En tiedä saanko tälle palstalle kirjoittaa mutta kirjoitan nyt kuitenkin.
Koko elämäni on ollut surun ja kuoleman varjostamaa.Kun olin n.9 vuotias,äitini jäi auton alle.Oli lääkärien mukaan ihme että selviytyi.Koin että äitini kuoli silloin pois minulta.Pitkät sairaalajaksot hän oli poissa.Isä ei ollut turvallinen hoitaja.
Noin 9 vuoden kuluttua siitä isäni kuoli.Oli koko elossa oloni ajan halukas tappaa itsensä,oli siis kovin itsetuhoinen ym.
Isän kuolemasta kului 10 vuotta niin äitini kuoli.Jäi uuden kerran auton alle.Oli tajuttomana 4 kk,sitten pääsi pois.
Veljeni vaimo synnytti samoihin aikoihin vauvan joka kuoli syntyessään.Syy-lääkärien hoitovirhe.
Itselläni on lapsi joka on koko ikänsä kamppaillut elämänsä puolesta.On ns.parantumaton.Lääkärien mukaan koko ajan kuljemme veitsenterällä.Kukaan ei voi auttaa lastani.
Ennen tämän pojan syntymää odotin kaksosia.Molemmat olivat kohdun ulkopuolella.Ja leikattiin eri kerroilla.Nyt hekin ovat taivaassa.
Yksi läheinen ihminen pääsi taivaan kotiin joulun alla.Toinen sairastui jokin aika sitten.vakavasti.
Itse olen "jatkoajalla".
Myöskään lapseni isä ei ole terve,ja hänen sairautensa aiheuttaa hyvin syvää surua koko perheelle.Tosin minun oli muutettava pois,en muuten olisi tässä.
En ole kyennyt enkä osannut surra.Kaikki on tukahdutettuna sisälläni.Koska on ollut pärjättävä..ja on opetettu että sureminen on heikkoutta.avuttomuutta.
On vain tuska joka puristaa sydäntäni.
Koko elämäni on ollut surun ja kuoleman varjostamaa.Kun olin n.9 vuotias,äitini jäi auton alle.Oli lääkärien mukaan ihme että selviytyi.Koin että äitini kuoli silloin pois minulta.Pitkät sairaalajaksot hän oli poissa.Isä ei ollut turvallinen hoitaja.
Noin 9 vuoden kuluttua siitä isäni kuoli.Oli koko elossa oloni ajan halukas tappaa itsensä,oli siis kovin itsetuhoinen ym.
Isän kuolemasta kului 10 vuotta niin äitini kuoli.Jäi uuden kerran auton alle.Oli tajuttomana 4 kk,sitten pääsi pois.
Veljeni vaimo synnytti samoihin aikoihin vauvan joka kuoli syntyessään.Syy-lääkärien hoitovirhe.
Itselläni on lapsi joka on koko ikänsä kamppaillut elämänsä puolesta.On ns.parantumaton.Lääkärien mukaan koko ajan kuljemme veitsenterällä.Kukaan ei voi auttaa lastani.
Ennen tämän pojan syntymää odotin kaksosia.Molemmat olivat kohdun ulkopuolella.Ja leikattiin eri kerroilla.Nyt hekin ovat taivaassa.
Yksi läheinen ihminen pääsi taivaan kotiin joulun alla.Toinen sairastui jokin aika sitten.vakavasti.
Itse olen "jatkoajalla".
Myöskään lapseni isä ei ole terve,ja hänen sairautensa aiheuttaa hyvin syvää surua koko perheelle.Tosin minun oli muutettava pois,en muuten olisi tässä.
En ole kyennyt enkä osannut surra.Kaikki on tukahdutettuna sisälläni.Koska on ollut pärjättävä..ja on opetettu että sureminen on heikkoutta.avuttomuutta.
On vain tuska joka puristaa sydäntäni.
Vastaukset 11
Vanhimmat
toisille tuntuu kasautuvan kaikki. Ja minä kun panikoin lintitautia...lasteni takia lähinnä...ehkä se on niin,että mikä toisille on suurta, on toisille pientä ja päinvastoin...Minusta tuntuu,että maailma menee nurin ihan pienistäkin vastoinkäymisistä ja minultakin on lapsi kuollut jo alkutekijöissään ja läheisiä joko sairastunut ja kuollut...mutta otan ne kaikki itseeni ja suren sitten etukäteen jo kaikkea ja panikoin...
..jos vaikka soitan ammattiauttajalle-pastorille tms.he sanovat-he eivät voi auttaa.kaikkialta tulee vain lunta tupaan.kukaan ei voi auttaa.ei kellään ole aikaa saati muuta.koska kukaan ei välitä.oikeesti.ei ketään kiinnosta koska olen itseltänikin hukassa.siinäpä se.
Ja todellinen sellainen. En voi muuta sinusta sanoa.
Kaikkea hyvää Sinulle! =)
kiitos sinulle rohkaisustasi! nyt tuntuu kyllä siltä että on voimat tipotiessään.lunta tulee tupaan joka taholta.mutta uskon taas selviytyväni huomiseen.en enempää voi pyytää,en voi toivoa..
Kuten sanonta sanoo, "kaikella on tarkoituksensa". En tiedä, uskotko "kuoleman jälkeiseen elämään" jne., mutta ottaen huomioon tuon "kovan koulun", jossa olet ollut, tulet olemaan aivan erityisasemassa kuolemasi jälkeen.
Ja voit taas tavata rakkaasi siellä kuolemanjälkeisessä tilassa.:)
Jokainen meistä on täällä elämää oppimassa hirveän yksin, jos ei turvaa Jumalaan. En ole itsekään mikään erityisen uskovainen, mutta muu turvaverkko vain katoaa kummasti. Jos usko ei ole vahva, eikä toivoa pysty näkemään, rakkaus on viimeisin oljenkorsi. Aina, kun pystyy luomaan ympärilleen ihmissuhdeverkon, josta pystyy riittävästi ammentamaan rakkautta sitä mysö muille osoittamalla, niin sillä selviää taas päivän eteenpäin. Sellaiset lähimmäiset, jotka jaksavat auttaa ja kasvattaa luottamusta tulevaisuuteen. Minä pohdin usein vaikeina hetkinä kaikkia niitä, jotka ovat kokeneet ja tänäkin päivänä kokevat vielä paljon vaikeampia asioita ja silti selviytyvät. Tarvitaan rohkeutta tehdä päätöksiä muuttaa elämää omilla valinnoilla, ettei aina joudu muuttamaan ympäristössä tapahtuvien impulssien mukaisesti. Toivottavasti nämä anonyymit kirjoittajat ovat osa vertaisverkostoasi, joka auttaa toivoasi kasvamaan!
Eri uskontokuntiin kuuluvat ovat kysyneet uskonnollisilta johtajiltaan ja opettajiltaan, miksi kärsimystä on niin paljon. Vastaus on usein kuulunut, että kärsimys on Jumalan tahto ja että kaikki tapahtuu juuri niin kuin hän on jo kauan sitten määrännyt, traagiset tapahtumat mukaan luettuina. Monille sanotaan, että Herran tiet ovat tutkimattomat tai että ihmisiä ja jopa lapsia kuolee, koska Jumala haluaa heidät luokseen taivaaseen. Mutta Jumala ei aiheuta mitän pahaa. Raamatussa sanotaan:"Kaukana olkoon tosi Jumalasta, että hän toimisi jumalattomasti, ja Kaikkivaltiaasta, etä hän toimisi epäoikeudenmukaisesti." Raamattu opettaa, että Jumala saa seuraavat muutokset aikaan maan päällä:
"Kaikki muistohaudoissa olevat - - tulevat esiin."
(Johannes 5:28,29)
"Yksikään siellä asuva ei sano ´Minä olen sairas.´" (Jesaja 33:23)
"Hän pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään, eikä kuolemaa enää ole, eikä surua eikä valitushuutoa eikä kipua enää ole."
(Ilmestys 21:4)
"Sävyisät saavat omistaa maan ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.--Vanhurskaat saavat
omistaa maan ja he asuvat siinä ikuisesti." (Psalmit 37:11,29)
Luulisin, että nämä kohdat lohduttavat sinuakin. Minä tunnen suurta surua myös kuolleitten läheisteni vuoksi, mutta voin luottaa, että muutos tulee tapahtumaan ja aika pian, sillä noiden lupausten takana on Jumala ja Raamattu selittää, miten hän tulee täyttämään ne.
Jaksamista!
Myöskin rankka elämä; Veljeni kuoli syöpään,äidiltäni leikattiin aivokasvain.Isäni teki itsemurhan muutama kuukausi sitten.Minulle sanottiin etten voi saada lasta. kaikkea muuta, jota en voi edes kertoa.. välillä on tuntunut että on jaettu pokerissa huonot kortit, ja haluaisi luovuttaa.Elämä on ollut rankkaa ja vaikeaa, mutta haluan uskoa parempaan huomiseen.Toivon että joku päivä osaan iloita ja olla onnellinen.Pakko jaxaa.
Tutustukaahan ao. sivuihin ajan kanssa, voitte kenties sieltä avun löytää.. Kokeilkaa kaukoparannusta, reikiä..
http://www.elamankeha.com/
Olen sairastanut syöpää lapsesta asti, mutta tähän asti se on jollain lailla pysynyt hallinnassa ja olihan se odotettavissa, että nyt se onni sitten on loppu. Syöpä vie voiton.
Kaksoseni kuoli auto-onnettomuudessa kun oltiin 7 vanhoja ja samassa myös isämme. En muista heistä paljoakaan, mutta asiat jotka muistan ovat jotain mitä en vaihtaisi pois edes muutamasta lisä päivästä elävien kirjoissa. Mitä äitiini tulee niin hän on alkoholisoitunut vuosien varrella yhä enemmän. Muita sukulaisia ei ole joten kummisetäni on ollut minulle tärkeä ja pitänyt huolta minusta vaikka ei aina välttämättä olisikaan siihen kyennyt työ ongelmiensa takia.
Pakko sanoa että välillä tunnen itseni hyvin yksinäiseksi, mutta luojan kiitos minulla on hyviä ystäviä jotka tukevat minua päivästä toiseen aina elämäni loppuun saakka.
Mun viiminen toive olis ollu että olisin ehtinyt lukea Harry Potter sarjan viimeisen kirjan ennen kuin aika jättää, mutta eihän sen nimeäkään ole vielä julkaistu joten se ei kai tule toteutumaan, joten saatan vain kuvitella miten seitsemän kirja päättää itsensä.
Kunmpa olisin saanut onnellisen lapsuuden ja normaalilla tavalla hankalan teini-iän, sekä rakastua ja viettää jonkun kanssa eläkepäiviä matkustellen maailmalla ja lähetellen lapsenlapsille kortteja.
THE END
Olet joutunut kokemaan elämässäsi aivan liikaa surua. En voi muuta sanoa, kuin että nauti pienistä hetkistä. Nauti lapsesi kosketuksesta (tietenkin), jalkakylvystä, hymyile, jos sinulle hymyillään tai hymyile kadulla, niin saat tuntemattomalta takaisin hymyn..Ehkei auta, mutta tässä paskassa maailmassa on vain pakko nauttia ihan kaikesta, muuten ei kestä.