Vaikeeta

Suru ei mene kuin suremalla, mutta älä jää yksin.

hei,
otan osaa , vaikka en tunnekaan. ihan tulee paha mieli puolestas jos näin on käynyt. tuntuu aivan käsittämättömältä. vielä sen kaverin menetyksen yli pääsee mutta siskon kuolema ei olekaan ihan pikku juttu käsiteltäväksi. se kun on niin pahuksen lopullista.

pääasia että suret sen murheesi pois etkä siirrä sitä koska se tulee kuitenkin eteen joku päivä ja silloin se on kohdattava. juttele paljon asiastasi luotettavien ihmisten kanssa koska mitä enemmän puhut , sen helpompi olo tulee aikaa myöten. tärkeätä on ettet jää yksin murheinesi. tarvitset kuulustelijaa nyt. voimia!

Kiitos molemmille noista sanoista. Välillä tulee hyviä hetkiä ja sitten taas jokin saa minut muistamaan ihanan poikaystäväni ja rakkaan pikkusiskoni ja sitten se on taas yhtä itkua. Jotenkin tunnen itseni niin voimattomaksi ja hauraaksi, ei oikein jaksaisi edes sängystä nousta. En tiedä mikä olisi oikein ja mitä minun pitäisi tehdä. Ainoa tunne jonka tunnen on suru. :(

itse seurustelin yhden pojan kanssa(en kylläkään kovin kauaa, mutta poika oli tosi mukava ja on edelleen) jätin hänet koska koin syyllisyyden tunnetta ja itseni pahaksi kun hän oli aina niin kiltti ym. poika slvästi oli surullinen tästä, ja viikko pari eromme jälkeen huomasin lehdessä hänen isänsä kuolin ilmoituksen(tunnistin kuvasta olevan ihan pojan näköinen ja sama sukunimi). otin osaa pojalle, mutten pystynyt sanomaan muuta, koin kauheita tunnon tuskia että mitä menin tekemään, myöhemmin olen hänelle sanonut että kaduin kauheasti ja olen pahoillani tapahtuneesta

eli voi olla että poikaystäväsi kokee samoin kuin minä

kaikkia varten. Kuka murhataan kuka ei!