Ei toimi Suomessa. Vai onko jollakin parempaa näyttöä?
Aluepuolustus kehitettiin 40 vuotta sitten, kun pelättiin neuvostopanssareiden vyöryvän idästä.
Sen perusidea oli, että kriisin aikana joukot pystytään perustamaan, siis aseistamaan, ja johtamaan alueellisesti. Vihollinen lyödään puolustajalle parhaassa maastossa käyttäen valtakunnan alueen syvyyttä ja maastoa hyödyksi. Asemasota ei nykyisen aseteknologian aikana ole mahdollista, vaan taisteluita joudutaan käymään kaikissa mahdollisissa olosuhteissa ja paikoissa.
Vaikka perusidea on vanha, puolustusta on kehitetty jatkuvasti vastaamaan moderneihin turvallisuusuhkiin. Viime vuosien sodat maailmalla ovat kuitenkin osoittaneet, ettei mitään maata valloiteta erikoisjoukoilla ja ilmaiskuilla. Jalkaväki tulee vieläkin perässä.
2010-luvun puolustus
Kun kansainvälinen turvallisuusyhteistyö vaatii yhä enemmän panosta Suomelta ja on jatkuvasti näkyvästi esillä, puolustusvoimien tärkein tehtävä on edelleen Suomen kansan ja alueen puolustaminen. Vaikka vielä lähdetään siitä, että koko valtakunnan aluetta puolustetaan, on tulevaisuudessa painopiste elintärkeiden kohteiden ja toimintojen suojaamisessa. Linjaukset on kirjattu hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon.
Sodanajan joukot on jaettu alueellisiin ja operatiivisiin joukkoihin. Operatiiviset joukot ovat nopeasti liikuteltavia ja tulivoimaisia. Ne ovat puolustuksen nyrkki ja niillä voidaan luoda puolustuksen painopiste koko valtakunnan alueella.
Tämä tarkoittaa, että operatiiviset joukot tuhoavat vihollisen alueellisten joukkojen keskittyessä torjumiseen.
Joukkojen tulivoimaa kehitetään jatkuvasti. Saksasta on hankittu Leopard-panssarivaunuja ja Hornet-hävittäjien kykyä tukea maavoimien operaatioita kehitetään.
Suomen uhkakuvat ovat muuttuneet kylmän sodan aikaisesta laajamittaisesta hyökkäyksestä rajoitetumpaan strategiseen iskuun, minkä torjumiseen operatiiviset joukot on suunniteltu.
250 000 miehen alueelliset joukot ovat edelleen puolustuksen pohja. Niiden tehtäväksi jää elintärkeiden kohteiden suojaaminen ja tärkeiden alueiden pitäminen hallussa. Eli ne valvovat ja puolustavat keskeistä infrastruktuuria: asutuskeskuksia, tehtaita, voimalaitoksia ja sotilaskohteita. Joukkojen pelotevaikutus perustuu tehokkaisiin mutta esimerkiksi taisteluhävittäjiin verrattuina halpoihin aseisiin esimerkiksi miinoihin, ilma- ja panssarintorjuntaohjuksiin. Joukkojen ylläpitäminen vie vain pienen osan puolustushallinnon resursseista, joten puolustuksen perustana ne ovat kustannustehokas ratkaisu.
Yleinen asevelvollisuus välttämätön
Kertausharjoituksissa panostetaan nimenomaan operatiivisiin joukkoihin. Vuonna 1998 kotiutunut reservin korpraali Tatu Maaniitty oli joulukuussa kertaamassa panssarintorjuntaohjuksen ampujan tehtävää. Korpraalille on selvää oman sijoituksen strateginen tärkeys.
- Panssarintorjuntaohjuskomppaniamme on prikaatin alainen, eikä pataljoonan, Maaniitty tietää.
Harjoituksessa oli hauskaa ja hyvä henki, mistään keskustelukerhosta ei kuitenkaan ollut kyse.
- Rankin taisteluharjoitus, missä olen ollut, Maaniitty kertoo.
Jotain kertoo, että kahdeksan kuukautta palvellut joukko koulutettiin toimimaan helikoptereiden kanssa.
Sotilaallisen voimankäytön torjunta edellyttää aina osittaista tai täydellistä liikekannallepanoa, todetaan selonteossa. Aluepuolustusjärjestelmä perustuukin hyvin pitkälti yleiseen asevelvollisuuteen. Koska Suomi on päättänyt hoitaa oman puolustuksensa itse, ei palkka-armeija tule kysymykseen, jos halutaan säilyttää uskottava puolustus.
Tulevaisuudessakin Suomessa tullaan ylläpitämään 350 000 sotilaan reserviä. Tämä tarkoittaa, että koko ikäluokka pitää kutsua palvelukseen. Näin varmistetaan, että reservi on riittävän nuorta ja ammattitaitoista.
Perusta säilynyt pitkään
Suomen kohtalosta taisteltiin kesällä vuonna 1944 Karjalan Kannaksella. Neuvostoliiton suurhyökkäys oli alkanut. Suomen rintamalinjat murtuivat nopeassa tahdissa, kun vihollisen tulivoima oli musertava. Osa joukoista joutui pakokauhuun.
Suurhyökkäyksestä selvittiin mutta puolustus kaipasi uusia innovaatioita; pelättiin, että rintamalinjaa ei ehkä ensi kerralla pystytä pitämään.
Operatiiviselle osastolla hahmoteltiinkin paikallispuolustusta ja sissisotaa vastauksena 60-luvun materiaalipulaan. Ensimmäisiä kehittäjiä oli kenraaliluutnantti Ermei Kanninen osaston suunnittelutehtävistä vastaavana majurina.
Maailmalla huonostikin varustetut ja johdetut sissit olivat pärjänneet suurvaltoja vastaan.
Vielä talvi- ja jatkosodan aikaan puolustus perustui puolustusasemajärjestelmään. Linnoitettiin asemat ja odotettiin, että vihollinen hyökkää. Puolustus joko piti tai ei. Motorisoiduilla hyökkäyskiiloilla, joita olisi tuettu ilmaiskuilla ja maahanlaskulla rintamalinjojen taakse, vihollinen olisi kuitenkin halutessaan pystynyt murtamaan aseman kuin aseman.
Oli mahdollista, että liikenneyhteydet olisivat katkenneet kokonaan eri valtakunnan osien välillä.
Pienen maan ratkaisu
Aluepuolustusjärjestelmä oli nimenomaan pienen maan puolustuksellinen ratkaisu. Järjestelmä mahdollisti taisteluiden käymisen syvällä oman alueen sisällä. Tällöin se sitoi ja kulutti hyökkääjän joukkoja, mikä olennaisesti tasoitti voimasuhteita hyökkääjän suurtakin ylivoimaa vastaan.
Järjestelmään siirryttäessä tuli muuttaa Pääesikuntalähtöistä johtamisjärjestelmää, jossa sotaa johdettiin käytännössä yhdestä paikasta.
Käytännössä uusi johtamisjärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1966 aluejakona perustamalla seitsemän uutta sotilaslääniä, jotka vastasivat oman alueensa puolustuksesta. Sodan syttyessä ne olisivat pystyneet aseistamaan alueen miehet ja aloittamaan taistelun itsenäisesti. Pääesikunnan reservissä olevilla miehillä olisi voitu tukea uhanalaisimpaa aluetta
Joukkoja ja komentajia piti hajauttaa myös ydiniskun mahdollisuuden takia, ettei puolustusta olisi pystytty lamaannuttamaan yhdellä ohjuksella. Kylmän sodan takia varauduttiin myös vallankaappauksen uhkaa varten. Molemmissa tapauksissa taistelua olisi pystytty jatkamaan, vaikka yhteys ylimpään johtoon olisi katkennut.
Uusi aluejako sovitettiinkin yhteen siviiliyhteiskunnan kanssa, koska alueiden piti pystyä itsenäiseen toimintaan myös muilla elämän alueilla.
Määriteltiin elintärkeät kohteet, joihin hyökkäystä ei olisi päästetty ja suotuisat alueet, joilla vihollinen olisi tuhottu. Varuskuntien sijoittamisessa otettiin huomioon, että jokaisella alueella oli riittävästi joukkoja ja materiaalia puolustuksen itsenäiseen järjestämiseen.
Uusi puolustusjärjestelmä piti saada hyväksyttyä myös poliittisesti.
- Presidentti Urho Kekkonen näyttääkin hyväksyneen Neuvostoliiton-vastaisen suunnitelman ja järjestelmän olemassaolon, kunhan ne vain pidettiin poissa julkisuudesta, prikaatikenraali Pertti Salminen kirjoittaa väitöskirjassaan.
Ulospäin aluepuolustus markkinoitiin kaikista ilmansuunnista tulevaa uhkaa vastaan. Näin se saatiin sovitettua YYA-sopimuksen ja puolueettomuuspolitiikan raameihin.
Lisää aiheesta:
Turvallisuus- ja
puolustuspoliittinen
selonteko:
> www.defmin.fi
Puolustusvoimat:
> www.mil.fi
Aluepuolustus kehitettiin 40 vuotta sitten, kun pelättiin neuvostopanssareiden vyöryvän idästä.
Sen perusidea oli, että kriisin aikana joukot pystytään perustamaan, siis aseistamaan, ja johtamaan alueellisesti. Vihollinen lyödään puolustajalle parhaassa maastossa käyttäen valtakunnan alueen syvyyttä ja maastoa hyödyksi. Asemasota ei nykyisen aseteknologian aikana ole mahdollista, vaan taisteluita joudutaan käymään kaikissa mahdollisissa olosuhteissa ja paikoissa.
Vaikka perusidea on vanha, puolustusta on kehitetty jatkuvasti vastaamaan moderneihin turvallisuusuhkiin. Viime vuosien sodat maailmalla ovat kuitenkin osoittaneet, ettei mitään maata valloiteta erikoisjoukoilla ja ilmaiskuilla. Jalkaväki tulee vieläkin perässä.
2010-luvun puolustus
Kun kansainvälinen turvallisuusyhteistyö vaatii yhä enemmän panosta Suomelta ja on jatkuvasti näkyvästi esillä, puolustusvoimien tärkein tehtävä on edelleen Suomen kansan ja alueen puolustaminen. Vaikka vielä lähdetään siitä, että koko valtakunnan aluetta puolustetaan, on tulevaisuudessa painopiste elintärkeiden kohteiden ja toimintojen suojaamisessa. Linjaukset on kirjattu hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon.
Sodanajan joukot on jaettu alueellisiin ja operatiivisiin joukkoihin. Operatiiviset joukot ovat nopeasti liikuteltavia ja tulivoimaisia. Ne ovat puolustuksen nyrkki ja niillä voidaan luoda puolustuksen painopiste koko valtakunnan alueella.
Tämä tarkoittaa, että operatiiviset joukot tuhoavat vihollisen alueellisten joukkojen keskittyessä torjumiseen.
Joukkojen tulivoimaa kehitetään jatkuvasti. Saksasta on hankittu Leopard-panssarivaunuja ja Hornet-hävittäjien kykyä tukea maavoimien operaatioita kehitetään.
Suomen uhkakuvat ovat muuttuneet kylmän sodan aikaisesta laajamittaisesta hyökkäyksestä rajoitetumpaan strategiseen iskuun, minkä torjumiseen operatiiviset joukot on suunniteltu.
250 000 miehen alueelliset joukot ovat edelleen puolustuksen pohja. Niiden tehtäväksi jää elintärkeiden kohteiden suojaaminen ja tärkeiden alueiden pitäminen hallussa. Eli ne valvovat ja puolustavat keskeistä infrastruktuuria: asutuskeskuksia, tehtaita, voimalaitoksia ja sotilaskohteita. Joukkojen pelotevaikutus perustuu tehokkaisiin mutta esimerkiksi taisteluhävittäjiin verrattuina halpoihin aseisiin esimerkiksi miinoihin, ilma- ja panssarintorjuntaohjuksiin. Joukkojen ylläpitäminen vie vain pienen osan puolustushallinnon resursseista, joten puolustuksen perustana ne ovat kustannustehokas ratkaisu.
Yleinen asevelvollisuus välttämätön
Kertausharjoituksissa panostetaan nimenomaan operatiivisiin joukkoihin. Vuonna 1998 kotiutunut reservin korpraali Tatu Maaniitty oli joulukuussa kertaamassa panssarintorjuntaohjuksen ampujan tehtävää. Korpraalille on selvää oman sijoituksen strateginen tärkeys.
- Panssarintorjuntaohjuskomppaniamme on prikaatin alainen, eikä pataljoonan, Maaniitty tietää.
Harjoituksessa oli hauskaa ja hyvä henki, mistään keskustelukerhosta ei kuitenkaan ollut kyse.
- Rankin taisteluharjoitus, missä olen ollut, Maaniitty kertoo.
Jotain kertoo, että kahdeksan kuukautta palvellut joukko koulutettiin toimimaan helikoptereiden kanssa.
Sotilaallisen voimankäytön torjunta edellyttää aina osittaista tai täydellistä liikekannallepanoa, todetaan selonteossa. Aluepuolustusjärjestelmä perustuukin hyvin pitkälti yleiseen asevelvollisuuteen. Koska Suomi on päättänyt hoitaa oman puolustuksensa itse, ei palkka-armeija tule kysymykseen, jos halutaan säilyttää uskottava puolustus.
Tulevaisuudessakin Suomessa tullaan ylläpitämään 350 000 sotilaan reserviä. Tämä tarkoittaa, että koko ikäluokka pitää kutsua palvelukseen. Näin varmistetaan, että reservi on riittävän nuorta ja ammattitaitoista.
Perusta säilynyt pitkään
Suomen kohtalosta taisteltiin kesällä vuonna 1944 Karjalan Kannaksella. Neuvostoliiton suurhyökkäys oli alkanut. Suomen rintamalinjat murtuivat nopeassa tahdissa, kun vihollisen tulivoima oli musertava. Osa joukoista joutui pakokauhuun.
Suurhyökkäyksestä selvittiin mutta puolustus kaipasi uusia innovaatioita; pelättiin, että rintamalinjaa ei ehkä ensi kerralla pystytä pitämään.
Operatiiviselle osastolla hahmoteltiinkin paikallispuolustusta ja sissisotaa vastauksena 60-luvun materiaalipulaan. Ensimmäisiä kehittäjiä oli kenraaliluutnantti Ermei Kanninen osaston suunnittelutehtävistä vastaavana majurina.
Maailmalla huonostikin varustetut ja johdetut sissit olivat pärjänneet suurvaltoja vastaan.
Vielä talvi- ja jatkosodan aikaan puolustus perustui puolustusasemajärjestelmään. Linnoitettiin asemat ja odotettiin, että vihollinen hyökkää. Puolustus joko piti tai ei. Motorisoiduilla hyökkäyskiiloilla, joita olisi tuettu ilmaiskuilla ja maahanlaskulla rintamalinjojen taakse, vihollinen olisi kuitenkin halutessaan pystynyt murtamaan aseman kuin aseman.
Oli mahdollista, että liikenneyhteydet olisivat katkenneet kokonaan eri valtakunnan osien välillä.
Pienen maan ratkaisu
Aluepuolustusjärjestelmä oli nimenomaan pienen maan puolustuksellinen ratkaisu. Järjestelmä mahdollisti taisteluiden käymisen syvällä oman alueen sisällä. Tällöin se sitoi ja kulutti hyökkääjän joukkoja, mikä olennaisesti tasoitti voimasuhteita hyökkääjän suurtakin ylivoimaa vastaan.
Järjestelmään siirryttäessä tuli muuttaa Pääesikuntalähtöistä johtamisjärjestelmää, jossa sotaa johdettiin käytännössä yhdestä paikasta.
Käytännössä uusi johtamisjärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1966 aluejakona perustamalla seitsemän uutta sotilaslääniä, jotka vastasivat oman alueensa puolustuksesta. Sodan syttyessä ne olisivat pystyneet aseistamaan alueen miehet ja aloittamaan taistelun itsenäisesti. Pääesikunnan reservissä olevilla miehillä olisi voitu tukea uhanalaisimpaa aluetta
Joukkoja ja komentajia piti hajauttaa myös ydiniskun mahdollisuuden takia, ettei puolustusta olisi pystytty lamaannuttamaan yhdellä ohjuksella. Kylmän sodan takia varauduttiin myös vallankaappauksen uhkaa varten. Molemmissa tapauksissa taistelua olisi pystytty jatkamaan, vaikka yhteys ylimpään johtoon olisi katkennut.
Uusi aluejako sovitettiinkin yhteen siviiliyhteiskunnan kanssa, koska alueiden piti pystyä itsenäiseen toimintaan myös muilla elämän alueilla.
Määriteltiin elintärkeät kohteet, joihin hyökkäystä ei olisi päästetty ja suotuisat alueet, joilla vihollinen olisi tuhottu. Varuskuntien sijoittamisessa otettiin huomioon, että jokaisella alueella oli riittävästi joukkoja ja materiaalia puolustuksen itsenäiseen järjestämiseen.
Uusi puolustusjärjestelmä piti saada hyväksyttyä myös poliittisesti.
- Presidentti Urho Kekkonen näyttääkin hyväksyneen Neuvostoliiton-vastaisen suunnitelman ja järjestelmän olemassaolon, kunhan ne vain pidettiin poissa julkisuudesta, prikaatikenraali Pertti Salminen kirjoittaa väitöskirjassaan.
Ulospäin aluepuolustus markkinoitiin kaikista ilmansuunnista tulevaa uhkaa vastaan. Näin se saatiin sovitettua YYA-sopimuksen ja puolueettomuuspolitiikan raameihin.
Lisää aiheesta:
Turvallisuus- ja
puolustuspoliittinen
selonteko:
> www.defmin.fi
Puolustusvoimat:
> www.mil.fi
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ketä luulet, että täällä kiinnostaa typerä propagandasi "vänrikki".
Perustietoa siviilipalveluksesta
Siviilipalvelus on ollut Suomessa lain takaama vaihtoehto jo vuodesta 1931. Viime aikoina sen on valinnut vuosittain noin 2500 nuorta suomalaista asevelvollista.
Sivariin voi hakeutua kutsunnoissa tai koska vain niiden jälkeen, myös varusmiespalveluksen aikana. Hakeminen tapahtuu täyttämällä erityinen hakemuslomake ja toimittamalla se kutsunnoissa kutsuntalautakunnalle, varusmiespalveluksen aikana joukko-osaston komentajalle ja aina muulloin joko "oman" sotilasläänin esikuntaan tai Lapinjärven siviilipalveluskeskukseen. Hakemuslomaketta saa yllämainituista paikoista ja Aseistakieltäytyjäliitosta. Jokainen hakemus hyväksytään automaattisesti.
Sivari kestää 395 vuorokautta. Sitä ennen mahdollisesti suoritettu varusmiespalvelus vähennetään tästä tiettyjä kertoimia käyttäen. Siviilipalveluksen alussa on 28 vrk kestävä koulutusjakso, joka suoritetaan Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa.
Siviilipalvelukseen hakeutunut on määrättävä aloittamaan palvelus "hakemuksen hyväksymisvuoden tai kahta sitä seuraavan kalenterivuoden aikana", jos häntä ei vapauteta tai hän ei hae lykkäystä. Palveluksen alkamisajankohtaa määrätessään viranomaiset pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan noudattamaan hakemuslomakkeessa ilmoitettua toivomusta. Koulutusjaksolle on vähintään useiden kuukausien mittainen jono, peruutuspaikan voi kuitenkin saada lyhyemmälläkin varoitusajalla.
Periaatteessa palveluspaikan osoittaminen on viranomaisten tehtävä, mutta käytännössä lähes kaikki sivarit järjestävät paikkansa itse. Palveluspaikan hankkiminen muistuttaa mitä tahansa työnhakua ja jos onnistuu löytämään siviilipalveluslaitokseksi kelpaavan paikan, sen myös melko varmasti saa. Palveluspaikkana voi toimia mikä tahansa julkisoikeudellinen taho (valtio, valtion liikelaitokset, julkisoikeudelliset yhdistykset, kunnat, kuntainliitot ja ev.lut. ja ort. kirkot). Myös yleishyödylliset yksityisoikeudelliset yhteisöt (joiden tarkoitus ei ole liikevoiton tuottaminen) kelpaavat, sen sijaan liikeyritykset eivät. Käytännössä tavallisimpia palveluspaikkoja ovat sosiaali- ja terveydenhuoltoalan laitokset, virastot, koulut ja yliopistot, kirjastot ja kulttuurilaitokset.
Palveluspaikan etsiminen kannattaa aloittaa jo ennen palveluksen alkua. Palveluksen aloittamisen ajankohtaa ei kuitenkaan voi sopia palveluspaikan kanssa ennen kuin on varmistanut siviilipalveluskeskuksesta, että saa palvelukseenastumismääräyksen ennen sitä.
Mikäli palveluspaikkaa ei ole löytynyt sivarin alussa olevan koulutusjakson jälkeen, joutuu jäämään "legioonaan" Lapinjärvelle odottamaan paikan löytymistä. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että palveluspaikan olemassaolo olisi minkäänlainen ehto siviilipalvelukseen hakeutumiselle tai sen aloittamiselle.
Palveluspaikka on lain mukaan velvollinen huolehtimaan sivarin majoituksesta, ruokailusta, terveydenhuollosta sekä päivärahasta ja työmatkoista.
Monet palveluspaikat pyrkivät laiminlyömään velvoitteitaan erityisesti majoituksen järjestämisen suhteen. Nykyään useimmat niistä asettavat sivarin ottamisen ehdoksi, ettei tästä aiheudu sille asumiskustannuksia. Ne saattavat vaatia sivariltaan laitonta sopimusta, jossa tämä luopuu oikeudesta palveluspaikan kustantamaan majoitukseen tai osoittavat sivarille muodollisesti jonkun majoituksen, mutta haluavat tämän kieltäytyvän palveluspaikan osoittamasta majoituksesta. Palveluspaikan osoittama majoitus kannattaa kuitenkin ilman muuta aina ottaa vastaan, sillä kieltäytyminen vaikuttaa heikentävästi sivarin oikeuksiin (mahdollisuudet saada Kelalta tukea oman asunnon ylläpitämiseen huononevat, vapaapäiviltä ei makseta ruokarahaa, työmatkoja ei korvata ym.). Palveluspaikan osoittamassa majoituksessahan on pakko oleskella vain silloin, kun "sillä on oleellista merkitystä palvelustehtävien suorittamisen kannalta".
Jos palveluspaikkasi ei huolehdi velvoitteistaan lain määräämällä tavalla tai joudut muuten ongelmiin sen kanssa, ota yhteyttä Lapinjärven koulutuskeskukseen ja jos tästä ei ole apua Aseistakieltäytyjäliittoon. AKL:sta saat oikeusapua myös, jos sinua syytetään siviilipalvelusrikoksesta tai sinulle määrätään kurinpitorangaistus.
Lisätietoa siviilipalveluksesta saa Aseistakieltäytyjäliitosta. Katso myös Sivarin opas.
Aseistakieltäytyjäliiton vaatimukset siviilipalvelusjärjestelmän uudistamiseksi
Siviilipalveluksen tulee olla samanpituinen kuin keskimääräinen varusmiespalvelusaika - 240 vrk
Siviilipalvelusmiesten palvelusaikaa (395 vrk) ei ole lyhennetty sen jälkeen, kun varusmiesten uudet palvelusajat astuivat voimaan vuonna 1998. Näin ollen sivari on kestoltaan yli kaksinkertainen varusmiesten yleisimpään palvelusaikaan verrattuna ja yli puolitoistakertainen keskimääräiseen nähden. Näin suuri ero on johtanut tilanteeseen, jossa useat Suomea sitovia ihmisoikeussopimuksia valvovat elimet vaativat Suomelta lainsäädännöllisiä muutoksia aseistakieltäytyjien asemaan. Amnesty International on tunnustanut vuodesta 1999 lähtien totaalikieltäytyjiä mielipidevangiksi.
Palveluksen kokonaiskesto määrittää ajan, jonka asevelvollisuutta suorittava on poissa normaalielämästään ja on näin ollen ainoa objektiivinen rasitusmittari siviili- ja varusmiespalveluksen välillä.
Siviilipalvelusmiehet tulee vapauttaa asevelvollisuudesta myös muulloin kuin rauhan aikana.
Aseistakieltäytyjien kriisinaikaista asemaa ei ole määritelty laeissa mitenkään ja heidän kohtelunsa mahdollisen sodan aikana pääesikunnan päätettävissä. Periaatteessa on täysin mahdollista, että sotilaallisesti kouluttamattomia henkilöitä määrättäisiin aseellisiin tehtäviin. Aseellisista tehtävistä vapauttaminen sodan aikana ei merkitsisi sitä, ettei aseistakieltäytyjillä olisi kriisitilanteessa mitään velvollisuuksia; sen sijaan heidän velvollisuutensa tulisivat määritellyiksi valmius-, väestönsuojelu- ja puolustustilalakien kautta.
Siviilipalvelusmiesten lakisääteisiin oikeuksiin kohdistuvat loukkaukset on estettävä ja palveluspaikkatilannetta parannettava
Siviilipalveluslain mukaan siviilipalvelusmiehillä on palveluksensa aikana oikeus ilmaiseen majoitukseen, ruokailuun ja terveydenhoitoon. Näiden järjestäminen ja kustantaminen on palveluspaikkojen tehtävä. Monet niistä pyrkivät kuitenkin laiminlyömään velvoitteitaan erityisesti majoituksen osalta. Tällaiset loukkaukset on estettävä tehostamalla valvontaa ja siirtämällä siviilipalvelusmiesten ylläpitokustannukset joko kokonaan tai osittain valtion maksettaviksi.
Koska siviilipalvelusmiehet ovat suorittamassa valtion heille asevelvollisuusjärjestelmän osana määräämää velvollisuutta, tulisi valtion myös vastata heidän ylläpidostaan palveluksen aikana. Paitsi että tämä muutos toteuttaisi varus- ja siviilipalvelusmiesten yhdenvertaisuuden asian suhteen ja vähentäisi sivareiden oikeuksiin kohdistuvia loukkauksia, se myös mitä todennäköisimmin lisäisi palveluspaikkojen määrää.
Kurinpito- ja rangaistusjärjestelmä on uudistettava
Siviilipalvelusmiesten kurinpitojärjestelmä on täysin portaaton: päivärahan menetyksen ja ylityön kaltaisten kurinpitorangaistusten jälkeen seuraava askel on ajatuksellisesti totaalikieltäytyjien tuomitsemiseen tarkoitettu pitkä ehdoton vankeusrangaistus. Pahimmillaan tämä on johtanut siihen, että siviilipalvelusvelvollisuuttaan esim. päihdeongelman tai ongelmien tulla toimeen palveluspaikassa johdosta laiminlyöneitä henkilöitä on tuomittu useiksi kuukausiksi vankeuteen. Kurinpitojärjestelmää on uudistettava niin, ettei ehdotonta vankeusrangaistusta enää käytetä tällaisissa tapauksissa.
Mahdollisuus suorittaa siviilipalvelus ulkomailla (esimerkiksi kehitysyhteistyötehtävissä) tai korvata siviilipalvelus vastaavalla ulkomaanpalvelulla on toteutettava.
Nykyisen siviilipalveluslain perusteluissa todetaan, että siviilipalveluksen tavoitteena on mm. kansainvälisyys-, rauhan- ja ympäristökysymyksiä kosketteleva kansalaiskasvatus. Tämä huomiion ottaen olisi hyvin luonnollista, että palveluksen voisi suorittaa myös ulkomailla joko muiden maiden julkishallinnon tai kansalaisjärjestöjen piirissä. Vastaava on mahdollista useissa muissa Euroopan maissa. Se olisi yhteensopiva myös Euroopan parlamentissa esillä olleiden "eurooppalaista siviilipalvelusta" ja eurooppalaisia siviilivalmiusjoukkoja koskevien suunnitelmien kanssa.
Sotilasviranomaisten velvollisuutta tiedottaa mahdollisuudesta hakeutua siviilipalvelukseen ennen palvelusta, palveluksen aikana ja asepalveluksen jälkeen on tarkennettava.
Siviilipalvelusasetus velvoittaa sotilasläänien esikunnat antamaan "jokaiselle kutsunnanalaiselle tarpelliset tiedot mahdollisuudesta hakeutua siviilipalvelukseen ja siviilipalveluksen sisällöstä". Käytännössä tämä ei kuitenkaan toteudu. Kutsuntatilaisuuksissa siviilipalvelus usein vain mainitaan, aina ei sitäkään. Myöskään ennen kutsuntoja asevelvollisille toimitettava informaatio ei sisällä juuri lainkaan tietoa siviilipalveluksesta.
Lähde: www.aseistakieltaytyjaliitto.fi
"Siviilipalvelusasetus velvoittaa sotilasläänien esikunnat antamaan "jokaiselle kutsunnanalaiselle tarpelliset tiedot mahdollisuudesta hakeutua siviilipalvelukseen ja siviilipalveluksen sisällöstä". Käytännössä tämä ei kuitenkaan toteudu. Kutsuntatilaisuuksissa siviilipalvelus usein vain mainitaan, aina ei sitäkään. Myöskään ennen kutsuntoja asevelvollisille toimitettava informaatio ei sisällä juuri lainkaan tietoa siviilipalveluksesta."
Tämä on huvittanut minuakin suuresti. Kutsuntapapereissa ei paria riviä enempää tietoa koko sivarista ja kaiken maailman kyselylomakkeetkin ovat suunniteltu niin johdatteleviksi kuin olla voi.
Säälittävää. Suomi todellakin pelkää ihmisten menevän sivariin.
Ihmeellistä sinänsä, eikö kaikkien galluppien mukaan ihmisten pitänyt olla _erittäin_ maanpuolustustahtoisia?
Säälittävää touhua tämä näin. Asuisinpa Ruotsissa.
Yhtä hyvin kuka tahansa sivari/totaali voisi pistää tänne copy-pastella esim. aseistakieltäytyjäliiton sivuilta tekstiä, mutta ilmeisestikään kukaan sivari/totaali ei ole niin todellisuudesta vieraantunut että luulisi kenenkään jaksavan lukea mitään usean sivun jauhantoja tai kuvittelisi jonkin äärimielipiteen edustajan (jota PV:n ja puolustusministeriön sivut tässä tapauksessa ovat) herättävän mitään järkevää reaktiota "vastapuolessa".
Tottakai joillakin PV:n ja puolustusministeriön sivuilla julistetaan koko ikäluokan (joka on muuten edelleenkin vitun naurettava ilmaisu, kun naisilla ei tuota asevelvollisuutta edelleenkään ole) kouluttamisen tärkeyttä, niillä tyypeillä on oma lehmä ojassa siinä sekä ammattiylpeyden kuin työpaikankin säilymisen puolesta. Harvassa ovat aina olleet ne sotilasjohtajat, joilla olisi selkärankaa myöntää olevansa väärässä jossain asiassa.
Ulkomaiset sotilasedustajat sellaisista maista (esim. Iso-Britannia) jotka ovat oikeasti osallistuneetkin konflikteihin myöhemminkin kuin viimeksi 65 vuotta sitten, ovat julkisesti ihmetelleet Suomen asevelvollisuusjärjestelmää ja katsoneet sen epäkäytännölliseksi ja vanhanaikaiseksi.
Eikö sulla Vänrikki ole parempaa tekemistä kuin vetää copy-pastella samat löpinät joka hemmetin palstalle. Sama litania löytyy "yleistä maanpuolustuksesta" otsikonkin alta.
Sitäpaitsi alueellinen puolustus on kommunistien keksintö. Mihinkään niin järkevään ei lahtareiden kapasiteetti tietenkään riitä. Yksinomaan Mao Tse-Tungia on Suomen herrojen kiittäminen alueellisesta puolustuksesta.
Jos ei Jenkit olisi ottaneet turpaan kommunisteilta Vietnamissa ei meilläkään olisi alueellista puolustusta.
Kommunisteissa ja lahtareissa vain on se ero, että kommunistit taistelevat kansan ja isänmaan puolesta. Lahtarit kansaa vastaan. Johan se nähtiin kun historian suurin isänmaanpetturi ja Ruotsalainen eliitti-homo Mannerheim (eipä sikäli että minulla olisi jotain homoja vastaan) kerta toisensa jälkeen ajoi Suomalaiset mielettömiin sotiin väärän asian puolesta.
Kukaan ei jaksa lukea sun tyhmiä copy-paste juttujas. Mutta taas tuo Simon postittama kertomus siviilipalvelusta oli mielenkiintoista luettavaa, vaikka asiat ovatkin mulle jo entuudestaan tuttuja.
Kieltämättä vänskällä hieman ylipitkiä nuo postatukset, mutta jos faktatieto on pelkästään "tyhmää copypastea", niin kyseenalaistan arvostelukykysi oikein tosissaan.
"En jaksanu lukea, ei siis ole mitään asiaankuuluvaa vaan täyttä paskapuhetta" -asenne kuulostaa juuri niin laiskalta kuin mitä se onkin.
Yksi niistä on tuo Vänrikin harrastama "kopioin tällaisen 10-sivuisen jutun koska en jaksa tai osaa jäsennellä omia ajatuksiani mihinkään järkevään muotoon"-tyyli. Valaisen asiaa esimerkin avulla ->
Normaali ihminen kertoo omistavansa mustan kissan:
"Minulla on musta kissa."
Nimim. Vänrikki kertoo omistavansa mustan kissan:
"MINULLA
Minä-persoonapronomini tarkoittaa henkilöä, joka sanoo kyseisen sanan. Minä on yksikön ensimmäinen persoona. Yksikön ensimmäisessä persoonassa olevia verbejä käytetään myös kirjallisuudessa tehokeinona, jonka avulla yritään saada lukija samaistumaan tekstin kertojaan. Useimmissa kielissä on vastaava sana, jota on käytettävä, jos haluaa esittää, että kyse on sanojasta subjektina. Kuitenkin esimerkiksi suomen ja venäjän kielissä näin ei tarvitse tehdä, vaan tekijä on luettavissa predikaatin muodosta.
Psykologiassa minä (ego) on viettipohjan (id) ja yliminän (superego) välinen sovittelija, joka hillitsee viettien impulsseja ja toisaalta yliminän moralisointia. Minä etsii tasapainoisia ratkaisuja ja kompromisseja ja tasapainottaa ihmisen toimintaa psyykkisen itsesäätelyn avulla.
Freud ei vetänyt psyyken eri osien välille tarkkoja rajoja, vaan piti niitä dynaamisina.
Toinen psykologian termistön minä on self, itse, joka tuli käyttöön 1940-50-luvulla.
Myös valeminä ja "tosiminä" tulivat 1900-luvun lopulla puhuttuun kieleen eri psykologien julkaisuista.
ON
Omistusoikeus on lain tai oikeuden oikeushenkilölle sallima valta esineeseen, kiinteistöön tai aineettomaan omaisuuteen. Immateriaalioikeus rajoittaa fyysistä omistusoikeutta. Esimerkiksi orjuus merkitsee myös kehon omistamista, mutta kehon omistusoikeutta yleisesti vastustetaan myös ideana.
Omistusoikeuteen kuuluvat käyttöoikeus eli nautintaoikeus eli hallintaoikeus, luovutusoikeus, oikeus tuhota ja oikeus sulkea muut pois omaisuudesta. Omistus on siis oikeuskimppu, johon kuuluu monia oikeuksia. Omistusoikeus syntyy lain mukaan ns. laillisilla saannoilla. Näistä yleisimpiä ovat kauppa, lahjoitus tai perintö. Immateriaalioikeus syntyy yleensä valtion lainsäädännön määräämällä tavalla, mutta voi periaatteessa syntyä myös sopimuksella. Omistamattoman materian voi monessa oikeusjärjestelmässä ottaa omaisuudekseen eli vallata (englanniksi homestead). Omistusoikeus voi vaihtua myös tuomittaessa rikoksen tehneen hyödyn menettäminen tai rikoksentekovälineen menettäminen. Pakkolunastuksessa omaisuus, kun "yleinen tarve sitä vaatii", lunastetaan "yleiseen käyttöön". Suomen laissa määrätään pakkolunastuksessa maksettavaksi "täysi korvaus" lunastettavan omaisuuden omistajalle. Käytännössä täyttä korvausta ei voi objektiivisesti määrittää ja monet katsovat menettävänsä pakkolunastuksessa.
Omistusoikeus voi kuulua useille henkilöille yhteisesti (yhteisomistus). Jaottomassa yhteisomistuksessa kenelläkään ole määräosuutta omistuksen kohteeseen. Näin on tilanne esim. jakamattomassa kuolinpesässä. Määräosaisessa yhteisomistuksessa kukin osakas omistaa esineestä oman osuutensa. Käyttöoikeuteen voi olla lain asettamia rajoituksia: omistaja voi käyttää esinettä siihen tarkoitukseen, johon se soveltuu, ja kieltää muilta henkilöiltä käytön. Omistaja voi siirtää oikeuskimpustaan osia kuten käyttöoikeuden toiselle määräajaksi, toistaiseksi tai lopullisesti esimerkiksi vuokraa vastaan. Omistusoikeus suojataan mm. takavarikoinneilla ja häädöillä, joilla omaisuus palautetaan lailliselle omistajalleen.
MUSTA
Musta on käytännössä väri, joskaan ei väriopillisesti. Väriopillisesti musta syntyy, kun on pimeää eli pinta imee (absorboi) kaiken valon. Maalina mustaa saadaan sekoittamalla kaikkia värejä (syntynyt maali imee kaikkia värejä).
Länsimaissa mustaa pidetään surun, yön, pimeyden ja pahuuden symbolina. Tästä huolimatta mustia vaatteita pidetään tilanteesta riippumatta lähes aina tyylikkäinä. Mustaa saa sekoittamalla kaikki värit.
[muokkaa]
Käyttö ja symboliikka
* Valkoisen vastakohtana musta on kuoleman ja pimeyden väri.
* Tummaihoisiin rotuihin kuuluvia ihmisiä sanotaan toisinaan "mustiksi".
* Musta paita on on poliittisena symbolina käytössä Suomessa mm. IKL:llä. Natsi-Saksassa SS-joukoilla, inkvisiittoreilla, merirosvoilla ja fasisteilla.
* Musta on myös oikeuslaitoksen väri.
* Musta liittyy tabuihin ja kiellettyihin asioihin, vrt. musta lista, musta magia, musta pörssi
* Musta hevonen on vaaleissa ehdokaslistaan kuulumaton ehdokas, jota kuitenkin äänestetään.
KISSA.
Kesykissa tai kotikissa (Felis silvestris catus) on kesy nisäkäs. Se on Euroopan yleisin lemmikkieläin. Se on villikissan (Felis silvestris) alalaji.
Kissoja on kesytetty mahdollisesti jo heti maatalouteen siirtymisen jälkeen. Maatiloilla kissoista oli hyötyä varsinkin ennen vanhaan, koska ne pitivät hiiret ja rotat kurissa. Kissat leikkivät mielellään, kun sille päälle sattuvat. Kissa on siisti eläin: se pitää itsensä aina puhtaana nuolemalla turkkiaan. Kissat ovat luonteeltaan älykkäitä, ystävällisiä ja hyvin kiinnostuneita ihmisistä, mutta niillä on myös vahva oma tahto. Monet ihmiset pitävät kissojen ulkonäöstä: niiden suuret silmät, pieni nenä, sileä paksu turkki ja värit kiehtovat.
Kissat elävät tavallisesti 10–12-vuotiaiksi, mutta hyvin hoidettuna ja asianmukaisesti ruokittuna yli 15 vuodenkaan ikä ei ole poikkeuksellinen. Vanhimmaksi elänyt kissa oli mahdollisesti jopa 40-vuotias, mutta tästä ei ole tarkkaa tietoa.
Osa ihmisistä on allergisia kissoille, mikä johtuu sekä kissan syljestä että hilseestä, eikä yleisen harhaluulon mukaisesti kissankarvoista. Lisäksi kissanhiekkaan lisätty hajuste saattaa aiheuttaa allergiaoireita.
Lisää aiheesta:
www.google.fi
fi.wikipedia.org
www.mil.fi"
Haluatko että käyn näyttämässä sulle miten puolustaudutaan?
Tarkoitatko ehkä... Darkkiksen ja Rauhiksen koko ajan paasaamaa täydellisen ehdotonta antautumista...?
Toden sanoakseni en haluaisi edes katsoa sitä....
toimii joka ainoassa muussa EU-maassa - myös niissä ex-sosialistimaissa ja niissä, jotka ovat Venäjän naapureita, mutta miksi Suomi sitten on joku erikoistapaus ja täällä se ei toimisi.
Kerropa nyt meille, arvon yksinappinen, miten ja missämäärin a) Suomi b) suomalaiset eroaa muista EU-maista niin, että meidän on ylläpidettävä aikansa elänyttä, hirveän kallista ja tehotonta orja-armeijaa, kun muualla homma on ulkoistettu ammattilaisille.
Jos olet seurannut aiempia keskusteluja, olet varmaan huomannut miten tätä on jo yritetty selittää.
Puolustusratkaisuihin vaikuttaa merkkittävästi kunkin maan olosuhteet: sijainti, koko, väestömäärä, varallisuus, mahdollinen liittoutuminen jne. Suomen puolustusratkaisut on suunniteltu Suomen lähtökohdista, ei jonkun muun. Siksi ei voi suoraan vaatia Suomen puolustusratkaisujen muuttamista sen mukaan mitä joku muu jossain muualla tekee.
Esimerkiksi maan, jonka väestömäärä on 15 kertainen Suomeen verrattuna, on huomattavasti helpompi palkata riittävän suuri armeija kuin viisimiljoonaisen kansan. Riittävän palkka-armeijan muodostaminen olisi näin pienen maan kansantaloudelle kestämätön ratkaisu. Jotkut maat myös luottavat siihen, että joku tulee heidän avukseen tai sitten ovat valmiimpia ottamaan suurempia riskejä.
Asevelvollisuuteen perustuva malli on Suomessa ylivoimaisesti kustannustehokkain tapa muodostaa riittävä sodanajan armeija.
Asevelvollisista koottu armeija on oman maan puolustamisessa vähintään yhtä tehokas kuin palkka-armeijakin. Sen sijaan se soveltuu huonosti kaukana käytäviin "Irak-tyylisiin" hyökkäyssotiin. Tässä on syy siihen, miksi jotkut Länsimaat ovat supistaneet kutsuttavien määrää tai luopuneet asevelvollisuudesta: Ne ovat muuttaneet puolustuksensa painopistettä oman alueen puolustamisesta kaukana käytävien sotien suuntaan (tyyliin Afganistan, Irak).
"Esimerkiksi maan, jonka väestömäärä on 15 kertainen Suomeen verrattuna, on huomattavasti helpompi palkata riittävän suuri armeija kuin viisimiljoonaisen kansan."
Monilla Suomen väkilukua suuremmilla kansoilla on paljon pienempi palkka-armeija kuin mitä Suomen puolustamiseksi riittää. Suomen puolustamiseksi suunnitellaan 13 asevelvollisprikaatin eli 65 000 miehen olevan riittävän suuri miesmäärä.
Sotia ei enää nykypäivänä käydä lukumäärillä vaan laadulla; teknologialla, logistiikalla ja tehokkuudella. Epäsuoran sodankäynnin doktriini tekee lisäksi lukumääräisesti suurista massa-armeijoista paljon haavoittuvampia ja helpommin murtuvia kuin pienemmistä mutta joustavammista palkka-armeijoista. Massa-armeijoiden aika loppui Korean sotaan.
"Riittävän palkka-armeijan muodostaminen olisi näin pienen maan kansantaloudelle kestämätön ratkaisu."
Mutta asevelvollisuuteen, joka haaskaa mielettömästi resursseja ja jonka välilliset kustannukset ovat hirveät, on aina varaa?
[Puhumattakaan siitä, mitä arvokkaiden pitkälle koulutettujien osaajien ja ammattilaisten tapattaminen sodan aikana amatööreinä taistelukentällä merkitsee kansantaloudelle.]
"Asevelvollisuuteen perustuva malli on Suomessa ylivoimaisesti kustannustehokkain tapa muodostaa riittävä sodanajan armeija."
Perustele.
"Asevelvollisista koottu armeija on oman maan puolustamisessa vähintään yhtä tehokas kuin palkka-armeijakin."
Ei pidä paikkaansa. Asevelvollisten moraali on aina heikompi kuin vapaaehtoisten, asevelvollisarmeijoissa on aina kuriongelmia ja asevelvollisarmeijat ovat hanakampia pettämään maansa ja vaihtamaan puolta kuin palkka-armeijat. Syy on siinä, että asevelvollisella on sodassa pelkästään menetettävää, kun taas ammattisotilas sotii vapaaehtoisena ja saa palkkaa ottamistaan riskeistä. Joka ainoassa sodassa 1980-luvulta lähtien, missä vastakkain ovat olleet asevelvolliset ja ammattilaiset, asevelvollisarmeija on aina hävinnyt.
Asevelvollisuus sopii täsmälleen yhdenlaiseen sodankäyntiin: sellaiseen, jossa tuhlataan elävää voimaa sumeilematta ja jossa laatu korvataan määrillä, eli örkkisodankäyntiin.
En tiedä, kuinka paljon mahdollisesti suoritettua armeijaa laajempi sotilaskoulutus sinulla on, mutta kirjoituksestasi päätellen tuo koulutus on mennyt hukkaan.
Selitin äsken, minkä tyyppiset seikat vaikuttavat sodanajan armeijan tarpeeseen. Suomen armeijaa on jo supistettu 500 000 miehestä 350 000 mieheen, osin kertomistasi syistä ja lähivuosina se tulee vielä supistumaan n 250 000 mieheen. Niinkuin sanoin, suunnittelu lähtee Suomen olosuhteista, riskinottohalukkuudesta ja tarpeista, ei kenenkään muun.
Asevelvollisuuteen on varaa, koska se on reserviin perustuva järjestelmä, joka syö henkilöresursseja n vuoden verran per taistelija. Tuo taistelija on sitten käytettävissä pari vuosikymmentä. Mitä maksaisi 350 000 sotilaan palkkaaminen vastaavaksi ajaksi (ja eläkkeet päälle)?
Tutkimusten mukaan asevelvollisuus armeijan motivaatio on Suomessa oman maan puolustamisessa huomattavasti korkeampi kuin esim USA:n palkka-armeijan rivimiehen: Suomalaisista liki 80 % on sitä mieltä, että meidän tulee puolustautua aseellisesti vaikka tulos näyttäisi epävarmalta. USA:n Irakissa palvelevista sotilaista liki kolmannes on jouduttu lähettämään kotiin ennenaikaisesti ja saman verran kärsii mielenterveysongelmista. Lisäksi USA:ssa on alkanut keskustelu kutsuntajärjestelmän uudelleen käynnistämisestä armeijan törmättyä vakaviin rekrytointiongelmiin.
Palkkasotamiehiksi ei yleensäkään hakeudu motivoitunein ja kyvykkäin osa. Esimerkiksi USA:ssa monen vaihtoehtona on joko armeija tai vankila ja alokaskoulutus joudutaan ison osan kohdalla aloittamaan lukemaan opettelemisella. Suomessa sotilaista puolet on suorittanut korkeakoulututkinno, lopuilla on jonkin alan erikoisosaaminen taustalla.
Mainintasi palkka-armeijan ja asevelvollisuusarmeijan yhteenotoista on mielenkiintoinen. Unohdat kuitenkin mainita, että tuolloin on aina ollut kyse suurvallan sotakoneistosta. Mainitse joku konfligti, jossa väestöltään ja kooltaan Suomen kokoisen maan palkka-armeija on voittanut asevelvollisuusarmeijan.
"En tiedä, kuinka paljon mahdollisesti suoritettua armeijaa laajempi sotilaskoulutus sinulla on, mutta kirjoituksestasi päätellen tuo koulutus on mennyt hukkaan."
Ja sitä todella toivon, koska minulla ei ole mitään intressiä tapattaa itseäni tämän maan takia - varsinkaan ilmaiseksi. (Kyllä, olen suorittanut asevelvollisuuden, ja sotilasarvoani voitte sitten arvailla.)
"Selitin äsken, minkä tyyppiset seikat vaikuttavat sodanajan armeijan tarpeeseen. Suomen armeijaa on jo supistettu 500 000 miehestä 350 000 mieheen, osin kertomistasi syistä ja lähivuosina se tulee vielä supistumaan n 250 000 mieheen. Niinkuin sanoin, suunnittelu lähtee Suomen olosuhteista, riskinottohalukkuudesta ja tarpeista, ei kenenkään muun."
Meidän kapiaisemme voivat olla mulkkuja, mutta pääsääntöisesti he eivät ole tyhmiä. Olen jo kertonut sen syyn, miksi näin on tehty.
Suomen taisteluvoimien vahvuus ei kriisitilan aikana tule olemaan 350 000 tai 250 000 miestä, vaan 65 000 eli 13 prikaatia, joka on tuo jo mainitsemani kymmenen viimeisen ikäluokan käyttökelpoiset miehet. Jokaisesta ikäluokasta käyttöä on noin puolelle - loput koulutetaan turhaan.
"Asevelvollisuuteen on varaa, koska se on reserviin perustuva järjestelmä, joka syö henkilöresursseja n vuoden verran per taistelija."
Tuossa vuodessa ei ehditä antaa kenellekään perusteellista ja kunnollista koulutusta, ja koulutus jää väistämättä heikoksi, koska se pitää sopeuttaa huonoimman sotilasaineksen oppimiskyvyn ja motivaation mukaan. Siksi asevelvollisarmeijan keskimääräinen teho ja tietotaito jää aina väistämättä heikommaksi kuin palkka-armeijan, sillä palkka-armeija värvätään vapaaehtoisesti ja armeija voi päättää, ketä sinne otetaan palvelukseen ja ketkä jätetään pois. Asevelvollisarmeija on aina läpileikkaus koko ikäluokasta - varsinkin sen heikoimmasta aineksesta.
"Tuo taistelija on sitten käytettävissä pari vuosikymmentä. Mitä maksaisi 350 000 sotilaan palkkaaminen vastaavaksi ajaksi (ja eläkkeet päälle)?"
Ei tarvitse palkata 350 000 sotilasta. Riittää, että palkataan ne 40-60 000. Värväyskausi voisi USA:n tapaan olla neljä vuotta. Tällainen armeija loisi jo kymmenessä vuodessa aivan riittävät reservit mitä tahansa kriisiä silmälläpitäen.
"Tutkimusten mukaan asevelvollisuus armeijan motivaatio on Suomessa oman maan puolustamisessa huomattavasti korkeampi kuin esim USA:n palkka-armeijan rivimiehen: Suomalaisista liki 80 % on sitä mieltä, että meidän tulee puolustautua aseellisesti vaikka tulos näyttäisi epävarmalta."
Tutkimuksiahan aina saadaan kun hinnoista sovitaan, enkä kyseenalaista suomalaisen nuoren miehen sotaintoa ja jopa -hulluutta. Mutta kyse onkin siitä, että miten käy tosipaikan tullen. Tähän mennessä kaikissa Korean sodan jälkeen käydyissä sodissa asevelvolliset ovat aina suoriutuneet heikommin kuin ammattilaiset.
"USA:n Irakissa palvelevista sotilaista liki kolmannes on jouduttu lähettämään kotiin ennenaikaisesti ja saman verran kärsii mielenterveysongelmista."
Ja tässä on kyse vapaaehtoisista ammattilaisista. Voidaan kysyä, mikä tilanne olisi, jos kyse olisi tehtävään vasten tahtoaan pakotetuista amatööreistä. Vietnamin sodan kokemukset kertovat omaa karua kieltään asevelvollisarmeijoiden sosiaalisista ongelmista.
On totta, että USA:n armeija on kärsinyt pahoin sisäisistä ongelmista Irakissa. Mutta samaan hengenvetoon on pakko todeta, että se on kärsinyt niistä paljon vähemmän kuin mitä asevelvollisarmeija kärsisi samassa tilanteessa. USA:n armeijan joukot ovat kuitenkin huomattavan homogeenista ja hyvää sotilasainesta verrattuna asevelvollisten heterogeeniseen massaan. Asevelvollisissa varsinkin se Gaussin käyrän vasemman laidan porukan (Jakke Jääkärit P-arvolla 1 ja 2) ongelmat monikertaistuvat ja samalla kertautuvat sitten myös muussa aineksessa.
"Lisäksi USA:ssa on alkanut keskustelu kutsuntajärjestelmän uudelleen käynnistämisestä armeijan törmättyä vakaviin rekrytointiongelmiin."
USA:ssa armeijan johto vastustaa jyrkästi kutsuntoja ja asevelvollisuuden ottamista käyttöön. Poliitikot ajavat kutsuntoja; sotilaat itse käyttäisivät mieluummin porkkanaa (palkankorotukset, värväyspalkkiot jne) kuin keppiä. USA:n sotilaiden kokemukset Vietnamista ja asevelvollisista ovat niin katkerat, etteivät he itse enää halua palata asevelvollisuuteen.
"Palkkasotamiehiksi ei yleensäkään hakeudu motivoitunein ja kyvykkäin osa. Esimerkiksi USA:ssa monen vaihtoehtona on joko armeija tai vankila ja alokaskoulutus joudutaan ison osan kohdalla aloittamaan lukemaan opettelemisella."
Tämä tilanne ei eroa mitenkään Suomen armeijasta. Minullakin oli alokasaikana yksikössäni lukuisia rikollisia ja päihdeongelmaisia palvelustovereina. Asevelvollisarmeija on todellakin läpileikkaus koko kansasta - myös niistä kaikkein kyvyttömimmistä ja heikoimmista. USA:n armeijassa vain noin 40% halukkaista otetaan sisään; ne, joille annetaan vaihtoehdoiksi armeija tai vankila, voivat joutua jo pääsykokeissa maitojunaan - ja vankilaan, jos havaitaan, etteivät he sovellu sotilaiksi. Itselläni kyllä oli linnakundi Suomen armeijan mopoaikana tupakaverina.
"Suomessa sotilaista puolet on suorittanut korkeakoulututkinno, lopuilla on jonkin alan erikoisosaaminen taustalla."
Suomessa asevelvollisuus koskee 20-vuotiaita. Tässä iässä kukaan ei ole suorittanut korkeakoulututkintoa. Vain aniharva anoo lykkäystä siihen saakka, että saa suoritettua korkeakouluopintonsa. Monilla on tuossa iässä kyllä ammattikoulututkinto takana. Kaikilla ei ole sitäkään; noin 10% ikäluokasta (joka myös palvelee) jää ilman minkäänlaista tutkintoa peruskoulun jälkeen. Sotilaskoulutus joudutaan asevelvollisarmeijassa mitoittamaan tämän heikoimman aineksen oppimis- ja omaksumiskyvyn mukaan. Voidaan kysyä, kuinka iso osa armeijan sosiaalisista ongelmista (simputus, kiusaaminen, esimiesaseman väärinkäyttö, päihdeongelmat jne) johtuvat tästä aiheutuvista turhautumisista.
"sotakoneistosta. Mainitse joku konfligti, jossa väestöltään ja kooltaan Suomen kokoisen maan palkka-armeija on voittanut asevelvollisuusarmeijan"
Afrikan sodat tarjoavat tällaisista konflikteista lukuisia esimerkkejä. Kuubalaiset asevelvolliset ottivat pahasti namibialaisilta kuonoonsa. Samoin Falklandin sota 1982 on tyyppiesimerkki sodasta, jossa kaukaa kotoa pitkien välimatkojen päässä sotinut palkka-armeija rökitti omaa maataan puolustaneen lukumääräisesti isomman asevelvollisarmeijan.
Aiheeseen sen kummemmin liittymättä haluan ilmaista tyytyväisyyteni tähän viestiin. Selkeästi kirjoitettu, riittävän täsmällisiä viittauksia faktoihin ja rauhallisen asiallinen sävy.
Aivan toista kuin esim. Vänrikki-CopyPasten jorinat...
vittuun täältä,sä oot valtion alistukseen sortuva, vailla omia aatteita oleva natsi..bye bye!
"Vaikka perusidea on vanha, puolustusta on kehitetty jatkuvasti vastaamaan moderneihin turvallisuusuhkiin. Viime vuosien sodat maailmalla ovat kuitenkin osoittaneet, ettei mitään maata valloiteta erikoisjoukoilla ja ilmaiskuilla. Jalkaväki tulee vieläkin perässä."
Väärin.
Maat nimenomaan valloitetaan erikoisjoukoilla ja ilmaiskuilla. Niillä tuhotaan vihollisen puolustuskyky.
Jalkaväki tulee perässä. Sen tehtävä on ottaa alue haltuun.
Tämän jälkeen kyse on enää pelkästä miehityksestä. Kun vihollisen sotavoimat on lyöty, maa on valloitettu ja miehitetty. Sitä ei sen jälkeen enää mikään asevelvollisuus pelasta.
Tämän jälkeen alkaa partisaanisota, jos on alkaakseen. Partisaanit alkavat terrorisoida ensisijaisesti omaa siviiliväestöä. Siis omaa - miksi?
Syy on siinä, että siviiliväestö haluaa ensisijaisesti elää rauhassa. Siviileille sopii oikein mainiosti elämä miehityksen alla, jos he saavat olla rauhassa. Tämä taas merkitsee samaa kuin alistuminen. Tämä pyritään estämään omaan siviiliväestöön kohdistuvalla terrorilla. Terrorisoimalla omaa siviiliväestöä sissit tekevät siviileille selväksi, mikä on alistumisen hinta. Terrorin tarkoitus on myös alistaa siviilit tukemaan sissejä ja antamaan heille suojaa ja elintarvikkeita.
Aina siinä sivussa sissit hyökkäävät myös vihollisen sotavoimien kimppuun tehdäkseen heille selväksiä, etteivät he ole tervetulleita maahan.
Sissisotaa ei kyetä organisoimaan asevelvollisuuden pohjalta. Sissit ovat aina vapaaehtoisia, sillä asevelvollisia on hyvin vaikeaa saada terrorisoimaan omaa siviiliväestöä. Siksi sissisota jää aina ammattilaisten ja vapaaehtoisten harteille.
Pahimmin sissisodassa kärsii aina oma siviiliväestö, sillä sissisota on pääsääntöisesti sotaa puolustuskyvyttömiä siviilejä vastaan.
JUMALAUTA NYT EI ELETÄ 1960 LUVULLA
KYLMÄ SOTA ON OHI
LOPULLISESTI
jos Venäjä hyökkää niin sitten ne valtaa meidät tai joku Yhdysvallat tai Iso Britannia tulee apuun ja ydinsota alkaa.
ketä sä oikeen pelkäät?