Kyllä 1800 -luvulla ja vielä 1900 -luvun alussakin körttiläisyys oli jylhää ja jämäkkää suomalaista kristillisyyttä, järeää kuin maamme graniittikallio ja syvää kuin aarniometsän suolammen silmä.
Sitten tulivat sota-aika ja asevelipapit, jotka sodan jälkeen toivat seurakuntiin uuden, agnostisismilla vesitetyn körttiläisyyden. Se oppi sai opetuslapsia: Tulivat yhä agnostistisemmat ja liberaalimmat körttijohtajat ja -papit.
Nythän alkuperäinen körttiläisyys onkin jo kuollut sukupuuttoon. Enää ei tehdä sellaisia saarnaajia kuin olivat Ruotsalainen, Malmberg, Malmivaara et.c.
Sitten tulivat sota-aika ja asevelipapit, jotka sodan jälkeen toivat seurakuntiin uuden, agnostisismilla vesitetyn körttiläisyyden. Se oppi sai opetuslapsia: Tulivat yhä agnostistisemmat ja liberaalimmat körttijohtajat ja -papit.
Nythän alkuperäinen körttiläisyys onkin jo kuollut sukupuuttoon. Enää ei tehdä sellaisia saarnaajia kuin olivat Ruotsalainen, Malmberg, Malmivaara et.c.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuossa kun käymme kirkon mummopiirissä, pappoja ei paljo näy, paitsi ihtein ainoo, huomaan, että pääasia on se, että viihytään. Ei siellä tiekoni paljon sanaa sano, mitä nyt kiertäen pienen rukouksen. Lehtee voijaan vähän kahtoa, mutta laimeaa on.
Jotenkin se on kaikki mennyt viileeksi. Tuolla Venäjällä, siellä vielä luterilaisuus taitaa olla suolasta, missä saa joku sanoa jotain.
Mikä sanasta saa jämäkän? Mitenkähän se synti saarnataan synniksi? Niin, mikä on synti?
Eikö se, että tiedetään synti, saadaan kääntymystä aikaiseksi?
Niinpä, mikä on synti? Ja kun on synti, jotakin vastaan rikotaan. Ollaanko me rappiolla ja miksi?
Näin pohdintoja itsellein ja toisillein!
En minä teistä vanhan kansan körteistä mitään puhunut, vaan körttiläisiin kuuluvista vesivelliteologeista. Tosikörtti on jäyhä jököttäjä, mutta ne, jotka ohjaavat vanhaa körttiläisyyttä uuteen, kaiken sallivaan suuntaan, ovat pahasti harhassa. He ovat kadottaneet isien uskon. He ovat todella tuuliajolla, liukuvat milloin liberaaliteologian, milloin kommunismin, milloin feminismin suuntaan, aina sen mukaan, mikä suuntaus kirkossa sattuu milloinkin olemaan pinnalla.
eikös alatien kulkijoille (joita useampikin kun perusnimimerkki oli jo varattu) sovikin että ollaan "rappiolla"?
No ei vaan, kritiikki on aina paikallaan mutta esim viime kesän "Vielä jaksan toivoa"-teemaisten Saarijärven körttijuhlilla tuli kolme päivää todella hyviä puheita:
http://www.h-y.fi/juhlat.html
=> Saarijärvi
=> puheet (oikea reuna)
Toivottavasti sama jatkuu heinäkuussa Ylivieskassa!
Ja juuri etsin ystävälleni lohduttavan iltavirren 236:3, mistäs muusta kuin Siionin Virsistä:
http://www.h-y.fi/sv/svindex.html