Haluaisin herättää keskustelua ihmisen sydämestä, että mitä se on ja miten ihmisen sydän toimii jumalasuhteessa? Mitä on ns. hyvästä sydämestä tekeminen? Millaista on todellinen rakkaus, joka lähtee sydämestä? Onko ihmisen sydän turmeltunut, ettei se kykenekään tekemään hyvää? Esimerkiksi tällaisia kysymyksiä voitaisiin pohtia ja täten etsiä vastauksia elämän kysymyksiin ihmisen sisimmästä olemuksesta käsin.
Sydän, sen ominaisuudet jumalasuhteessa?
AlpoAhola
12464
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kun saa katsella oman lapsensa kavamista ja ihmettelemistä niin joskus se pakahduttaa se tunne mitä koen lapsistani. Se on sitä todellista rakkautta puolin ja toisin, eikä siinä jumalaa tarvita.
Onko ylin rakkauden muoto vanhempien ja lasten välinen rakkaus.
>Se on sitä todellista rakkautta puolin ja toisin, eikä siinä jumalaa tarvita.
Jään kysymysmerkiksi ylläolevan lauseesi suhteen.
Mihin kohtaan sitä kysymysmerkkiä tarvitaan?
Kyllä kai rakkaus lapsiini on suurinta mitä voin kokea, nehän ovat osa minua. Jumalalla ei ole minkäänlaista osuutta tähän, se on minun ja lasteni yksityisasia eikä sitä myydä jollekkin jumalalle.
Olet mielipiteissäsi AA hyvin mustavalkoinen ja se todella vaarallista.
Onko se sydämemme puhdasta kultaa?
Uskossa Jeesukseen Kristukseen, Pyhään Henkeen ja Jumalaan. Mutta sydämeni on musta ja saastainen ja mieleni on paha. Joka ilta nöyrryn taakkani kanssa ristin juureen ja pyydän syntejäni anteeksi, voimaa ja eheytystä tälle sairaalle mielelleni. Välillä tuntuu, että en osaa tehdä muuta kuin pahaa Jumalaa, toisia ihmisiä ja itseäni kohtaan. Tällainen on minun rakkauteni ja sydämeni. Herramme Jeesus Kristus minua auttakoon!!
Hyvä!
Näet vain oman lihasi ja itsesi sellaisena kuin mitä se on!
Näet vain todellisen tilasi, mitä me itsessämme olemme ja mitä sinä olet.
Ja sehän on hyvä.
Totuus on hyvä myöntää!
Ei siitä mikään muu pelastakaan kuin Jeesus ja ristin kuolemalla hankittu sovitus.
Ristin puulla meidät on lunastettu Perkeleen vallan ja Perkeleen syytösten alta pois.
Turvaa siis rohkeasti Jeesukseen.
Ei meillä kellään muullakaan muuta vaihtoehtoa ole.
Itsessämme olemme kurjia syntisiä, rupusakkia.
Mutta Jeesuksessa olemme jo saaneet anteeksi.
Ristin puulla syntimme on kannettu.
Laki ajaa Kristuksen luo.
Laki, joka tuomitsee sinut, saa sinut pakenemaan ainoan turvan luo eli Jeesuksen luo.
Ja ainoastaan se kallio kestää.
Mikään muu ei kestäkään kuin anteeksianto Jeesuksen ristin työssä, Jeesuksen veressä.
Mikään muu ei kestä, ei sinun tekosi tai saavutuksesi. Ainoastaan Jeesuksessa saa anteeksi ja vain Hänessä voi pelastua, ei missään meidän omassamme.
Oma itsemme on vain lihaa ja kuolemaa täynnä. Ja Perkele on sellainen, että hän syyttää kristittyjä yötä päivää heidän synneistään. Sielunvihollinen on se, joka meitä syyttää. Herran valtaistuimen edessäkin hän vain syyttää ja syyttää. Jeesuksessa olemme kuitenkin sovitetut ja Saatanan syytökset ovat siten tyhjiä. Syyllisyytemme on kannettu ristin puulla.
Luontomme on turmeltunut, ja luontomme pysyy turmeltuneena myös kristittyinä.
Joskus voi tuntua ettei itsessä ole mitään muuta kuin pahaa ja syntiä, syntiturmelus.
Mutta se on vain todellinen tilamme. Sellaisia me olemme! Siinä riittää Perkeleellä syytettävää!
Ei siinä mikään muu auta kuin ristin työ, se että Jumala saa aikaan uskon sanansa kautta, julistetun tai luetun sanan kautta.
Emme me pysty edes puristamaan itsestämme uskoa ulos.
Kiitos siis Herralle!
Hänessä, Jeesuksessa, Jumalan Pojassa, saamme anteeksi kaiken!
Ja yksin Jumala vaikuttaa uskon meissä.
Saamme ottaa kaiken lahjana vastaan.
Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden!
Saamme luottaa sovitukseen. Kaikki on täytetty, niinkuin Jeesus sanoi juuri ennen kuolemaansa.
.. Kyllähän se näin menee, et turvata voi yksin Jumalaan. Välillä vaan ihmettelee, et miksi hengen hedelmät pysyvät vaan poissa ja eheytyminen ei vaan ala. Mutta kun muistelen mennyttä syntitaakkaani niin ehkä se vie aikaa ennen kuin Jumalan työ minussa alkaa näkymään.. ..mut parempaan kai ollaan menossa. Ja se mikä on parasta tiedän sisimmässäni olevani matkalla taivaan kotiin mutta mahtuminen laveasta portista ei tule olemaan helppoa. Ei helppoa meille, mutta meillä onkin Isän luona puolustaja syntiemme sovittaja!!Kunnia Jeesukselle Kristukselle, joka on meidän syntimme Golgatalle kerran kantanut.
-yks kurja
Yritä edes jättää pahat mielestäsi ja teot myös.
Kait sulla on jonkinlainen omatuntokin joka varoittaa jos aiot varastaa kaupan hyllyltä?
On se vähän kummallista että varkauspäivänä taas illalla pyytelet herralta anteekssi.
Itse täällä on pärjättävä.
Herra voi auttaa vasta kuoltuamme. Siellä hän pyyhkii syntisi tai sitten ei ja joudut muiden mukana kuuman tulihelvettiin kärsimään tuskia iankaikkisesta iankaikkiseen,
sävyyn=) Jeesus tosiaan nappasi minut monen vuoden kutsumisen jälkeen ja nyt saan olla matkalla taivaan kotiin. En varastele kaupasta, enkä riko maallisia lakeja muutenkaan(jos sitä pelkäsit:). Olen syntinen ihminen ja minulla on saastainen mieli, ajatukseni ovat usein ruumiin himoissa ja maallisissa asioissa, suuni päästää kaksimielisiä juttuja jne. EI tällainen retale ole kunniaksi Jumalalleen. Siksi rukoilen sitä et pääsisin näistä pahoista jutuista, jotka sotivat sitä vastaan mitä Jeesus on evankeliumissaan meille ilmoittanut, ja esimerkillään näyttänyt. Mutta edelleen painotan sitä näkemystäni, että ei mun tarvi olla tästä yhtään parempi kelvatakseni Jeesukselle, ei kukaan taivaaseen omalla hyvyydellään/teoillaan pääse. Kyllä se ainut, joka lopussa kantaa on Herraamme Jeesuksen Kristuken SOVITUSTYÖ!! Siunattua kevattä uskon sisaret/veljet
Sinulla on omatunto, joka estää ainakin pahimmat rötökset. Kun vielä valmennat itseäsi henkiselle puolelle loppuvat saastaiset ja kaksimieliset ajatukset.
Hyvä olisi karttaa kaikkea henkistä saastaa, se uhkaa kaikkialla.
Sitten kun aika loppuu olemme herramme kädessä.
Hän armahtaa meidät yritettyämme parhaamme vaikka aina emme pahaa voikkaan torjua.
Herra armahtaa sanoen, yrittänyttä ei laiteta ja ohjaa meidät sille portille, josta luikahdetaan taivaaseen. :)
Roomalaiskirjeessä, on aika valaisevaa.. Room 7:19-20 "sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu." Kirjoittelin jo tuossa ylempänä omasta kurjuudestani uskovana, mutta tämä opetus antaa lohtua siihen, että synti tulee vaikuttamaan meissä aina. Eikä meillä ole muuta keinoa ku turvata yksin ja ainoastaan Herramme Jeesuksen Kristuksen SOVITUSTYÖHÖN! Siunasta Alpolle ja muille veljille ja sisarille uskossa tai ei uskossa!!
Kiitos rohkaisustasi.
Valitettavasti pilkaksi täällä menee Sanan todistus. On tullut jo mieleeni, että jokohan riittää ja joko on tultu sille kohtaa, josta on varoitu: Älkää antako pyhää koirille, älkääkä heittäkö helmiänne sikojen eteen, etteivät ne tallaisi niitä jalkoihinsa ja kääntyisi ja repisi teitä Matt.7:6.2. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa" Piet.2:22.