Kysymys juuri sinulle

Uskonkuuliaisuudellani. Tämä on minun näkemykseni
asiasta. Uskoen siis ole kuuliainen, silloin lapsena Herran olet onnellinen

Rauhaa

Kuka tällä nyt alkaa itseään kehumaan tai haukkumaan? Ei ole kehumista.

Sanoisin yleisesti että rakkaus Jeesukseen ilmenee Hänen yhteydessään vaeltamisessa eli Hengessä kulkemisessa. Pyhän Hengen johdossa. Se on itselle merkki. Uudesti syntyminen on pelastuksen merkki myös. Hetkeksi voi tulla heikkouden hetkiä jokaiselle, mutta ihminen sen huomaa Hengen puhuttelussa ja tekee päätöstä taas.

Usko Jeesukseen tuo sitten hyviä hedelmiä myös teoissa, ja näkyy siten.

Raamattuhotellista löytyy lisää
http://www.netikka.net/jarinraamattuhotelli

Siunausta
jari laurila

MITÄ USKO ON?
Usko on vakaumus, joka ei ole pelkkä mielipide, vaan elämän ja kaiken toiminnan määräävä periaate. Uskovainen uskoo ja luottaa Jumalaan, joka on luomakunnan suunnittelija ja valmistaja. Jumala on kaikkivoipa ja kaikkitietävä, ja ohjaa Pyhän Henkensä kautta niitä jotka tahtovat Jumalan Hengen hallitsevan elämänsä suuntaa. Taivaallinen Isä tahtoo luotujensa parasta. (Hebr 11:6, Luuk 13:34)

Usko on lujaa luottamusta siihen että Jumalan lupaukset täyttyvät, ja että Jumalan sana Raamattu on totta. (Hebr 10:23, 2 Piet 1:21) Ilman uskoa ja uskon aiheuttamia tekoja usko on kuollutta, vain suun tunnustusta, tai “muodollista kristillisyyttä” eli kirkon kirjoilla olemista ilman vakaumusta. (Jaak 2:17-20)

Kun ihminen tulee synnintuntoon, hän katuu, ja kääntyy hyläten menneen ja ottaa vastaan pelastuksen armosta vapaana Jumalan lahjana. (Ef 2:8-9) Uskomalla ihminen saa-, ja kokee syntinsä anteeksi, jolloin kaikki synnin ovat unohdettuja, ja Kristuksen vanhurskaus luetaan ihmisen hyväksi. (Room 1:17, 3:22, 28, 4:5, 5:1, Gal 2:16) Uskon kautta on pääsy armoon. (Room 5:2)

Uskovainen on kuuliainen. Pelastusta ei ansaita kuuliaisuudella, mutta kuuliaisuus ja uskon teot ovat uskon tuottamia hedelmiä. (Jaak 2:14-26, Matt 3:8, 5:16, 7:15-23, Ef 2:8-9) Pyhittynyt sydän on rakkaudessa Jumalaan, niin että ajatukset, halut, tunteet, teot, ovat sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Pyhittynyt sydän on sovussa Jumalan säädösten ja -lain kanssa. (1 Joh 2: 3-5, Ilm 14:12) Ilman pyhitystä kukaan ei näe elämää. (Hebr 12:14, Room 6:22-23, 1 Kor 1:30, 2 Kor 7:1, 1 Tess 4:3,7) Ihminen mukautuu molemminpuolisessa rakkaudessa Herransa kanssa yhä lähemmäksi Kristuksen kaltaista luonnetta. Ihminen muuttuu aina sen Kaltaiseksi mitä katsoo ja ihailee. Ihmisestä voi näin tulla pyhittynyt välikappale Jumalan työssä. (Apt 26:18)

Kuuliaisuus tahdotaan usein ikävässä panettelussa tuomita “lakihenkisyydeksi” tai “lakiuskonnoksi” kun halutaan polkea Jumalan laki lopun ajan uskonnollisessa opetuksessa ja eksytyksissä. On aivan eri asia opettaa että lain kautta pelastuisi, (?!) kuin opettaa Raamatun totuutta, että Jumalan laki on aina voimassa opettaen mikä on syntiä! (Room 16:26, 3:20, 8:7, 13:8-10, 1 Tim 1:8-10, Luuk 12:17, Matt 5:17-18, Jaak 2:10-12, Ilm 14:12, 1 Joh 3:4)

Usko luottaa Jumalan sanaan, voimaan ja rakkauteen. (Ps 106:12, Kol 2:12, 1 Joh 4:16, Gal 5:6) Usko on uskoa Jeesukseen. (Apt 16:31, Joh 14:1, 6:69, 1 Joh 3:23) Uskosta vanhurskas saa elää. (Room 1:17, 4:13, Gal 2:20, 2 Kor 5:7)

“Käy uskon jalo kilpailu, ja voita omaksesi ikuinen elämä, johon sinut on kutsuttu” (1 Tim 6:12, 1 Joh 5:4)

(2 Kor 5:7, Jaak 1:6, 1 Tim 2:15, 1 Piet 5:9, 1 Tim 3:13, Jaak 2:1,5, Hebr 11:13, Ef 2:12-13, 2:12, Joh 8:44, Joh 3:36, 3:18,

JUMALAN LAPSEUS
Jumalan lapseksi voi tulla jokainen ihminen maailmassa. (Joh 1:12-13)

Lapsi on vertauskuva uskovista, joiden ominaisuuksiin kuluu nöyrä “lapsenmielisyys” (ei lapsellisuus) Jumalan edessä. Jumala on uskovan huolehtiva ja rakastava Isä. (Matt 5:45, 18:1-5, Joh 1:12) Kristuksen lapset seuraavat kaikessa Herraa ymmärryksensä mukaan. (Luuk 12:47-48, Mark 10:24, Joh 13:33, 21:4)

Synti on turmellut ihmiskuntaa niin ettei kukaan voi omassa voimassaan päästä Jumalan lapseksi. (1 Joh 3:1-3) Jeesus voi kuitenkin jakaa Henkensä voimaa uudessa liitossa (Ef 5:18, Room 8:13, 2 Kor 3:3, Luuk 3:16, Hepr 8:1-2, 10)

Lasten kaltaisille kuuluu taivasten valtakunta. Jeesus siunasi ja rakasti lapsia. (Matt 19:13-15, Mark 10:13-16, Matt 21:15-16)

Jumalan lapsi ilmaisee vastarakkautensa Isänsä kohtaan, ottamalla vastaan evankeliumin ja noudattamalla Jumalan käskyjä. (Joh 14:21,23,24, 1 Joh 5:3) Totteleville Jumala lupaa Pyhän Hengen. (Apt 5:32) Hengen johdossa kulkeminen onkin Jumalan lapseuden ehto. (Room 8:14,16, 9:8) Jumalan lapset ovatkin Hengestä uudesti syntyneitä, kuin vastasyntyneet (1 Piet 2:2) rakkaita, (Ef 5:1) ja moitteettomia. (Fil 2:15, Luuk 6:35)

Jumalan lapseksi tuleminen merkitseekin sisäistä muutosta ihmisessä. (Ef 4:22-24) Elämä on myös kilvoittelua ja taistelua syntiä vastaan. (1 Tim 6:12)

Uskovan Jumalan lapsen aseet pahaa vastaan ovat Pyhä Henki, (Gal 5:22-25, Apt 1:8, 1 Kor 12:8) rakkaus, usko, vanhurskaus, kuuliaisuus, rukous ja Jumalan sana. (Ef 5:8-9,10-19, 1 Joh 5:1-5) Jumala saa aikaan hyvät tarkoituksensa ihmisessä. (Fil 2:13)

Apostoli Paavali kirjoittaa vihollisen teoista, ja kääntyneen ihmisen siirtymistä kuolemasta elämään, Jumalan lapseksi, Ef 2:1-10; (Matt 5:16) Taivaallinen Isä odottaa lapsiltaan kuuliaisuutta. (Jes 1:19, 1 Sam 15:22, Saar 12:13)

Kaikki jotka ovat valinneet Jumalan lapseuden, ja lähimmäisten palvelemisen Herran kunniaksi, voivat luottaa Hänen huolenpitoonsa. (Matt 6:25-34) Jumalan lapset ovat suorassa yhteydessä taivaaseen, ja voivat nauttia Jumalan siunauksista. (Matt 25:34, Ps 5:13, 115:13, Jer 17:7) Jokainen Jumalan lapsi on osallisena taivaan kanssa maailmassa suuressa pelastustyössä. (Matt 28:18-20, 1 Piet 2:9)

“Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen.Jeesukseen” (Gal 3:26)

Jeesuksen sanat sitä kuka on Hänen ystävänsä.(Joh.15:14).Te olette minun ystäväni,jos teette,mitä minä käsken teidän tehdä.Jeesus käski meitä, että rakastamme toisiamme.Ja silloin kun itse KUNINGAS käskee meitä rakastamaan toisiamme ,eikö silloin meidän ole syytä totella.