisellä alueella tähdistä avautuvat energia-aallot pystyvät avautumaan vähemmän tiheäksi energiaksi ja näin "energiatila" laajenee jo olemassa olevassa tilassa.
Ja galaksien sisällä energia-aallot eivät pääse avautumaan niin tehokkaasti vähemmän tiheäksi energiaksi, vaan ne hankautuessaan toisiinsa, pysyvät paremmin tiheään käpertyneinä.
Energiakeskittymien, kuten auringon sisällä tuo energia hankautuu koko ajan ja näin se pysyy paremmin tiheään käpertyneenä, mutta kuitenkin laajentuen koko ajan räjähdyksenomaisesti.
Oleellista tässä uudessa ajatuksessa on LIIKE.
Kaiken näkyvän maailmankaikkeuden aineen LIIKE poispäin yhdestä pisteestä joka on todella kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella, tuo tilaa kaikkien kohteiden väliin sektorin laajentumisen takia.
Koko näkyvä maailmankaikkeus olisikin hyvin pieni osa jättimäisen energiakeskittymän ( miljardeja kertoja enemmän energiaa kuin näkyvässä maailmankaikkeudessa) avautuvista energia-aalloista, joilla onkin supergalaksijoukkoluonne.
Onko näkyvän maailmankaikkeuden supergalaksijoukot jättimäisen atomin elektroneja?
Niin. silloin maailmankuvamme mullistuu suhteellisesti vähintään yhtä paljon kuin Kpernikuksen aurinkokeskinen malli teki.
Onhan toki hurjaa ajatella, että me itsekkin laajenemme kaiken aineen mukana.
Mutta mutta, silloin saavutamme yhden yksinkertaisen periaatteen, joka ei tarvitse gravitaatiovoimaa tai sidosvoimia.
Maapallon keskelle syntyy tämän uuden ajatuksen mukaan paine ilman gravitaatiovoimaa ja me pysymme maan pinnalla tukevasti, samalla kun työnnymme poispäin maapallon keskipisteestä hurjasti, koska atomit värähtelevät sen takia, että ne laajentuessaan koko ajan, tönivät toinen toisiaan poispäin toisistaan ja poispäin maapallon keskipisteestä.
Ns. "alkuräjähdys" on käynnissä koko ajan ja tilassa, jolla on vain kolme tilaulottuvuutta.
Laajenemme koko ajan räjähdyksenomaisesti.
Kaikki ns. hiukkaset ovat tämän uuden ajatuksen mukaan jo itsessään laajenevia energiakeskittymiä, jotka samalla avautuvat koko ajan energia-aaltoina, joilla on myös hiukkasluonne.
Eli elektronit eivät pysyttele atomien ytimien ympärillä, vaan ne jatkavat matkaansa taipuen joko kokonaan vieressä olevien atomien ytimiin tai vain osittain.
Jos avautuvat elektronienergia-aallot taipuvat kokonaan vieressä olevien atomien ytimiin, on kyseessä kiinteä aine.
Ja jos vain osittain, on kysessä joko neste tai kaasu.
Nesteissä ja kaasuissa eri atomeihin/molekyyleihin kohdistuu erilainen paine ja näin ne muljahtelevat toistensa välissä.
Tässä teille Einsteinin mielestä ihmisjärjen suurin saavutus eli selitys sille miten maailmankaikkeus oikeasti toimii.
Olemme kaikki yhtä ja samaa energiaa eli luojaa eli älykästä suunnittelijaa.
Olimme kaikki mukana "luojana" luomassa näkyvää maailmankaikkeutta ja tarkoitus oli, ettemme muista sitä.
Tehtävämme oli löytää itse itsemme ja nyt olemme sen tehneet ainakin täällä Kuopiossa.
Sen minkä teemme toisillemme, teemme itsellemme.
Savor
:);):)
Hän totesi, että jos pystyy, niin silloin se on ihmisjärjen suurin saavutus.
Tässä selitys maailmankaikkeuden toimintatavalle ja sille, miksi nykyfysiikka ei ole päässyt fysiikan kaiken teoriaan.
Standardimalli olettaa, että tila, jossa energia on, laajenee, niin ettei se laajene ulospäin, jo olevaan tilaan. Kyseessä on ylimääräinen tilaulottuvuus, jota ihminen ei voi ymmärtää, mutta siihen pitäisi vaan USKOA, koska isot pojat niin sanovat.
Aikoinaan isot pojat sanoivat, että aurinko kiertää maapalloa ja tähän piti USKOA, mutta Kopernikus ei uskonut.
Ongelmana oli tiettyjen planeettojen tekemät silmukat, jotka selittyivät illuusioksi, koska maa olikin pallo. joka kiersi aurinkoa, samalla kun maapallo pyöri akselinsa ympäri.
Näin ennestään selittämätön ilmiö selittyi LIIKKEEN avulla.
Myös gravitaatio selittyy illuusioksi, joka selittyy LIIKKEEN avulla.
Entäpä kun vaihdamme laajenevan tilan paikalle laajenevan energian, niin että vähemmän tiheäksi laajeneva energia laajenee tilassa joka ei laajene tai kaareudu?
Tämä ajatuksen mukaan energiasta muodostuva tila pystyy laajenemaan ja kaareutumaan, mutta eri tavalla kuin standardimalli kuvaa.
Supergalaksijoukkojen välisellä alueella tähdistä avautuvat energia-aallot pystyvät avautumaan vähemmän tiheäksi energiaksi ja näin "energiatila" laajenee jo olemassa olevassa tilassa.
Ja galaksien sisällä energia-aallot eivät pääse avautumaan niin tehokkaasti vähemmän tiheäksi energiaksi, vaan ne hankautuessaan toisiinsa, pysyvät paremmin tiheään käpertyneinä.
Energiakeskittymien, kuten auringon sisällä tuo energia hankautuu koko ajan ja näin se pysyy paremmin tiheään käpertyneenä, mutta kuitenkin laajentuen koko ajan räjähdyksenomaisesti.
Oleellista tässä uudessa ajatuksessa on LIIKE.
Kaiken näkyvän maailmankaikkeuden aineen LIIKE poispäin yhdestä pisteestä joka on todella kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella, tuo tilaa kaikkien kohteiden väliin sektorin laajentumisen takia.
Koko näkyvä maailmankaikkeus olisikin hyvin pieni osa jättimäisen energiakeskittymän ( miljardeja kertoja enemmän energiaa kuin näkyvässä maailmankaikkeudessa) avautuvista energia-aalloista, joilla onkin supergalaksijoukkoluonne.
Onko näkyvän maailmankaikkeuden supergalaksijoukot jättimäisen atomin elektroneja?
Niin. silloin maailmankuvamme mullistuu suhteellisesti vähintään yhtä paljon kuin Kpernikuksen aurinkokeskinen malli teki.
Onhan toki hurjaa ajatella, että me itsekkin laajenemme kaiken aineen mukana.
Mutta mutta, silloin saavutamme yhden yksinkertaisen periaatteen, joka ei tarvitse gravitaatiovoimaa tai sidosvoimia.
Maapallon keskelle syntyy tämän uuden ajatuksen mukaan paine ilman gravitaatiovoimaa ja me pysymme maan pinnalla tukevasti, samalla kun työnnymme poispäin maapallon keskipisteestä hurjasti, koska atomit värähtelevät sen takia, että ne laajentuessaan koko ajan, tönivät toinen toisiaan poispäin toisistaan ja poispäin maapallon keskipisteestä.
Ns. "alkuräjähdys" on käynnissä koko ajan ja tilassa, jolla on vain kolme tilaulottuvuutta.
Laajenemme koko ajan räjähdyksenomaisesti.
Kaikki ns. hiukkaset ovat tämän uuden ajatuksen mukaan jo itsessään laajenevia energiakeskittymiä, jotka samalla avautuvat koko ajan energia-aaltoina, joilla on myös hiukkasluonne.
Eli elektronit eivät pysyttele atomien ytimien ympärillä, vaan ne jatkavat matkaansa taipuen joko kokonaan vieressä olevien atomien ytimiin tai vain osittain.
Jos avautuvat elektronienergia-aallot taipuvat kokonaan vieressä olevien atomien ytimiin, on kyseessä kiinteä aine.
Ja jos vain osittain, on kysessä joko neste tai kaasu.
Nesteissä ja kaasuissa eri atomeihin/molekyyleihin kohdistuu erilainen paine ja näin ne muljahtelevat toistensa välissä.
Tässä teille Einsteinin mielestä ihmisjärjen suurin saavutus eli selitys sille miten maailmankaikkeus oikeasti toimii.
Olemme kaikki yhtä ja samaa energiaa eli luojaa eli älykästä suunnittelijaa.
Olimme kaikki mukana "luojana" luomassa näkyvää maailmankaikkeutta ja tarkoitus oli, ettemme muista sitä.
Tehtävämme oli löytää itse itsemme ja nyt olemme sen tehneet ainakin täällä Kuopiossa.
Sen minkä teemme toisillemme, teemme itsellemme.
Savor
:);):)
Vastaukset 26
Vanhimmat
Toisten ajatusten esittäminen omina ja niiden copypasteaminen jostain on melko turhaa hommaa ja lisää vain paskan määrää täällä. Joten voisitko lopettaa, kiitos.
Jos haluat asiasta keskustella niin linkkaa sivulle jolta tuon kopioit, esitä jotain omiakin ajatuksiasi ja katso -> keskustelua seuraa (jos on seuratakseen).
on ja oli vanha jukteri alias joulupukki nykyinen savor, piimänjuoja savonmaalta ja italian tuleva julkkis..
Atomien ytimissä olevat erilliset hiukkaset ovat energian runsauden sarvia.
Niiden keskellä on energiaa "äärettömän" paljon "äärettömän" tiheään käpertyneenä.
Ja tuo erittäin tiheään käpertynyt energia avautuu koko ajan vähemmän tiheäksi energiaksi, niin että ollessaan kaksi kertaa kauempana ytimestä, energian tiheys pienenee neljä kertaa pienemmäksi.
Vaan meillehän noiden hiukkasten/energiakeskittymien ja sitä myötä atomien olotila pysyy suhteellisesti koko ajan samana, koska koostumme myös itse niistä ja näin myös me laajenemme koko ajan samassa suhteessa, mitä mittalaitteet ja laajenevasta auringosta poispäin työntyvät planeetat.
Hurjasti laajeneva aurinko siis työntää koko ajan hurhasti laajenevia planeettoja poispäin itsestään kaarevalla radalla, auringosta avautuvilla energia-aalloilla, joiden tiheys kasvaa koko ajan.
Meille noiden aaltojen aallonpituus ja energia toki pysyy koko ajan samana, koska työnnymme samassa suhteessa koko ajan poispäin auringosta kaarevalla radalla. Vaan siinäpä selittyy valon yleinen punasiirtymäkin ilman ylimääräisiä tilaulottuvuuksia.
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=4034
Protoplasmamyökiinit selittävät expotentiaalisen imufotoniavaruuden olemassaolon. Meidän on tutkittava nanopakoputkiluokan kerrostumia aika-aivovääristymässä, jos todellinen kaatokvanttipurske halutaan selvittää. Tietoisuusvaahto ajan kolmannessa potenssissa pysäyttää magnetismieetterin supistumisen yhä hitaammaksi.
Pimeä energia, joka kiihdyttää universumin laajenemista, löi tutkijat ällikällä vuosituhannen vaihteessa. Sen selitykseksi on ehdotettu mitä eksoottisimpia ilmiöitä. Nyt italialaiset väittävät tuttujen neutriinojen ratkaisevan pimeän energian salaisuuden.
Neutriinot ovat lähes massattomia ja hyvin heikosti muun aineen kanssa vuorovaikuttavia hiukkasia, joita syntyi röykkiöittäin heti universumin alussa. Niitä on kolmenlaisia, ja ne näyttävät voivan muuttua toisikseen. Antonio Capolupo, Giuseppe Vitiello ja Salvatore Capozziello laskivat, että tämä muuttumisleikki kasvattaisi avaruuden tyhjiön energiaa niin, että universumin laajeneminen kiihtyy havaitulla tavalla.
Muut fyysikot varoittavat kuitenkin New Scientistissa, että tietomme sekä pimeästä energiasta että neutriinojen muuttumisesta toisikseen ovat hyvin vähäisiä.
Kun italialaiset ovat laskeneet mallistaan, miten pimeän energian määrä muuttuu ajan myötä, mallia voidaan koetella supernoviin perustuvilla etäisyyshavainnoilla. Niistä selviää, millaista tahtia universumi on milloinkin laajentunut. Mallia voidaan niin ikään testata tutkimalla hiukkaskiihdyttimissä neutriinojen muuttumista toisikseen.
tiede.fi
Ensinnäkin näkyvän maailmankaikkeuden laajenemisen tulkitseminen perustuu virheelliseen ajatukseen, jossa historia toistaa itseään.
Maakeskisesti ajatelleet luulivat meidän pysyvän paikoilaan virheellisesti ja alkuräjähdysteorian kannattajat luulevat näkyvän maailmankaikkeuden laajenevan virheellisesti paikoillaan.
Oikeasti kaikki näkyvän maailmankaikkeuden energia liikkuu huimaa vauhtia kenties miljardeja kertoja meidän valonnopeutta nopeammin, poispäin yhdestä pisteestä.
Näin vanhin meidän havaitsema valokin on liikkunut poispäin tuosta yhdestä pisteestä kaiken aineen mukana, samalla kun on liikkunut meitä kohti.
Näkyvä maailmankaikkeus hankautui noin kuuden miljardin vuoden ikäisenä niin tiheisiin energia-aaltoihin, että ne saivat silloisista tähdistä vapautumaan erittäin paljon energiaa yks kaks ja tämä selittää kvasaarit ja valon yleisestä punasiirtymästä tulkitun kiihtyvän laajenemisen.
Savor
:);):)
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=4034
"Onko näkyvän maailmankaikkeuden supergalaksijoukot jättimäisen atomin elektroneja?"
Haluat selvästi nähdä asian näin. Pahoillani olen: Eivät ole. Atomit ovat atomeja, supergalaksijoukot ovat supergalaksijoukkoja jotka koostuvat atomeista.
Palaa paljon takaisinpäin. Ajatuksesi laukkaa ja vedät johtopäätöksiä liian nopeasti väärillä nimillä.
Se mitä ajat takaa on että ovatko atomin rakenteet ja supergalaksijoukot sellaisia kuin ovat samasta syystä?
Vastaus on: Kyllä ovat. Ne ovat osa tiettyä järjestystä.
Missä tuo järjestys itseasiassa sijaitsee?
Vastaus: Maailmankaikkeutemme mustan aukon tietyn energiatason tapahtumahorisontissa.
Miksi emme sinkoudu mustaanaukkoon?
Vastaus: Koska tapahtumahorisontti on valtava koska myös maailmankaikeuden musta aukko on valtava, siis täysin järjetön. Kaikki tunnetut mustat aukot ja supermassiiviset sellaiset ovat vain haamuja tästä missä me elämme. Asiat joiden päällä seisomme - tai josta vaikka roikumme - ovat tuon mustan aukon pintaa. Se pitää meidät kasassa, luo energiallaan ne seinät jotka pitävät meidät kasassa ja muutoksen kurissa siten etteivät rakenteemme katoa kuin tuhka tuuleen kvantin verran yläpuolellamme odottavan tapahtumahorisontin laidan tuolla puolella.
Miksi emme huomaa tätä?
Vastaus: Koska havaintovälineemme ovat samalla energiatasolla kanssamme. Illuusio on täydellinen.
Jokainen atomi, jokainen galaksi, jokainen tähti, jokainen kuu, jokainen partikkeli on tuon mustan aukon toisinto jollain energiatasolla. Jokainen kappale muodostuu siitä rajapinnasta, jokainen asia "sujahtaa" vääjäämättä kohti sitä kohtaloa joka tuon mustan aukon äärettömissä poimuissa on. Yksi elektroni aivoissa kulkee tuonnepäin, se avaa mahdollisuuksia toisille siirtyä tuonnepäin... aiheuttaa aaltoja, heijasteita, ties mitä, palaset loksahtelevat paikoilleen ja pääsee taas eteenpäin.
Kaikki on toisintoa siitä, aina erilaisessa muodossa, aivan vierekkäin, aivan läsnä jatkuvasti - silti historiallista perspektiiviään toteuttaen.
Näin sen olen nähnyt ja kokenut olevan. Niin se myös on selittävää ja loogista.
Myös näkyvän maailmankaikkeuden mustat aukot ovat jo itsessään laajenevia energia-keskittymiä, joista avautuu energia-aaltoja.
Esim. tähden tapa kiertää mustaa aukkoa, niin että musta aukko näyttää riuhtovan tähdestä massaa jollakin vetovoimalla, on illuusio.
Tähti pakenee mustan aukon tapahtumahorisonttia kaarevalla radalla, joka työntyy poispäin laajenevan mustan aukon keskustasta.
Mustasta aukosta avautuvat energia-aallot ovat niin tiheitä/energisiä, että ne saavat tähden atomit laajenemaan normaalia nopeammin, jolloin mustan aukon puoleiset tähden atomit tönivät toinen toisiaan nopeammin/voimakkaammin poispäin tähden keskustasta, mitä toisen puolen tähden atomit ja näin tähhti työntyy poispäin mustasta aukosta.
Samalla atomien voimakkaan laajenemisen takia tähdestä nousee tornadomaisesti ainetta, mutta tämäkin aine liikkuu edelleen poispäin mustan aukon keskustasta, mutta kun mustan aukon tapahtumahorisontti työntyy nopeammin, niin silloin se tavoittaa tähdestä tornadomaisesti nousevan aineen.
Myös vesisade on illuusio maan painovoimasta, koska myös vesipisarat työntyvät poispäin maapallon keskipisteestä, mutta kun maan pinta työntyy nopeammin ja tönii ilmakehän molekyylejä, jotka eivät jaksa töniä edellään vesipisaroita, niin silloin maan pinta ottaa vesipisarat kiinni ja tömähtääkin vesipisaroihin, eikä päinvastoin.
Galaksien keskustojen jättimäisten mustien aukkojen lähelle havaitaan syntyneen uusia tähtiä, vaikka kyseisten mustien aukkojen vetovoiman olisi pitänyt estää uusien tähtien syntyminen.
Ajatukseni pystyy ennustamaan uudet tähdet jättimäisten mustien aukkojen lähelle.
Ensinnäkin koko näkyvä maailmankaikkeus hankautuu vastaan tuleviin tasaiseksi energiaksi avautuneisiin energia-aaltoihin säännöllisesti ja nykyisin noin 11 vuoden välein.
Nuo aallot taipuvat enimmäkseen galaksien keskustoihin, koska sieltä päin avautuvat tiheimmät energia-aallot, osittain tähtiin, vähän kaasuplaneettoihinkin ja näin auringonpilkkumaksimit ja kaasuplaneettojen pilkutkin selittyvät.
Galaksien keskustojen jättimäisistä mustista aukoista avautuu energia-aaltoja, jotka siis hankautuvat noihin tasaiseksi energiaksi avautuneisiin energia-aaltoihin, jotka taipuvat suurelta osin galaksien keskustoihin ja näin hankautumisen yhteydessä mustista aukoista avautuvista energia-aalloista syntyy erillisiä laajenevia energiakeskittymiä, jotka jatkavat matkaansa poispäin laajenevasta mustasta aukosta.
Kun tuollainen uusia erilisiä laajenevia energiakeskittymiä sisältävä energia-aalto jatkaa matkaansa eteenpäin, loittonevat energiakimput toisistaan sektorin laajentumisen takia ja ne avautuvat takaisin tasaiseksi energiaksi, mutta jos kyseinen energia-aalto hankautuu joltakin alueelta enemmän, ne alkavat taipua kyseisen alueen moilemmin puolin kohti samaa aluetta ja näin eteenpäin menevän liikkeen aikana syntyy samalle alueelle massakeskittymä, jonka keskelle syntyy paine ilman vetovoimaa,
koska laajenevat energiakeskittymät alkavat töniä toisiaan poispäin toisistaan ja poispäin uuden massakeskittymän keskipisteestä.
Syntyy uusia laajenevia tähtiä, jotka työntyvät poispäin laajenevan mustan aukon tapahtumahorisontista, kuitenkaan suhteellisesti juurikaan loittonematta ja näin tämäkin mysteeri selittyy kolmiulotteiseksi illuusioksi ajatukseni avaulla.
Savor
:);):)
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=4034
Ajatukseni mukaan raskaiden aineiden atomeista syntyy kiinteitä aineita ilman sidosvoimia, koska raskaiden aineiden ytimistä avautuu niin tiheitä energia-aaltoja, että ne saavat vierellä olevien atomien ytimistä avautuvat energia-aallot taipumaan kokonaisuudessaan vierellä olevien atomien ytimiin ja näin kyseiset atomit laajenevat vieri vieressä ns. "lukittuneina" toisiinsa, ilman nykyfysiikan kuvaamia sidosvoimia.
Ja kun atomin ydintä kohti tulevista muiden atomien energia-aalloista takertuu energiaa ulospäin avautuviin energia-aaltoihin aina sitä enemmän, mitä lähemmäksi atomin ydintä kyseiset aallot pääsevät, niin silloin jokainen ulospäin avautuva energia-aalto on energisempi/tiheämpi kuin edellä menevä energia-aalto ja omaa näin elektroniverhon tiheyden kauempana atomin ytimestä kuin edellä menevä energia-aalto.
Nesteissä ja kaasuissa molekyyleihin kohdistuu erilaisia paineita, koska molekyylit eivät pysty taivuttamaan vierellä olevien molekyylien atomien ytimistä avautuvia energia-aaltoja kokonaisuutena itseensä ja näin energia-aallot pääsevät liikkumaan pidempiä matkoja nesteiden ja kaasujen molekyylien välissä, jonka seurauksena kyseiset molekyylit muljahtelvat toistensa suhteen, koska niihin kohdistuu erilaisia paineita.
Vaan jos esim. veteen ei tule ulkoapäin juurikaan energia-aaltoja, niin silloin veden molekyylit ja niistä avautuvat energia-aallot alkavat taipua kokonaisuudessan vierellä olevien molekyylien atomeihin ja näin vesikin jämähtää kiinteäksi jääksi, josta ei juurikaan avaudu energia-aaltoja ulospäin.
Vaan silti jääkin jatkaa tasaista laajenemistaan samassa suhteessa kuin muutkin aineet.
Myös näkyvä maailmankaikkeus on pieni osa jättimäisen energiakeskittymän ( miljardeja kertoja enemmän energiaa kuin näkyvässä maailmankaikkeudessa) avautuvista energia-aalloista, niin että hankaudumme toisen jättimäisen energiakeskittymän avautuviin energia-aaltoihin säännöllisesti.
Myös meihin takertuu energiaa vastaantulevista energia-aalloista, samalla tavalla kuin atomien avautuviin energia-aaltoihin takertuu energiaa vierellä olevista atomeista avautuvista energia-aalloista.
Ajatellaanpa, että kyseiset jättimäiset energiakeskittymät ajautuivat noin 13.7 miljardia vuotta sitten lähelle toisiaan ja saivat toisistaan avautumaan paljon energiaa energia-aaltoina.
Kyseisillä avautuvilla energia-aalloilla kaksi jättimäistä energiakeskittymää alkoivat loitota toisistaan nopeammin mitä laajenevat.
Näin kohtaamme koko ajan tasaisemmaksi energiaksi avautuvia energia-aaltoja, koska toinen jättimäinen energiakeskittymä loittonee meistä nopeammin, mitä me liikumme sitä kohti.
Ajatelkaa
Lukekaa
ajatelkaa
iloitkaa
jakakaa ilonne ystävienne kanssa
tulkaa Kuopioon juhlimaan kaikkeuden ikuista liikettä ja ottakaa shamppanjaa mukaanne.
Savor
:);):)
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=4034
Kyllä on loogista ajattelua ja vieläpä Suomesta. Hyvä Suomi.
Ajatukseni pääsee yhteen yksinkertaiseen periaatteeseen eli yhteen voimaan.
Ajatukseni siis pystyy selittämään gravitaation ja sidosvoimien kuvailemat ilmiöt ilman kyseisiä voimia.
On olemassa vain yksi voima ja se on painevoima.
Ajatukseni mullistaa mailmankuvamme vähintään yhtä totaalisesti suhteellisesti mitä Kopernikuksen aurinkokeskinen malli aikoinaan teki.
Vaan oletteko te valmiita siihen?
Kopernikuksen aurinkokeskeiselle mallille naureskeltiin vuosikymmeniä.
Kauanko teiltä menee oivaltaa totuus?
Ei siitä yhdestä pistemmäisestä energiakeskitymästä, jossa kaikki näkyvän maaimankaikkeudenkin energia oli alkuplasmamaisessa muodossa, syntynyt erilaisia voimia omaavia hiukkasia, jotka pysyvät koko ajan saman kokoisina hiukkasina.
Ei, vaan atomien ytimissä on edelleen sitä alkuplasmaa erillisissä kolmiulotteisesti laajenevissa energiakeskittymissä.
Miten alkuplasmasta olisikaan syntynyt joitakin ihme voimia omaavia hiukkasia, joiden koko pysyisi koko ajan samana?
Ja miten muka näkyvä maailmankaikkeus laajenisi niin, että pysyy paikoillaan?
Ei ei, eihän maapallokaan pysy paikoillaan.
LIIKE selitti tiettyjen planeettojen tekemät silmukat illuusioiksi.
Ja LIIKE selittää myös näkyvän maailmankaikkeuden toimintatavan.
Ei gravitaation toimintatapaa voi selvittää koskaan, koska kyseistä voimaa ei ole olemassa.
On vain PAINEVOIMA.
Savor
:);):)
Viestejäni poistetaan.
Joku tai jotkin tahot eivät ole valmiita vielä totuuteen.
Vaan onhan tämä melko kova isku nykyiselle tiedeyhteisölle, joka tukeutuu niinkin voimakkaasti esim. Newtonin kehittämään ajatukseen kappaleiden kyvystä vetää toisiaan puoleensa.
Savor
:);):)
Hyvä Suomi ja vapaa sana
Kaikkea paskaa saa kyllä kirjoittaa, mutta kun yrität oikeasti kirjoittaa asiaa fysiikasta fysiikka-aiheisiin, niin johan lähtee viestit muihin "ulottuvuuksiin".
Savor
:);):)
Ei tila laajene tai kaareudu.
Esim. aurinko ei kaareuta avaruutta ikäänkuin montulle, niin että aurinko olisi oman monttunsa pohja.
Ei, aurinko on vuoren huippu, joka madaltuu koko ajan hurjasti eli laajenee kolmiulotteisesti.
Galaksit ovat vuoristoja ja tähdet vuorten huippuja, niin että lopulta kaikki tähdet ovat madaltuneet yhdeksi ja samaksi saman tiheyden omaavaksi energiaksi eli luojaksi eli älykkääksi suunnitelijaksi
ja silloin olemme taas yhtä.
Savor
:);):)
_mutta kun yrität oikeasti kirjoittaa asiaa fysiikasta fysiikka-aiheisiin_
Kunpa kirjoittaisitkin asiaa etkä tuollaista hymiöidentäyteistä sontaa. Hyvä vain että poistavat viestejäsi.
Vaan oletteko varmoja, että pistemmäisestä energiakeskittymästä, jossa kaikki näkyvän maailmankaikkeuden energiakin oli yhtä ja samaa alkuplasmaa, syntyi erillisiä hiukkasia, jotka omaavat erilaisia voimia ja vieläpä niin että kyseiset hiukkaset pysyvät koko ajan saman kokoisina?
Vai onko sitä yhtä ja samaa alkuplasmaa edelleen atomien ytimissä erillisissä edelleen kolmiulotteisesti laajenevissa energiakeskittymissä, joista avautuu energia-aaltoja, joilla on myös hiukkasluonne.
Niin, että noihin energia-aaltoihin syntyy vastaan tuleviin energia-aaltoihin hankautumisen yhdeydessä erillisiä laajenevia hiukkasia/energiakeskittymiä, jotka laajentuessaan avautuvat omilla energia-aalloillaan.
On huomattavasti loogisempaa ajatella, ettei alkuplasman sisään ilmesty tilaa simsalapim.
On huomattavasti loogisempaa ajtella, että alkuplasmakeskittymä alkoi avautua kolmiulotteisesti jo olevaan tilaan ja että samanlaisia keskittymiä oli ja on olemassa enemmänkin.
On huomattavasti parempi yrittää selittää vain näkyvää maaimankaikeutta, niin ettei suuruudenhulluudessaan yritä selittää koko maailmankaikkeutta joillakin yimääräisillä tilaulottuvuuksilla, joita ihminen ei voi ymmärtää, mutta pitäisi vain USKOA,
koska isot pojat sanoo niin ja vieläpä niin, että kaikki ilmestyi tyhjästä simsalapim.
Alkuräjähdysuskovaiset uskovat sokeasti ylimääräisiin tilaulottuvuuksiin ja jos joku yrittää palata kolmen tilaulottuvuuden maailmankaikkeuteen, niin johan harhaoppiseksi julistetaan, niinkuin kunnon uskovaisilla on tapana.
USKOO ken tahtoo.
Itse OLETAN vahvasti olevani oikeassa, mutta tiedän voivani olla vähän väärässäkin.
Savor
:);):)
> USKOO ken tahtoo.
Juuri näin. Voit arvata ketä huvittaa edes lukea läpi viesti joka on satoja rivejä pitkä, sisältää tyhjiä välejä siellä ja täällä ja on muutenkin pelkkää tajunnanvirtaa.
Vaikka joku siis saisikin kahlattua tuon paskan lävitse, ei todisteista ole taaskaan hajuakaan. Ainoaksi vaihtoehdoksi järjensä valon hukanneille jääkin usko, taas kerran.
Jos olet niin mahottoman järkevä, niin kerroppa miten se gravitaatio oikein toimii, jon nimittäin jostain kumman syystä kyseinen voima todellakin olisi olemassa.
Taitaapi pikkuisen pelottaa tämä uusi ajatus.
Vaan niinhän se peloitti maakeskisestikkin ajatelleita, uusi aurinkokeskinen malli nimittäin.
Nekun on niin tuttuja ja turvallisia, nuo pinttyneet ajatukset siitä, että tila vain laajenee jossakin kaukana meistä, supergalaksijoukkojen välissä.
Vaan kun pioneerluotaimien selittämätön kiihtyvyyskin tukee ajatustani ja vieläpä matemaattisesti.
Sekun on noiden pioneerluotaimien selittämätön kiihtyvyys täsmälleen sama kuin sen tilan laajeneminen, mutta juuri päinvastoin.
Savor
:);):)
En minä tiedä miten gravitaatio toimii. Enkä usko että sinäkään sen olemassaoloa epäilet. Vai oletko niin varma vakaumuksestasi että hyppäät mieluusti katolta, josko se gravitaatio ei vaikka toimisikaan?
Niinpä, en uskonutkaan. Puheesi ovat niin täynnä paskaa että taidat kohta hukkua siihen. Mutta hauska pikku trolli olet silti
Niin, pioneeruotaimillahan havaitaan selittämätön kiihtyvyys kohti aurinkoa.
Jos kyseinen selittämätön kiihtyvyys olisi täsmälleen saman verran poispäin auringosta, niin se antaisi ymmärtää, että tilaa syntyy aurinkokunnan sisälläkin, eikä vain jossakin kaukana supergalaksijoukkojen välisellä alueella.
Vaan kun tilaa eli synny lisää, eikä sitä häviä simsalapim minnekkään.
Itseasiassa tuo pioneerluotaimien selittämätön kiihtyvyys kohti aurinkoa tukee ajatustani, koska mitä kauemmaksi auringosta luotaimet pääsevät, sitä vähemmän auringosta avautuvat energia-aallot työntävät luotaimia poispäin auringosta.
Lisäksi kaasuplaneettojen työntyminen kauempana auringosta selittyy, koska niitä on helpompi työntää poispäin laajenevasta auringosta, kuin kiviplaneettoja.
Eli planeetat hakeutuvat tietylle etäisyydelle auringosta ja työntyvät sitten poispäin auringosta kaarevalla radalla, samalla laajentuen suhteellisesti saman verran, jolloin ne eivät loittone suhteellisesti laajenevasta auringosta.
Savor
:);):)
Et siis sitten ole edes lukenut ajatustani siitä miten gravitaation kuvailemat ilmiöt selittyvät ilman kyseistä voimaa.
Tai sitten trolli ja vedättäjä oletkin sinä.
No, kerrotaanpa nyt kuitenkin miksi en hyppää talon katon reunalta eteenpäin.
Kun siis seison talon katolla, talo laajenee, samalla kun se työntyy poispäin laajenevan maapallon keskipisteestä.
Laajenen samalla itse ja jos hyppään talon katolta eteenpäin, niin laajenevat ilmakehän molekyylit eivät jaksa töniä minua edellään poispäin maapallon keskipisteestä samalla vauhdilla kuin työntyvät itse poispäin maapallon keskipisteestä.
Ja näin maan pinta, joka myös työntyy koko ajan poispäin maapallon keskipisteestä tönii laajenevia ilmakehän molekyylejä, jotka alkavat työntyä minun ohitseni, koska ilmakehän molekyyleistä avautuu sen verran vähän tiheitä energia-aaltoja, etteivät nuo aallot pääse minun atomien ytimiin niin tehokkaasti, etä sieltä avautuisi energiaa kohti maan pintaa niin paljon, ettei vauhtini poispäin maapallon keskipisteestä alkaisi hidastua,
jolloin maan pinta alkaisi saavuttaa minua, kunnes tömähtäisi muinuun ikävän nopealla vauhdilla.
Savor
:);):)
Magnetismi on hyvä esmerkki siitä, miten mlekyylitkin syntyvät.
Tietyt atomit eivät töni toisiaan poispäin toisistaan nopeammin mitä laajenevat ja näistä atomeista syntyy molekyylejä.
Magneetti ei töni poispäin itsestään esim. rautaesineitä ja näin kyseiset myös laajenevien esineiden ulkopinnat tömähtävät yhteen, jolloin syntyy illuusio siitä, etä magneetti vetäisi jollakin voimalla rautaesinettä puoleensa.
Vinhasti akselinsa ympäri pyörivä laajeneva energiakeskittymä luo itselleen ns. magneettikentän.
Nopeasti akselinsa ympäri pyörivästä laajenevasta hiukkasestakin avautuu energia-aatoja, mutta kun hiukkanen/energiakeskittymä pyörii nopeasti akselinsa ympäri, pyörivät avautuvat energia-aallotkin keskittymän ympärillä.
aalloista syntyy erillisiä laajenevia energiakimppuja, joista avautuukin energiaa aaltoina takaisin kohti keskittymää ja suoraan poispäin keskittymästä.
Kun ulommala radalla kiertävät laajenevat energiakimput hankautuvat sisemmällä radalla kiertävien energiakimppujen avautuviin energia-aatoihin, niin silloin ne taipuvat koko ajan energiakeskittymän ympäri ja näin ne loittonevat hitaammin akselinsa ympäri vinhasti pyörivästä laajenevasta energiakeskittymästä.
Näin siis syntyy magneettikenttä.
Sähkömagnetismissa syntyy paljon nopeasti akselinsa ympäri pyöriviä atomien ytimiä, koska niiden ohi virtaa paljon energiaa.
Loogisen yksinkertaisen kaunista.
Savor
:);):)
Samoin selittyvät ns. mustien aukkojen kertymäkiekot.
Savor
:);):)
raamattu ja koraani, nuo tyhmät satukirjat joiden vuoksi miljoonat ihmiset pilaavat elämänsä (ja vielä lisäksi toistenkin ihmisten elämät)!
Salamoita ja tornadoitakin tutkitaan todella paljon ja tiedetään millaisissa olosuhteissa ne syntyvät, mutta kokonaisuus niidenkin osalta on auki/mysteeri.
Vaan eipä ole Savolaisen loogisen yksinkertaisen kauniille painevoimalaille mysteeri enää.
Kun ilmakehän molekyylitkin siis työntyvät poispäin maapallon keskipisteestä laajentuen koko ajan, niin tuo laajeneminen ei tietystikkään pysy tasapainossa koko ajan, vaan välillä syntyy ilmavirtauksia ja sitä kautta hankausta.
Ja kun energia hankautuu, se ei pääse avautumaan tasaisesti, vaan rullautuu/käpertyy erillisiksi energiakimpuiksi.
Tietyssä vaiheessa tuo epätasapaino purkautuu salaman muodossa.
Salamoiden tiedetään liittyvän tornadoihin.
Ja kun salama hankautuu ilmakehän molekyylien atomeihin, niin nepä eivät vähään aikaan laajene normaalilla vauhdilla ja saattavat jopa käpertyä tiheämpään ja kun ympärillä olevat laajenevat molekyylit tönivät salamalle altistuneet atomit/molekyylit suppiloksi,
niin että hankauksen jälkeen suppilossa olevat atomit alkavat laajentua voimakkaasti, tönien toinen toisiaan kohti vähemmän tiheää aluetta eli ylöspäin,
niin eipä pylväsmäinen suppilo pysy pylväänä, vaan se kiertyy tornadoksi ja alkaa temmata mukaansa ilmakehän muita molekyylejä ylöspäin,
jonka seurauksena ilmamassat alkavat liikkua kohti tornadoa.
Repikääpä tästä ensialkuun ja yrittäkää pistää paremmaksi.
Savor
:);):)
Ajatukseni selittää myös jääkauden loogisen yksinkertaisen kauniisti.
Kun näkyvä maailmankaikkeus hankautuu säännöllisin noin 11 vuoden välein vastaan tuleviin tasaiseksi energiaksi avautuneisiin energia-aaltoihin, niin väillä nuo vastaan tulevat energia-aallot saattavat olla normaalia tiheämpiä,
jonka seurauksena auringosta avautuu normaalia tiheämpiä energia-aaltoja, jotka saavat maapallon veden höyrystymään voimakkasti ja samalla kun maapallosta vapautuu paljon energiaa kohti aurinkoa, maapallo työntyy normaalia voimakkaammin poispäin auringosta.
Ja näin maapallolla sataa paljon vettä, samalla kun ilmasto kylmenee yks kaks nopeasti, koska auringosta avautui energiaa yks kaks paljon, jonka jälkeen energia-aaltojen tiheys/energisyys pienenee nopeasti.
Lukekaa
ajatelkaa
lukekaa
ajatelkaa
ymmärtäkää
juhlikaa
jakakaa ilonne ystävienne kanssa
tulkee Kuopioon juhlimaan kaikkeuden ikuista liikettä.
Savor
:);):)
Voi yrittää pistää paremmaksi, mutta siihen ei pysty kukaan, koska maailmankaikkeus toimii yhden yksinkertaisen periaatteen mukaisesti ja ajatukseni tuo esiin tuon yhden voiman eli painevoiman, joka selittää maailmankaikkeuden toimintavavan.
Savolaisen loogisen yksinkertaisen kauniisti.
Savor
:);):)
Otsoniaukot ovat vastaavia ilmiöitä kuin auringon pilkut.
Noin 11 vuoden välein näkyvä maaimankaikkeus hankautuu tasaisesti vähän tiheisiin energia-aaltoihin, jolloin auringon toinen puoli alkaa laajentua normaalia nopeammin.
Ja kun tuo toinen puoli jatkaa laajenemistaan myös toiselle puolelle, niin se alue, joka täyttyy toisella puolella viimeisenä, omaa auringon pillkkumaisen viileää ainetta.
Ja kun pilkkuja havaitaan useita, niin se tarkoittaa, että hankaudumme useampiin eri aaltoihin samoihin aikoihin.
Myös ilmakehän molekyylit laajenevat vaihtelevalla vauhdilla ja näin otsoniaukkojen koko vaihtelee.
Savor
:);):)
http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=4034