Jeesuksen opetukset kerrotaan Raamatussa. Paavali laati Jeesuksen opetuksiin nähden lisää omia ohjeitaan. Vartiotorniseuralle on taas Jeesuksen ja Paavalin opetuksiin nähden lisäohjeita.
Eikö riitä, että uskoo pelkästään Jeesuksen sanoihin ja niihin ohjeisiin, jotka HÄN antoi?
Eikö riitä, että uskoo pelkästään Jeesuksen sanoihin ja niihin ohjeisiin, jotka HÄN antoi?
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu."
Ei riitä, että uskoo Jeesuksen opetuksiin, pitää ottaa Hänet henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi.
Ihmisen pitää katua syntejään ja pyytää niitä anteeksi Jeesuksen Kristuksen veren kautta. Ainoastaa Jeesuksen Kristuksen veren puhdistava voima vapauttaa ihmisen synnin vallasta.
Ei raamattu ole "ohjekirja", vaan Jumalan rakkauskirje ihmiselle.
Toki voit yrittää pelastua "ohjeita" noudattamalla, mutta karu totuus tulee eräänä päivänä ilmi:Omin voimin ja teoin ihminen ei pelastu!
Jumalan sinausta!
"Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu."
Kuvitteletko todellakin pelkän uskon ja kasteen riittävän? Demonitkin uskovat ja vapisevat, mutta eivät nekään pelastu siitä huolimatta. Ei jokainen joka sanoo Herra Herra, peri taivasten valtakuntaa. Onko Raamatun lukeminen jäänyt vähiin?
Jaakobin kirjeeseen??? Ei usko tarkoita sitä, että sanoo vain Herra, Herra, kyllä uskoa myös koetellaan. Mutta jos et ota Jeesusta elämääsi Vapahtajanasi, ei teoilla ole mitään merkitystä. Järjestys siis on, ensin usko, sitten teot, jotka tulevat pelastuksen JÄLKEEN.
Toisekseen, demonit eivät mene kasteelle, sillä jo kaste on mm. uskon teko....:)
Elävä usko ei ole uskomista johonkin tai jonkin tietämistä. Se on aktiivista elämistä uskossa sen jälkeen kun on sanonut Jeesukselle kyllä, katunut syntejään ja tehnyt parannuksen. Sinä ehkä tunnet raamatun paremmin, mutta tunnetko Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisesti?
Gal.2:20-21 "20. ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.
21. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut. "
Room.10:1-13 "1 Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa, että he pelastuisivat. 2 Voin todistaa, että he ovat täynnä intoa Jumalan puolesta, mutta heiltä puuttuu ymmärrys. 3 He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta. 4 Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo.
5 Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: "Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän." 6 Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin: "Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen?" -- nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle -- 7 "tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?" -- nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista. 8 Mitä siis on sanottu?
-- Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi,
nimittäin se uskon sana, jota me julistamme. 9 Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. 10 Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen. 11 Kirjoituksissa sanotaan: "Yksikään, joka häneen uskoo, ei joudu häpeään." 12 Juutalaisen ja kreikkalaisen välillä ei ole eroa. Kaikilla on sama Herra, ja häneltä riittää rikkautta kaikille, jotka huutavat häntä avukseen. 13 Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu."
Onkohan sinulta jäänyt Paavalin kirjeet lukematta?? Lue Galatalaiskirje tarkaan ja kerro, että pelastuuko ihminen Jumalan armosta, uskosta vai tekojen perusteella?
Kun ihminen tulee uskoon, hän on jo pelastunut, mutta hän voi langeta. Hän tarvitsee jatkuvasti Pyhän Hengen työtä ja Kristusta, jotta pysyy ristin tiellä. Omin voimin ihminen sortuu ja voi pudota Taivastieltä.
Jeesus tarkoitti tuolla Herra, Herra kohdalla nimenomaan ulkokohtaista uskomista, farisealaisuutta ja vain suun puhetta uskosta. Jos uskovalla ei ole armoa eikä rakkautta teoissaan, ei ole sydämeltään Kristuksen oma, silloin hän vain hokee Herra, herra, eikä pelastu...;)))
Mitäs teillä tehdään? Sydämen tekoja vai tekoja, joilla odotetaan palkinnoksi taivaspaikkaa?
Paljonko saa pisteitä ovelta ovelle kiertämällä, entäs kahdenkeskisellä keskustelulla?
Mitä Jeesus opetti palkan odottamisesta ja palvelijan roolista?
Lopuksi: Usko ja Jumalan armon kokeminen omassa elämässä aiheuttaa niitä tekoja, kokemus pelastuksesta aiheuttaa sydämeen kiitoksen ja ilosanomaa on mukava viedä muillekin. Se ei ole velvollisuus ja kuuliaisuuden osoitus, vaan ilo!
Kuinkas paljon JT:t tekevät sosiaalista auttamista esim. vähäosaisten parissa? Mitäs Jaakob opetti oikeasta ja puhtaasta jumalanpalveluksesta? Taisi puhua jotai leskien ja orpojen auttamisesta...
Enpä ole kovin montaa VT.seuran tyyppiä nähnyt alkoholisti tai narkomaanityössä kertomassa Jeesuksen vapauttavasta sanomasta!
Tässä lisää aiheesta:
IHMISEN PELASTUMINEN
Liisi Jokiranta
Pelastuksemme perusta
Kaikki on Jumalasta
* Jumalalla on ihmiskuntaa varten iankaikkinen armopäätös. Hän on ilmoittanut sen toteuttamisesta profeetoilleen ja apostoleilleen lähes kahdentuhannen vuoden aikana. Hän on pannut armopäätöksensä täytäntöön hyväksi näkemällään tavalla Jeesuksessa Kristuksessa ja toteuttaa sen loppuun asti. "Jo ennen maailman perustamista hän oli valinnut meidät olemaan pyhiä ja nuhteettomia hänen edessään rakkaudessa. Hän oli jo silloin määrännyt meidät lapseuteen, yhteyteensä Jeesuksen Kristuksen kautta, tehden tämän hyväksi näkemällään tavalla sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa... Hyväksi näkemänsä päätöksen mukaan hän on aikojen täyttyessä toteuttava armotaloutensa. (Ef. 1:4-10).
* Jumalan pelastussuunnitelma on ehdottoman Kristus-keskeinen. Pelastuksemme on Kristuksessa; Kristus on pelastuksemme. "Eikä ole pelastusta kenessäkään toisessa. Taivaan alla ei ihmisille ole annettu muuta nimeä, jossa meidän on tultava pelastetuiksi." (Apt. 4:12.)
* Ihminen ei itse kykene tekemään mitään päästäkseen synnin vallasta, Jumalan lain langettamasta tuomiosta, Perkeleen sitovasta otteesta ja iankaikkisesta kuolemasta eli kadotuksesta. "Onhan kirjoitettu: 'Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoaakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat poikenneet pois, aivan kaikki käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä on hyvää, ei ainoaakaan.'" (Rm. 3:10-12, 23; Ps. 14:1-3; 53:2-4.)
Kysymys tahdon vapaudesta
* Kysymys tahdon vapaudesta liittyy käsitykseemme synnistä. Jos omaksumme Raamatun näkemyksen ihmisen perinpohjaisesta turmeluksesta, jota nimitämme perisynniksi, kysymys tahdon vapaudesta ratkeaa itsestään. Järkemme ja tahtomme ovat Raamatun mukaan niin turmeltuneet, ettemme edes etsi Jumalaa, eikä meillä ole kykyä tehdä sitä, mikä on hyvää pyhän Jumalan edessä. Meissä asuvasta ja meihin piintyneestä pahuudesta puhuvat mm. seuraavat raamatunkohdat: Mt. 15:19; Mk. 7:21; Rm. 3:10-12, 23; 5:12-19; Ps. 51:7.
* Emme yhdy Rooman kirkon kantaan, jonka mukaan ihmisen järki ja tahto eivät ole kokonaan turmeltuneet. Sen vuoksi katolinen kirkko opettaa, että ihmisen voi itse osallistua pelastukseensa. Emme yhdy myöskään niiden uskonnollisten yhdyskuntien opetukseen, joiden mukaan perisyntiä ei ole, koska sitä sanaa ei mainita Raamatussa. Jos ihminen ei ole kokonaan synnin turmelema ja jos perisynti ei ole ihmisen varsinainen pääsynti, on teoriassa mahdollista toimia itse pelastuksensa hyväksi. Niinpä voidaan korostaa ihmisen ansioita tai ratkaisuja tavalla, jossa Kristus jää vain sivurooliin. Perisynnin kieltäminen johtaa jopa synnittömyysoppeihin.
* Raamatun mukaan olemme syntiinlankeemuksen jälkeen sidotut synnin tekemiseen.
* Järki vaatii aina suorituksia, tiettyjen tavoitteiden täyttämistä. Järki myös puolustaa vääriä tekojamme ja valintojamme. Järkemme ei koskaan ohjaa meitä evankeliumin tuntemiseen. Evankeliumi ei ole ihmisjärjen mukainen. Se avautuukin vain uskolle.
* Synnin tahtominen ja Jumalan vastustaminen on luontaista ihmisen "lihalle". Lihalla tarkoitetaan ihmisen persoonaa ja olemusta sen syntisessä, Jumalaa vastustavassa tilassa. "Turmeltuneen luonnon mielihän on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu tottelemaan Jumalan lakia, eikä se voikaan. Turmeltuneen luontonsa hallitsemat eivät voi olla Jumalalle otollisia." (Rm. 8:7-8.)
* Tekomme ovat Jumalan tahdon vastaisia. "Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä, ja että kaikki heidän sydämensä hankkeet ja ajatukset olivat kaiken aikaa vain pahoja" (1. Ms. 6:5).
* Sydämemme on paha: "Sisästä, ihmisten sydämestä, lähtevät pahat ajatukset, haureus, varkaudet, murhat, aviorikokset, ahneus, häijyys, petollisuus, irstaus, pahansuonti, jumalanpilkka, ylpeys, mielettömyys. Kaikki tämä paha tulee ihmisen sisästä ja saastuttaa hänet." (Mk. 7:21-23.) "Petollinen on sydän yli kaiken ja pahanilkinen. Kuka voi sen tuntea?" (Jer. 17:9.)
* Jumalan näkökulmasta olemme kuolleet rikoksiimme ja synteihimme (Ef. 2:1).
* Ihmisellä on jossakin määrin vapaa tahto yhteiskunnallisissa ja järjelle alistetuissa asioissa. Tältä pohjalta on mahdollisuus toteuttaa yhteiskunnallista vanhurskautta. Joku voi olla "hyvä ihminen" yhteiskunnan näkökulmasta. Kukaan ei kuitenkaan ole hyvä Jumalan edessä, sillä yksikään ihmisen ei täytä hänen vaatimustaan. Hän tahtoo meidän olevan hänen kaltaisiaan (Mt. 5:48; 1. Pt. 1:16).
Kuinka ihminen voi pelastua ?
Pelastumisemme on kokonaan Jumalan työ
* "Kun Pyhä Henki kääntymyksessä vetää ihmistä luokseen, Jumala tekee vastahakoisista ja haluttomista ihmisistä halukkaita." "Ennen ihmisen kääntymystä on siis olemassa vain kaksi vaikuttavaa syytä, Pyhä Henki ja Jumalan sana. Sana on Pyhän Hengen väline, jota käyttäen hän saa aikaan kääntymyksen. Ihmisen on kuunneltava sitä sanaa, mutta hän ei voi ottaa sitä uskossa vastaan omin voimin, vaan ainoastaan Jumalan, Pyhän Hengen, armon vaikutuksesta." (Tunnustuskirjat/Yksimielisyyden ohje.)
* "Jokainen, jonka Isä antaa minulle, tulee minun luokseni - - Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, vedä häntä." (Jh. 6:37, 44; Jh. 15:16, 19; 1. Tim. 1:12-16.)
Ihmisen vastuu
* Ihminen voi vastustaa Jumalan Pyhää Henkeä ja jäädä osattomaksi pelastuksesta. "Te niskurit, sydämeltä ja korvilta ympärileikkaamattomat, aina te vastustatte Pyhää Henkeä, kuten teidän isänne, niin tekin" (Apt. 7:51).
* Sen tähden taivaassa kiitetään pelastuksesta ainoastaan Jumalaa. Kadotuksessa kukin syyttää vain itseään. (Fil. 2:12-14.)
Jumalan kutsu
Jumala kutsuu meitä armossaan
* pelastukseen: elämään yhteydessään nyt ja ikuisesti
* vapauteen meidät synnin hallinnasta, lain tuomiosta, Perkeleen otteesta ja iankaikkisen kuoleman kauhusta
* voidakseen tehdä meille hyvää
* toteuttaakseen meissä iankaikkisen armopäätöksensä.
Kuinka Jumala kutsuu?
* Hän esittää "yleisen kutsun": puhuttelee ihmisiä luonnossa, maailman ja historian tapahtumissa, erilaisissa elämänkohtaloissa, omassatunnossa.
* Hän esittää erityisen, henkilökohtaisen kutsun: puhuttelee ihmistä sanallaan ja sakramenteissaan, jotka Pyhä Henki tekee eläviksi.
* Jumala esittää kutsunsa yleensä toisten ihmisten välityksellä.
Etsikkoaika
* Sitä aikaa, jolloin Jumala erityisesti kutsuu ihmistä, sanotaan etsikkoajaksi (Jes. 55:6; 2. Kr. 6:1-2).
Vastauksemme Jumalan kutsuun
* Voimme sanoa profeetta Jeremian tapaan: "Herra, sinä olet taivutellut minua, ja minä olen taipunut. Sinä olet tarttunut minuun ja voittanut." (Jer. 20:7.)
* Voimme myös hylätä Jumalan kutsun. "Sen tähden Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne" (Hebr. 3:7-8). "Kristuksen työtovereina me kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää Hän näet sanoo: 'Oikealla hetkellä minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut.' Nyt on oikea hetki, nyt on pelastuksen päivä." ( 2. Kr. 6:1-2).
Herääminen
Ihminen "herää" yleensä kaksi kertaa, ensin "jumaliseksi" sitten syntiseksi.
Herääminen jumaliseksi
* Ihminen alkaa etsiä kristillisyydestä elämäänsä tarkoitusta, sisältöä ja päämäärää.
* alkaa ehkä rukoilla ja lukea Raamattua - kuitenkin yleensä salassa.
* Hänelle tulee tarve muuttaa elämäntapansa, sillä jokaisella on tietynlainen mielikuva uskovan elämästä.
* Hän tahtoo tulla paremmaksi ihmiseksi (esim. Lk. 18:18-27).
* Hän rakastaa usein lakihenkisyyttä, kunhan vaatimukset eivät ylitä hänen suorituskykyään.
* Hän uskoo itseensä ja muuttumiseensa.
* Hänen on helppo uskoa uskontunnustuksen 1. ja 3. uskonkappaleeseen: Jumalaan ja Pyhään Henkeen. Toinen uskonkappale, jossa puhutaan Jeesuksen täytetystä työstä, on hänelle sen sijaan vieras.
* Tässä vaiheessa hän voi olla kypsä "antamaan elämänsä Jeesukselle", "tekemään uskon ratkaisun".
* Jos hän kuuntelee lakihenkistä julistusta (ei lain julistusta, joka synnyttää synnintunnon), se saattaa vahvistaa hänen minäkeskeistä suorituskristillisyyttään tai koko touhu alkaa tympäistä häntä.
* Jos hän kuuntelee tervettä julistusta, hän alkaa nähdä syntejään. Siitä seuraa sisäinen kamppailu syntejä vastaan, sillä ihmisillä on yleensä sellainen käsitys, että synnistä voi päästä eroon, jos oikein tahtoo ja yrittää. Viimeisenä keinona pidetään rukousta. Uskotaan, että ainakin Jumalan avulla on mahdollista muuttua paremmaksi.
* Vähitellen totuus alkaa paljastua.
Herääminen syntiseksi
* Jumalan sana näyttää Pyhän Hengen vaikutuksesta, minkälainen ihminen on Jumalan edessä.
* Lain vaatimus ei kohdistu ainoastaan ulkonaiseen elämäämme, vaan sydämeemme.
* Tajuamme, ettemme pysty vapautumaan synneistämme (Lk. 18:9-14).
* Aikaisemmin olemme saattaneet kokea luonnollista synnin häpeää: murhetta itsekunnioituksen, oman uran, toisten edessä paljastumisen tms. tähden.
* Nyt alamme tajuta Jumalan pyhyyttä ja syyllisyyttämme Jumalan edessä.
* Aikaisemmin olemme nähneet elämässämme erehdyksiä ja puutteita. Nyt näemme synnin, joka asuu meissä, on piintynyt meihin.
* Olemme suhteessa syntiimme voimattomia ja avuttomia Jumalan edessä.
* Kadotus avautuu eteemme todellisena mahdollisuutena, suorastaan väistämättömyytenä.
Herääminen koskettaa koko ihmistä
* Vakuuttuminen synnistä liittyy ihmisen ymmärrykseen: ihminen tietää rikkoneensa Jumalaa vastaan.
* Synnintunto voi koskea myös tunnetasoa hyvinkin syvästi.
* Tahtonsa kokee voimattomaksi.
* Raamattu käyttää heräämisestä monia ilmaisuja, esim.: "Joka on [hengessä] köyhä, jolla on särjetty henki, ja joka vapisee minun sanani edessä" (Jes. 66:2). "Joilla on särjetty ja nöyrä henki" (57:15).
Parannus ja kääntyminen
Parannus ja kääntyminen, vanhurskauttaminen ja uudestisyntyminen ovat synonyymejä. Ne tarkoittavat samaa asiaa, eri puolilta katsottuna.
* Parannus ja kääntyminen tarkoittavat kreikan kielessä mielenmuutosta.
* "Parannuksesta seurakuntamme opettavat, että ne, jotka ovat kasteen jälkeen langenneet, voivat saada syntien anteeksiantamuksen milloin tahansa, kun he kääntyvät, ja että kirkon tulee antaa synninpäästö niille, jotka näin palaavat tehdäkseen parannuksen." (Augsburgin tunnustus.)
Parannukseen kuuluu
1. Syntiensä katuminen
* "Katumus on omantunnon todellista kauhistumista, kun ihminen tuntee Jumalan vihastuvan synnin tähden ja on murheissaan siitä syystä, että on tehnyt syntiä. Tämä katumus syntyy siten, että Jumalan samalla nuhdellaan synneistä." (Augsburgin tunnustuksen puolustus.)
* Katumuksemme on riittävä silloin, kun se johtaa meidät tunnustamaan syntimme, ei vain suullamme, vaan sydämellämme (esim. "tuhlaajapoika", Lk. 15: 21).
* Katumuksella ei voi ansaita Jumalan armoa. Sekä Pietari että Juudas katuivat tekoaan. Usko erottaa heidän katumuksensa toisistaan.
* Jos parannus olisi pelkkää katumusta, se johtaisi ihmisen epätoivoon.
Syntiensä tunnustamisesta sanotaan myös ripiksi
* Yleinen rippi on seurakunnan yhteinen synnintunnustus jumalanpalveluksessa ja sitä seuraa yleinen synninpäästö.
* Salaripissä tunnustamme Jumalalle syntimme omassa rukouksessamme.
* Rakkaudenripissä pyydämme anteeksi lähimmäisiltämme ja korvaamme aiheuttamamme vahingon.
* Yksityisripissä tunnustamme syntimme Jumalalle "rippi-isän" läsnä ollessa ja hän julistaa meille synnit anteeksi eli synninpäästön. Otamme synninpäästön häneltä niin kuin itse Jumalalta, emmekä epäile, vaan uskomme vakaasti, että syntimme on tällä päästöllä anteeksiannettu Jumalan edessä taivaassa (Jh. 20:22-23; Vähä katekismus). Rippi-isälle tunnustamme ne synnit, "mitkä tiedämme ja sydämessämme tunnemme" (Luther). Jumala antaa meille anteeksi kaiken, senkin, mitä emme tiedä emmekä muista. "Jos me tunnustamme syntimme, Jumala on uskollinen ja vanhurskas, niin että antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä"
2. Usko
* Usko on luottamista Jumalan sanaan.
* Uskosta tulee "sydämen uskoa", kun tulemme synteinemme Jeesuksen luo. "Tässä onkin elävän ja kuolleen uskon välinen ero. Kuollut uskokin tulee kyllä vierailulle Kristuksen luokse, mutta ei tunnustamaan syntejään eikä taistelemaan niitä vastaan." (Hallesby)
* "Myös opetetaan, ettei tässä puhuta sellaisesta uskosta, joka on perkeleilläkin ja jumalattomilla, jotka uskovat Kristuksen kärsimyksen ja kuolleistanousemisen tapahtumat, vaan että tässä puhutaan todellisesta uskosta: uskotaan, että me Kristuksen kautta saamme armon ja syntien anteeksiantamuksen" (Augsburgin tunnustus).
Uskon syntyminen
* Usko ei ole ihmisen suoritus tai ominaisuus, kyky tai saavutus. Se on Jumalan lahja (Apt. 3:16).
* Usko syntyy Jumalan sanan, erityisesti evankeliumin, kuulemisesta (Rm. 10:17; Apt. 4:4; 14:1; 15:7; 28:24).
* Uskon syntymisen vaikuttaa Pyhä Henki joka tekee sanan eläväksi (Jh. 6:63).
Uskon merkitys
* Toisaalta kaikki saadaan vain uskoen, toisaalta usko ei ole mitään. Ainoa merkittävä on Jeesus Kristus, johon uskossa panemme turvamme.
* Sillä ei ole merkitystä, onko usko heikko tai vahva. Tärkeintä on, mihin usko kohdistuu.
* Usko itsessään on vain väline, "tyhjä käsi", jolla Jumalan lahja otetaan vastaan.
3. Elämänmuutos
* Aitoa parannusta seuraa elämänmuutos.
* "Tämän jälkeen tulee seurata hyvien tekojen, jotka ovat parannuksen hedelmiä" (Augsburgin tunnustus).
Vanhurskauttaminen / uskon vanhurskaus
"Jeesus Kristus, meidän Jumalamme ja Herramme, on "kuollut meidän syntimme tähden ja noussut kuolleista meidän vanhurskautemme tähden" (Room. 4:25). Hän yksin on "Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnin" (Joh. 1:29). - - Tämä on otettava uskoen vastaan, mikään teko, laki tai ansio ei tee siitä osalliseksi. Siksi on selvää ja varmaa, että yksin tämä usko tekee meistä vanhurskaita, niin kuin pyhä Paavali sanoo (Room. 3:28): 'Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.' 'Hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.' (Room. 3:26)."
"Tästä opinkohdasta ei voi yhtään väistyä tai antaa periksi, vaikka taivas, maa ja kaikki muu katoavainen sortuisivat. Sillä 'ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman,' sanoo pyhä Pietari (Ap. t. 4:12). "Ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut' (Jes. 53:5). Tähän opinkohtaan perustuu koko oppimme ja elämämme." (Luther, Schmalkaldenin kappaleet.)
"Oppi syntisen ihmisen vanhurskauttamisesta on kristinuskon pääuskonkohta, josta riippuu kristillisen opin ja kirkon pystyssä pysyminen tai luhistuminen." "Oppi vanhurskauttamisesta uskon kautta ilman lain tekoja on niin keskeinen, että kaikki muut opit ovat joko tämän opin edellytyksiä tai sen seuraamuksia" (1. Kor. 2:2; Rm. 3:28, 31). (Pieper)
Sana vanhurskaus saattaa tuntua oudolta, sillä keskeisestä merkityksestään huolimatta sitä käytetään suhteellisen harvoin. Yksinkertaisesti ilmaistuna se on sellaista pyhyyttä ja moraalista puhtautta, joka täyttää Jumalan täydellisyyden vaatimuksen. Mikään puolinainen ei riitä, ei edes parhaansa yrittäminen. Tarvitsemme vanhurskauden, joka tulee Jumalalta. Kuinka se voi tapahtua?
Meidät vanhurskautetaan vain Jeesuksen tähden
* Jeesus on elänyt synnittömän elämän ja täyttänyt täydellisesti Isän tahdon Hän on tehnyt sen meidän vanhurskauttamisemme tähden. (Jes. 50:8; Hepr. 4.15; Mt. 26:39.)
* Jeesus on ottanut meidän syntimme omaksi syykseen, niin kuin hän olisi ne tehnyt (Jes. 53:6; 1. Piet. 2:24). Hänestä tuli syyllinen meidän sijastamme ja hän kärsi Jumalan lain määräämän tuomion ja rangaistuksen meidän puolestamme (esim. Jes. 53:3-7).
* Jeesuksen elämä ja kuolema ovat meidän vanhurskaudeksemme. "Niinpä siis, kuten yhden ihmisen lankeemus [on koitunut] kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko [koituu] kaikille ihmisille vanhurskaudeksi ja elämäksi. Sillä kuten yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet on todettu ja julistettu syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet luetaan vanhurskaiksi." (Rm. 5:18-19.)
Vanhurskauttaminen tapahtuu Jumalan edessä
* Raamattu käyttää vanhurskauttamisesta aina oikeustermejä. Siksi puhumme forenssisesta vanhurskauttamisesta (forenssisella tarkoitetaan oikeudellista, oikeudenkäyntiä, tuomioistuinta koskevaa).
* Vanhurskauttaminen tapahtuu Suuren Tuomarin edessä taivaassa ("taivaan tuomiotorilla"), ei meidän sydämissämme.
Jumala antaa kaikki anteeksi
* Raamatun mukaan Jumala vanhurskauttaa jumalattoman (Rm. 4:5), sen, jolla ei ole mitään ansioita tuotavana Jumalalle. Jeesus sanoo: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Minä en ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen." (Lk. 5:31-32.)
* Syntisen, ihmisen toivo on vain Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on Puolustajamme Isän edessä. (1. Jh. 2:1; Hepr. 9:24). Jeesuksen tähden Jumala antaa meille kaikki syntimme anteeksi. Meitä ei enää syytetä mistään (1. Jh. 1:7, 9; Kol. 2:13-14). Olemme vapaat.
* Koska anteeksianto tulee osaksemme Jeesuksen tähden, se on varma.
* Pelastusvarmuutemme perustuu Jumalan sanaa, evankeliumiin, ei tunteisiimme tai kokemuksiimme.
Jumala lukee hyväksemme Jeesuksen vanhurskauden
* Jumala lukee hyväksemme Jeesuksen vanhurskauden, hänen pyhyytensä ja puhtautensa. Hän lukee hyväksemme sellaista, mitä meissä ei ole, ja mitä emme voi itse saada aikaan. Sama asia ilmaistaan muillakin tavoilla: meidät julistetaan, luetaan, katsotaan vanhurskaiksi (Rm. 3-5).
* Vanhurskaus annetaan täydellisenä (Room 5:1). Olemme täydellisen vanhurskaat eli pyhät ja puhtaat Jumalan edessä, Jeesuksessa.
* Vanhurskaus ei tule meistä itsestämme. Se tulee ulkopuoleltamme, Jumalalta.
* Jumalalta tuleva vanhurskaus on Jeesuksen vanhurskautta (1. Kr. 1:30). Jeesus Kristus itse on meidän vanhurskautemme (1. Kr. 1:30). Siksi puhumme vieraasta vanhurskaudesta. Me annamme hänelle kaiken syyllisyytemme ja pahuutemme ja hän antaa meille vanhurskautensa. Tätä on totuttu sanomaan autuaaksi vaihtokaupaksi.
* Jumala ei tee meitä vanhurskaiksi niin, että meidän luontomme muuttuisi. Olemme edelleen syntiset, mutta meidän syntiämme ei lueta syyksemme, koska Jeesus on jo kuollut sen tähden (Ps. 32:1-2).
* Olemme samalla kertaa vanhurskaat ja syntiset (simul iustus et peccator). Jumalan edessä Jeesuksessa olemme vanhurskaat, uskossa. Itsessämme olemme edelleen syntiset, hautaan asti. Jeesuksessa Kristuksessa me olemme uusi luomus (2. Kr. 5:17). Ihmisinä meissä on edelleen jäljellä sama turmeltunut luonto kuin ennenkin. Uusi ja vanha sotivat toisiaan vastaan elämämme loppuun asti (Gal. 5:17; Rm. 7:15). Tästä voit lukea enemmän kohdasta Uusi elämä Jeesuksessa.
* Vanhurskauttamisessa ihmisen hyväksi luetaan sellaista, mitä hän ei ole, ja mitä hän ei voi itse saada aikaan. Roomalaiskatolisessa ja ortodoksisessa kirkossa sekä monissa pyhitysliikkeissä on vallalla sellainen oppi, että vanhurskauttamisessa todetaan ja vahvistetaan se, mitä ihminen oman ansiollisuutensa varassa on. Sellainen käsitys on mahdollinen, jos hylätään ihmisen täydellinen turmelus.
Yksin uskosta
* Täydellinen vanhurskaus saadaan vain uskomalla Jumalan sanaan. "Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi" (1. Ms. 15:6).
* Se on uskosta, jotta se olisi armosta (Rm. 4:16). Näin se on jokaisen ulottuvilla.
Yksin armosta
* "Armosta te olette pelastetut uskon kautta. Se ei ole teidän oma aikaansaannoksenne, vaan se on Jumalan lahja, eikä se ole teoista, ettei kukaan kerskaisi." (Ef. 2:8-9.)
* Vanhurskaus on Jumalan lahja (Rm. 3:23-24).
Uskonpuhdistuksen peruspilarit
Vanhurskauttaminen tapahtuu
yksin uskosta (Room 1:17)
yksin armosta (Rm. 3:24)
yksin Kristuksen tähden (1. Kr. 3:11)
yksin Raamatun sanan perusteella (Rm. 4:3).
Uudestisyntyminen sanan välityksellä
* Raamattu ja tunnustuskirjat puhuvat uudestisyntymisestä kasteessa (Jh. 3:3-5; Tiit. 3:4-5), mutta ne puhuvat uudestisyntymisestä myös sanan välityksellä. "Vaikka teillä olisi kymmenentuhatta kasvattajaa Kristuksessa, teillä ei kuitenkaan ole monta isää. Minähän teidät synnytin evankeliumin kautta Kristuksessa Jeesuksessa." (1. Kr. 4:15.) "Tehän olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta." (1. Pt. 1:23.) " Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, että olisimme hänen luotujensa esikoisia." (Jk. 1:18.)
* Uudestisyntyminen on sama asia kuin vanhurskauttaminen, vain toiselta näkökulmalta katsottuna. Vanhurskauttamisessa korostuu Kristus meidän puolestamme (Christus pro nobis), uudestisyntymisessä Kristus meissä (Christus in nobis). Vanhurskauttaminen ja uudestisyntyminen kuuluvat ajallisesti ja sisällöllisesti yhteen, niin ettei toista voi olla ilman toista.
* Yksinkertaisesti ilmaistuna: uudestisyntyy saadessaan kaikki syntinsä anteeksi Jeesuksen sovituskuoleman tähden. Ilmestyskirjassa kuvataan perille päässeiden joukkoa: "He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä." (7:14.) "Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi oikeus syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin." (22:14.)
* Uudestisyntyminen merkitsee uuden elämän alkamista uskossa Jeesukseen. Sen vaikuttaa Jumalan Pyhä Henki.
* "Kun Jumala vanhurskauttaa meidät, hän synnyttää meihin uuden elämän. Tämä on hengellisesti kuolleen uudestisyntyminen." (Kristinoppi.)
* Apostoli Johannes kuvaa ensimmäisessä kirjeessään uudestisyntynyttä eli Jumalasta syntynyttä ihmistä näin: "Jos te tiedätte, että Hän on vanhurskas, te ymmärrätte, että myös jokainen, joka tekee vanhurskautta, on Jumalasta syntynyt." (2:29.) " Kukaan Jumalasta syntynyt ei tee [jatkuvasti] syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä. Hän ei saata elää synnin harjoittajana, koska on Jumalasta syntynyt." (3:9.) "Rakkaani, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan." (4:7.) "Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt." (5:1.) "Kaikki, mikä on Jumalasta syntynyt, voittaa maailman. Tämä on se voitto, joka on voittanut maailman, meidän uskomme." (5:4.) "Me tiedämme, ettei kukaan Jumalasta syntynyt elä synnissä, vaan Jumalasta syntynyt valvoo itseään, eikä se Paha saa otetta häneen." (5:18.)
Lainaus: " Toki voit yrittää pelastua "ohjeita" noudattamalla, mutta karu totuus tulee eräänä päivänä ilmi:Omin voimin ja teoin ihminen ei pelastu!
Jumalan sinausta!
Kammottavaa. Tyypillinen esimerkki avopestyn henkilön ajatusmaailmasta. Valheiden ja roskajulkaisujen levittäminen on parempaa kuin ihmisen vilpitön usko!?
Tuo lopputoivotus on todella mauton. Miten joku voi toivottaa jonkun jumalan puolesta siunausta? En minä ainakaan kehtaisi. Kyllä nyt olisi taivaallisen salamaniskun paikka. Ja pliis, Jumala jos kuulet: pistä sihti tällä kertaa ihan kohdalleen -ettei käy niinkuin esimerkiksi Sodoman pitäjässä muinoin. Muista ottaa etuveto pois liipasimesta.
Sovitaan vaikka tuon vakaumuksesi pohjalta niin, että koska J-todistajatkin a) uskovat Jeesukseen ja b) pitävät häntä vapahtajanaan, niin hekin pelastuvat siinä missä sinäkin. Ja oikeastaan aivan kaikki muutkin (Kakolanmäkeä myöten), jotka sattuvat Jeesukseen ja hänen uhrikuolemaansa uskomaan.
Vastaa vielä kuitenkin sen verran, että mitä merkitystä kaikilla eri uskonlahkoilla on ja miksi sinäkin kiihkoilet omasi puolesta tällä palstalla?
että ruuan syöminen tekee kylläiseksi ja estää nälän, se ei vie nälkää pois. Pitää myös syödä sitä ruokaa.
Vaikka tietäisi, että tietyllä bussilla pääsee pisteestä A pisteeseen B, pelkkä tieto ei riitä perille pääsemiseen; pitää myös hypätä sen bussin kyytiin ja matkustaa perille.
Autokauppias voi kyllä mainostaa ja myydä autoa esitteen pohjalta (vaikka ei olisi koskaan ajanut autoa) tai sen pohjalta mitä on muilta kuullut tai hänelle on opetettu. Mutta paljon uskottavampaa on jos hän on itse ajanut ko. autolla tai jopa omistaa samanlaisen.
Toimintakokemusmenetelmien ohjaamisessa on eräs perussääntö: Älä ohjaa mitään harjoitetta, ellet ole sitä itse ensin tehnyt ryhmäläisen roolista!
"Vastaa vielä kuitenkin sen verran, että mitä merkitystä kaikilla eri uskonlahkoilla on ja miksi sinäkin kiihkoilet omasi puolesta tällä palstalla?"
Tulkintoja on monia, eriytyminen johtuu varmaan osin siitä. Eri lahkoilla ei ole itsessään mitään merkitystä, sillä kuuluminen tiettyyn seurakuntaan tai suuntaukseen ei vie ihmistä Taivaaseen. Kristus vie.
Miksikö kiihkoilen täällä? Hmmm...
Oppiakseni. Jos vaikka JT tulisi käymään, niin tiedänpähän mistä he puhuvat ja miten opettavat.
"Jos vaikka JT tulisi käymään, niin tiedänpähän mistä he puhuvat ja miten opettavat."
Mitä ihmeen väliä sillä on? Bussiesimerkkiäsi lainaten Vantaalta pääsee monella bussilla Helsinkiin. Miksi siis olisit kiinnostunut siitä, millä bussilla ihmiset matkustavat? Miksi sinua kiinnostaa se, minkä uskonnon mukana ihmiset pelastuvat? Kaikille Jeesukseen vapahtajana uskovillehan koittaa sinun mukaasi pelastus ja Jumalan armo. Miksi et käytä aikaasi hyödyllisemmin ja pelasta niitä, jotka eivät Jeesukseen usko?
Uskolla ja uskolla on eroa. Alkuperäinen kysymyksesi oli, että riittääkö uskominen Jeesuksen opetuksiin ja niiden noudattaminen? Yhtä hyvin voisi pelastua Buddhan tai Muhammedin opetuksien kautta.
Kyse ei ole jonkun opetuksien mukainen elämä tai kyllä toisaalta on, mutta sen ymmärtäminen, että Kuka sitä elämää ohjaa, sinä vai Kristus, on koko homman Aja O...
"Uskolla ja uskolla on eroa"?
Mitä sinä oikein sekoilet? Mitä ihmeen eroa voi olla siinä, kun ihmiset uskovat Jeesuksen olevan vapahtaja? Usko siihen riittää kaikille. Juurihan sinä itse olet niin esittänyt.
asioita sinä kirjoitat ettei niitä selvitä kirjanoppineetkaan.Välillä asia on näin ja taas välillä noin. Etkö itse huomaa kuinka epäjohdonmukaisesti todistelet asiat,niissä ei ole päätä eikä häntää. Kysy vain ensi kerralla todistajilta miten asiat on kun tulevat ovellesi selvästi ja johdonmukaisesti kertomaan niistä. Heitä ainakin ymmärtää,vaikka ei samaa mieltä olisikaan.Tulee väkisinkin mieleeni Room.10:2,3 osa lainaus:"..heillä on palavaa intoa Jumalan puolesta,mutta ei täsmällisen tiedon mukaan..eivät tunteneet Jumalan vanhurskautta,vaan yrittivät vahvistaa omaansa..eivät alistuneet Jumalan vanhurskauteen." Siis:Voi olla, että ihmisellä on Jumalan kirjoitettu sana,mutta heillä ei ole täsmällistä tietoa sen sisällöstä,koska heitä ei ole opetettu asianmukaisesti.He saattavat ajatella olevansa innokkaita Jumalan puolesta,mutta eivät kenties tee sitä,mitä Jumala vaatii. Voisiko heidän palvontansa miellyttää Jumalaa ?
"asioita sinä kirjoitat ettei niitä selvitä kirjanoppineetkaan."
Mitä mieltä Jeesus oli kirjanoppineista ja fariseuksista?
Tuo Roomalaiskirje onkin hyvä!
"eivät tunteneet Jumalan vanhurskautta,vaan yrittivät vahvistaa omaansa."
Ja Jehovatko tuntevat?
"koska heitä ei ole opetettu asianmukaisesti."
Aivan samaa minäkin olen!
"mutta eivät kenties tee sitä,mitä Jumala vaatii"
Mitä Jumala vaatii? Osaatko sinä sanoa? Mikä on rakkauden kaksoiskäsky?
"Heitä ainakin ymmärtää"
Varmasti, mutta ristinkuolema onkin mysteeri, paradoksi, kuten Jumalan lihaksi tuleminen. Johdonmukaisuus ja selvyys ei ole todiste oikeasta opista.
Kuka antaa täsmällisen tiedon? Pyhä Henki.
Rukoile siis Häntä kirkastamaan Jeesuksen olemusta, tutki kristillisiä kirjoja jne. Lue Raamattua ja rukoile.
Suosittelen lukemaan esim. "Tapaus Kristus" nimisen kirjan. Hyvin loogista todistelua Jeesuksen opetuksista, evankeliumeista ja Kristuksen Jumaluudesta.
Ja se ettet ymmärrä, mitä kirjoitin, siihenkin on varmaan syynsä. Onko syy kirjoittajassa vai lukijassa,sitä en tiedä;).
Sanot että on paradoksi Jumalan lihaksi tuleminen,se on totta. Mutta kumminkin itse väität niin koska sanot Jumalan ja Jeesuksen olevan yhtä. Ja kuten tiedät on Jeesus ollut todistettavasti täällä maan päällä.----Teen muuten kumpaakin: En yksin lue Raamattua, vaan TUTKIN sitä päivittäin ja rukoilen että Jumala antaisi minulle pyhää henkeään että ymmärtäisin lukemani.(ei siis ketään persoonaa voi tulla aivoihini opastamaan minua.) ---Kiinnostava kysymys vielä tuo :Mitä Jumala vaatii meiltä. Nyt en ehdi,mutta toivon voivani palata aiheeseen. Kaikella ystävyydellä.
Liian paljon tekstiä syötettäväksi näille sivuille. Minä puolestani luotan kuitenkin enempi Jumalan kirjoitettuun sanaan kuin Liisi Jokirantaan.
UM.
Pyhästä Hengestä:
"8 "Minä sanon teille: Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen on Ihmisen Poika tunnustava omakseen Jumalan enkelien edessä. 9 Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä. 10 Ja jokaiselle, joka sanoo jotakin Ihmisen Poikaa vastaan, annetaan anteeksi, mutta sille, joka herjaa Pyhää Henkeä, ei anteeksi anneta.
11 "Kun teitä kuljetetaan synagogiin ja viranomaisten ja esivallan eteen, älkää olko huolissanne siitä, mitä puhutte ja miten puolustatte itseänne. 12 Kun se hetki tulee, Pyhä Henki neuvoo, mitä teidän on sanottava."
Käsittääkseni persoonaton voima ei osaa neuvoa? Tai puhua, kuten Raamatussa lukee myöskin usein, persoonaton voima ei loukkaannu, vai?
Et kai sinä pilkkaa Pyhää Henkeä, kun vähättelet Häntä?
Jos ei avaudu, pyydä Pyhän Hengen viisautta, pyydä Pyhää Henkeä avaamaan sanaansa...
Tunnetko Jeesuksen Kristuksen henkilökohtaisesti?
Vertaa teidän käännöksenne Paavalin sanoja seuraavaan Raamatunkohtaan:
"5 Heidän ovat kantaisät, heistä on Kristus ihmisenä lähtöisin, hän, joka on kaiken yläpuolella, ikuisesti ylistetty Jumala, aamen!"
Jeesus sanoi myös Joh.14:"5 Tuomas sanoi hänelle: "Herra, emme me tiedä, minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?" 6 Jeesus vastasi: "Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani. 7 Jos te tunnette minut, opitte tuntemaan myös minun Isäni. Te tunnette hänet jo nyt, olettehan nähneet hänet."
Kenet he olivat nähneet? Jeesuksen! Jumalan hänessä. Sillä, jae 9:"9 Jeesus vastasi:
"Etkö sinä, Filippus, tunne minua, vaikka olen jo näin kauan ollut teidän seurassanne? Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän. Kuinka voit sanoa: 'Anna meidän nähdä Isä'? 10 Etkö usko, että minä olen Isässä ja Isä on minussa? Kun puhun teille, en puhu omissa nimissäni: Isä on minussa, ja minun tekoni ovat hänen tekojaan. 11 Uskokaa, kun sanon, että minä olen Isässä ja Isä on minussa. Ellette muuten usko, uskokaa minun tekojeni tähden. "
Niin, tutki noita sanoja tarkkaan ja rukoile, mitä ne tarkoittavat. Varmimman vastauksen saat, jos sanot Jeesukselle kuten Tuomas:"Minun Herrani ja Jumalani."
Pyhästä Hengestä vielä Joh.14:
15 "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. 16 Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. 17 Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä.
25 "Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. 26 Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut."
Näetkö ja huomaatko persoonapronominin HÄN????
Pyhä Henki tuli alas, kun Jeesus astui Taivaaseen, Hän täytti opetuslapset apostolien teoissa ja on edelleenkin uskovien opettajana ja puolustajana keskuudessamme. Hänen kauttaa Jeesus Kristus on luonamme aikojen loppuun asti, kuten Jeesus lupasi!
Rukoile siis Herraa, sinun Vapahtajaasi kertomaan sinulle Totuus itsestään. Jeesus Kristus on Herra! Joka Häntä alentaa, alentaa Isää, mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, hän ei saa anteeksi!
Kaikella ystävyydellä!
Uuden maailman käännös on kaikkea muuta kuin Jumalan kirjoitettua sanaa. Siinä on vääristelty alkukielen sanajärjestyksiä, tavoitteena kieltää Jeesuksen Jumaluus ja Pyhän Hengen persoona.
En tiedä mitä sanaa sinä luet, muttet Jumalan.
Lue Room.9:5, jostain muusta käännöksestä kuin omastasi,alkaako heikottamaan???