Uskovaisilla on usein tapana vastata toisten kirjoituksiin, etenkin silloin, kun argumentit loppuvat, pelottelemalla vastapuolta kuolemalla ja elämän vastoinkäymisillä. Kirous tehdään ikään kuin Jumalan nimissä: Jumala järjestää toiselle onnettomuutta, ennen aikaista kuolemaa ja lopuksi kidutusta Helvetissä.
Onko kiroaminen yleensäkin "kovien" uskovaisten tapa vai liittyneekö se nyky-Suomessa erityisesti helluntailaisuuteen?
Onko kiroaminen yleensäkin "kovien" uskovaisten tapa vai liittyneekö se nyky-Suomessa erityisesti helluntailaisuuteen?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ulkokullattujen tapa orjuuttaa ihmisiä.
Siunausta
Helluntailainen tuttuni kertoi, että kun Israelin pääministeri sai aivoinfarktin, se johtui siitä, että kabbalistirabbit lukivat tälle aiemmin kirouksen. Ja olivat kuulemma tehneet saman, kun edellinen pääministeri vuosia sitten salamurhattiin. Hän selitti myös, että hirmumyrsky Katrina oli Jumalan kosto jenkeille, kun hyväksyivät Gazan luovuttamisen palestiinalaisille. Ja tsunami oli Jumalan kosto huume- ja seksituristeille. Kun kysyin, miten yleistä tämä ajattelu on hellarien keskuudessa, hänen mielestään se on tavallista. Eli ilmeisesti uskovat kirouksiin ja magiaan. Alkukantaista uskoa.
Mutta näihän se varmaan on. Minäkin kompastui tuossa eräänä aamuna kun menin töihin ja se oli taatusti jumalan kosto siitä, että oli tänne edeltävänä iltana kirjoittanut jumalan sanan pienellä kirjaimella. Mitähän sitä taas huomenna aamulla tapahtuu...
Onkohan jumalalla nyt sitten vapaapäivä? Vaiko talviloma?
No kuule se on varmaan samanlainen kirous, jonka mainitsemani kabbalistit lukivat 80-luvulla Saddam Husseinille. Tuolloin Saddam kirottiin kuolevaksi pian ja äkillisesti. Mutta mikäs pahan tappaisi. ,(/:-{)
Helluntailaisuuteen kuin muihinkaan kristillisiin
seurakuntiin. Se on vain ylilyönti mihin me vajavaiset ihmiset syyllistymme jotkut vähemmän toiset enemmän.Vasta uskoon tuleet ovat yleensä taitamattomia, toivottavasti kauemmin oleet olisivat
jo kasvaneet ulos tästä.
vaan siunata,siunatkaa,älkääkä kirotko,että siunauksen persitte.
Kristus oli kirottu ristillä puolestamme,ei ole kirousta,se päättyi,ja päättyy Kristykseen,Kristus on lain loppu.
Armossa ei ole kirousta,ei ensimmäistäkään.
Minulta loppuvat panokset usein kesken, kun keskustelen täällä palstalla (ei ollut piikki), mutta toivottavasti en sentään ole ketään noin kironnut tai pahaa toivottanut.
Olen surukseni huomannut esille ottamasi asian tällä(kin) palstalla. Kun asialliseen kysymykseen ei ole antaa raamatullista vastausta niin sitten lyödään raamatulla, s.o ohitetaan varsinainen kysymys ja siirretään keskustelu toiseen aiheeseen.
Tämä ilmiö on aivan yleinen ihmisillä. Kun kysyn uskovalta:"Mitä sinulle kuuluu?" voi hän vastata:"Kiitos, Herra on hyvä!" Joskus sanon tuohon, että "tiedän Herran olevan hyvä, mutta itse asiassa tällä kerralla kysyin, mitä sinulle kuuluu". Näin me ihmiset, uskovaiset ja ei-uskovaiset, ohitamme kysymyksiä, jotka syystä tai toisesta ovat meille vaikeita tai joihin emme tiedä vastausta. Hyvä vastaus on joskus vain yksinkertaisesti tunnustaa, että "minä en tiedä", kuten nyt minunkin pitää sanoa, jos kysytään, että millainen mies se Työmies2 oikein on? Vastaus kuuluu:"En minä tiedä!"
Hyvää työtä Sinulle ja kaikille.
ei tietenkään ole oikein tekee sen kuka tahansa, erityisen ikävää jos se tulee uskovan taholta jolle on annettu etuoikeus rukoilla vainoajiensa puolesta ja siunata heitä Jumalan käsiin. En sitten tiedä kuinka yleistä tuollainen kiroaminen on - kun argumentit loppuvat?
Ja onko se kiroamista josta toteamme että ihminen ilman Jeesusta on menossa kadotukseen? Ikävää tietysti jos tällaisella lauseella kuitataan keskustelu ja aletaan suutuspäissä huutelemaan. En usko että uskovat yleisesti ottaen käyttäytyvät niin, vaikka sanotkin että on usein tapana. Kiroilemista mitenkään puolustelematta tulkoon mainituksi että sama yleisinhimillinen ongelma vaikuttaa ei-uskovien parissa varsin laajalti.
Eräässä pari vuotta sitten käymässäni pitkässä keskusteluketjussa yksi "objektiivisesti" ja "asiallisesti" asioihin suhtautuva pyysi minua kertomaan kokemuksia hengellisestä elämästä ja johdatuksesta Jeesuksen yhteydessä, ja sitten kun niitä kerroin väitti että olen joko valehtelija tai harhainen, todennäköisesti kumpaakin. Vähän samaan suuntaan vihjasit kun kerroin uskoontulostani ja Jumalan johdatuksesta, laitoit linkiksi psykoosia koskevan aloituksen. Kuitenkin kirjoituksistasi paikoitellen saa sellaisen kuvan kuin haluaisit ihan oikeasti ottaa kantaa uskovien negatiivisiin piirteisiin ja paljastaa niitä? Ajatteletko itse niin?
Voit kyllä etsimällä etsiä ikäviä ja negatiivisia puolia uskovien käyttäytymisestä, varmaan niitä löytyy kun ihmisiä ollaan, mutta olisi hyvä olla myös itsekriittinen ja miettiä omia motiiveitaan, miksi on niin kiihkeä halu hyökätä uskovia vastaan. Miksi et kykene näkemään uskovissa mitään hyvää, vai kykenetkö? Oletko jo etukäteen sitä mieltä että kun Jumalaa ei ole, ei ainakaan sellaista joka Jeesuksessa olisi sovittanut ihmisten synnit, niin uskovat väistämättä ovat aivopestyjä hölmöjä jotka manipuloivat muitakin herkkäuskoisia, ja sellaisia saa ja kuuluukin irvailla, ainakin helluntailaisia jotka ovat vihoviimeisin älyvapaa lahko?
Uskovien epäkohtiin ja epäloogisuuksiin puuttumisesi olisi paljon tehokkaampaa jos motiivisi oikeasti olisi rakentaa jotakin, nähdä huolta lähimmäisistä, ja jos myös perehtyisit niihin asioihin joita kritisoit.
Nyt kaikki ne kallisarvoiset tunnit joita käytät etsien mistä seuraavaksi saisit irvailun ja syytöksen aihetta menevät hukkaan, kun harva asiallinen keskustelija viitsii ottaa sinua ja kritiikkiäsi todesta. Kaikkeen asialliseen kritiikkiin näet kuuluu itsekriittisyys ja tasapuolisuus, halu oikeasti ymmärtää asioita joita kritisoi.
Vaikka olen tavannut erittäin fanaattisia ja kiihkomielisiä ei-uskovia käännyttäjiä, jotka raivostuvat heti kun heidän argumenttejaan vähänkin kyseenalaistaa ja vielä sanovat mellastamistaan objektiivisuudeksi, tieteellisyydeksi ja järkiperäiseksi ajatteluksi, en silti ryhdy väittämään että kaikki ei-uskovat ovat sairaalloisen epäluuloisia ja kyvyttömiä itsekritiikkiin tai muuten toimivat sivistymättömästi. Mieluummin puhun toisesta puolesta, että on erittäin paljon myös asiallisia ei-uskovia, joiden kanssa voi oikeasti keskustella. Keskustelut ovat olleet usein hedelmällisiä ja olen joutunut punnitsemaan asioita uudella tavalla. Asiallisesti keskustelevia ei-uskovia on paljon. Ja kyllä meidän uskovina on hyvä ottaa oppia jokaisesta asiallisesti käyttäytyvästä ja kantojaan kiihkottomasti perustelevasta henkilöstä, olkoon hän muuten mielipiteissään meidän mielestämme kuinka väärässä tahansa.
Raamatun käyttäytymisohjeet Uudessa testamentissa ovat aika selkeitä ja siellä annetaan ymmärtää ettei "oikeassaolemisemme" ole mistään kotoisin jos se ei tapahdu Kristuksen rakkaudessa...
Ymmärrän että joku voi esimerkiksi lapsuudenkokemusten tähden olla yliherkkä uskovaisuudelle ja kyvytön keskustelemaan uskovien kanssa melskaamatta, sekin pitää vaan hyväksyä, mutta erityisen miellyttävää on kohdata ei-uskovia tai toisinuskovia jotka kykenevät myös perustelemaan väitteensä, ja erottamaan omat voimakkaat tunteensa ja mielikuvansa objektiivisesta totuudesta. Sellaisia toivoisin tälle palstalle enemmän. Jos ystäväpiirissäsi on sellaisia, pyydä heitä kirjoittamaan.
"--harva asiallinen keskustelija viitsii ottaa sinua ja kritiikkiäsi todesta."
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka määrittelisit "asiallisen keskustelijan". Mitä tulee itse kiroamis-teemaan, on toteamus ihmisen joutumisesta kadotukseen ilman Jeesusta mielestäni kiromista sanan varsinaisessa merkityksessään. Teillä hihhuleilla vaan on tapana verhoilla kaikki tuomitsevat sananne jumaluuden huntuun: Jumala sinut tappaa, sairastuttaa tai Helvettiin laittaa, emme toki me uskovat. Me vaan välitämme Jumalan sanaa. Sinä kutsunet sitä evankelioimiseksi tai sanan julistukseksi. Minä kutsun sitä luikuiluksi.
asioita keskenään.
Se että jokin on sinun mielestä kiroamista ei tarkoita että se olisi oikeasti kiroamista. Kyllä näitä asioita pystyy objektiivisesti erottelemaan.
Jos sanon että ihminen ilman Jeesusta on menossa helvettiin, ei se ole mitään kiroamista. Mutta jos sanon että toivon sinun joutuvan helvettiin, se on kiroamista.
Sitä paitsi, jos et edes usko helvetin olemassaoloon niin mitä kiroamista on jos joku sanoo sinun olevan menossa helvettiin, eihän sellaisilla sanoilla ole mitään merkitystä? Ei ainakaan todellisuuden kannalta.
Minä uskon että on olemassa kadotus, koska ihminen on iankaikkinen olento eikä ihmishenki raukene tyhjiin. Siksi juuri on evankeliumi, se on Jumalan rakkaudellinen kutsu tulla Hänen yhteyteensä. Jumala kutsuu pelastukseen.
Jokainen saa sitten yksilökohtaisesti miettiä mitä tällaisesta evakeliumista ajattelee. Saa ihan vapaasti ajatella vaikka että se on pötyä. Mutta aina on niitäkin jotka alkaa omakohtaisesti miettimään ja kyselemään olisiko tämä evankeliumi vastaus sisäiseen tyhjyyteeni, ja löytävät vastaukseksi Jumalan.
Mutta tämä on mielestäsi väärin.
Ei saa huutaa heikolla jäällä tuhoa kohti kulkevalle että edessä on varma kuolema jos et pysähdy...
Kiroamista on kyllä olemassa ja tapahtuu, lievässä muodossa ja pahemman laatuisena jossa mennään jo noituuden puolelle. Erittäin ikävää että uskovatkin joskus syyllistyvät kiroilemiseen ja jopa kiroamiseenkin. En ole sitä missään vaiheessa kieltänyt, mutta kuten sanoin edellisessä viestissäni kritiikkisi olisi paljon tehokkaampaa jos keskustelisit asiallisesti ja asiassa pysyen. Esimerkiksi tässä kiroamisteemassa.
> Teillä hihhuleilla vaan on tapana... <
Mieti omaa palstakäyttäytymistäsi. Kuka tässäkin nyt taas hihhuloi? Etkö ollenkaan huomaa omassa käytöksessäsi niitä piirteitä joista syytät uskovia?
En ole huudellut sinulle että Jumala sinut tappaa, sairastuttaa tai helvettiin laittaa. Totean että ihminen ilman Jeesuksen Kristuksen sovintotyön vastaanottamista on menossa kadotukseen. Objektiivisesti katsoen se on kristilliseen uskoon perustuva näkemys. Uskova voi esittää näkemyksensä monella tavalla kuten asioita yleensä, asiallisesti keskustelemalla tai, niin kuin annoit ymmärtää, typeränä huutelemisena kun on jäänyt väittelyssä häviölle.
Jos joku varoittaa heikolla jäällä kulkevaa että edessä on tuho, niin se on kiroamista? Ja jos joku toisen varoittamana pysähtyy miettimään asiaa, tekee päätöksen kääntyä ja löytää onnellisen rannan, pelastuu tuholta ja kokee iloa, niin hän on sitten huutajan manipuloinnin uhri, niinkö?
Mielestäsi vertaus on varmaan tökerö. Heikkoja jäitä on kyllä olemassa mutta ei iankaikkista taivasta eikä kadotusta.
Mutta sinäkö sen päätät? Sinunko mielipiteistä on kiinni ne asiat? Ja jos olet sitä mieltä ettei kadotusta ole, niin sitten kaikkien täytyy olla samaa mieltä kuin sinä?
Kuka on siinä tapauksessa suvaitsematon ja vaatii kaikkia ajattelemaan omalla tavallaan. Kuka painostaa ja on pilkallinen ja hihhuloi.
Kun sanon että Jeesuksesta osaton on menossa kadotukseen, se on kiroamista? Kun sinä sanot että puen väärämielisyyttäni jumaluuden huntuun, hihhuloin, luikuilen ja olen mahdollisesti psykoottinen, se ei ole kiroamista vaan - mitähän se on?
Määrittele sinä.
En kiroa sinua, päinvastoin. Kaikkien valtojen ja voimien edessä julistan että olet Jumalalle rakas ja elämäsi on tärkeä.
Toivon sinulle kaikkea hyvää.
Mutta sitä mitä olen Jumalan yhteydessä kokenut ja mitä hengellisistä asioista ajattelen en suostu kieltämään pelkästään sen tähden että jollakin on toisenlaisia mielipiteitä kuin minulla. Jos ryhtysin ajattelemaan niinkuin sinä ajattelet, pelkästään sen vuoksi että se on mielestäsi ainoa mahdollinen järkevä ajattelutapa, silloin olisin mielipiteidesi orjallinen noudattaja ja manipuloinnoin uhri, eikö niin? Olisiko mielestäsi oikein että sinua kuunneltaisiin ja seurattaisiin juuri sillä tavalla kuin kuvittelet helluntailaisten seuraavan omia evankelistojaan: ilman omakohtaista ajattelua?
Työmies2.
En tunne sinua. Olet hyvin vähän kertonut mitään itsestäsi eikä se tietysti ole välttämätöntäkään, vaikka olisi helpompi ymmärtää toisen ajattelua ja lähtökohtia jos vähän tuntisi hänen henkilöhistoriaansa. Minäkin juttelen mieluummin asiatasolla ja yritän olla korostamatta omia kokemuksia, olen kuitenkin jonkin verran kuvannut elämäni tärkeimpiä ja minulle rakkaita tapahtumia myös, ihan vaan sen tähden että jollekin olisi helpompi ymmärtää miksi uskon kuten uskon.
En viitsi edes pyytää sinua kertomaan oman elämäsi historiaa. Kerrot tai olet kertomatta. Mutta vastaa nyt vaikka näihin:
Kirjoituksistasi saa paikoitellen sellaisen kuvan kuin haluaisit ihan oikeasti ottaa kantaa uskovien negatiivisiin piirteisiin ja paljastaa vääryyksiä? Ajatteletko itse toimivasi niin, vääryyttä vastaan ja totuuden puolesta, rakentavassa mielessä?
Vai oletko jo etukäteen sitä mieltä että kun Jumalaa ei ole, ei ainakaan sellaista joka Jeesuksessa olisi sovittanut ihmisten synnit, niin uskovat väistämättä ovat aivopestyjä hölmöjä jotka manipuloivat muitakin herkkäuskoisia, ja sellaisia saa ja kuuluukin irvailla, ainakin helluntailaisia jotka ovat vihoviimeisin älyvapaa lahko?
"En ole huudellut sinulle että Jumala sinut tappaa, sairastuttaa tai helvettiin laittaa. Totean että ihminen ilman Jeesuksen Kristuksen sovintotyön vastaanottamista on menossa kadotukseen."
Sinä et passita Helvettiin. Jumala passittaa, kun en ala uskomaan, niin kuin sinä määrittelet. Jos totteleisin sinua, en joutuisi pätsiin.
Minä en väitä, että sinä olet hölmö, pois se minusta. Jumala saattaa kuitenkin pitää hölmöinä niitä, jotka eivät ymmärrä asioista tuon taivaallista...
> Sinä et passita Helvettiin. Jumala passittaa, kun en ala uskomaan, niin kuin sinä määrittelet. Jos tottelisin sinua, en joutuisi pätsiin. <
Sinä saat jättää ihan Jumalan käsiin mihin hän sinut passittaa. Se asia ei ole kiinni minusta ja minun uskomuksistani.
En odota että kukaan tottelisi minua. Tai mitä tarkoitat tottelemisella?
En ole yhtään kertaa sanonut sinulle: usko näin ja näin. Ainoa mitä olen sanonut on että Jumala totuuden tietää ja että Hänen puoleensa olisi hyvä kääntyä. Sitten olen myös sanonut kuinka itse totuuden Jumalan yhteydessä koen ja että olen vakuuttunut että Jeesus on ainoa tie pelastukseen. Tästä asiasta olen sanonut että se on ihmisen ja Jumalan kahdenkeskinen asia ja uskovina kehotamme jokaista Jumalan edessä henkilökohtaisesti tätä miettimään.
Olisi vakava erehdys jos ryhtyisit minun sanojen perusteella uskovaksi. Siinä tapauksessa sanoisin että et ole uskova ollenkaan, et ainakaan kristitty. Uskovaksi kun tullaan Jumalan vaikutuksesta siellä missä sisin avautuu Hänen vastaanottamiseen. Ei se ole mitään avautumista jos omaksuu toisen sanat jonakin ajatusrakennelmana ja sitten ryhtyy uskovaiseksi. Sellainen uskovaisuus on pelkkää ulkonaista käännynnäisyyttä jossa Jumala on termi ilman mitään muuta sisältöä kuin ihmisen oma harrastelu ja uskonnolliset fiilistelyt.
Sinun ei siis tarvitse uskoa niinkuin minä uskon. Näkemykseni kyllä on että jos ei usko Jeesukseen, joutuu kadotukseen, koska sinne ihminen automaattisesti on menossa ilman yhteyttä Jumalaan. Se on minun näkemykseni.
Oletko miettinyt miksi uskoni niin hirveästi vaivaa sinua?
Yksinkertaistaen:
1. Uskon Jeesukseen. Uskon että vain Jeesuksessa on pelastus ja yhteys Jumalaan.
2. Kerron toisillekin että Jeesuksessa Kristuksessa ihminen voi kokea Jumalan rakkauden ja saada elävän, toimivan yhteyden Häneen.
3. Asian kerrottuani jätän sen ihmisen ja Jumalan väliseksi asiaksi. Jokaisella on vapaus suhtautua kertomiini asioihin aivan miten itse haluaa.
4. Jos joku ei ryhdy tätä omakohtaisesti miettimään ja rukoillen Jumalalta kysymään, se on hänen asia. Ja jos joku ryhtyy miettimään mutta ei silti tule uskoon, sekin on hänen asia. Ei se herätä minussa minkäänlaista vahingoniloa eikä kiivautta enkä ajattele että ähäkutti, siinäpä sitten menee kadotukseen. Siunaan häntä joka tapauksessa ja jätän asian Jumalan käsiin toivoen hänelle kaikkea hyvää.
5. On kuitenkin niitä jotka ovat ryhtyneet miettimään asiaa, ovat omakohtaisesti sisimmässään kyselleet, rukoilleet ja kohdanneet Jumalan rakkauden Jeesuksessa.
Mikä tässä nyt sitten on niin hirveän pahaa ja väärin sinun mielestäsi?
> Minä en väitä, että sinä olet hölmö, pois se minusta. Jumala saattaa kuitenkin pitää hölmöinä niitä, jotka eivät ymmärrä asioista tuon taivaallista... <
Kuka Jumala saattaa pitää hölmöinä? Se Jumala josta ajattelet minun ajattelevan että se passittaa sinut Helvettiin jos et ajattele just niinkuin minä ajattelen? Mutta eihän sellaista Jumalaa olekaan. Se on sinun mielikuvasi siitä millaiseen Jumalaan uskon, ja sinähän ajattelet ettei Jumalaa oikeasti ole, ei ainakaan sellaista johon uskon, muualla kuin minun mielikuvissani ja päässäni? No, se Jumalako minua nyt sitten pitää hölmönä kun en ymmärrä asioita kuten minun pitäisi ne mielestäsi ymmärtää?
Kyllä Jumala meitä varmaan vähän hölmöinä pitääkin. Niin minua kuin sinua. Monessa kohtaa.
Evankeliumin ihana totuus on että Hän tahtoo ihmisille tulla taivaalliseksi viisaudeksi. Jos vaan suostumme myöntämään oman hölmöytemme ja tulemme ihmiseksi ihmisen paikalle, nöyrrymme myöntämään mielikuviemme rajallisuuden ja otamme vastaan Hänet joka on enemmän kuin uskomukset ja mielipiteet, todellinen Jeesus Kristus.
"Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas."
1.Kor.3:18.
Ihan turha näille on mitään yrittää sanoa. Vihaajia ja kiihkoilijoita ovat.
että sinä menet helvettiin ja minä taivaaseen. Ai eikö käy? Miksi ihmeessä ei? Enkö mä muka saa mennä taivaaseen, jos sä kerran haluat helvettiin?
Olalle taputtelua te "työmiehet" haluaisitte, mutta ette sitä saa, ja näin itkette kuin pikkulapset.
Sitä, että kristityt uskovat menevänsä taivaaseen, ette koskaan saa lopetettua tältä tellukselta. Ennen ehtii tulla lintuinfluenssa, ydinsota, nälänhätä jne..
Siinä mielessä uskovaiset ovat vääjäämättä oikeassa, kun povaavat vihaajilleen vaikeuksia. Nämä "työmiehet" toivovat suu vaahdossa, kristinuskon hävittämistä. Eivät kykene he nauttimaan itseriittoisuudestaan, siitäpä heillä hammasten kiristys. Elämän ainoana merkityksenä enää kristinuskon vihaaminen.
On siinä kirousta kerrakseen. Jo täällä ajassa. Ja uskomatonta mutta totta, samat naamat todellakin pelkäävät helvettiä. Jos ei näin olisi, niin he eivät koko ajan itkisi.
Unohdin lisätä, että todellinen ongelmanne on kustannustehottomuus. Märisette turhaan, koska se ei tule tuottamaan mitään lopputulosta. Jumala suojelee heitä jotka häneen uskovat. Jeesus ei tullut tuomaan sovintoa vaan "miekan". Tähän miekkaan työmiehet hukkuvat, sillä välin kun kristityt perustavat onnellisia perheitä.
Fundamentaalinen ero työmiesten, vapaa-ajattelijoiden ja muiden sellaisten vs. kristittyjen välillä on, että kristityt hyväksyy toisten halun mennä helvettiin. Vapaa-ajattelijat on niitä jotka pitää meteliä ja tuomitsee.
kuinka näivettävää on julistaa Helvetistä ja Taivaasta toivoen, että vastapuoli alkaisi täristä, hokea Jeesusta, hihkua ja kellistyä. Sitten joutua huomaamaan, ettei onnistu, ainakaan täällä palstalla. Raamatulla ja Helvetillä pelottelu ei kertakaikkiaan pure: Se kuuluu sinne antiikin aikaan. Nykyään monet jo tietävät senkin, ettei maa ole litteä. Onhan se tosin mahdollista, että Pelsepuuppi on sellaista harhaoppia mennyt levittelemään?
Ainakaan sinun kirjoitustasi lukemalla ei Helvetti oikein rupea pelottamaan eikä uskovaisten Taivas houkuttelemaan. Petyitkö? Hih! Hih! HÄTSHIII!!! Tämä on ihan kevätlenssua, mistään vakavasta ei ole kysymys...
Kantsis välillä käydä vähän ulkona.
Uskovaiset tekevät nuorisotyötä, päihdetyötä, lähetystyötä, vankilatyötä jne... Työmiehen profilista sen sijaan näkee, että hän on omistanut elämänsä nettityölle. Netissä hän on päättänyt parantaa maailman ja pelastaa sen homot. Nuo suojattomat pikku rassukat, joita sade lyö ja tuuli tuivertaa. On se niin kamalaa out there.
Oletko murheellinen hänen puolestaan?
Vai koetko jonkinlaista vahingoniloa kun saat tölväistyä häntä ja hänen edustamaa seksuaalista vähemmistöä tällaisilla näppärillä sanoilla:
Nuo suojattomat pikku rassukat, jne.
Oletko murheellinen itsesi puolesta. Minun puolestani. Sen raadollisuuden puolesta joka meitä monta kertaa lyö ja tuivertaa.
Jos tunnemme että Jeesus on voittaja, toki tunnustamme syntisyytemme ja nostamme katseen Jumalan puoleen, kiittäen Häntä ihanastaan armostaan ja pyytäen että syvemmin ja paremmin voisimme elää rakkaudessaan, toinen toistamme tukien ja yhdessä uskovina rukoillen niiden puolesta, jotka eivät Häntä vielä tunne?
Hyvää yötä. T:
Parta.
opetellut pari sanaa ulkomaan kieltä vai onko se pelkkää karismaa?
harmi kun sinulla ei ole profiilia ja emme pääse näkemään mitä sinä teet.
minkälaista uskovien yleishyödyllistä työtä sinä teet? vai teetkö ihan oikeaa työtä järjestelmämme hyväksi saaden näin päivittäisen siunatun leiviskäsi?
miten näet työmiehen profiilista että työmies on omistanut elämänsä sille ja sille? mistä olet tällaisen näkökyvyn saanut?
mille sinä olet omistanut elämäsi? työntekemiselle ahkeran kristillisesti periaatteella 'otsasi hiessä sinun tulee leipäsi ansaitseman' ja 'rukoile ja työtä tee'?
kristillisten periaatteiden mukaisesti luovut sitten ylimäärästä ja annat sen vähempiosaisten hyväksi, vaikkapa afrikan nälkää näkeville?
häh, ois mukava tietää miten toimii porvarillisesti ajatteleva kristitty.
Ei ollut sinun viestissäsi mitään järkeä. Kirjoita nyt edes vähän selkeämmin, että ajatuksistasi saisi edes vähän selvää. Mitä oikein ajat takaa?
Kaiken lisäksi sekoitat tahallasi asiat ja termit.
Jos, Raamattu ja Jumala on erimieltä kanssasi syytät uskovia.
Sitten sinua ei saa neuvoa eikä varoittaa se on muka kiroamista. Miksi yleenä tulet kysymään tälle palstalle kun niinhin ei saisi vasta niinkuin Raamattu aiheesta opettaa, jos vastaa niin vääntelet asiat.
Jos sinulle kerrotaan Raamatun evankelimi se on "kiroamista"? Etkö häpeä ja kunnioita Jumalaa yhtään?
Jeesus sanoo: "joka kuulee teitä se kuulee minua".
Miksi yleensä kysyt, kun et kunnioita vastaajaa, vaan haukut aina, mielestäni ilkeää ja sopimatonta. Tietysti sinua ei saisi arvostella, mutta miksi sitten ARVOSTELE MUITA?