Nykyinen 250 000 miehen sodanajan vahvuus ei ole realistinen. Varustusta ei riitä eikä joukkoja ole varaa kertauttaa. Rauhanajan koulutustoiminta on vakavassa kriisissä. Asevelvollisuuden pituus on 6/9/12 kuukautta. Kylmän sodan euroopassa ja sotaaedeltävässä Suomessa, jossa maanpuolustus oli olemassa itsensä vuoksi eikä työllistämiskeinona, palvelusajan sopivaksi pituudeksi katsottiin 1/1,5/2 vuotta.
Toisaalta määrärahoja ei olla korottamassa ja varustuksen hinta kohoaa koko ajan. 1990-luvulla oli tarkoitus hankkia kalusto 10 jääkäriprikaatille. Suunnitelma epäonnistui. 2000-luvulla oli tarkoitus hankkia kalusto kolmelle valmiusprikaatille. Suunnitelma epäonnistui.
Merkit ovat selkeät ja ne on luettu kaikkialla muualla Euroopassa. Yleinen asevelvollisuus sopii vaan korkean puolustusbudjetin maille, kuten Israelille, ei pienen puolustusbudjetin pohjoismaalle.
Uusia mahdollisia malleja on kolme:
1.) Ammattiarmeija, 2-6 vuoden pesti
Mahdollisuus tehokkaaseen koulutukseen
- Ei varmasti pysty rekrytoimaan parhaita
mahdollisia voimia
- Asevelvollisuuden kansalaisuutta luova vaikutus ei toteudu
- Tarvittavan miesmäärän (n. 30 000) ylläpito on kallista
2.) Valikoiva asevelvollisuus, 1-2 vuotta
Mahdollisuus tehokkaaseen koulutukseen
- Jos vaihtoehtona on vapautus, ei vaihtoehtona välttämättä houkutteleva, valikoiva asevelvollisuus koskisi vain pientä osaa ikäluokasta
3.) Lyhyt kansalaispalvelus, joko sivari tai asevelvollisuus ja vapaaehtoinen asevelvollisuus, esimerkiksi 3-4 kuukautta 1 vuosi
Mahdollisuus tehokkaaseen koulutukseen
Paremmat rekrytointimahdollisuudet kuin kahdessa muussa mahdollisuudessa
Kansalaisuutta luova vaikutus asevelvollisuuden tapaan
Synnyttää laajan pohjakoulutetun sodanajan täydennysreservin
- Kalliimpi kuin valikoiva asevelvollisuus
- Olisiko tälläisellekaan järjestelmälle pidemmällä aikavälillä kannatusta?
Janus,
Isänmaallinen suomalainen, reservin vänrikki
Toisaalta määrärahoja ei olla korottamassa ja varustuksen hinta kohoaa koko ajan. 1990-luvulla oli tarkoitus hankkia kalusto 10 jääkäriprikaatille. Suunnitelma epäonnistui. 2000-luvulla oli tarkoitus hankkia kalusto kolmelle valmiusprikaatille. Suunnitelma epäonnistui.
Merkit ovat selkeät ja ne on luettu kaikkialla muualla Euroopassa. Yleinen asevelvollisuus sopii vaan korkean puolustusbudjetin maille, kuten Israelille, ei pienen puolustusbudjetin pohjoismaalle.
Uusia mahdollisia malleja on kolme:
1.) Ammattiarmeija, 2-6 vuoden pesti
Mahdollisuus tehokkaaseen koulutukseen
- Ei varmasti pysty rekrytoimaan parhaita
mahdollisia voimia
- Asevelvollisuuden kansalaisuutta luova vaikutus ei toteudu
- Tarvittavan miesmäärän (n. 30 000) ylläpito on kallista
2.) Valikoiva asevelvollisuus, 1-2 vuotta
Mahdollisuus tehokkaaseen koulutukseen
- Jos vaihtoehtona on vapautus, ei vaihtoehtona välttämättä houkutteleva, valikoiva asevelvollisuus koskisi vain pientä osaa ikäluokasta
3.) Lyhyt kansalaispalvelus, joko sivari tai asevelvollisuus ja vapaaehtoinen asevelvollisuus, esimerkiksi 3-4 kuukautta 1 vuosi
Mahdollisuus tehokkaaseen koulutukseen
Paremmat rekrytointimahdollisuudet kuin kahdessa muussa mahdollisuudessa
Kansalaisuutta luova vaikutus asevelvollisuuden tapaan
Synnyttää laajan pohjakoulutetun sodanajan täydennysreservin
- Kalliimpi kuin valikoiva asevelvollisuus
- Olisiko tälläisellekaan järjestelmälle pidemmällä aikavälillä kannatusta?
Janus,
Isänmaallinen suomalainen, reservin vänrikki
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Merkit ovat selkeät ja ne on luettu kaikkialla muualla Euroopassa. Yleinen asevelvollisuus sopii vaan korkean puolustusbudjetin maille, kuten Israelille, ei pienen puolustusbudjetin pohjoismaalle."
Asia on juuri päinvastoin. Korkean puolustusbudjetin maat ovat niitä, jotka yleensä turvautuvat palkka-armeijaan (kuten USA). Pelkkä puolustusbudjetin suuruus ei tätä asiaa ratkaise: myös väestömäärä vaikuttaa: asevelvollisuus on väkiluvultaan pienen maan, kuten Suomen tai Israelin, ratkaisu.
Muutenkin kirjoituksesi on täyttä puppua. Milloin sotien jälkeen Suomen asepalvelus on ollut 2 vuotta?
Muiden EU-maiden puolustustahat alkavat olla kylmän sodan tuhlauspäivien jälkeen samaa luokkaa kuin Suomella. Suomen lisäksi ainoat poikkeukset jossa on yleinen asevelvollisuus ovat Sveitsi ja Kreikka, molemmat maita jotka käyttävät paljon enemmän rahaa asevoimiinsa kuin Suomi.
Väkiluvun määrällä ei ole mitään tekemistä sodanajan armeijan koon kanssa. Jos rahaa käytetään varusteisiin 100 000 miehelle, ei sitä kamaa ole enemmän kuin 100 000 miehelle olipa sitten maan väkiluku 5 tai 50 miljoonaa.
Asevelvollisuus kesti ennen sotia 1-1,5 vuotta. Talvisodan jälkeen sitä pidennettiin kahteen vuoteen kun aikaisempi pituus katsottiin liian lyhyeksi. Sodan jälkeen ei ollut rahaa aseisiin tai pitkään varusmieskoulutukseen ja kehitettiin pula-ajan malli.
Väkiluku vaikuttaa maan kykyyn ratkaista puolustus palkka-armeijaan perustuen. 50 000 000 kokoisen kansan on helppo palkata 350 000 ihmistä armeijaan; ei tee paljon per nokka. Mutta teeppäs sama 5 000 000 miljoonaisella kansalla. Myöskään 1 miljoonaisesta kansasta voi olla vaikea tehdä puolen miljoonan armeijaan. Kyllä väkiluku vaikuttaa siihen, millaisen sodanajan armeijan maa kykenee muodostamaan ja miten raskaaksi se käy sen kansantaloudelle.
Talvisodan jälkeiseen 2 vuotiseen armeijaan vaikutti lähinnä halu pitää aseissa normaalia enemmän miehiä. Jostain syystä ei oikein luotettu siihen, että entisen vihollisen kanssa solmittu rauha pitäisi...
Ei muuta kommentoitavaa, paitsi tuo "kansalaisuutta luova vaikutus".
Kansalaisuus luodaan yleensä henkilön syntymähetkellä tai myöhemmin hyvin spesifeissä olosuhteissa.
Voit puhua "kansallistunteesta", "kansallisesta identiteetistä", "kansallisen yhteenkuuluvuuden tunteen vahvistumisesta" tai jostain vastaavasta, mutta ole hyvä äläkä puhu kansalaisuudesta. Se, että sanoo asevelvollisuuden kaltaisen toiminnan "luovan kansalaisuutta" viittaa semanttisesti siihen, että ihmisen juridinen asema Suomen kansalaisena määräytyisi jollakin tavoin tämän asevelvollisuuden vaikutuksesta. Tällainen tulkinta on paitsi vastoin voimassaolevaa lainsäädäntöä, myös ideologisesti vaarallista.
En tiedä mistä oppisi olet lukenut. Ei pidä paikkaansa miltään osin.
Suomen armeija sotavahvuudessa on nyt noin 1 000 000 miestä 400 000 akkaa. Aseita ja ammuksia on tarpeeksi.
Nykyajan sodankäynti on nopeaa ja vakiarmeija, palkka sellainen olisi yksi keino. Mutta heikko ja hetken huumaa. Reservi on niitä ihmisiä, jotka täällä asuu ja aikoo asua. Tekevät tavallista työtä, mutta osaavat tiukan tullen myös tapella.
Voisit vähän ajatella, mitä kirjoittelet. Mutta sitähän tämä netti, sanoa saa typeryydetkin.
Vänskä RUK 112, nyt kenuksi haukuttu eläkepappa
Ei koskaan tuollaisia määriä ole ollut aseissa. Vai mikä on lähteesi?
Katsoppa mil.fi:n sivuilta, 2008 sa-vahvuus on 250 000 äijää. Näillekin on varustuksesta paha pula, koulutuksesta puhumattakaan. Itä-Saksan kama vanhenee pian käsiin. Uutta saa tilalle, tehokkaampaa mutta vähemmän. Jos pulaa on varustuksesta mutta miehiä reservissä on ylenmäärin niin kummasta vähennetään?
Lueppas sivusi tarkemmin. Huomaat, että sodanajan vahvuus on kymmenessä vuodessa supistunut noin puoleen. Tähän vaikuttaa paitsi aseistuksen kehittyminen, myös ikäluokkien pieneneminen.
Jees, ja suuntaus on seuraavan kymmenen vuoden aikana sama. 2015 sodanajan vahvuus on 70-130k miehen luokkaa. Ei sitä varten tarvi pitää 20k nuoria miehiä rivissä. Pidetään vähemmän, koulutetaan heidät paremmin. Se on uskottavaa puolustusta.
Mihin perustuu tietosi 70 kilomiehestä. Linkki, kiitos...
http://www.mil.fi/selonteko2004/suomen_puolustus_2010-luvulla.pdf
Tuosta kun lasket mitkä poppoot vanhentuvat siihen mennessä. Panssariprikaati, jääkäriprikaatit, jalkaväkiprikaatit. Vain hyvin pieni osa noista pystytään uusimaan. Rahaa ei ole, uusia itä-saksan kauppoja ei tule.
Tuossa (Puolustusvoimat 2010-luvulla) sanottiin selvästi, että vahvuus on 350 000 henkeä. Paperi pohjautuu selontekoon -04, joka on poliittisesti hyväksytty linjaus.
Johtopäätöksesi, että kaluston vanhenemisen vuoksi armeijan koko jouduttaisiin supistamaan 1/4:aan on vähän hätäinen päätelmä. Eiköhän ne rahat ja kalusto siitä löydy. Jotkut noista saavat, tai ovat saamassa, parhaillaankin uutta kalustoa.
Ei rahan riittävyyden kanssa kannata olla herkkäuskoinen. Ei muillakaan saman budjetin mailla riitä rahaa isoihin maavoimiin enää, vaikka he käyttävät jopa enemmän rahaa kalustoon (ei siis henkilöstöön tai toimintamenoihin).
Mitkä joukot ovat saamassa uutta kalustoa erikoisjoukkojen, pääkaupunkiseudun puolustajien ja valmiusprikaatien lisäksi? Seuraava varustelukierros pyörähtää käyntiin 2009 ja keskittyy "alueellisten joukkojen varustamiseen". Edellinen varustelukierros yritti varustaa _kolmea prikaatia_ ja jäi pahasti puolitiehen.
Mikä siinä on niin vaikea ymmärtää että kaljamiehen budjetilla ei saa aikaiseksi asevoimia jonka koko olisi noin 30% USA:n armeijasta?
Harvinainen etunimi suomalaisella sotilaalla..
Sukunimi ei voi olla kuin Putkonen.