Maatamme ravisuttelee suuri suru. Olemme eläneet tuudittautuneina ajatukseen Suomen turvallisuudesta. Nyt on aika, jokaisen, miettiä maailman menoa! Pyydän, että käytätte elämästänne pari hetkeä siihen, että suotte osaanottavia ajatuksia omaisille ja uhreille, ja pohditte tämän katastrofin vaikutuksia.
Emme voi ikinä antaa takaisin onnettomuudessa menetettyjä ihmishenkiä. Vuodatan kyyneleen jokaisen kärsivän vuoksi, ja pyydän heitä kestämään kaiken tämän, vaikka se ylivoimaiselta saattaakin tuntua.
Emme ikinä voi myöskään palautua enää samanlaiseen Onnelaan missä ennen 11.10 iltaa asuimme. Eikä meidän pidäkään. Me elämme Maailmassa. Me elämme vaarojen keskellä. Suomikin, vaikka sitä emme ennen ymmärtäneet. Meidänkin on syytä olla varovaisia. Meidän ei sovi unohtaa, että se on meilläkin mahdollista.
Silti ei ole syytä puhjeta neuroottisuuteen, sillä rikollisuus ei ole ongelma - vain naiivius. Meidän pitää pitää huoli siitä, että vastaavaa ei pääse tapahtumaan! Yksikään ei enää saa kärsiä siitä, että me olemme niin varmoja siitä, että Suomi on muumilaakso. Meidän pitää, YHDESSÄ, rakentaa turvallisempi tulevaisuus, sillä maailma on kuitenkin niin pirun kaunis paikka, että me itse voimme sitä muuttaa kasvattamalla fiksuja ihmisiä jälkipolvestamme.
Vielä haluaisin pyytää erästä asiaa pohdiskelun lisäksi. Tätä on todella vaikea pukea sanoiksi, toivottavasti joku ymmärtää mitä yritän sanoa... Mutta toivon, että me osaamme olla surun sokaisemanakin järkeviä. Väkivaltaan ei saa vastata väkivallalla ja suunnattomalla raivolla, vaan oikeudenmukaisella, ankaralla tuomiolla, kuten tekijä ansaitsee. Jos nyt aloitamme Bushin kaltaisen ihmisjahdin, ajatuksenamme tappaa tämä rikollinen, emme ole häntä pahempia. Ei ole meidän asiamme kertoa, kuka saa elää ja kuka ei, sen enempää kun hänelläkään. Jos me riistämme häneltä hengen "kostoksi", emme ole sen parempia kuin hänkään. Saatan liioitella, mutta mielestäni tämä on täysin ajankohtainen ongelma. Ja vaikka emme puhuisikaan kuolemantuomiosta, niin omakädenoikeudesta kuitenkin. Meidän pitää yhdessä etsiä hänet, joka tämän aiheutti, ja raahata hänet oikeudelle tuomittavaksi. Silloin olemme arvokkaampia.
Saattaa kuulostaa tyhjältä, mutta en osaa paremmin sitä selittää. Minä rukoilen, itken ja suruitsen jokaisen omaisen kanssa enemmän, kuin osaatte käsittääkään. Niin paljon kuin mikään voi merkitä, toivotan teille Rohkeutta ja Voimaa.
Emme voi ikinä antaa takaisin onnettomuudessa menetettyjä ihmishenkiä. Vuodatan kyyneleen jokaisen kärsivän vuoksi, ja pyydän heitä kestämään kaiken tämän, vaikka se ylivoimaiselta saattaakin tuntua.
Emme ikinä voi myöskään palautua enää samanlaiseen Onnelaan missä ennen 11.10 iltaa asuimme. Eikä meidän pidäkään. Me elämme Maailmassa. Me elämme vaarojen keskellä. Suomikin, vaikka sitä emme ennen ymmärtäneet. Meidänkin on syytä olla varovaisia. Meidän ei sovi unohtaa, että se on meilläkin mahdollista.
Silti ei ole syytä puhjeta neuroottisuuteen, sillä rikollisuus ei ole ongelma - vain naiivius. Meidän pitää pitää huoli siitä, että vastaavaa ei pääse tapahtumaan! Yksikään ei enää saa kärsiä siitä, että me olemme niin varmoja siitä, että Suomi on muumilaakso. Meidän pitää, YHDESSÄ, rakentaa turvallisempi tulevaisuus, sillä maailma on kuitenkin niin pirun kaunis paikka, että me itse voimme sitä muuttaa kasvattamalla fiksuja ihmisiä jälkipolvestamme.
Vielä haluaisin pyytää erästä asiaa pohdiskelun lisäksi. Tätä on todella vaikea pukea sanoiksi, toivottavasti joku ymmärtää mitä yritän sanoa... Mutta toivon, että me osaamme olla surun sokaisemanakin järkeviä. Väkivaltaan ei saa vastata väkivallalla ja suunnattomalla raivolla, vaan oikeudenmukaisella, ankaralla tuomiolla, kuten tekijä ansaitsee. Jos nyt aloitamme Bushin kaltaisen ihmisjahdin, ajatuksenamme tappaa tämä rikollinen, emme ole häntä pahempia. Ei ole meidän asiamme kertoa, kuka saa elää ja kuka ei, sen enempää kun hänelläkään. Jos me riistämme häneltä hengen "kostoksi", emme ole sen parempia kuin hänkään. Saatan liioitella, mutta mielestäni tämä on täysin ajankohtainen ongelma. Ja vaikka emme puhuisikaan kuolemantuomiosta, niin omakädenoikeudesta kuitenkin. Meidän pitää yhdessä etsiä hänet, joka tämän aiheutti, ja raahata hänet oikeudelle tuomittavaksi. Silloin olemme arvokkaampia.
Saattaa kuulostaa tyhjältä, mutta en osaa paremmin sitä selittää. Minä rukoilen, itken ja suruitsen jokaisen omaisen kanssa enemmän, kuin osaatte käsittääkään. Niin paljon kuin mikään voi merkitä, toivotan teille Rohkeutta ja Voimaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Liikenteessä kuolee joka vuosi paljon enemmän ihmisiä kuin tuossa. Sytytätkö heille kynttilöitä ja itket yön? Tuskin.
Eräs tuttuni (27 vee) kuoli aika vasta. Rukoilitko hänen puolesta? Tuskin.
Te laskette ihmishengen arvon sen mukaan, kuinka paljon siitä on mediassa hehkutusta. Ei muuta.
på
nnl
kr2kpkppkekåpekpkfepåp'fpdkpåmw jdofwo epåkakpåaksåp kpåMAAILMAN MENOA
Liikenteessä kuolee joka vuosi paljon enemmän ihmisiä kuin tuossa. Sytytätkö heille kynttilöitä ja itket yön? Tuskin.
Eräs tuttuni (27 vee) kuoli aika vasta. Rukoilitko hänen puolesta? Tuskin.
Te laskette ihmishengen arvon sen mukaan, kuinka paljon siitä on mediassa hehkutusta. Ei muuta.
Aika loukkaavasti sanottu, sillä pidän itseäni ihmisenä, joka on sympaattinen tuntemattomillekin. Olen todellakin pahoillani ystäväsi takia - tosi tuskin sitä uskot, näytät olevan aika kyyninen, ei millään pahalla. Sinä nimittäin äsken väheksyit minun osanottoani.
En itke yön yli liikenteessä kuolijoiden takia. Nekin ovat surullisia, valitettavia tapauksia, mutta silti - niin karulta kun se kuulostaakin - paljon yleisempää kun pommin räjäyttäminen ostoskeskuksessa. Jopa sinä varmasti ymmärrät tämän! Tietenkin usean ihmisen kuolemasta puhutaan enemmän, varsinkin kun se on tahallaan aiheutettua. Olen varma, että yhtä paljon surtaisiin 7 ihmistä, jotka olisivat kuolleet liikenteessä tahallisesti aiheutettuna. Yksittäinen onnettomuus on niin surullisen tavallinen, että niiden kaikkien sureminen olisi mahdotonta. Murhaa suren aina, kun kuulen sellaisesta, ja nyt on kuolleita useampia ja loukkaantuneita kymmeniä.
Sait minut kuulostamaan mediahörhöltä tekopyhyydeltä. Tiedoksi, että kirjoitin suoraan sydämestäni. Älä väheksy osanottoani, kiitos!!
Viestini pointti oli siinä että miksi tehdä numeroa tästä jutusta kun ihmisiä kuolee kokoajan muuallakin ties mistä syystä.
Turhan sinun on siinä jeesustella vilpittömyydestä. Haet vaan sympatiaa itsellesi tuolla tunteisiin vetoavalla kirjoituksellasi.
Kero tuo päättäjille joille raha ja valta on numero yksi, sijalla kaksi tulee omat muut edut, sijalla 3 tulee hyvävelien edut. Sitten alkaa tulla hyväosaisten kansalaisten edut ja jossain kohtaa tavallisen kansan edut ja maamme yhteisten asioiden ylläpitäminen ja kehittäminen.
Näin me myös äänestämme, vaaleista toiseen, kansa tukee tätä.
Pitkälti syy on sekin että aika harva ajattelee kovinkaan paljoa, suurin osa niin yksinkertaista porukkaa että näillä mennään mitä alussa lukee eikä ole edes kovin vaikeaa.
Nykyään alkaa tosin haasteita enemmän koska some on saanut liikaa jalansijaa ja tieto kulkee niin helposti täällä ja muualla ja ihmiset voi viestittää toisilleen aajtuksiaan, tietoa niin oikeaa kuin väärää ja propakandaa. Kusettamista on siis hankalempi toteuttaa ettei siitä jää kiinni ja ne asiat mitä on tehty 10-20 vuotta sitten niin suurin osa niin helppoa vaan painaa villaisella ja unohtaa.
En kirjoita enempää, tässäkin voi olla jo monta riviä liikaa.
Aika loukkaavasti sanottu, sillä pidän itseäni ihmisenä, joka on sympaattinen tuntemattomillekin.
ijghyfjgh
Miettikääs tätä:
Koska Petri Gerdt oli luterilainen, niin hänen suorittamansa itsemurharäjäytys oli häiriintyneen nuoren kaamea ratkaisu. "Yksittäistapaus" - kuten sanonta kuuluu.
Jos Petri Gerdtin vanhemmat olisivat olle muslimeja räjäytys olisi ollut selvästi terroriteko.
Myyrmanni oli ensimmäinen nuoren tekemä joukkosurma ja yksi pahimmista (7 kuollutta ja 164 haavoittunutta). Sitä EI tehty tuliaseilla. Kouluampumiset tulivat vasta tämän jälkeen.