Maailma on täynnä epäoikeudenmukaisuutta ja ihmiset kuka, mitäkin sairastavat ja potevat, ovat usein avun ulottumattomissa.
Näillä palstoilla olemme saaneet seurata masennuksista, ahdistuksista ja sukupuolisista kieroutumisista kertovia viestejä. Ateismi kukoistaa ja sen uhrit eivät ymmärrä enää lainkaan Jumalan läsnäoloa ja elävyyttä. Joku mies tai nainen tekee omassa sukupolvessaan valinnan, hyljätä Jumala ja seuraus kantaa kauas, hänen jälkeläisiinsä sukupolvesta toiseen. Jo kahden sukupolven kasvamattomuus Jumalan tuntemisessa, saa ihmiset kieltämään alitajunnassaan niin tarkasti Jumalan, että he todella uskovat syntyneensä sattumasta, alkuräjähdyksestä tai apinasta. Sitä he eivät osaa analysoida miten tyhjä räjähti tai mistä apina tuli. Pääasia, että saavat kieltää perintönsä takia Jumalan.
Homot, eivät voi ymmärtää miksi he ovat poikkeavia, eivät he näe alitajunnassaan olevaa lukkoa. Se on syntynyt sinne monesta eri syystä. Joku sai sen perintönä. Joku sen takia, että isä oli itsekeskeinen, ei hänellä pojalleen aikaa riittänyt ja äidinkin piti vain ihailla isää.
Pojan kuva, syystä tai toisesta, miessukupuolesta, jäi joko kokonaan kehittymättä ja hänelle jäi häilyvä kuva miehisyydestä.
Masentuneet ovat oma suuri ja kasvava joukko. Yhteiskunta muoto ei todellakaan suosi persoonia. Kaikkien pitää jaksaa ja keritä ja täyttää määrätyt kriterit.
Masennukseen taipuvaisilla on alitajunnassa huono kuva itsestään ja monenmoisia vääriä ajatustapoja. He eivät todellakaan kykene täyttämään käskyä: rakasta Jumalaasi ylitse kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Muita he yrittävät rakastaa, mutta itseään usein halveksivat ja soimaavat.
Jokainen hakee omalla tavallaan apua lähimmäisiltään, hyväksymistä ja lohdutusta ja keinoja paeta ahdistavista taakoista. On muutamia ihmisiä, joita Jumala on kouluttanut auttamaan vammautuneita kanssakulkijoitaan. Monet ovat parantuneet masennuksesta, homoudesta ja mistä tahansa alitajunnan virhekoodista Jeesuksen avulla. Toisinaan hän käyttää kanavanaan kouluttamiaan ihmisiä ja toisinaan hän parantaa suoraan.
Kumpaankin vain tarvitaan usko Jeesukseen. Lapsenmielinen usko. Jeesus ei voinut tehdä montakaan tunnustekoa kotikaupungissaan, koska kaupungin väki ei uskonut häneen. "Tuohan on sen puusepän poika ja hänen sisarensahan ovat joukossamme", näin he turmelivat mahdollisuutensa ihmeisiin.
Näillä palstoilla olemme saaneet seurata masennuksista, ahdistuksista ja sukupuolisista kieroutumisista kertovia viestejä. Ateismi kukoistaa ja sen uhrit eivät ymmärrä enää lainkaan Jumalan läsnäoloa ja elävyyttä. Joku mies tai nainen tekee omassa sukupolvessaan valinnan, hyljätä Jumala ja seuraus kantaa kauas, hänen jälkeläisiinsä sukupolvesta toiseen. Jo kahden sukupolven kasvamattomuus Jumalan tuntemisessa, saa ihmiset kieltämään alitajunnassaan niin tarkasti Jumalan, että he todella uskovat syntyneensä sattumasta, alkuräjähdyksestä tai apinasta. Sitä he eivät osaa analysoida miten tyhjä räjähti tai mistä apina tuli. Pääasia, että saavat kieltää perintönsä takia Jumalan.
Homot, eivät voi ymmärtää miksi he ovat poikkeavia, eivät he näe alitajunnassaan olevaa lukkoa. Se on syntynyt sinne monesta eri syystä. Joku sai sen perintönä. Joku sen takia, että isä oli itsekeskeinen, ei hänellä pojalleen aikaa riittänyt ja äidinkin piti vain ihailla isää.
Pojan kuva, syystä tai toisesta, miessukupuolesta, jäi joko kokonaan kehittymättä ja hänelle jäi häilyvä kuva miehisyydestä.
Masentuneet ovat oma suuri ja kasvava joukko. Yhteiskunta muoto ei todellakaan suosi persoonia. Kaikkien pitää jaksaa ja keritä ja täyttää määrätyt kriterit.
Masennukseen taipuvaisilla on alitajunnassa huono kuva itsestään ja monenmoisia vääriä ajatustapoja. He eivät todellakaan kykene täyttämään käskyä: rakasta Jumalaasi ylitse kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Muita he yrittävät rakastaa, mutta itseään usein halveksivat ja soimaavat.
Jokainen hakee omalla tavallaan apua lähimmäisiltään, hyväksymistä ja lohdutusta ja keinoja paeta ahdistavista taakoista. On muutamia ihmisiä, joita Jumala on kouluttanut auttamaan vammautuneita kanssakulkijoitaan. Monet ovat parantuneet masennuksesta, homoudesta ja mistä tahansa alitajunnan virhekoodista Jeesuksen avulla. Toisinaan hän käyttää kanavanaan kouluttamiaan ihmisiä ja toisinaan hän parantaa suoraan.
Kumpaankin vain tarvitaan usko Jeesukseen. Lapsenmielinen usko. Jeesus ei voinut tehdä montakaan tunnustekoa kotikaupungissaan, koska kaupungin väki ei uskonut häneen. "Tuohan on sen puusepän poika ja hänen sisarensahan ovat joukossamme", näin he turmelivat mahdollisuutensa ihmeisiin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
pikaista paranemista.
lääkkeitä. Huolestuttavan harhainen olet, nääs.
Otin Jeesuksen sydämeeni ja se pelasti minut homoudesta... tosin nyt vilkuilen pikkupoikien perään. Pääasia, että Jeesus on sydämessäni!
Ah, Vihdoinkin voin huokaista helpotuksesta kun homouteen, tuohon iljettävään ja poikkeavaan mielenvikaisten saatananpalvojien sairauteen on löytynyt lääke - JEESUS! Ylistän herraa ja joka päivä rukoilen parannusta noille helvetin demoneille, homoseksuaaleille, kuten myös muslimeille ja kaikille muille muiden "uskontojen" edustajille, lapsettomille pariskunnille, yksinhuoltajille, nais"papeille", ja ennen kaikkea ateisteille - noille JUMALAA ylistävän yhteiskuntamme imbesilleille, jotka eivät tyhmyyttään suostu uskomaan, että maailma luotiin seitsemässä päivässä, että ihminen on eräänä päivänä taivaasta tipahtanut JUMALAN yksityiseksi huvitukseksi, että vielä pian, kuten n. 2000 vuotta on saarnattu JEESUS tulee ja pelastaa meidät uskovaiset ja jättää teidät iljettävät ilmestyskirjan pedot muhimaan HELVETTIIN, jonne te kuulutte. Onneksi minulle on automaattinen taivaspaikka luvassa. Säälin teitä, jotka ette ole uskossa!
Siunausta ja parantakoon Raamattu teidät homoudestanne!
Myös uskovat sairastua, sillä mielen sairaudet ovat sairauksia siinä missä muutkin sairaudet. Mainitsemasi syyt masennukselle ovat vain murto-osa masennukseen johtavista tekijöistä. Masennuksen yksi syy uskoville on mm. ahdasmielinen, lakihenkinen ja tuomitseva seurakunta...
altistavat myös uskistumiselle, olivatpa ne sitten synnynnäisiä, tapaturmia tai itseaiheutettuja.
Uskistuminen altistaa myös itsemurhaan, kuten masennuskin.
että pitäisi olla reikä päässä!
kyselisin:
Onko mahdettu tehdä tutkimusta mielenterveysongelmien esiintymistiheydestä uskovaisten keskuudessa verrattuna vaikka ns. tapauskovaisiin?
Tosin uskovaisten ongelmat eivät ilmeisesti näy tilastoissa, koska he eivät näissä tapauksissa hae apua asiantuntijoilta vaan omilta "uskonasiantuntijoiltaan".
"Uskistuminen altistaa myös itsemurhaan, kuten masennuskin."
Riippuu vähän millaista uskistumista tarkoitat? Tuon masennusasian allekirjoitan, mutten sitä, että jos ihminen uskoo Kristukseen, saa siitä toivoa elämäänsä, hän altistuisi itsemurhaan, sillä itsemurha-ajatuksia hautovilla on yleistä toivottomuus, kaikki toivo on mennyt ja ihminen kokee olevansa umpikujassa.
"Usko, toivo ja rakkaus", jos ihmisellä on näistä edes toivo ja rakkaus elämässä, hän tuskin haluaa elämäänsä lopetta. Monille usko tuo toivoa, kuten myös rakkaus.
Kuupan häiriöt aiheuttavat myös seksuaalisesti häiriintynyttä, väristynyttä minäkuvaa ja alistamista ja muiden haukkumista aiheuttavaa käytöstä...
Kun ihmisellä on peroonallisuushäiriö (esim. narsistinen käytöshäriö) hänelle muut ihmiset ovat vain hänen tarpeidensa tyydyttämistä varten. Hän suhtautuu muihin ihmisiin ylimielisesti ja kylmästi, joskus jopa väkivaltaisesti, eikä hän näe siinä mitään väärää, koska sellainen oikeudenteju häneltä puuttuu. Näitä ihmisiä on kaikissa ihmisryhmissä, niin ateisteissa kuin uskovissakin, poliitikoissa ja tavallisissa duunareissa.
Uskistumisella Nasse usein altistaa se, että ihminen joutuu tilanteeseen, josta ei enää koe omin avuin selviävänsä, mutta moni on tullut uskoon ilman dramaattisia kriisejäkin.
Useimman uskoontulo on alkanut seuraavalla pyynnöllä:"Jumala, JOS olet olemassa, auta minua tai osoita olemassaolosi muuten."
Toivottavasti sinulle ei koskaan elämässä tule sellaista tilannetta eteesi. Toivottavasti olet riittävän vahva. Minä en ollut.
Varmasti suhteessa valtaväestöön tietty määärä. Osa mielenterveysongelmaisista hakeutuu seurakuntiin, koska osa tulee hakemaan sieltä apua. Mutta kyllä niihin hakeutuu myös heitä, joilla on esim. narsistinen käytöshäiriö, skitsofreniaa (joku tosin voi hakea siihen apua Jumalalta) jne.
Pitää myös Seemos muistaa, että uskovia on kaikissa yhteiskuntaryhmissä, sukupuolissa, ikäryhmissä, koulutusasteissa, ammateissa jne. Tiedän uskovia poliiseja, palomiehiä, lääkäreitä jne. Jos he olisivat mielenterveysongelmaisia uskostaan johtuen, heidän työkykynsä laitettaisiin aika pian kyseenalaiseksi aloilla, joissa ko. asia tarkkaillaan ja jopa mitataan jatkuvasti.
Uskovien ongelmat eivät varmaankaan näy tilastoissa, koska usko koetaan yksityisasiaksi, eivätkä esim. terapeutit salassapitolain mukaan saa ko. tietoja antaa. Mutta totta, osa uskovista hakeutuu kristillisiin terapioihin, joissa tosin on esim. Kelan auktorisoimia terapeutteja. He haluavat saada ongelmiinsa terveydenhuolollista apua, mutta samalla myös sielunhoitoa ja rukousapua. Maallinen terapeutti ei useinkaan usko Jumalan parantavaan voimaan ja saattaa pitää käsitystä jopa haitallisena. Silti hänellä saattaa olla aivan sama koulutus esim. psykoterapiasta kuin uskovalla terapeutillakin....
Mitä tarkoitat tapauskovalla?
Olen huomannut, että sellaista ei ole kuin 'uskovainen'. Uskovaisuus ei hajoa moniin osiin pelkän uskonnon perusteella, mutta myös kyseisen uskonnon tulkinnan perusteella. Nämä tulkinnat eroavat toisistaan vaihtelevissa määrin. Esim. yhden mielestä Raamattu on tulkittava täysin vertauskuvallisesti kun taas toisen mielestä Raamattu on luettava täysin kirjaimellisesti.
Jos nämä kaksi uskovaista keskustelisivat Raamatun tulkinnasta, niin keskustelu kääntyisi nopeasti sodaksi. Ongelmaksi osoittautuu, että kumpikin tulkinta on yhtä perusteltu.
Useat uskovat pitävät oman uskontonsa pyhää tekstiä osittain kirjaimellisena ja osittain kuvaannollisena. Tämä "välimaasto" aiheuttaa omia ongelmia. Kitkaa aiheuttaa eri kohtien tulkinta. Yksi uskova voi pitää pyhän tekstin kohtaa X kirjaimellisena, kun taas toinen uskova pitää sitä kuvannollisena. Taas kerran, molempien tulkinta on yhtä perusteltu.
Sama pätee uskovien elämään. Eräät uskovat soveltavat uskontonsa oppeja hyvin laajalti omaan elämäänsä. Nämä samat uskovat voivat katsoa nenänvarttaan alas muita uskovia, jotka eivät sovella samoja oppeja yhtä laajalti.
Etenkin eri ammateissa on suoranainen siunaus että ammatinharjoittajat jättävät uskontonsa kotiin töihin lähdettyään. Lääkäri, joka neuvoo potilastaan rukoilemaan ja käymään seurakuntakokouksissa lääkkeiden tai jopa leikkausten sijaan, vaarantaa potilaan terveyden ja elämän. Poliisi, joka päättää soveltaa uskonnollista lakia valtion lain ylitse, saattaa jättää tekemättä työnsä poliisina tai ylittää omat rajansa jakaessaan "jumalan lakia".
Maailmalla on ollut tapauksia uskovaisuudesta, joka on aiheuttanut kuolemaa. Vanhemmat pitävät rukousta parempana parannuskeinoa lapselleen kuin syöpähoitoa. Aikuinen ihminen mieluummin käy parantumiskokouksissa kuin menee hänelle tärkeään leikkaukseen. Näissä tapauksissa voidaan jo kyseenalaistaa uskonnon tulkinnan terveellisyyttä ja uskovan mielenterveyttä.
Herää kysymys, miksi sitten uskovat käyvät lääkäreillä ja noudattavat valtion lakeja? Koska suurinosa uskovaisista kykenee rajoittamaan uskonnollisuuttaan terveen järjen rajoissa. Näitä uskovia ei missään nimessä tule pitää "huonoina uskovina", vaan heitä tulee pitää järjen majakkoina uskonnollisuuden valtameren rannikoilla.
Masennus on suomalaisten kansantauti, sanotaan. Jos jollakulla on aiheesta jotakin sanottavaa, ihan mitä vain, ei kyseistä henkilöä kannata vaientaa, sillä mielen ongelmat ovat aivan yhtä todellisia kuin ruumiinkin. Siitä siis pisteet ketjun aloittajalle, kuten muillekin masennuksesta jutusteleville.
Sitä en vain ymmärrä, miten on mahdollista vetää noinkin hutera aasinsilta ateismin ja yhteiskunnan ongelmien välille. Totta on, että yhteiskuntamme ei ole täydellinen, päinvastoin. Täydellistä systeemiä ei ole olemassa, mutta paremman suuntaan voidaan aina mennä. Mutta olisiko uskonnossa ja uskonnollisuudessa ratkaisu yhteiskunnan ongelmiin? Epäilen vahvasti.
Ei yksilöitä otettu sen paremmin huomioon keskiajalla, vaikka uskonto silloin olikin normi eikä lähestulkoon kukaan tullut edes ajatelleeksi Jumalan kyseenalaistamista. Ei yksilöitä oteta tänä päivänä sen paremmin huomioon muslimimaissa, vaikka uskonto siellä onkin laki. Ei uskonnollisuus tee yhteiskunnasta onnelaa; se saattaa olla yksilön apu omiin ongelmiinsa, mutta yleisellä tasolla se johtaa vain ongelmien peittelyyn, tekopyhyyteen ja kaksinaismoralismiin.
Minun kieltämättä pienessä päässäni asioita voitaisiin parantaa monin keinoin, mutta ateismin kieltäminen tai homojen passitus pakkohoitoon ei kuulu niihin. Muutosta kaipaisi yleisesti hyväksytty ja noudatettu arvomaailma, suurella tasolla. Koko maailman pitäisi käsittää, ettei henki kurkussa juokseminen päivästä toiseen tee meitä sen paremmiksi kuin verkkainen tallustelukaan. Tallustellessa vain ehtii katsoa ympärilleenkin.