ja muillekin.
Kysymykseen mikä "lahko" on oikea?
Uuden testamentin mukaan jokainen, joka ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena pelastajana eli uskoo Häneen niinkuin Raamattu sanoo, on uudestisyntynyt eli pelastettu. Hän kuuluu todelliseen srk:ntaan eli "morsiusseurakuntaan".
Uudessa testamentissa tätä seurakuntaa eli uskovien joukkoa kutsutaan Jeesuksen "maan päälliseksi ruumiiksi". Se on kuvakieltä, jonka tarkoitus on selittää meille kuinka konkreettinen ja elimellinen on yhteytemme Jumalaan, olemme yhtä Hänen kanssaan.
Antaessaan syntimme anteeksi Jeesuksen kautta Jumala asetti sisimpäämme Pyhän Hengen, joka todistaa Kristusyhteydestä. Pyhä Henki on sisimmässämme todistuksena että uskomme Jeesukseen Kristukseen ja olemme sen tähden Jumalan lapsia, ja Pyhä Henki liittää meidät yhdeksi seurakunnaksi toinen toisiimme.
Jeesuksella ei ole maan päällä muita käsiä ja jalkoja kuin uskovat. Uusi testamentti sanoo että meille on annettu "sovituksen virka": todistaa Jeesuksesta ja pyytää ihmisiä kääntymään Hänen puoleensa. Jokainen uskova kuuluu "kuninkaalliseen papistoon" eli hänellä on papillinen etuoikeus: olla Jumalan työn välikappaleena puhuen ihmisille, ja myös rukouksissaan puhuen ihmisistä Jumalalle.
Jeesus Kristus on universaalin seurakuntaruumiin pää. Jokaisen uskovan tulee ennen kaikkea luottaa Hänen työhönsä, kiintyä yhä syvemmin yksin Häneen ja niin kasvaa Hänen tuntemisensa kautta, voidaksemme elää todeksi Jumalan rakkautta ja hyvää tahtoa.
Tämä on tärkeintä.
Uskoon tultuamme kuulumme kristittyinä paitsi Jeesukselle tietyllä tavalla myös toinen toisillemme.
Koska olen yhteydessä Jumalaan olen yhteydessä uskoviin. En voi leikata itseäni irti uskovien yhteydestä koska silloin leikkaisin itseni irti Jeesuksesta. Yhteys on sisällinen. Jeesus Kristus sanoo: "Minä olen viinipuu, te olette oksat." Puun elämä - osallisuus Kristukseen - ei virtaa ainoastaan minussa, se on jokaisessa uskovassa, jokaisessa oksassa. Jeesuksen yhteydessä kuulumme toinen toisillemme.
Vaikka olisin autiolla saarella olen silti Kristusruumiin jäsen ja minussa oleva Pyhä Henki todistaa sekä yhteyteni Jeesukseen että yhteyteni kaikkiin niihin jotka Jeesuksen omia ovat. Olen liitetty Jumalan perheväkeen, suureen yhteyteen. Siksi voin vapautunein mielin rukoilla: Jumala siunaa seurakuntaasi, kaikkia Jeesukseen uskovia, vahvista heitä tällä hetkellä, johdata heitä, virvoita vainottua seurakuntasi osaa, niitä joita kidutetaan nimesi tähden, ole kaikkien meidän kanssa ja vaikuta meissä yhä syvempää rakkautta toisiamme kohtaan.
Raamatullisessa mielessä jokaisen paikkakunnan uskovat muodostavat tuon paikkakunnan seurakunnan hengellisessä mielessä. Jeesukseen uskovat Helsingissä ovat Helsingin paikallisseurakunta ja edustavat Kristuksen seurakuntaruumista Helsingissä!
Tämä ei kuitenkaan saa johtaa kristillisten yhteisöjen (joita yleensä nimitämme seurakunniksi) väheksymiseen. Jokainen kristillinen seurakunta on tärkeä vaikka ei olekaan koko maailman eikä edes oman paikkakuntansa koko Kristusruumis.
Olen aivan vakaasti ja vilpittömästi sitä mieltä että Jumala haluaa johdattaa jokaisen kristityn johonkin kristilliseen seurakuntaan (kristilliseen yhteisöön). Uudessa testamentissa aivan selvästi sanotaan että seurakuntaan asetettiin paimenet ja vanhemmisto, siis seurakunnat johtajat, evankelistat jne. On tärkeää että toimimme Raamatun mukaan ja aivan käytännöllisesti kasvamme toistemme yhteydessä. Ei voi vedota siihen että seurakunta on hengellinen morsiusseurakunta, ja sitten väheksyy näitä ajallisia yhteisöjä, joiden kautta Jumala kuitenkin työtään tekee. Ei, nämä yhteisöt eli seurakunnat ovat tärkeitä.
Ei ole yhtään täydellistä kristillistä kirkkokuntaa ja yhteisöä, mutta Jumalan tahto on että epätäydellisinä uskovina kasvamme muiden epätäydellisten uskovien kanssa, ja opimme rakastamaan toisiamme silloinkin kun olemme eri mieltä tai loukkaannumme. Se on Jumalan tahto. Muuten uskovista kasvaa itsekkäitä sooloilijoita jotka voivat opettaa mitä tahansa kun heidän opetustaan ei valvota. Seurakuntien keskellä saamme oikeaa opetusta, jos opin ydinkohdat ovat oikeita. Joku pitää kiinni lapsikasteesta ja joku ymmärtää että tulee kastaa upotuskasteella uskoontulon jälkeen. Se ei kuitenkaan ole tärkeintä. Tärkeintä on henkilökohtainen usko ja rakkaus toisiin uskoviin Kristuksessa.
Itse kuulun vapaaseurakuntaan, mutta käyn myös muissa seurakunnissa. Vapaaseurakunnassa voi käydä ja siellä voi olla vaikka ei hyväksyisikään vapaaseurakunnan kastenäkemystä joka on upotuskaste uskoville. Itse asiassa vapaaseurakunnan alkuaikoina hyväksyttiin myös luterilainen lapsikaste, vaikka nykyään vapaaseurakunnissa ymmärretään että se on väärin, sillä pieni lapsi ei tarvitse pelastumiseen kastetta.
Kuitenkin käyn myös luterilaisen kirkon tilaisuuksissa, ja olen joitain kertoja pitänyt luterilaisissa kirkoissa pieniä puheitakin, kun on pyydetty. Käyn mielelläni kaikissa kristillisissä yhteisöissä ja iloitsen kaikista kristityistä, mutta täytyy muistaa että on myös harhaoppeja, jotka yrittävät tekeytyä kristillisyydeksi, ja niitä tulisi välttää, mm. Jehovan Todistajat ja Mormonit.
Lisäksi neuvoisin että ainakin aluksi on syytä välttää joitain äärikarismaattisia seurakuntia tai muuten opillisesti yksipuolisia ja omaa linjaansa korostavia. Henkilökohtainen mielipiteeni on että esimerkiksi City-seurakuntia olisi hyvä välttää. City-seurakuntiakin on tietysti erilaisia ja voi olla että niissä on todella paljon hyvääkin, mutta henkilökohtaisesti suhtaudun negatiivisesti. Varsinkin juuri uskoontulleiden kohdalla.
Kun olet ensin vahvistunut Jeesuksen yhteydessä ja oppinut uskon perusasiat sen jälkeen voit uudelleen miettiä kuinka suhtaudut esimerkiksi Cityseurakuntaan ja voit käydä heidän tilaisuuksissa, koska et ole enää tunteidesi vietävissä ja osaat erottaa asioita.
Juuri uskoontulleille suosittelen hyvinä vaihtoehtoina:
Helluntaiseurakunta, Vapaakirkko, Babtistit, Metodistiseurakunta, Pelastusarmeija.
Tietysti näissäkin on paljon eroa paikkakunnista riippuen, mutta ainakin opillisesti ovat kaikki terveitä ja Raamattuun perustuvia.
Kun meillä paikallisissa yhteisöissämme joita myös seurakunniksi nimitetään - luterilaiset, babtistit, helluntailaiset, vapaakirkolliset ym. - on keskinäinen rakkaus, joka ilmenee yhteisön keskellä olevana huolenpitona toisiamme kohtaan mutta myöskin rakkautena kaikkia kristittyjä kohtaan, vaikka kuuluisivat eri nimisiin kristillisiin yhteisöihin eli seurakuntiin kuin me itse, silloin saamme oman yhteisömme keskeltä innoitusta ja voimaa ja Jumala vahvistaa meitä rakastamaan kaikkia ihmisiä, ollaksemme heille todistuksena Jeesuksen hyvyydestä.
Jeesus itse sanoi että meidät tunnetaan Hänen opetuslapsikseen jos meillä on keskinäinen rakkaus. Se ei tarkoita luterilaisten rakkautta toisiinsa, eikä helluntailaisten rakkautta toisiinsa, se tarkoittaa kaikkien kristittyjen keskinäistä rakkautta sisällisen yhteytemme kautta, silloinkin kun olemme joistain opillisista asioista eri mieltä. Herra Jeesus Kristus on opin ydin. Hänessä voimme olla yhtä mieltä tärkeimmästä: Jeesuksen sovituskuolemasta, sovintoverestä jossa on anteeksiantamus, siitä että Hän on ihmiseksi tullut Jumalan Poika ja tosi Jumala, joka syntimme sovitettuaan myös nousi kuolleista todistukseksi että kuoleman valta on murskattu, ja Hän on yhtä Isän ja Pyhän Hengen kanssa. Kun uskomme näihin asioihin voimme harrastaa yhteyttä silloinkin kun emme voi olla kaikista muista asioista samaa mieltä.
Uskomalla Jeesukseen saadaan siis yhteys Jumalaan. Yhteys on sisällinen elämäntodellisuus, josta Pyhä Henki todistaa. Pyhän Hengen välityksellä Kristus asuu uskovassa: Kristus meissä, kirkkauden toivo.
Yksikään ajallinen seurakunta ei pelasta. Ainoastaan Jeesus pelastaa. Jeesuksessa Kristuksessa kuulumme Jumalan perheväkeen ja täällä maan päällä olemme yksi hengellinen morsiusseurakunta. Kun Jeesus noutaa omansa Hän noutaa vain yhden seurakunnan: ne jotka Jeesuksen lunastustyön ja Pyhän Hengen todistuksen perusteella ovat Jumalan lapsia. Siihen joukkoon kuuluvat kaikista nimellisistä seurakunnista ne henkilöt, jotka ovat oikeasti uskossa Jeesukseen ja Häntä rakastavat.
Muistutan sinua, että olet elävässä ja persoonallisessa suhteessa Jumalaan. Tämä suhde perustuu Jeesuksen tekoon. Siksi olemme aina Jeesuksen varassa. Hän on luvannut ettei Hän hylkää eikä jätä.
Jos sinulla on kysymyksiä siitä kuinka uskovan tulisi pukeutua tai käyttäytyä, keskustele niistä Jumalan kanssa rukouksessa ja armo kasvattaa sinua pyhitykseen.
Kerron omalta kohdaltani: kun tulin uskoon minulla oli pitkä parta ja hiukset lähes takapuoleen asti. Monta vuotta minulla oli pitkät hiukset vaikka tuolloin (1980-luvun lopulla) monet uskovat paheksuivat tyyliäni.
Sitten jossakin vaiheessa koin että Jumala itse alkoi puhutella minua ja minulle tuli sellainen olo että olisi huomaavaista muita uskovia kohtaan leikata hiukset lyhyemmäksi. Se oli Jumalan työ minussa. Kyllä se vähän kirpaisi mutta leikkasin hiukseni ja koin siunausta. Samoihin aikoihin Jumala alkoi vaikuttaa sillä tavalla että minua pyydettiin enemmän puhumaan kokouksissa, ei ainoastaan omassa yhteisössä eli vapaaseurakunnassa vaan muuallakin. Olin ennenkin puhunut vapaaseurakunnassa mutta nyt Jumala itse selvästi antoi sydämelleni enemmän puhuttavaa ja tahtoi käyttää minua.
Jumala huomioi siis kaikki näkökohdat. Ulkonaiset seikat eivät ole tärkeimpiä mutta kyllä nekin tärkeitä ovat. Jos olemme Jeesuksen omia meillä ei ole syytä korostaa itseämme kohtuuttomasti.
Jos olisin puhunut pitkätukkaisena olisin voinut pitää yhtä hyviä puheita kuin lyhyttukkaisenakin, mutta en tiedä olisiko Jumala minulle sellaisia puheita antanut, sillä en olisi ollut kuuliainen Hänelle. Hän tahtoo ettei ulkonäkömme ole loukkaus muille uskoville.
Nykyään kyllä seurakunnissa hyväksytään monenlaista pukeutumista ja ulkonäköä ja persoonallisia tyylejä, ja se on minusta oikein ja hyvä asia. Kuitenkin täytyisi säilyttää säädyllisyys. Mielestäni nykyään ollaan liiankin vapaita. Kyllä jokaisen nuoren uskovan täytyisi rukoilla ja pyytää Jumalalta johdatusta näihin asioihin. Ei ole Jumalan mielen mukaista jos uskova pukeutumisella korostaa seksuaalisuuttaan ja yrittää tehdä itsensä haluttavan näköiseksi. Se on maailman tyyli.
Uskovan elämän syvin täyttymys on tulla yhä enemmän riippuvaiseksi Jeesuksesta.
Ei lakihenkisellä tavalla keskittyen joihinkin muotoihin ja käyttäytymistapoihin, vaan sisällisen elämäntodellisuuden kautta. Kun keskitymme Jeesukseen levollisesti ja armosta käsin, alamme yhä enemmän rakastua Hänen tahtoonsa.
Jumalan tahdon kuuluu olla meille kaikessa tärkeämpi kuin oma inhimillinen tahtomme joka on monta kertaa maailman vääristämä ja sisältää omia, kasvatuksen ja kokemustemme kautta syntyneitä ehdollistumia.
Vain kuuliaisuudessa Jumalaa kohtaan voimme kasvaa aitoon vapauteen jossa synti ja itsekkyys ei enää orjuuta meitä.
kirjoittaa saa:
[email protected]
Kysymykseen mikä "lahko" on oikea?
Uuden testamentin mukaan jokainen, joka ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisena pelastajana eli uskoo Häneen niinkuin Raamattu sanoo, on uudestisyntynyt eli pelastettu. Hän kuuluu todelliseen srk:ntaan eli "morsiusseurakuntaan".
Uudessa testamentissa tätä seurakuntaa eli uskovien joukkoa kutsutaan Jeesuksen "maan päälliseksi ruumiiksi". Se on kuvakieltä, jonka tarkoitus on selittää meille kuinka konkreettinen ja elimellinen on yhteytemme Jumalaan, olemme yhtä Hänen kanssaan.
Antaessaan syntimme anteeksi Jeesuksen kautta Jumala asetti sisimpäämme Pyhän Hengen, joka todistaa Kristusyhteydestä. Pyhä Henki on sisimmässämme todistuksena että uskomme Jeesukseen Kristukseen ja olemme sen tähden Jumalan lapsia, ja Pyhä Henki liittää meidät yhdeksi seurakunnaksi toinen toisiimme.
Jeesuksella ei ole maan päällä muita käsiä ja jalkoja kuin uskovat. Uusi testamentti sanoo että meille on annettu "sovituksen virka": todistaa Jeesuksesta ja pyytää ihmisiä kääntymään Hänen puoleensa. Jokainen uskova kuuluu "kuninkaalliseen papistoon" eli hänellä on papillinen etuoikeus: olla Jumalan työn välikappaleena puhuen ihmisille, ja myös rukouksissaan puhuen ihmisistä Jumalalle.
Jeesus Kristus on universaalin seurakuntaruumiin pää. Jokaisen uskovan tulee ennen kaikkea luottaa Hänen työhönsä, kiintyä yhä syvemmin yksin Häneen ja niin kasvaa Hänen tuntemisensa kautta, voidaksemme elää todeksi Jumalan rakkautta ja hyvää tahtoa.
Tämä on tärkeintä.
Uskoon tultuamme kuulumme kristittyinä paitsi Jeesukselle tietyllä tavalla myös toinen toisillemme.
Koska olen yhteydessä Jumalaan olen yhteydessä uskoviin. En voi leikata itseäni irti uskovien yhteydestä koska silloin leikkaisin itseni irti Jeesuksesta. Yhteys on sisällinen. Jeesus Kristus sanoo: "Minä olen viinipuu, te olette oksat." Puun elämä - osallisuus Kristukseen - ei virtaa ainoastaan minussa, se on jokaisessa uskovassa, jokaisessa oksassa. Jeesuksen yhteydessä kuulumme toinen toisillemme.
Vaikka olisin autiolla saarella olen silti Kristusruumiin jäsen ja minussa oleva Pyhä Henki todistaa sekä yhteyteni Jeesukseen että yhteyteni kaikkiin niihin jotka Jeesuksen omia ovat. Olen liitetty Jumalan perheväkeen, suureen yhteyteen. Siksi voin vapautunein mielin rukoilla: Jumala siunaa seurakuntaasi, kaikkia Jeesukseen uskovia, vahvista heitä tällä hetkellä, johdata heitä, virvoita vainottua seurakuntasi osaa, niitä joita kidutetaan nimesi tähden, ole kaikkien meidän kanssa ja vaikuta meissä yhä syvempää rakkautta toisiamme kohtaan.
Raamatullisessa mielessä jokaisen paikkakunnan uskovat muodostavat tuon paikkakunnan seurakunnan hengellisessä mielessä. Jeesukseen uskovat Helsingissä ovat Helsingin paikallisseurakunta ja edustavat Kristuksen seurakuntaruumista Helsingissä!
Tämä ei kuitenkaan saa johtaa kristillisten yhteisöjen (joita yleensä nimitämme seurakunniksi) väheksymiseen. Jokainen kristillinen seurakunta on tärkeä vaikka ei olekaan koko maailman eikä edes oman paikkakuntansa koko Kristusruumis.
Olen aivan vakaasti ja vilpittömästi sitä mieltä että Jumala haluaa johdattaa jokaisen kristityn johonkin kristilliseen seurakuntaan (kristilliseen yhteisöön). Uudessa testamentissa aivan selvästi sanotaan että seurakuntaan asetettiin paimenet ja vanhemmisto, siis seurakunnat johtajat, evankelistat jne. On tärkeää että toimimme Raamatun mukaan ja aivan käytännöllisesti kasvamme toistemme yhteydessä. Ei voi vedota siihen että seurakunta on hengellinen morsiusseurakunta, ja sitten väheksyy näitä ajallisia yhteisöjä, joiden kautta Jumala kuitenkin työtään tekee. Ei, nämä yhteisöt eli seurakunnat ovat tärkeitä.
Ei ole yhtään täydellistä kristillistä kirkkokuntaa ja yhteisöä, mutta Jumalan tahto on että epätäydellisinä uskovina kasvamme muiden epätäydellisten uskovien kanssa, ja opimme rakastamaan toisiamme silloinkin kun olemme eri mieltä tai loukkaannumme. Se on Jumalan tahto. Muuten uskovista kasvaa itsekkäitä sooloilijoita jotka voivat opettaa mitä tahansa kun heidän opetustaan ei valvota. Seurakuntien keskellä saamme oikeaa opetusta, jos opin ydinkohdat ovat oikeita. Joku pitää kiinni lapsikasteesta ja joku ymmärtää että tulee kastaa upotuskasteella uskoontulon jälkeen. Se ei kuitenkaan ole tärkeintä. Tärkeintä on henkilökohtainen usko ja rakkaus toisiin uskoviin Kristuksessa.
Itse kuulun vapaaseurakuntaan, mutta käyn myös muissa seurakunnissa. Vapaaseurakunnassa voi käydä ja siellä voi olla vaikka ei hyväksyisikään vapaaseurakunnan kastenäkemystä joka on upotuskaste uskoville. Itse asiassa vapaaseurakunnan alkuaikoina hyväksyttiin myös luterilainen lapsikaste, vaikka nykyään vapaaseurakunnissa ymmärretään että se on väärin, sillä pieni lapsi ei tarvitse pelastumiseen kastetta.
Kuitenkin käyn myös luterilaisen kirkon tilaisuuksissa, ja olen joitain kertoja pitänyt luterilaisissa kirkoissa pieniä puheitakin, kun on pyydetty. Käyn mielelläni kaikissa kristillisissä yhteisöissä ja iloitsen kaikista kristityistä, mutta täytyy muistaa että on myös harhaoppeja, jotka yrittävät tekeytyä kristillisyydeksi, ja niitä tulisi välttää, mm. Jehovan Todistajat ja Mormonit.
Lisäksi neuvoisin että ainakin aluksi on syytä välttää joitain äärikarismaattisia seurakuntia tai muuten opillisesti yksipuolisia ja omaa linjaansa korostavia. Henkilökohtainen mielipiteeni on että esimerkiksi City-seurakuntia olisi hyvä välttää. City-seurakuntiakin on tietysti erilaisia ja voi olla että niissä on todella paljon hyvääkin, mutta henkilökohtaisesti suhtaudun negatiivisesti. Varsinkin juuri uskoontulleiden kohdalla.
Kun olet ensin vahvistunut Jeesuksen yhteydessä ja oppinut uskon perusasiat sen jälkeen voit uudelleen miettiä kuinka suhtaudut esimerkiksi Cityseurakuntaan ja voit käydä heidän tilaisuuksissa, koska et ole enää tunteidesi vietävissä ja osaat erottaa asioita.
Juuri uskoontulleille suosittelen hyvinä vaihtoehtoina:
Helluntaiseurakunta, Vapaakirkko, Babtistit, Metodistiseurakunta, Pelastusarmeija.
Tietysti näissäkin on paljon eroa paikkakunnista riippuen, mutta ainakin opillisesti ovat kaikki terveitä ja Raamattuun perustuvia.
Kun meillä paikallisissa yhteisöissämme joita myös seurakunniksi nimitetään - luterilaiset, babtistit, helluntailaiset, vapaakirkolliset ym. - on keskinäinen rakkaus, joka ilmenee yhteisön keskellä olevana huolenpitona toisiamme kohtaan mutta myöskin rakkautena kaikkia kristittyjä kohtaan, vaikka kuuluisivat eri nimisiin kristillisiin yhteisöihin eli seurakuntiin kuin me itse, silloin saamme oman yhteisömme keskeltä innoitusta ja voimaa ja Jumala vahvistaa meitä rakastamaan kaikkia ihmisiä, ollaksemme heille todistuksena Jeesuksen hyvyydestä.
Jeesus itse sanoi että meidät tunnetaan Hänen opetuslapsikseen jos meillä on keskinäinen rakkaus. Se ei tarkoita luterilaisten rakkautta toisiinsa, eikä helluntailaisten rakkautta toisiinsa, se tarkoittaa kaikkien kristittyjen keskinäistä rakkautta sisällisen yhteytemme kautta, silloinkin kun olemme joistain opillisista asioista eri mieltä. Herra Jeesus Kristus on opin ydin. Hänessä voimme olla yhtä mieltä tärkeimmästä: Jeesuksen sovituskuolemasta, sovintoverestä jossa on anteeksiantamus, siitä että Hän on ihmiseksi tullut Jumalan Poika ja tosi Jumala, joka syntimme sovitettuaan myös nousi kuolleista todistukseksi että kuoleman valta on murskattu, ja Hän on yhtä Isän ja Pyhän Hengen kanssa. Kun uskomme näihin asioihin voimme harrastaa yhteyttä silloinkin kun emme voi olla kaikista muista asioista samaa mieltä.
Uskomalla Jeesukseen saadaan siis yhteys Jumalaan. Yhteys on sisällinen elämäntodellisuus, josta Pyhä Henki todistaa. Pyhän Hengen välityksellä Kristus asuu uskovassa: Kristus meissä, kirkkauden toivo.
Yksikään ajallinen seurakunta ei pelasta. Ainoastaan Jeesus pelastaa. Jeesuksessa Kristuksessa kuulumme Jumalan perheväkeen ja täällä maan päällä olemme yksi hengellinen morsiusseurakunta. Kun Jeesus noutaa omansa Hän noutaa vain yhden seurakunnan: ne jotka Jeesuksen lunastustyön ja Pyhän Hengen todistuksen perusteella ovat Jumalan lapsia. Siihen joukkoon kuuluvat kaikista nimellisistä seurakunnista ne henkilöt, jotka ovat oikeasti uskossa Jeesukseen ja Häntä rakastavat.
Muistutan sinua, että olet elävässä ja persoonallisessa suhteessa Jumalaan. Tämä suhde perustuu Jeesuksen tekoon. Siksi olemme aina Jeesuksen varassa. Hän on luvannut ettei Hän hylkää eikä jätä.
Jos sinulla on kysymyksiä siitä kuinka uskovan tulisi pukeutua tai käyttäytyä, keskustele niistä Jumalan kanssa rukouksessa ja armo kasvattaa sinua pyhitykseen.
Kerron omalta kohdaltani: kun tulin uskoon minulla oli pitkä parta ja hiukset lähes takapuoleen asti. Monta vuotta minulla oli pitkät hiukset vaikka tuolloin (1980-luvun lopulla) monet uskovat paheksuivat tyyliäni.
Sitten jossakin vaiheessa koin että Jumala itse alkoi puhutella minua ja minulle tuli sellainen olo että olisi huomaavaista muita uskovia kohtaan leikata hiukset lyhyemmäksi. Se oli Jumalan työ minussa. Kyllä se vähän kirpaisi mutta leikkasin hiukseni ja koin siunausta. Samoihin aikoihin Jumala alkoi vaikuttaa sillä tavalla että minua pyydettiin enemmän puhumaan kokouksissa, ei ainoastaan omassa yhteisössä eli vapaaseurakunnassa vaan muuallakin. Olin ennenkin puhunut vapaaseurakunnassa mutta nyt Jumala itse selvästi antoi sydämelleni enemmän puhuttavaa ja tahtoi käyttää minua.
Jumala huomioi siis kaikki näkökohdat. Ulkonaiset seikat eivät ole tärkeimpiä mutta kyllä nekin tärkeitä ovat. Jos olemme Jeesuksen omia meillä ei ole syytä korostaa itseämme kohtuuttomasti.
Jos olisin puhunut pitkätukkaisena olisin voinut pitää yhtä hyviä puheita kuin lyhyttukkaisenakin, mutta en tiedä olisiko Jumala minulle sellaisia puheita antanut, sillä en olisi ollut kuuliainen Hänelle. Hän tahtoo ettei ulkonäkömme ole loukkaus muille uskoville.
Nykyään kyllä seurakunnissa hyväksytään monenlaista pukeutumista ja ulkonäköä ja persoonallisia tyylejä, ja se on minusta oikein ja hyvä asia. Kuitenkin täytyisi säilyttää säädyllisyys. Mielestäni nykyään ollaan liiankin vapaita. Kyllä jokaisen nuoren uskovan täytyisi rukoilla ja pyytää Jumalalta johdatusta näihin asioihin. Ei ole Jumalan mielen mukaista jos uskova pukeutumisella korostaa seksuaalisuuttaan ja yrittää tehdä itsensä haluttavan näköiseksi. Se on maailman tyyli.
Uskovan elämän syvin täyttymys on tulla yhä enemmän riippuvaiseksi Jeesuksesta.
Ei lakihenkisellä tavalla keskittyen joihinkin muotoihin ja käyttäytymistapoihin, vaan sisällisen elämäntodellisuuden kautta. Kun keskitymme Jeesukseen levollisesti ja armosta käsin, alamme yhä enemmän rakastua Hänen tahtoonsa.
Jumalan tahdon kuuluu olla meille kaikessa tärkeämpi kuin oma inhimillinen tahtomme joka on monta kertaa maailman vääristämä ja sisältää omia, kasvatuksen ja kokemustemme kautta syntyneitä ehdollistumia.
Vain kuuliaisuudessa Jumalaa kohtaan voimme kasvaa aitoon vapauteen jossa synti ja itsekkyys ei enää orjuuta meitä.
kirjoittaa saa:
[email protected]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.