Itse arvostan hyvin paljon vapaa-ehtoista puurtamista yhteisen hyvän puolesta. Liikuttavaa huomiota naisille on tästä työstä myös alla oleva lainaus, jonka naiset usein tekevät, mutta tätä harvoin noteerataan missään.
Tosiasia on tämä, että tämä naisen tekemä työ on erittäin tärkeää, tärkeintä, kun tarkemmin ajattelee (itse olen ajatellut tätä jo ajat sitten). Se on lisäksi hyvin liikuttavaa työtä.
Olen hyvin vähän puhunut vaimostani näillä palstoilla, mutta olen hyvin ylpeä vaimostani. Joillakin voi olla mielikuva, että koska minä teen meidän perheessä nk. ansiotyötä, eikä vaimoni tee mitään. Tuollainen on kuitenkin hyvin väärä mielikuva.
Olen perheestäni hyvin iloinen. Mutta yksin en ole sitä saanut aikaan.
"Palkatonta työtä
Naisten tekemästä työstä 2/3 on sellaista, joka ei näy missään tilastoissa - lasten kasvatus, hoiva- ja hoitotyöt perheessä ja yhteisössä, niin kutsuttu kolmannen sektorin työ sekä omavaraistalouteen osallistuminen. Vaikka tämä työ on yhteiskunnalle elintärkeää, virallisesti näitä toimintoja ei pidetä työnä, sillä niistä ei makseta palkkaa. Vuonna 1993 UNDP arvio palkattoman hoitotyön rahalliseksi arvoksi $11 biljoonaa.
Tämä naisten palkaton työpanos mahdollistaa kaiken virallisen taloudellisen toiminnan, mutta tilastollisesti se on näkymätöntä."
-------------------------------------------------
Lainaus jatkuu, kumminkin aihe hieman muuttuu.
"Kuitenkin taloudellista toimintaa suunnitellaan sillä oletuksella, että tämä työ jatkuu. Tämä johtaa vääriin arvioihin taloudellisen kaupan vapauttamisen vaikutuksista naisiin sekä työmarkkinoilla että niiden ulkopuolella - taloussopimuksissahan ei huomioida sitä, miten leipänsä ansaitseminen sovitetaan yhteen toisista huolehtimisen, lasten kasvatuksen, vanhojen ja sairaiden hoitamisen kanssa."
globalisaatio.net
Lainaus loppu.
"Kuitenkin taloudellista toimintaa suunnitellaan sillä oletuksella, että tämä työ jatkuu."
- Itse en ole suunnitellut mitään sen varaan, että tuo mainittu työ jatkuu naisilla. Mutta silti. Mies ei suunnittele mitään muuta, kuin vain oman työnsä, että perhe saa sillä elannon. Tämä on nyt tässä käännetty vain negatiiviseksi asiaksi jostain syystä. En minä ainakaan suunnittele mitään töitä naiselle tehtäväksi, (en kotitöitä en mitään). Muutoin nainen ei itse saa päättää omia tehtäviään. Monesti tässä yhteiskunnassa miehet määrittelevät, mitä naiset tekevät. Miehet maksavat naisille huonoa palkkaa ja antavat töitä joita eivät itse tee. Minä en toimi noin.
Minä tiedän, että moni karsastaa kirjoituksiani sen tähden, koska minä en tarjoa naiselle työtä vaan pelkästään miehille. Mutta minä kysyn edelleen, miksi minun täytyisi antaa naiselle työtä?
Miksi?
Minä joka olen mies. Miksi minun täytyy antaa naiselle työtä? Eikö nainen osaa itse määritellä mitä tahtoo tehdä, vaan ainako mies joutuu sanelemaan mitä naisen täytyy olla ja mitä naisen täytyy tehdä.
(Kirjoitan tästä eteenpäin nyt sillä tavalla, että mies lukekoon tämän kuin ajattelisi omalle kohdalleen.)
Miksi minun miehenä täytyy antaa vaimolleni työtä?
- Miksi?
Minä en ymmärrä mitä minä saan siitä, että minä annan vaimolleni työtä. Sehän on vaimolleni taakaksi. Enhän minä saakaan tuosta edes mitään. Ja miksi vaimoni olisi iloinen siitä, että minä annan hänelle työtä? Miksi?
- Ei. Kyllä se niin täytyy olla, että molemmat toimivat itsenäisesti ja tekevät itse oman tahtonsa mukaan. Yhteiseksi hyväksi. Molemmat määrittelevät omat velvollisuutensa.
- Kyllähän nainen on jo itselleen työtä antanut, se on se, mitä nainen tekee ja tahtoo tehdä, on se mitä tahansa. Jos minä vielä antaisin naiselle lisää työtä, niin olisin älytön. Sydämetön.
(Muuten täysin yleisesti yhteiskunnallisesti tuntuu siltä, että mies-sukupuoli on se, joka on itselleen määritellyt velvollisuudet. Se on siten, että silloin kun itselleen määrittelee velvollisuuden, se ei ole toiselle taakaksi. Sikäli erikoista, jos nyt feministejä pidetään jonkinlaisina edelläkävijöinä, niin kuitenkaan feministit eivät säädä itselleen mitään velvollisuuksia, ehkä sen tähden heidän toimintansa ei saa hyväksyntää mies-sukupuolelta, ei ainakaan minulta. Jos feministit osaisivat säätää itselleen velvollisuudet, ei miehillä olisi mitään sanomista heidän toiminnalleen, koska se olisi heidän itsenäistä toimintaa. Mutta nyt feministit säätävät miesten velvollisuuksia, ja itselleen omia oikeuksia, niin se herättää kränää. Enkä minä tuota ihmettele.)
Tässä yhteiskunnassa jotenkin käännetään moni asia miehen syyksi. Jotenkin miehen on pakko tarjota naiselle työtä. Ja mies syyllistetään, jos ei anna naiselle työtä. Jotenkin tämä asia on mennyt tuollaiseksi. Minusta tuo tilanne on täysin hullunkurinen ja omituinen.
Missä on niiden naisten oma-alotteisuus, ketkä nk. ansiotyössä tahtovat olla?
Mitä tekemistä miehillä on siinä, mitä naiset tahtovat tehdä?
(Ja jotenkin tässä yhteiskunnassa on kaikki mennyt klöntiksi. Esimerkiksi armeijassa, jossa miehet ja naiset toimivat keskenään yhteistyössä, he kuolevat joidenkin maapalojen tähden, mutta eivät toistensa puolesta. On hyvin ikävää, kun mies ja nainen eivät osaa antaa toisilleen enää mitään. Se on surullista. Tuollainen armeijan "yhteistyö" todellisuudessa tuhoaa miehen ja naisen suhteen. Todellisuudessa tuollainen seka-armeija on arvoton. Siellä ei ole enää yhteisyyden henkeä. Kukaan ei enää kuole toisensa puolesta, kumpikaan sukupuoli ei enää toistaan urhoollisesti puolusta. Käskyvaltasuhteet, ne käskyvalta suhteet, miehet ja naiset vain käskevät toisiaan. Eikö kuulosta täysin järjettömältä. Ja tuota yritetään perustella sitten jotenkin. Mitkä ovat nuo perusteet, minä vain tahtoisin tietää?
On mahdotonta miehen ja naisen toimia keskenään armeijassa. Oikeasti.)
Ja miksi vaimoni olisi iloinen siitä, että minä annan hänelle työtä? Miksi? Arvostuksenko tähden?
Tämä on hyvin erikoinen asia. Monet puhuvat siitä, että miehet eivät arvosta naisen tekemisiä. En ymmärrä. Arvostustako naiset tahtovat ja millä tavalla. Ensinkö miehen täytyy antaa naiselle työtä, niin, ja sen jälkeen vielä arvostaa naista sen tähden, että nainen sen työn tekee jonka mies olisi voinut tehdä itsekin?
- Ei ei ei kyllä nyt kuulostaa jo kummalta.
Eikö nainen osaa itse tehdä tuon arvostuksen eteen, miksi pitää roikkua miehen lahkeessa?
Kyllä mies arvostaa paljon enemmän sitä, että nainen itse tekee itsensä määrittelemät työnsä ja omat määrittelemänsä velvollisuutensa. Silloin tuo tulee naisesta itsestään, eikä miehen sanelemana.
Tuollaista minä arvostan naisissa.
Tuolloin nainen tekee jotakin täysin omaa.
Niin mieskin tekee. Mies tekee naiselle jotakin täysin omaa, sellaista, mikä on yhteiseksi hyväksi, ja myös positiiviseksi yllätykseksi parisuhteessa.
Mies tekee kaiken perheelleen. Tämä on miehen lahja perheelleen. Perhe on tärkein. Ei vaimoa tarvitse turhaan rasittaa.
Jotkut repii hiuksiaan sen tähden, että minä en tarjoa naiselle työtä. Puhutaan, että minä erotan miehen ja naisen eri leireihin. Että minä saatan naisen ja miehen kilpailu-asemaan. Tuo ei pidä paikkaansa.
- Mielestäni tuossa katkoviivan alapuolella puhutaan siitä, että nainen alkaa käydä ansiotyössä kaiken muun lisäksi. Tuo on sikäli harhaanjohtavaa, koska kaikki naiset eivät tee noin. Jotkut naiset tekevät edelleen noita "tilastoimattomia" töitä. Heille kunnia siitä arvokkaasta työstä. Koska se on myös työtä, vaikka siinä ei muka hienoja titteleitä ja arvoja ole yleisesti tässä yhteiskunnassa.
Kotiäidit, kotivaimot, he alkavat olla pohjasakkaa tässä yhteiskunnassa. Yhteiskunta sanoo..."He eivät tuota mitään. Heillä ei ole mitään arvoa. Heillä ei ole tutkintoa. Miten he voivat ymmärtää elämästä yhtikäs mitään?"
Totuus on toisenlainen. Mikä tekee ihmisen onnelliseksi?
(Ja mikä silti tekee esim. kotiäidit osaamattomaksi, tietämättömiksi asioista. Ei mikään.)
Miehelle se on perhe.
On hyvin vaikea selittää feministille, feministinaiselle tätä, jolle tärkeintä on jokin muu asia kuin perhe.
Monesti kuulee puhuttavan, että "miesten maailmassa" ovat kovat arvot päällimmäisenä. Tuo on kuitenkin roskapuhetta. Onnettomia on ne miesrääpäleet, ketkä itsekkäästi täällä maanpäällä kulkevat. He ovat hienoja miehiä, arvokkaita, korkeissa viroissa, isoissa luksusasunnoissa. He ovat hienostoa.
Itse arvostan paskiaisia, sellaisia kuin itsekin olen. Pikkusovinistipaskiaiset. Siinä ovat parhaimmat miehet.
Minun piti tässä kirjoituksessa ylistää naisten tekemää työtä, jota naiset ovat tehneet omasta tahdostaan. Voi olla se että tuo ylistäminen jäi paasaukseni varjoon. Mutta onko sillä väliä. Eivät naiset lue sovinismi palstaa kumminkaan.
Naiset eivät kulje miesten jalanjäljissä.
Tosiasia on tämä, että tämä naisen tekemä työ on erittäin tärkeää, tärkeintä, kun tarkemmin ajattelee (itse olen ajatellut tätä jo ajat sitten). Se on lisäksi hyvin liikuttavaa työtä.
Olen hyvin vähän puhunut vaimostani näillä palstoilla, mutta olen hyvin ylpeä vaimostani. Joillakin voi olla mielikuva, että koska minä teen meidän perheessä nk. ansiotyötä, eikä vaimoni tee mitään. Tuollainen on kuitenkin hyvin väärä mielikuva.
Olen perheestäni hyvin iloinen. Mutta yksin en ole sitä saanut aikaan.
"Palkatonta työtä
Naisten tekemästä työstä 2/3 on sellaista, joka ei näy missään tilastoissa - lasten kasvatus, hoiva- ja hoitotyöt perheessä ja yhteisössä, niin kutsuttu kolmannen sektorin työ sekä omavaraistalouteen osallistuminen. Vaikka tämä työ on yhteiskunnalle elintärkeää, virallisesti näitä toimintoja ei pidetä työnä, sillä niistä ei makseta palkkaa. Vuonna 1993 UNDP arvio palkattoman hoitotyön rahalliseksi arvoksi $11 biljoonaa.
Tämä naisten palkaton työpanos mahdollistaa kaiken virallisen taloudellisen toiminnan, mutta tilastollisesti se on näkymätöntä."
-------------------------------------------------
Lainaus jatkuu, kumminkin aihe hieman muuttuu.
"Kuitenkin taloudellista toimintaa suunnitellaan sillä oletuksella, että tämä työ jatkuu. Tämä johtaa vääriin arvioihin taloudellisen kaupan vapauttamisen vaikutuksista naisiin sekä työmarkkinoilla että niiden ulkopuolella - taloussopimuksissahan ei huomioida sitä, miten leipänsä ansaitseminen sovitetaan yhteen toisista huolehtimisen, lasten kasvatuksen, vanhojen ja sairaiden hoitamisen kanssa."
globalisaatio.net
Lainaus loppu.
"Kuitenkin taloudellista toimintaa suunnitellaan sillä oletuksella, että tämä työ jatkuu."
- Itse en ole suunnitellut mitään sen varaan, että tuo mainittu työ jatkuu naisilla. Mutta silti. Mies ei suunnittele mitään muuta, kuin vain oman työnsä, että perhe saa sillä elannon. Tämä on nyt tässä käännetty vain negatiiviseksi asiaksi jostain syystä. En minä ainakaan suunnittele mitään töitä naiselle tehtäväksi, (en kotitöitä en mitään). Muutoin nainen ei itse saa päättää omia tehtäviään. Monesti tässä yhteiskunnassa miehet määrittelevät, mitä naiset tekevät. Miehet maksavat naisille huonoa palkkaa ja antavat töitä joita eivät itse tee. Minä en toimi noin.
Minä tiedän, että moni karsastaa kirjoituksiani sen tähden, koska minä en tarjoa naiselle työtä vaan pelkästään miehille. Mutta minä kysyn edelleen, miksi minun täytyisi antaa naiselle työtä?
Miksi?
Minä joka olen mies. Miksi minun täytyy antaa naiselle työtä? Eikö nainen osaa itse määritellä mitä tahtoo tehdä, vaan ainako mies joutuu sanelemaan mitä naisen täytyy olla ja mitä naisen täytyy tehdä.
(Kirjoitan tästä eteenpäin nyt sillä tavalla, että mies lukekoon tämän kuin ajattelisi omalle kohdalleen.)
Miksi minun miehenä täytyy antaa vaimolleni työtä?
- Miksi?
Minä en ymmärrä mitä minä saan siitä, että minä annan vaimolleni työtä. Sehän on vaimolleni taakaksi. Enhän minä saakaan tuosta edes mitään. Ja miksi vaimoni olisi iloinen siitä, että minä annan hänelle työtä? Miksi?
- Ei. Kyllä se niin täytyy olla, että molemmat toimivat itsenäisesti ja tekevät itse oman tahtonsa mukaan. Yhteiseksi hyväksi. Molemmat määrittelevät omat velvollisuutensa.
- Kyllähän nainen on jo itselleen työtä antanut, se on se, mitä nainen tekee ja tahtoo tehdä, on se mitä tahansa. Jos minä vielä antaisin naiselle lisää työtä, niin olisin älytön. Sydämetön.
(Muuten täysin yleisesti yhteiskunnallisesti tuntuu siltä, että mies-sukupuoli on se, joka on itselleen määritellyt velvollisuudet. Se on siten, että silloin kun itselleen määrittelee velvollisuuden, se ei ole toiselle taakaksi. Sikäli erikoista, jos nyt feministejä pidetään jonkinlaisina edelläkävijöinä, niin kuitenkaan feministit eivät säädä itselleen mitään velvollisuuksia, ehkä sen tähden heidän toimintansa ei saa hyväksyntää mies-sukupuolelta, ei ainakaan minulta. Jos feministit osaisivat säätää itselleen velvollisuudet, ei miehillä olisi mitään sanomista heidän toiminnalleen, koska se olisi heidän itsenäistä toimintaa. Mutta nyt feministit säätävät miesten velvollisuuksia, ja itselleen omia oikeuksia, niin se herättää kränää. Enkä minä tuota ihmettele.)
Tässä yhteiskunnassa jotenkin käännetään moni asia miehen syyksi. Jotenkin miehen on pakko tarjota naiselle työtä. Ja mies syyllistetään, jos ei anna naiselle työtä. Jotenkin tämä asia on mennyt tuollaiseksi. Minusta tuo tilanne on täysin hullunkurinen ja omituinen.
Missä on niiden naisten oma-alotteisuus, ketkä nk. ansiotyössä tahtovat olla?
Mitä tekemistä miehillä on siinä, mitä naiset tahtovat tehdä?
(Ja jotenkin tässä yhteiskunnassa on kaikki mennyt klöntiksi. Esimerkiksi armeijassa, jossa miehet ja naiset toimivat keskenään yhteistyössä, he kuolevat joidenkin maapalojen tähden, mutta eivät toistensa puolesta. On hyvin ikävää, kun mies ja nainen eivät osaa antaa toisilleen enää mitään. Se on surullista. Tuollainen armeijan "yhteistyö" todellisuudessa tuhoaa miehen ja naisen suhteen. Todellisuudessa tuollainen seka-armeija on arvoton. Siellä ei ole enää yhteisyyden henkeä. Kukaan ei enää kuole toisensa puolesta, kumpikaan sukupuoli ei enää toistaan urhoollisesti puolusta. Käskyvaltasuhteet, ne käskyvalta suhteet, miehet ja naiset vain käskevät toisiaan. Eikö kuulosta täysin järjettömältä. Ja tuota yritetään perustella sitten jotenkin. Mitkä ovat nuo perusteet, minä vain tahtoisin tietää?
On mahdotonta miehen ja naisen toimia keskenään armeijassa. Oikeasti.)
Ja miksi vaimoni olisi iloinen siitä, että minä annan hänelle työtä? Miksi? Arvostuksenko tähden?
Tämä on hyvin erikoinen asia. Monet puhuvat siitä, että miehet eivät arvosta naisen tekemisiä. En ymmärrä. Arvostustako naiset tahtovat ja millä tavalla. Ensinkö miehen täytyy antaa naiselle työtä, niin, ja sen jälkeen vielä arvostaa naista sen tähden, että nainen sen työn tekee jonka mies olisi voinut tehdä itsekin?
- Ei ei ei kyllä nyt kuulostaa jo kummalta.
Eikö nainen osaa itse tehdä tuon arvostuksen eteen, miksi pitää roikkua miehen lahkeessa?
Kyllä mies arvostaa paljon enemmän sitä, että nainen itse tekee itsensä määrittelemät työnsä ja omat määrittelemänsä velvollisuutensa. Silloin tuo tulee naisesta itsestään, eikä miehen sanelemana.
Tuollaista minä arvostan naisissa.
Tuolloin nainen tekee jotakin täysin omaa.
Niin mieskin tekee. Mies tekee naiselle jotakin täysin omaa, sellaista, mikä on yhteiseksi hyväksi, ja myös positiiviseksi yllätykseksi parisuhteessa.
Mies tekee kaiken perheelleen. Tämä on miehen lahja perheelleen. Perhe on tärkein. Ei vaimoa tarvitse turhaan rasittaa.
Jotkut repii hiuksiaan sen tähden, että minä en tarjoa naiselle työtä. Puhutaan, että minä erotan miehen ja naisen eri leireihin. Että minä saatan naisen ja miehen kilpailu-asemaan. Tuo ei pidä paikkaansa.
- Mielestäni tuossa katkoviivan alapuolella puhutaan siitä, että nainen alkaa käydä ansiotyössä kaiken muun lisäksi. Tuo on sikäli harhaanjohtavaa, koska kaikki naiset eivät tee noin. Jotkut naiset tekevät edelleen noita "tilastoimattomia" töitä. Heille kunnia siitä arvokkaasta työstä. Koska se on myös työtä, vaikka siinä ei muka hienoja titteleitä ja arvoja ole yleisesti tässä yhteiskunnassa.
Kotiäidit, kotivaimot, he alkavat olla pohjasakkaa tässä yhteiskunnassa. Yhteiskunta sanoo..."He eivät tuota mitään. Heillä ei ole mitään arvoa. Heillä ei ole tutkintoa. Miten he voivat ymmärtää elämästä yhtikäs mitään?"
Totuus on toisenlainen. Mikä tekee ihmisen onnelliseksi?
(Ja mikä silti tekee esim. kotiäidit osaamattomaksi, tietämättömiksi asioista. Ei mikään.)
Miehelle se on perhe.
On hyvin vaikea selittää feministille, feministinaiselle tätä, jolle tärkeintä on jokin muu asia kuin perhe.
Monesti kuulee puhuttavan, että "miesten maailmassa" ovat kovat arvot päällimmäisenä. Tuo on kuitenkin roskapuhetta. Onnettomia on ne miesrääpäleet, ketkä itsekkäästi täällä maanpäällä kulkevat. He ovat hienoja miehiä, arvokkaita, korkeissa viroissa, isoissa luksusasunnoissa. He ovat hienostoa.
Itse arvostan paskiaisia, sellaisia kuin itsekin olen. Pikkusovinistipaskiaiset. Siinä ovat parhaimmat miehet.
Minun piti tässä kirjoituksessa ylistää naisten tekemää työtä, jota naiset ovat tehneet omasta tahdostaan. Voi olla se että tuo ylistäminen jäi paasaukseni varjoon. Mutta onko sillä väliä. Eivät naiset lue sovinismi palstaa kumminkaan.
Naiset eivät kulje miesten jalanjäljissä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.