Kun Neuvostoliitto oli hajonnut ja itänaapurista alettiin kertoa ihan virallista tietä huonojakin uutisia, ihmeteltiin yleisesti takavuosien median "rähmälläänoloa". Arvostelijoiden mukaan lehdet olivat ylistäneet Neuvostoliittoa enemmän kuin Suomen ulkopoliittinen johto olisi edellyttänyt.
Suuri yleisö näkee tuon aikakauden siis rähmälläänolon aikakautena, täysin irrallisena nykyhetkestä. Itse en kuitenkaan näe mitään suurta edistystä tapahtuneen noista ajoista. En kuitenkaan väitä että kyseessä olisi yksinomaan median ongelma, vaan kyse on laajemmin katsottuna yleisestä kansallisesta ilmapiiristä eli suomalaisesta konsensuksesta. Suomalaiset osaavat haistella todella tarkkaan mistä suunnasta tuuli puhaltaa ja media ei tee tässä poikkeusta.
Illuusio muutoksesta syntyy silloin kun vertaillaan median suhdetta Neuvostoliitosta/Venäjästä kertovaan uutisointiin ennen ja nyt.
Ajat ovat muuttuneet, ja nyt ovat voimassa uudet poliittisen korrektiuden säännöt ja uudet tabut. Näistä käydyn keskustelun taso ei mielestäni ole juuri kehittynyt Brežnevin kaudesta. Erityisesti lehdistön kapea-alaisuus on tukahduttava. Ainoa näkyvä vähän eri näkemyksiä esittävä journalisti on Aarne "Loka" Laitinen ja hänenkin näkemyksensä kuitenkin vain kevyesti heiluttelevat aitoja.
Jos menet julkisesti kyseenalaistamaan tiettyjä tabuja mitkä oikeasti vaativat laajempaa, avoimempaa ja kriittisempää keskustelua, niin löytyy välittömästi lauma omahyväisiä pseudointellektuelleja jotka leimaavat sinut ja heittävät sinut sivuun.
Seuraavista asioista käyty "keskustelu" on mielestäni ollut tukahduttavaa ja yksipuolista:
1. feminismi
2. koulutuksen laadun ja sisällön liika itseisarvoistaminen välineellisten arvojen kustannuksella
- pakollisen ruotsin kielen opiskelun todellinen hyöty
- yleinen koulutuksen sisällön ja laadun kyseenalaistamisen puute
3. monikulttuurisuus ja maahanmuuttopolitiikka
- niputtaminen
- itseisarvoistaminen
jne,jne...
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon.
Jotenkin on jäänyt sellainen kuva että näistä asioista ei edes voi käydä aidosti älykästä avointa keskustelua. Joskus tulevaisuudessa ehkä käydään, ja sitten päivitellään kuinka "rähmällään" nykyinen media on ollut ja sitä tullaan vielä vatvomaan monissa ajankohtaisohjelmissa. Silloinkaan ilmiön laajuutta tuskin ymmärretään.
Suuri yleisö näkee tuon aikakauden siis rähmälläänolon aikakautena, täysin irrallisena nykyhetkestä. Itse en kuitenkaan näe mitään suurta edistystä tapahtuneen noista ajoista. En kuitenkaan väitä että kyseessä olisi yksinomaan median ongelma, vaan kyse on laajemmin katsottuna yleisestä kansallisesta ilmapiiristä eli suomalaisesta konsensuksesta. Suomalaiset osaavat haistella todella tarkkaan mistä suunnasta tuuli puhaltaa ja media ei tee tässä poikkeusta.
Illuusio muutoksesta syntyy silloin kun vertaillaan median suhdetta Neuvostoliitosta/Venäjästä kertovaan uutisointiin ennen ja nyt.
Ajat ovat muuttuneet, ja nyt ovat voimassa uudet poliittisen korrektiuden säännöt ja uudet tabut. Näistä käydyn keskustelun taso ei mielestäni ole juuri kehittynyt Brežnevin kaudesta. Erityisesti lehdistön kapea-alaisuus on tukahduttava. Ainoa näkyvä vähän eri näkemyksiä esittävä journalisti on Aarne "Loka" Laitinen ja hänenkin näkemyksensä kuitenkin vain kevyesti heiluttelevat aitoja.
Jos menet julkisesti kyseenalaistamaan tiettyjä tabuja mitkä oikeasti vaativat laajempaa, avoimempaa ja kriittisempää keskustelua, niin löytyy välittömästi lauma omahyväisiä pseudointellektuelleja jotka leimaavat sinut ja heittävät sinut sivuun.
Seuraavista asioista käyty "keskustelu" on mielestäni ollut tukahduttavaa ja yksipuolista:
1. feminismi
2. koulutuksen laadun ja sisällön liika itseisarvoistaminen välineellisten arvojen kustannuksella
- pakollisen ruotsin kielen opiskelun todellinen hyöty
- yleinen koulutuksen sisällön ja laadun kyseenalaistamisen puute
3. monikulttuurisuus ja maahanmuuttopolitiikka
- niputtaminen
- itseisarvoistaminen
jne,jne...
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka paljon.
Jotenkin on jäänyt sellainen kuva että näistä asioista ei edes voi käydä aidosti älykästä avointa keskustelua. Joskus tulevaisuudessa ehkä käydään, ja sitten päivitellään kuinka "rähmällään" nykyinen media on ollut ja sitä tullaan vielä vatvomaan monissa ajankohtaisohjelmissa. Silloinkaan ilmiön laajuutta tuskin ymmärretään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
liittoutuneet jotka olivat mukana valvonta komissiossa mutta eivät välittäneet selvittää tosiasioita vaan antoivat Neuvostoliiton pyörittää Suomea kuin tahtoo.
http://www.nakokulma.net/index.php