Miettikääpäs nyt asiaa:
Armeijalla ei ole varaa leikinlaskuun tai valan rikkomiseen tosipaikassa. Jotta saadaan tehostettua kuria ja pidettyä armeija toimintakykyisenä, tarvitaan riittävä rangaistus, jottei rintamakarkuruutta tai muita vakavia rikoksia tapahdu ja ettei siitä sitten makseta yhdessä koko valtion menettämisenä.
Suomessa ei viime sotien aikana aluksi ollut kuolemanrangaistusta rintamakarkuruudesta tai vakavistakaan rikoksista kuten vartiorikos. Maanpetturuudesta taisi olla.
Kuitenkin lakia piti muuttaa sodan aikana pikakäsittelynä eduskunnassa ja kuolemantuomio saatiin käyttöön. Olisiko ollut n. 400-500 rikollista, joita tuomittiin ammuttaviksi sodan aikana, suurin osa jatkosodan vetäytymisvaiheen aikana. Lappeenrannassa taisi olla tuomioistuin, joka eniten kuolemantuomioita langetti.
Nykyisessä laissa on näin:
Rikoslaki
45 luku
Sotilasrikoksista
21 §
Taisteluvelvollisuuden rikkominen
Sotilas, joka
1) rikkomalla hänelle taistelutoimessa kuuluvan erityisen velvollisuuden,
2) jättämällä sellaisen velvollisuuden täyttämättä tai
3) muulla näihin rinnastettavalla tavalla
vaarantaa taistelutoimen suorittamisen, on tuomittava, jollei teosta ole muualla säädetty ankarampaa rangaistusta, taisteluvelvollisuuden rikkomisesta vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.
Taisteluvelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan myös sotilas, joka sota-aikana tarkoituksenaan karttaa palvelusta tai välttää osallistumasta erityiseen taistelutoimeen tekee 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun rikoksen.
22 §
Sotakarkuruus
Sotilas, joka sota-aikana karkaa vihollisen puolelle tai ilman pakottavaa syytä antautuu viholliselle, on tuomittava, jollei hän samalla tee törkeää maanpetosta tai sitä yritä, sotakarkuruudesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Kuitenkin, on ymmärrettävää että tuo vankilarangaistus ei aina ole riittävä pelote estämään ko. rikoksia sodan aikana. Rauhan aikana säädetään tyypillisesti kevyempiä rangaistuksia kyseisistä kaukana tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvista rikoksista, mutta sodan aikana pikana muutetaan tarvittaessa lakia, jos on pakko.
Armeijalla ei ole varaa leikinlaskuun tai valan rikkomiseen tosipaikassa. Jotta saadaan tehostettua kuria ja pidettyä armeija toimintakykyisenä, tarvitaan riittävä rangaistus, jottei rintamakarkuruutta tai muita vakavia rikoksia tapahdu ja ettei siitä sitten makseta yhdessä koko valtion menettämisenä.
Suomessa ei viime sotien aikana aluksi ollut kuolemanrangaistusta rintamakarkuruudesta tai vakavistakaan rikoksista kuten vartiorikos. Maanpetturuudesta taisi olla.
Kuitenkin lakia piti muuttaa sodan aikana pikakäsittelynä eduskunnassa ja kuolemantuomio saatiin käyttöön. Olisiko ollut n. 400-500 rikollista, joita tuomittiin ammuttaviksi sodan aikana, suurin osa jatkosodan vetäytymisvaiheen aikana. Lappeenrannassa taisi olla tuomioistuin, joka eniten kuolemantuomioita langetti.
Nykyisessä laissa on näin:
Rikoslaki
45 luku
Sotilasrikoksista
21 §
Taisteluvelvollisuuden rikkominen
Sotilas, joka
1) rikkomalla hänelle taistelutoimessa kuuluvan erityisen velvollisuuden,
2) jättämällä sellaisen velvollisuuden täyttämättä tai
3) muulla näihin rinnastettavalla tavalla
vaarantaa taistelutoimen suorittamisen, on tuomittava, jollei teosta ole muualla säädetty ankarampaa rangaistusta, taisteluvelvollisuuden rikkomisesta vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.
Taisteluvelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan myös sotilas, joka sota-aikana tarkoituksenaan karttaa palvelusta tai välttää osallistumasta erityiseen taistelutoimeen tekee 1 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun rikoksen.
22 §
Sotakarkuruus
Sotilas, joka sota-aikana karkaa vihollisen puolelle tai ilman pakottavaa syytä antautuu viholliselle, on tuomittava, jollei hän samalla tee törkeää maanpetosta tai sitä yritä, sotakarkuruudesta vankeuteen vähintään kahdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
Yritys on rangaistava.
Kuitenkin, on ymmärrettävää että tuo vankilarangaistus ei aina ole riittävä pelote estämään ko. rikoksia sodan aikana. Rauhan aikana säädetään tyypillisesti kevyempiä rangaistuksia kyseisistä kaukana tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvista rikoksista, mutta sodan aikana pikana muutetaan tarvittaessa lakia, jos on pakko.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Itse asiassa Suomessa murhattiin omia kansalaisia jotka kieltäytyivät aseista n. 15000.
En sinäänsä ymmärrä miksi tappamisesta kieltäytyminen on vakavampi rikos kuin murhaaminen, raiskaaminen tai esim. pedofilia koska siitä rangaistaan kuolemantuomiolla.
Mikä logiikka on siinä että jos joku ei tappamaan halua ruveta, hänet murhataan?
Mitä jos kaikki kieltäytyisivät sodan tullen tarttumasta aseisiin? Heidät kaikki murhattaisiin.
Laki pykäliä en ala kommentoimaan, mutta sen verran voisin sanoa, että toisen ihmisen tappamisesta kieltäytymisessä ei ole mitään rikollista vaan päin vastoin.
heikompi kuin vapaaehtoisten. Asevelvollisarmeijat joutuvat siksi turvautumaan teloituksiin ylläpitääkseen taistelutehoaan.
Joseph Hellerin ratkiriemukkaassa kirjassa "Me sotasankarit" päähenkilö John Yossarian toteaa: "Vihollinen on se, joka yrittää saada sinut hengiltä". Tämä on yksinkertainen toteamus, mutta sisältää piikin: jos kurinpidossa käytetään ankaria rangaistuksia, kuten teloituksia, silloin omat ovat aivan yhtä lailla vihollisia kuin ne viralliset vihollisetkin, ja sotilaan itsensä kannalta kaikkein mielekkäin veto on rintamakarkuruus. Joko karkuruus johonkin puolueettomaan maahan tai sitten vapaaehtoinen antautuminen sotavangiksi.
USA:n armeija teloitti toisessa maailmansodassa täsmälleen yhden sotilaan rintamakarkuruudesta. Britannian armeija ei yhtään. Tässä on ammatti- ja amatööriarmeijoiden ero niin ammattitaidossa kuin moraalissakin. Asevelvolliset ovat myös aina hanakampia vaihtamaan puolta kuin palkkasotilaat, ja kääntymään omiaan vastaan: tunnetuin esimerkki tästä on Vlasovin armeija.
Etkö huomaa, että USA ja Iso-Britannia käyttivät myös asevelvollisia armeijoita Toisen Maailmansodan aikana. Kumman paljon ne suurvallat isoine ammattiarmeijoineen turvautuvat rekrytointiin ison sotatilan ollessa käynnissä.
Et huomaa kuitenkaan sellaista juttua kuin motivaatio. Asevelvollinen armeija ei ole sovelias puhtaasti hyökkäyksellisiin toimenpiteisiin ilman todella tehokasta propagaointia.
Ja usko hyvällä, teloituksiin turvautuva armeija on aina hyvin epätoivoisessa tilanteessa.
armeijat oli koottu vapaaehtoisista. Britannialla oli ensimmäisestä maailmansodasta niin huono kokemus asevelvollisuudesta, ettei sitä säädetty toisessa maailmansodassa lainkaan. Varsinainen asevelvollisuus säädettiin USA:ssa vasta 1948. Se lakkautettiin 1973.
Toisessa maailmansodassa sekä Natsi-Saksan että Stalinin Neuvostoliiton armeijat olivat asevelvollisarmeijoita. Nimenomaan asevelvollisarmeija on ollut hyökkäyssodan instrumentti aina Napoleonin sodista lähtien.
Suomessa sotilaita ja myös siviilejä teloitettiin jo 1941 hyökkäyssodan aikana. Tunnetuin lienee Arndt Pekurinen.
Britanniassa asevelvollisuus astui uudestaan voimaan 1939 ja lopetettiin Suezin kriisin jälkeen 1960. (National Service)
Yhdysvalloissa ensimmäiset kutsunnat toimitettiin toisen maailmansodan aikana 1940 (Selective Service). Toisen maailmansodan asevelvollisuus poistui 1947 mutta astui uudestaan voimaan 1948 rajoitetusti. Korean sodan sytyttyä systeemiä ylläpidettiin laajempana vuoteen 1973.
Katso vaikka Wikistä "National Service" ja "Selective Service"
Ensinnäkin, vaikka USA:n ja Britannian armeija tänäpäivänä toimiikin ammattipohjalta, toisen maailmansodan aikana oli voimassa yleinen asevelvollisuus.
Toisekseen ammattisotilas on aina palkkasotilas ja arvaamattomampi, kuin asevelvollinen, koska motiivina on raha. Kaikki sotilasvallankaappaukset tehdään järjestäen maissa, joissa on ammattiarmeija, koska sellainen tekee sen, mitä maksumies käskee.
Vlasovin armeijaa ei oikein voi esimerkkinä tässä käyttää, koska kysymyksessä oli lähinnä ukrainalainen porukka, jonka toimilla oli vastavallankumoukselliset motiivit Neuvosto-Venäjää vastaan. Kyseessä olis siis eräänlainen sisällissota.
Viimeiset Neuvostovaltaa vastaan kapinoivat ukrainalaisjoukot saatiin tuhottua vasta 50-luvulla, eli kauan toisen maailmansodan päättymisen jälkeen.
Asevelvolisuusarmeijan käyttö hyökkäyssodassa on huomattavasti vaikeampaa kuin ammattiarmeijan ja tästä syystä esimerkiksi Natsi-Saksan armeijassa motivaatio piti korvata armottomalla kenttäoikeudella.
Sen sijaan puolustussotaan asevelvolisuus armeija sopii erittäin hyvin, kuten esimerkiksi Suomen talvisota osoitti. Huolimatta suurista kansan sisäisistä poliittisista ristiriidoista, motivaatio hyökkääjää vastaan taisteluun oli ennennäkemätön.
Ensinnäkään sen enempää USA:ssa kuin Britanniassakaan EI OLLUT toisessa maailmansodassa yleistä asevelvollisuutta. USA:ssa oli Selective Service (valikoiva palveluvelvollisuus) ja Britanniassa National Service (palveluvelvollisuus). Asevoimat muodostettiin vapaaehtoisista. Britannian kokemukset asevelvollisuudesta 1916 olivat niin tyrmäävät, ettei sitä haluttu enää koskaan uudelleen.
Toiseksi väittämäsi menee juuri päin vastoin. Ammattisotilas on aina vapaaehtoinen ja palkkasotilas, ja juuri siksi paljon luotettavampi kuin tehtävään pakotettu asevelvollinen, jonka ainoa motivaatio palvella on rangaistuksen pelko ja jolla ei ole muuta pelissä kuin henkilökohtainen hengissäselviäminen. Toisin kuin väität, kaikki sotilasvallankaappaukset tehdään aina niissä maissa, joissa on asevelvollisarmeija - esimerkiksi Etelä-Amerikan maissa on kaikissa säännöllisesti ollut asevelvollisarmeija.
Palkkasotilaat, jotka ovat vapaaehtoisia ja taistelevat rahasta (eivätkä pelkästään teloitusryhmän pelosta) ovat luotettavia, ja esimerkiksi Berliinin taistelussa 1945 SS:n ulkomaiset palkkasotilaat taistelivat antautumatta viimeiseen veripisaraan. Sensijaan asevelvolliset antautuvat helposti ja kääntävät petyttyään helposti aseensa omiaan vastaan - ääriesimerkkinä natsien puolella taistellut, vangeiksi otetuista venäläisistä asevelvollisista koottu Vlasovin armeija. Samoin Italiassa 1943 asevelvolliset kääntyivät omiaan vastaan (Italian Co-Belligerent army).
Raha (henkilökohtainen saatava) ja vapaaehtoisuus motivoi taistelijaa aina paremmin kuin pakko ja rangaistuksen pelko. Asevelvolliset ovat epäluotettavia ja he pyrkivät tekemään aina vain minimimäärän työtä mikä vaaditaan välttyäkseen rangaistukselta. Karkuruus asevelvollisarmeijoissa on yleistä, ja siksi kuria pidetään yllä brutaalein rangaistuksin, kuten teloituksin. Tälläkin palstalla vaaditaan kuolemanrangaistusta takaisin. Se kertoo hyvin paljon asevelvollisten surkeasta taistelumoraalista.
Kaikki hyökkäyssodat 1900-luvulla on käyty asevelvollisarmeijoilla. Sekä Natsi-Saksan että Neuvostoliton armeijat olivat asevelvollisarmeijoita. Myös ensimmäisessä maailmansodassa kaikki armeijat Britanniaa lukuunottamatta ennen 1916 olivat asevelvollisarmeijoita. On toki totta, että Natsi-Saksassa motivaatio piti korvata armottomalla kenttäoikeudella, mutta niin se korvattiin Suomessakin. On arvioitu, että Neuvostolliton tappioista 1%-5% oli teloituksia. Pelkästään Stalingradissa venäläiset menettivät enemmän miehiä teloitettuina kuin saksalaiset kaatuneina. Ja he sentään puolustivat omaa maata!
Suomessa teloitettiin viitisensataa sotilasta viime sodan aikana. Armeijan kokoon suhteutettuna määrä on suunnilleen sama kuin Wehrmachtissa. USA:n armeijassa teloitettiin yksi mies, Britanniassa ei yhtään.
"National Service" EI tarkoittanut asevelvollisuutta. Se tarkoitti yleistä palvelu- ja työvelvollisuutta. Asevoimat Britanniassa koottiin loppuun saakka vapaaehtoisista - joita maassa kyllä riitti.
Samoin USA:n Selective Service oli nimensä mukaisesti valikoiva palvelu eli se ei todellakaan ollut yleinen asevelvollisuus, kuten Suomessa, Neuvostoliitossa ja Saksassa. Selective Servicessä miehet valittiin erikseen, ja taistelujoukot koottiin vain halukkaista. Niitäkin USA:ssa riitti.
Oli oma taikka vihollinen, ei sen väliä, kunhan pääsee tappamaan.
Vastuutonta, moraalitonta ja rikollista. Tuo todistaa sen että kansalaiset eivät ole valtio, vaan valtio on jokin joka käskee kansalaisia toimimaan kuten se itse haluaa. Jos kansalainen ei sodassa suostu yhteistyöhön valtion kanssa, valtio murhaa tämän kansalaisen.
Valtio eli yhteiskunta olemme me. Siis yhdessä. Jos kaikkein pahin paikka on ja joudutaan yhdessä turvaamaan oma turvallisuutemme, niin yhdessä päätämme tappaa omiamme yhteisen edun tähden äärimmäisessä tilanteessa.
Siis ikäänkuin yhteiskunta tappaa osan itsestään suuremman edun tähden. Täytyy aina siis arvioida tarkkaan tuo tilanne: jos osan tappamisella saadaan suurempi hyöty kuin haitta niin sitten se tehdään. Ymmärti?
Minä en käynyt inttiä ja Merisotakoulua päästäkseni ampumaan omia. Sinä tunnut olevan oikea sotahullu. Ihme, että tuollainen on päästetty upseerikouluun. Tai olieastaan sekin on ihme, että yleensä on päästetty sinne Muhammad Ali-upseerien kouluun edes.
Laivastossa aliluutnantti vastaa sitten vänrikkiä, jos et satu tietämään. Jos tositilanteeseen tullaan, mitä kauempana pysyt minun alukseltani, sen parempi.
Ensinnäkin: totta helvetissä tiedän että merivoimissa on eri sotilasarvonimitykset ja osaan ne vaikka unissanikin 15 kaljan kännissä.
Toiseksi: Sotilaspoliisit ne sen kuolemantuomion käytännön toimeenpanemisen tekevät ja itse tuomion langettaa sotatuomari, ei sinun sillä pidä päätäsi vaivata, mutta tietänet, mitä sinun tulee tehdä jos alaisesi niskoittelevat tai yrittäisivät vaikkapa kapinaa veneessä...
Eihän nyt jumalauta siitä mitään tule että kuria ja järjestystä ei saataisi pidettyä armeijassa koska "annetaan asian olla, pojat ne nyt ei oikein ymmärrä eikä oikein huvita, eihän se nyt vartiossa olo niin nökön nuukaa ole jne..."
Ihmetyttää vieläkin, miten sinun kaltaisesi tapaus on ylipäänsä päässyt upseerikoulutukseen. Ilmeisesti hiivapuolella ei ole mitään psykologista soveltuvuustestausta.
Laivalla ei ole varaa siihen, että yksikään mies matruusista amiraaliin on motivoitumaton tehtäväänsä ja joka on sitä mieltä, että laiva on se paikka, missä juuri nyt ei pitäisi olla. Jos miehistö kapinoi, se on täsmälleen ja ainoastaan päällystön vika. Joko puosu ei ole tehtäviensä tasalla, försti ei ole hoitanut hommaansa tai kippari on epäpätevä. Joka miehen pitää olla pätevä, motivoitunut ja pelata yhteispeliä. Siksi laivastossa kaikki varusmiehet ovat sinuja ja turhat herroittelut ja tärkeilyt lentävät reelingin yli heti E1:n jälkeen. Kurin on lähdettävä miehistä itsestään eikä mistään aivottomasta mouhoamisesta ja järjettömästä pilkunnussinnasta. Tolkun käyttö ei ole kiellettyä.
Jos minä havaitsen miehissäni yhdenkin motivoitumattoman, ryhmätyökyvyttömän tai haluttoman miehen, järjestän hänelle sotilasarvosta riippumatta välittömästi siirron. Laivalla ei kertakaikkiaan ole varaa edes potentiaalisiin rettelöitsijöihin. Ja toisin kuin sinä, pidän myös miehistäni huolta loppuun saakka.
Sinä varmaan olet paniikissa ampumassa heti jokaisen niskottelijan tai olet heti itkemässä sotapoliiseja kun joku ei muistakaan herroitella. Uskotko tosissaan vielä siihen, että sinuttelu murtaa esimiehen arvovallan? Älä sitten ihmettele, jos joku miehistäsi heittää kranaatin poteroosi. Sellaista tapahtuu, jos esimies rupeaa natsittamaan liikaa. Laivalla pitää osata pärjätä miesten kanssa muutenkin kuin pistoolin kanssa, ja arvovalta pitää ansaita aivan muulla kuin tärkeilyllä tai ohjesäännöillä. Sellaisen esimiehen, jonka arvovalta ei kestä ilman pokkurointia, ei ikinä edes pitäisi olla esimiehenä.
Kasva aikuiseksi. Teksteistäsi huokuva henkinen epäkypsyytesi osoittaa täydellistä soveltumattomuutta mihinkään oikeisiin esimiestehtäviin.
ja oikeanlainen palaute tälle "vänrikki" älykääpiölle.
Eipähän näy vastausta tulleen joten taisi pojalla mennä jauhot suuhun.
Mikä sinä olet pojannulikkasivari minulle mitään sanomaan. MENE ARMEIJAAN JA KASVA MIEHEKSI NULIKKA!
Sieltä se tuli suoraan ja kaunistelematta, haha!
nationalisti-militaristi mitään minulle sanomaan? Sitä paitsi olen armeijan käynyt sotilaspoliisi.
Tekstisi ovat lapsellisia ja kertovat yksinkertaisuudestasi. Lisäksi tulistumisesi ja riehumisesi kertoo vain siitä ettet oikeasti ole mikään vänrikki vaan lapsellisissa kuvitelmissaan ja sota-fantasioissaan elävä, armeijaan psyykkisen yksinkertaisuuden kelpaamaton, vapautettu luuseri joka kirjoittelee kotonaan lapsellisia tekstejään keskustelupalstoille, lukee sotajuttuja ja katselee asekuvastoja samalla runkkaillen.