Taas tutkittua tietoa:
Sakari Suutarinen, Viking Brunell, Kari Törmäkangas
Nuori kansalainen
Maanpuolustus, uhkakuvat ja etniset asenteet
Ennakkotietoja Koulutuksen tutkimuslaitoksen Nuori kansalainen -tutkimuksen kansallisista tuloksista 30.5.2000. IEA/Civic Education Study. Yhteiskunnallisen opetuksen kansainvälinen tutkimus
Kansainvälisessä tutkimuksessa on selvitetty peruskoulussa olevien nuorten yhteiskunnallisia tietoja, taitoja, käsityksiä, asenteita ja toimintaa. Kansainväliset vertailutulokset julkaistaan maaliskuussa 2001. Samanaikaisesti pyritään julkaisemaan tutkimuksen kansallinen raportti. Nyt julkaistavat tulokset ovat alustavia kansainvälisen tutkimusohjelman ulkopuolisia ja vain Suomea koskevia.
Yhtenä tutkimuksen pääteemoista on kansallinen identiteetti. Kansainvälisesti sovittuja tutkimuskohteita ovat esim. nuorten uhkakuvat, heidän käsityksensä kansainvälisistä suhteista ja heidän suhtautumisensa kansallisiin vähemmistöihin. Nyt julkaistavat osiot on esitetty noin tuhannelle 14-16 -vuotiaalle nuorelle peruskoulun päättövaiheessa huhti/toukokuussa 1999.
Asevelvollisuus suosiossa - palkka-armeijan kannatus vähäinen. Nuorille esitettiin väite, että yleinen asevelvollisuus on hyvä tapa ylläpitää armeijaa. Nuorista 84 % oli samaa tai täysin samaa mieltä väittämän kanssa. Nuorten selvä enemmistö (72 %) halusi ulottaa asevelvollisuuden koskemaan myös ahvenanmaalaisia, vaikkei maakunnan itsehallintoa haluttu rajoittaa. Ruotsinkielisten koulujen oppilaat kannattivat suomenkielisiä enemmän ahvenanmaalaisten asevelvollisuutta (75 %). Palkka-armeijaan siirtymistä tulevaisuudessa kannatti vain 18 %. Pojista palkka-armeijaan siirtymistä kannatti kuitenkin runsas neljäsosa (27 %). Nuoret eivät asettaneet puolustuksen kehittämistä Suomen tärkeimpien poliittisten tavoitteiden joukkoon (ks. tutkimuksen tiedote 3.2.2000), mutta selvä enemmistö (61 %) asettui vastustamaan ajatusta asevoimien määrärahojen leikkaamisesta. Uusmaalaisista 17 % oli valmiita vähentämään määrärahoja, pohjoissuomalaisista vain 9 %. Nuorten tyytyväisyys nykyiseen asevelvollisuuskäytäntöön on vähintään yhtä suuri kuin muun väestön (vrt. esim. MTS Tiedotteita ja katsauksia 2/1998 . Koulun yhteiskuntaopin opetuksella ei näytä yleisellä tasolla tarkasteltuna olevan yhteyttä oheisiin maanpuolustusasenteisiin.
Nuoret haluavat parantaa asevoimien kykyä toimia Suomen alueen ulkopuolella. Nuoret arvioivat Suomen asevoimat tehokkaiksi (64 %). Enemmistö nuorista (57 %) hyväksyi ajatuksen, että asevoimien kykyä toimia oman alueen ulkopuolella tulisi parantaa. Huomattava osa katsoi myös, että Suomella tulee olla myös valmius lähettää asevoimia maailman kriisipesäkkeisiin. Tytöt olivat poikia halukkaampia valmistautumaan asevoimien lähettämiseen kriisipesäkkeisiin. Tytöistä kielteisesti ajatukseen suhtautui vain 24 % kun vastaava luku oli pojilla 41 %. Tytöt luottivat asevoimien tehokkuuteen poikia enemmän. Asevoimien tehokkuutta epäili tytöistä vain 11 % kun vastaava luku oli pojilla 27 %.
Tutkijan kommentti / mielipide
Nykyinen aseellisen palvelun suosio Suomessa on kansainvälinen erikoisuus, jota voitaneen selittää suomalaisen nationalismin ja kansallisen identiteetin rakenteella. Viime sotien oikeutetuiksi koetut puolustustaistelut ja se, että Suomi välttyi miehitysajalta, vaikuttavat yhä myönteisesti asevelvollisuuden ja puolustusvoimien suosioon. Mitä ilmeisimmin nuorisokulttuurissa on myös vallalla varsin myönteinen käsitys puolustusvoimissa annettavan koulutuksen mielekkyydestä. Suomessa kutsutaan yhä naapurimaista poiketen hyvin suuri osa asevelvollisista asepalvelukseen. Suomessa yli 85 prosenttia 30 vuotta täyttäneistä miehistä on suorittanut varusmiespalveluksen. Edellytykset suuren varusmiesarmeijan ja mittavan reservin ylläpitämiseksi näyttävät olevan olemassa myös lähitulevaisuudessa.
Sukupuolten erot joidenkin tärkeiden maanpuolustuskysymysten kohdalla ovat huomattavia. Tytöistä huomattavan suuri osa ei osannut ottaa kantaa kysyttyihin asioihin. Tytöt kokevat maanpuolustusasiat vieraammiksi kuin pojat. Tästä huolimatta tytöt olivat poikia valmiimpia lähettämään asevoimia sotilaallisiin kriisipesäkkeisiin. Yhtenä selityksenä sukupuolieroihin voidaan pitää, että nykyisin asevelvollisuuden pakollinen suorittaminen koskee vain poikia.
Nuorten valmius lähettää joukkoja oman alueen ulkopuolelle antaa asevoimien käytön suunnittelulle uusia vapauksia. Yleinen kansainvälistymiskehitys tekee asevoimien ulkomaisen yhteistyön nuorten kannalta katsoen luonnolliseksi. Vaikka nuoret suhtautuvat epäilevästi esim. Suomen NATO -jäsenyyteen, kielteisesti jäsenyyteen suhtautuvia on nuorissa huomattavasti (alle 50 %) vähemmän kuin muussa väestössä (Tutkimuksen lehdistötiedote 28.11.1999 vrt. HS 18.5.2000). Pieniin tappioihin kansainvälissä rauhanturvatehtävissä on totuttu Suomessa vuosikymmenien aikana, jolloin Suomi on osallistunut laajasti YK:n operaatioihin.
Nuorten asennoituminen antaa osaltaan myös mahdollisuuden entistä aktiivisemman ulkopolitiikan harjoittamiseen. Ovatko nuoret hyväksymässä samalla myös voimankäytön ja aggressiivisen ulkopolitiikan? Tässä yhteydessä huomio on syytä kiinnittää nuorten käsityksiin naapurikansoista ja eri etnisistä ryhmistä.
Sakari Suutarinen
Venäjä nähdään mahdollisena vihollismaana. Uhkakuva Venäjästä elää voimakkaammin ruotsinkielisillä. Nuorista 80 % katsoi, ettei Suomeen kohdistu nykyisin sotilaallista uhkaa. Kun uhkakuvia selvitettiin tarkemmin, niin ainoaksi suoraan Suomea koskevaksi sotilaalliseksi uhkakuvaksi nousi Venäjä. Nuorilta kysyttiin, kuinka todennäköisenä he pitävät sitä, että Suomi joutuu tulevaisuudessa osalliseksi sotaan Venäjää vastaan. Puolet nuorista (50 %) piti sotaa jonkin verran tai varsin todennäköisenä. Seuraavaksi korkeimman prosenttiluvun sai Saksa (14 %). Ruotsinkielisten koulujen oppilaat pitivät sotaa Venäjää vastaan suomenkielisiä todennäköisempänä (56 %), joskaan tätä eroa ei voida pitää tilastollisesti merkittävänä.
Venäjän uhka esiintyy myös nuorten historiakäsityksessä. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, mikä on kouluopetuksen mahdollinen vaikutus nuorten kokemiin uhkakuviin. Tutkimuksessa muodostettiin ryhmiä sen mukaan, miten nuoret menestyivät tutkimukseen kuuluneessa tieto-osassa. Nuorille esitettiin väittämä, että Venäjä tai Neuvostoliitto on historiassa ollut jatkuva uhka Suomen itsenäisyydelle. Parhaiten tieto-osassa menestyneen neljäsosan oppilaista 73 % hyväksyi väittämän. Muista oppilaista väittämän hyväksyi 57 %. Tulos antaa viitteitä siihen, että historian opinnoissa korostuu käsitys Venäjän uhkasta Suomen itsenäisyydelle. Nuorten historiatietoisuudessa käsitystä uhkaavasta Venäjästä ylläpitää ja ruokkii osaltaan luovutetun Karjalan asema. Alueen olot ovat kurjistuneet viime vuosina, mikä osaltaan synkentää nuorten Venäjä-kuvaa. Nuorten enemmistö olisi valmis luovutetun Karjalan aseman uudelleenjärjestelyyn (Tutkimuksen tiedote 28.11.1999).
Käsitys Venäjästä vihollismaana on levinnyt osin myös koskemaan Suomen sisäistä historiaa. Nuorilta kysyttiin, mistä väestöryhmästä Suomen vuoden 1918 sodan punainen osapuoli sai pääosin kannatuksensa. Yllättävänä tuloksena ilmeni, että eniten kannatusta (37 %) sai vaihtoehto "maassa olleelta venäläiseltä sotaväeltä". Huomattava osa nuorista soveltaa siten ajatusta Venäjän ja Suomen vastakkainasettelusta myös historialliseen tietoon. Nykyisen historian tutkimustiedon ja koulujen oppikirjojen mukaan vaihtoehto "työläisiltä ja torppareilta" on oikeana pidettävä vaihtoehto.
Tutkijan kommentti / mielipide
Historian oppikirjoissa kansallisena suurkertomuksena esitetään Suomen kamppailu itsenäisyyden saavuttamiseksi ja sen säilyttämiseksi. Tämä suurkertomus on toiminut parhaimmillaan niin, että se on muodostanut jatkumon ja rungon, johon historian moninaiset ilmiöt on voitu liittää. Tutkimustulokset viittaavat kuitenkin siihen, että nuoret eivät onnistu liittämään tähän runkoon monimutkaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Siten esim. sosiaalisiin kysymyksiin ja tulonjakoon liittyvät ristiriidat sekä puolueiden ja etujärjestöjen toiminta on jäänyt nuorille vieraaksi. Sen sijaan valtioiden ja eri etnisten ryhmien vastakkainasettelu on huomattavasti helpommin käsitettävissä. Tältä pohjalta katsottuna ei ole ihme, jos nuoret selittävät myös yhteiskunnan sisäisiä ristiriitoja valtioiden tai etnisten ryhmien vastakkainasettelun perusteella. Näin esimerkiksi vuoden 1918 tapahtumien tulkinnassa korostuu helposti käsitettävä kansojen välinen konflikti. Sen sijaan monimutkaisemmin hahmotettava kansan sisäinen kahtiajako on jäänyt toissijaiseksi selittäjäksi.
Uudet historian oppikirjat korostavat vanhoja oppikirjoja enemmän Venäjän ja Suomen vastakkainasettelua ja ulottavat vastakkainasettelun koskemaan myös 1800-lukua. On huolestuttavaa, jos nuorten ajattelussa korostuvat epämääräiset uhkakuvat ja etniseen jakoon perustuva historiakäsitys. Tältä pohjalta nuorten historia- ja yhteiskuntakäsitys saattaa muotoutua etnispohjaiseksi.
Sakari Suutarinen
Suomen venäjänkielinen väestönosa arvioitiin epäuskottavimmaksi Suomen etuja huomioitaessa. Nuorilta kysyttiin heidän käsitystään siitä, mikä on tunnetuimpien Suomessa asuvien kansanosien tai kieliryhmien uskottavuus toimia Suomen parhaaksi. Suomenkieliset oppilaat luottivat jonkin verran ruotsinkielisiä enemmän saamelaisiin. Ruotsinkieliset luottivat puolestaan suomenkielisiä enemmän romaneihin ja venäjänkieliseen väestöön. Ruotsinkieliset arvioivat suomenkieliset eniten uskottavaksi ryhmäksi (79 %) oman ryhmänsä jälkeen. Suomenkieliset eivät puolestaan luottaneet ruotsinkielisiin yhtä paljon (65 %).
Voimakkaimmat nuorten maanpuolustusasenteet yhdistyvät pakolais- ja maahanmuuttajavastaisuuteen. Tutkimuksessa muodostettiin ryhmiä sen mukaan, kuinka myönteisesti tai kielteisesti nuoret suhtautuivat asevelvollisuuteen, asevoimien toimintakyvyn parantamiseen ja sen määrärahojen leikkaamiseen. Ne nuoret, jotka tukivat asevoimia voimakkaimmin, suhtautuivat kansallisiin vähemmistöihin, pakolaisiin ja maahanmuuttajiin muita viileämmin. Tämän ryhmän nuorista yli 90 % piti venäjänkielistä väestöä ja romaneita epäuskottavina kansallisia etuja huomioitaessa. Asevoimia voimakkaasti tukevat nuoret kannattivat NATO -jäsenyyttä merkittävästi enemmän kuin muut nuoret. Tässä ryhmässä oli poikia tyttöjä enemmän. Ruotsinkielisiä oli ryhmässä suhteessa suomenkielisiä vähemmän. Tämän ryhmän nuoret katsoivat televisiota muita enemmän.
Sakari Suutarinen, Viking Brunell, Kari Törmäkangas
Nuori kansalainen
Maanpuolustus, uhkakuvat ja etniset asenteet
Ennakkotietoja Koulutuksen tutkimuslaitoksen Nuori kansalainen -tutkimuksen kansallisista tuloksista 30.5.2000. IEA/Civic Education Study. Yhteiskunnallisen opetuksen kansainvälinen tutkimus
Kansainvälisessä tutkimuksessa on selvitetty peruskoulussa olevien nuorten yhteiskunnallisia tietoja, taitoja, käsityksiä, asenteita ja toimintaa. Kansainväliset vertailutulokset julkaistaan maaliskuussa 2001. Samanaikaisesti pyritään julkaisemaan tutkimuksen kansallinen raportti. Nyt julkaistavat tulokset ovat alustavia kansainvälisen tutkimusohjelman ulkopuolisia ja vain Suomea koskevia.
Yhtenä tutkimuksen pääteemoista on kansallinen identiteetti. Kansainvälisesti sovittuja tutkimuskohteita ovat esim. nuorten uhkakuvat, heidän käsityksensä kansainvälisistä suhteista ja heidän suhtautumisensa kansallisiin vähemmistöihin. Nyt julkaistavat osiot on esitetty noin tuhannelle 14-16 -vuotiaalle nuorelle peruskoulun päättövaiheessa huhti/toukokuussa 1999.
Asevelvollisuus suosiossa - palkka-armeijan kannatus vähäinen. Nuorille esitettiin väite, että yleinen asevelvollisuus on hyvä tapa ylläpitää armeijaa. Nuorista 84 % oli samaa tai täysin samaa mieltä väittämän kanssa. Nuorten selvä enemmistö (72 %) halusi ulottaa asevelvollisuuden koskemaan myös ahvenanmaalaisia, vaikkei maakunnan itsehallintoa haluttu rajoittaa. Ruotsinkielisten koulujen oppilaat kannattivat suomenkielisiä enemmän ahvenanmaalaisten asevelvollisuutta (75 %). Palkka-armeijaan siirtymistä tulevaisuudessa kannatti vain 18 %. Pojista palkka-armeijaan siirtymistä kannatti kuitenkin runsas neljäsosa (27 %). Nuoret eivät asettaneet puolustuksen kehittämistä Suomen tärkeimpien poliittisten tavoitteiden joukkoon (ks. tutkimuksen tiedote 3.2.2000), mutta selvä enemmistö (61 %) asettui vastustamaan ajatusta asevoimien määrärahojen leikkaamisesta. Uusmaalaisista 17 % oli valmiita vähentämään määrärahoja, pohjoissuomalaisista vain 9 %. Nuorten tyytyväisyys nykyiseen asevelvollisuuskäytäntöön on vähintään yhtä suuri kuin muun väestön (vrt. esim. MTS Tiedotteita ja katsauksia 2/1998 . Koulun yhteiskuntaopin opetuksella ei näytä yleisellä tasolla tarkasteltuna olevan yhteyttä oheisiin maanpuolustusasenteisiin.
Nuoret haluavat parantaa asevoimien kykyä toimia Suomen alueen ulkopuolella. Nuoret arvioivat Suomen asevoimat tehokkaiksi (64 %). Enemmistö nuorista (57 %) hyväksyi ajatuksen, että asevoimien kykyä toimia oman alueen ulkopuolella tulisi parantaa. Huomattava osa katsoi myös, että Suomella tulee olla myös valmius lähettää asevoimia maailman kriisipesäkkeisiin. Tytöt olivat poikia halukkaampia valmistautumaan asevoimien lähettämiseen kriisipesäkkeisiin. Tytöistä kielteisesti ajatukseen suhtautui vain 24 % kun vastaava luku oli pojilla 41 %. Tytöt luottivat asevoimien tehokkuuteen poikia enemmän. Asevoimien tehokkuutta epäili tytöistä vain 11 % kun vastaava luku oli pojilla 27 %.
Tutkijan kommentti / mielipide
Nykyinen aseellisen palvelun suosio Suomessa on kansainvälinen erikoisuus, jota voitaneen selittää suomalaisen nationalismin ja kansallisen identiteetin rakenteella. Viime sotien oikeutetuiksi koetut puolustustaistelut ja se, että Suomi välttyi miehitysajalta, vaikuttavat yhä myönteisesti asevelvollisuuden ja puolustusvoimien suosioon. Mitä ilmeisimmin nuorisokulttuurissa on myös vallalla varsin myönteinen käsitys puolustusvoimissa annettavan koulutuksen mielekkyydestä. Suomessa kutsutaan yhä naapurimaista poiketen hyvin suuri osa asevelvollisista asepalvelukseen. Suomessa yli 85 prosenttia 30 vuotta täyttäneistä miehistä on suorittanut varusmiespalveluksen. Edellytykset suuren varusmiesarmeijan ja mittavan reservin ylläpitämiseksi näyttävät olevan olemassa myös lähitulevaisuudessa.
Sukupuolten erot joidenkin tärkeiden maanpuolustuskysymysten kohdalla ovat huomattavia. Tytöistä huomattavan suuri osa ei osannut ottaa kantaa kysyttyihin asioihin. Tytöt kokevat maanpuolustusasiat vieraammiksi kuin pojat. Tästä huolimatta tytöt olivat poikia valmiimpia lähettämään asevoimia sotilaallisiin kriisipesäkkeisiin. Yhtenä selityksenä sukupuolieroihin voidaan pitää, että nykyisin asevelvollisuuden pakollinen suorittaminen koskee vain poikia.
Nuorten valmius lähettää joukkoja oman alueen ulkopuolelle antaa asevoimien käytön suunnittelulle uusia vapauksia. Yleinen kansainvälistymiskehitys tekee asevoimien ulkomaisen yhteistyön nuorten kannalta katsoen luonnolliseksi. Vaikka nuoret suhtautuvat epäilevästi esim. Suomen NATO -jäsenyyteen, kielteisesti jäsenyyteen suhtautuvia on nuorissa huomattavasti (alle 50 %) vähemmän kuin muussa väestössä (Tutkimuksen lehdistötiedote 28.11.1999 vrt. HS 18.5.2000). Pieniin tappioihin kansainvälissä rauhanturvatehtävissä on totuttu Suomessa vuosikymmenien aikana, jolloin Suomi on osallistunut laajasti YK:n operaatioihin.
Nuorten asennoituminen antaa osaltaan myös mahdollisuuden entistä aktiivisemman ulkopolitiikan harjoittamiseen. Ovatko nuoret hyväksymässä samalla myös voimankäytön ja aggressiivisen ulkopolitiikan? Tässä yhteydessä huomio on syytä kiinnittää nuorten käsityksiin naapurikansoista ja eri etnisistä ryhmistä.
Sakari Suutarinen
Venäjä nähdään mahdollisena vihollismaana. Uhkakuva Venäjästä elää voimakkaammin ruotsinkielisillä. Nuorista 80 % katsoi, ettei Suomeen kohdistu nykyisin sotilaallista uhkaa. Kun uhkakuvia selvitettiin tarkemmin, niin ainoaksi suoraan Suomea koskevaksi sotilaalliseksi uhkakuvaksi nousi Venäjä. Nuorilta kysyttiin, kuinka todennäköisenä he pitävät sitä, että Suomi joutuu tulevaisuudessa osalliseksi sotaan Venäjää vastaan. Puolet nuorista (50 %) piti sotaa jonkin verran tai varsin todennäköisenä. Seuraavaksi korkeimman prosenttiluvun sai Saksa (14 %). Ruotsinkielisten koulujen oppilaat pitivät sotaa Venäjää vastaan suomenkielisiä todennäköisempänä (56 %), joskaan tätä eroa ei voida pitää tilastollisesti merkittävänä.
Venäjän uhka esiintyy myös nuorten historiakäsityksessä. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, mikä on kouluopetuksen mahdollinen vaikutus nuorten kokemiin uhkakuviin. Tutkimuksessa muodostettiin ryhmiä sen mukaan, miten nuoret menestyivät tutkimukseen kuuluneessa tieto-osassa. Nuorille esitettiin väittämä, että Venäjä tai Neuvostoliitto on historiassa ollut jatkuva uhka Suomen itsenäisyydelle. Parhaiten tieto-osassa menestyneen neljäsosan oppilaista 73 % hyväksyi väittämän. Muista oppilaista väittämän hyväksyi 57 %. Tulos antaa viitteitä siihen, että historian opinnoissa korostuu käsitys Venäjän uhkasta Suomen itsenäisyydelle. Nuorten historiatietoisuudessa käsitystä uhkaavasta Venäjästä ylläpitää ja ruokkii osaltaan luovutetun Karjalan asema. Alueen olot ovat kurjistuneet viime vuosina, mikä osaltaan synkentää nuorten Venäjä-kuvaa. Nuorten enemmistö olisi valmis luovutetun Karjalan aseman uudelleenjärjestelyyn (Tutkimuksen tiedote 28.11.1999).
Käsitys Venäjästä vihollismaana on levinnyt osin myös koskemaan Suomen sisäistä historiaa. Nuorilta kysyttiin, mistä väestöryhmästä Suomen vuoden 1918 sodan punainen osapuoli sai pääosin kannatuksensa. Yllättävänä tuloksena ilmeni, että eniten kannatusta (37 %) sai vaihtoehto "maassa olleelta venäläiseltä sotaväeltä". Huomattava osa nuorista soveltaa siten ajatusta Venäjän ja Suomen vastakkainasettelusta myös historialliseen tietoon. Nykyisen historian tutkimustiedon ja koulujen oppikirjojen mukaan vaihtoehto "työläisiltä ja torppareilta" on oikeana pidettävä vaihtoehto.
Tutkijan kommentti / mielipide
Historian oppikirjoissa kansallisena suurkertomuksena esitetään Suomen kamppailu itsenäisyyden saavuttamiseksi ja sen säilyttämiseksi. Tämä suurkertomus on toiminut parhaimmillaan niin, että se on muodostanut jatkumon ja rungon, johon historian moninaiset ilmiöt on voitu liittää. Tutkimustulokset viittaavat kuitenkin siihen, että nuoret eivät onnistu liittämään tähän runkoon monimutkaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä. Siten esim. sosiaalisiin kysymyksiin ja tulonjakoon liittyvät ristiriidat sekä puolueiden ja etujärjestöjen toiminta on jäänyt nuorille vieraaksi. Sen sijaan valtioiden ja eri etnisten ryhmien vastakkainasettelu on huomattavasti helpommin käsitettävissä. Tältä pohjalta katsottuna ei ole ihme, jos nuoret selittävät myös yhteiskunnan sisäisiä ristiriitoja valtioiden tai etnisten ryhmien vastakkainasettelun perusteella. Näin esimerkiksi vuoden 1918 tapahtumien tulkinnassa korostuu helposti käsitettävä kansojen välinen konflikti. Sen sijaan monimutkaisemmin hahmotettava kansan sisäinen kahtiajako on jäänyt toissijaiseksi selittäjäksi.
Uudet historian oppikirjat korostavat vanhoja oppikirjoja enemmän Venäjän ja Suomen vastakkainasettelua ja ulottavat vastakkainasettelun koskemaan myös 1800-lukua. On huolestuttavaa, jos nuorten ajattelussa korostuvat epämääräiset uhkakuvat ja etniseen jakoon perustuva historiakäsitys. Tältä pohjalta nuorten historia- ja yhteiskuntakäsitys saattaa muotoutua etnispohjaiseksi.
Sakari Suutarinen
Suomen venäjänkielinen väestönosa arvioitiin epäuskottavimmaksi Suomen etuja huomioitaessa. Nuorilta kysyttiin heidän käsitystään siitä, mikä on tunnetuimpien Suomessa asuvien kansanosien tai kieliryhmien uskottavuus toimia Suomen parhaaksi. Suomenkieliset oppilaat luottivat jonkin verran ruotsinkielisiä enemmän saamelaisiin. Ruotsinkieliset luottivat puolestaan suomenkielisiä enemmän romaneihin ja venäjänkieliseen väestöön. Ruotsinkieliset arvioivat suomenkieliset eniten uskottavaksi ryhmäksi (79 %) oman ryhmänsä jälkeen. Suomenkieliset eivät puolestaan luottaneet ruotsinkielisiin yhtä paljon (65 %).
Voimakkaimmat nuorten maanpuolustusasenteet yhdistyvät pakolais- ja maahanmuuttajavastaisuuteen. Tutkimuksessa muodostettiin ryhmiä sen mukaan, kuinka myönteisesti tai kielteisesti nuoret suhtautuivat asevelvollisuuteen, asevoimien toimintakyvyn parantamiseen ja sen määrärahojen leikkaamiseen. Ne nuoret, jotka tukivat asevoimia voimakkaimmin, suhtautuivat kansallisiin vähemmistöihin, pakolaisiin ja maahanmuuttajiin muita viileämmin. Tämän ryhmän nuorista yli 90 % piti venäjänkielistä väestöä ja romaneita epäuskottavina kansallisia etuja huomioitaessa. Asevoimia voimakkaasti tukevat nuoret kannattivat NATO -jäsenyyttä merkittävästi enemmän kuin muut nuoret. Tässä ryhmässä oli poikia tyttöjä enemmän. Ruotsinkielisiä oli ryhmässä suhteessa suomenkielisiä vähemmän. Tämän ryhmän nuoret katsoivat televisiota muita enemmän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sitäpaitsi:
"Nyt julkaistavat osiot on esitetty noin tuhannelle 14-16 -vuotiaalle nuorelle peruskoulun päättövaiheessa huhti/toukokuussa 1999."
...eli toisinsanoen sellaiselle porukalle, joka ei saa edes äänestää, puhumattakaan siitä että olisi joutunut valitsemaan asepalveluksen/sivarin (/totaalin/maastamuuton/muun vastaavan) välillä.
Suurimmalla osalla noista tutkimukseen vastanneista ei herra Vänrikinkin suuresti ihannoiman Suomen lainsäädännön mukaan ole tarpeeksi harkintakykyä edes alkoholin/tupakan ostamiseksi, auton ajamiseksi tai seksin harrastamiseksi, mutta nimim. Vänrikki katsoo silti heidän sisä- ja ulkopoliittisten mielipiteidensä olevan niin valistuneita ja loppuun asti harkittuja, että niitä kannattaa tännekin postailla "sivareiden" ihmeteltäväksi?
Anna mun kaikki kestää...
Oli hyvä osoitus taas kaikenmaailman asevelvollisuusintoilijoiden kaksinaamaisesta paskan puhumisesta.
Onneksi tässä maassa on edes varttuva nuoriso viisaanpaa kuin sinä.Sinun ajatukset liittyvät samalla akselilla presidenttimme kanssa joka on ajamassa suomen puolustuskykyä alas.Sinun puoluekanta on melko selvillä vaikka sitä et ole sanonut.Tokihan se huolestuttaa sinua että nuoriso ajattelee tällä tavalla koska se varttuu ja astuu jossain vaiheessa äänestysremmiin ja alkaakin muuttaa tätä suomen poliittista suuntausta.Voin ylpeänä todeta omasta lapsestani että keskustelut maanpuolustuksen ja isänmaallisuuden tärkeydestä ovat kantaneet hedelmää.Hän lukeutuu myös niihin nuoriin jotka ajattelevat isänmaallisesti ja ovat omalla mielipiteellään ja ajatuksellaan tukemassa/rakentamassa vahvaa suomea.Sinä olet häpeäksi suomelle
Vitun fiksua argumentointia taas sinultakin.
Pistän kommenttia Vänrikin kirjoitusten ristiriitaisuudesta ja toinen inttifanaatikko tulee heti maukumaan että "sinä oletkin tyhmempi kuin se ja se ja sinulla onkin tämä ja tämä puoluekanta ja väärä mielipide, sinä olet häpeäksi Suomelle".
"Tokihan se huolestuttaa sinua että nuoriso ajattelee tällä tavalla koska se varttuu ja astuu jossain vaiheessa äänestysremmiin ja alkaakin muuttaa tätä suomen poliittista suuntausta."
Muuttamaan MITÄ suuntausta ja MITEN? Jos vihjaat että olisin poliittisesti suuntautunut vasemmistolaisesti, niin metsään menee ja pahasti; oletko kenties näitä "asevelvollisuuden vastustaminen=kommunismi" porukkaa? Jos olet, niin voi sinua...
Fantasioitko kenties jostain 2 vuoden mittaisesta asepalveluksesta Venäjän malliin vai haluaisitko kenties asepalveluksen välttämisestä kuolemanrangaistuksen?
Muutenkin kirjoituksestai paistaa läpi juurikin tyypillinen asevelvollisuusintoilijoiden asennoituminen, teille ei näköjään riitä se, että lainsäädäntö velvoittaa miehen käymään sivarin tai intin, ehei, tehän haluaisitte kontrolloida myös ihmisten ajatuksia. Heti kun joku esittää teidän kannastanne eriävän mielipiteen niin alkaa se iänikuinen "maanpetturi!"-ulina.
"Voin ylpeänä todeta omasta lapsestani että keskustelut maanpuolustuksen ja isänmaallisuuden tärkeydestä ovat kantaneet hedelmää."
Keskustelut maanpuolustuksen ja isänmaallisuuden tärkeydestä? Ilmeisesti olet itse jotain keskusteluja lapsesi kanssa aiheesta käynyt, muutenhan ylpeydentunteesi olisi aika perusteeton... No, omissa kasvatusmetodeissani pyrin ainakin siihen, että nuori saa ITSE muodostaa omat mielipiteensä, ilman että menen propagoimaan jotain omia poliittisia kantojani. Ilmeisesti et pysty hyväksymään vapaata ajattelua edes oman lapsesi kohdalla, jos kerran haluat tuollaista aivopesua harrastaa? Jos minä olen mielipiteideni kanssa häpeäksi Suomelle, niin sinä olet kyllä häpeäksi koko ihmiskunnalle.
>tukemassa/rakentamassa vahvaa suomea.
Jos silmäsi ja korvasi ovat olleet viime vuosina vähääkään auki, niin olet varmasti huomannut, että tämä meidän Suomen viedään kehitysmaaksi aikamoista vauhtia eli eipä jää kuulkaas enää paljoa puolustettavaa!
Suomessa on kaikki maailman parasta.
Katso vaikka Kekkosen aikaisia tutkimuksia. Tosin niiden ulos tuleminen kesti aika kauan kun posti Moskovaan kesti kauan.