Mitä te täällä oikein meuhkaatte jumalasta ja jumalattomuudesta?
Luuletteko tosiaan, että kyseessä on jokin sellainen asia, joka voidaan sanoin perustella? Tai kumota?
Jumala on koettava. Jumalan olemattomuus on koettava. Kaikki muu on joutavaa sanojen pyörittelyä.
Jumalaan suhtaudutaan kuin musiikkiin.
Minun mielestä Mozartin 23. pianokonsertto saattaa olla jumalallisen täydellistä musiikkia. Mutta kannattaako minun alkaa tyrkyttää sitä kaikille vastaantulijoille? Tai kannattaako jonkun alkaa todistella minulle, että ko. konsertto on itse asiassa huono?
Kaikkein rasittavinta on se, jos joku alkaa vaatia minulta todisteita sille, että Mozartin musiikki toimii... Miten todistat jonkin kokemuksen?
Luuletteko tosiaan, että kyseessä on jokin sellainen asia, joka voidaan sanoin perustella? Tai kumota?
Jumala on koettava. Jumalan olemattomuus on koettava. Kaikki muu on joutavaa sanojen pyörittelyä.
Jumalaan suhtaudutaan kuin musiikkiin.
Minun mielestä Mozartin 23. pianokonsertto saattaa olla jumalallisen täydellistä musiikkia. Mutta kannattaako minun alkaa tyrkyttää sitä kaikille vastaantulijoille? Tai kannattaako jonkun alkaa todistella minulle, että ko. konsertto on itse asiassa huono?
Kaikkein rasittavinta on se, jos joku alkaa vaatia minulta todisteita sille, että Mozartin musiikki toimii... Miten todistat jonkin kokemuksen?
Vastaukset 26
Vanhimmat
uskiksia, jotka väittävät, että uskoa voi muka järjellä perustella, kuten se seniilisakki tuolla Vatikaanissa, siis ne viimeiset kekkulit, joilla on pokkaa väittää valtikkansa tullen Herralta.
Niiiin olis kiva, jos joskus näkis yhdenkin perustelun, joka ei vuoda kuin seula.
Perusteluksi kun ei käy se, että siitä tulee kiva olo ja asiat tuntuvat luistavan.
Sillä uskolla kun nyt välillisesti rahastetaan meitä kaikkia täällä Härmässäkin, niin olis kiva myös tietää, että millä perusteella. Sitten kun lutkuilla on sama asema kuin skieltologiporukallakin, olen enemmän kuin tyytyväinen.
"Se on makuasia," sano kissa kun persettään nuoli.
Tosin joidenkin makuasioiden takia syntyy vain väittelyä, toisen makuasian takia voit saada turpaan ja jotkut makuasiat aiheuttavat jopa sotia. Konflikteja syntyy niin kauan kun on olemassa makuasioita tai erilaisia mielipiteitä makuasioista. Eli siinä vaiheessa maailmasta tulee rauhallisempi paikka kun täällä on vain yksi uskonto, johon kaikki aidosti uskovat, tai sitten kun uskonnot katoavat kokonaan eikä niitä enää kukaan kaipaa. Kumpaakaan näistä tuskin koskaan saavutetaan.
kuten ei kukaan voi ottaa pois multa Jumalallisia
kokemuksia. Täts it.
Turha väitellä.
se kokemus eroaa muista aivotoiminnan häiriöistä, kuten De ja vu, tai esim. skitsojen kuulemat ja näkemät asiat? Entäs ennustaminen, horoskoopit ym? Monellehan nämä ovat itsestään selviä totuuksia.
Kokemuksiasi ei voi poistaa, ainakaan kovin helposti. Tosin ei se niin vaikeatakaan ole, tökkii vaan tikulla oikeaan aivojen kohtaan, jossa sellaiset kokemukset syntyvät. Samaa kohtaa stimuloimalla saa myös aikaan kokemuksia, joita hihhulit pitävät jumalallisina.
Myöskään kukaan ei voi ottaa pois vihreitä elefantteja, joita näen jatkuvasti.
Kuka määrittelee, mikä on aivotoiminnan häiriötä ja mikä ei ? Koko maailma voi olla aivotoiminnan häiriötä. Ateismista puhumattakaan.
Monen ateisti käyttää käsitettä "aivotoiminnan häiriö" yhtä huolettomasti kuin Neuvostoliiton johto aikoinaan.
Neuvostoliitossahan homma meni niin, että jos joku vastusti vallalla olevaa ideologiaa, vietiin hänet lääkäriin. Ja lääkäri totesi, että "juu, tehän olete mielisairas kun väitätte puolueen olevan väärässä, minäpä lähetän teidät mielisairaalaan". Ja mielisairaalassa psykiatri totesi "juu, teidät pitää laittaa pakkopaitaan, kun houritte jostain ihmisoikeuksista ja demokratiasta".
on esim. tuolla psykiatrian puolella aika tarkkaan määritelty - esim. se ettei kykene tekemään eroa todellisuuden ja mielikuvituksen tuotteiden välillä. Minäkin voin aika helposti kuvitella jumalan tai vaikka ison joukon jumalia, mutta en toki ole niin hullu että uskoisin noiden kuvitelmieni olevan totta...
jumalallisia kokemuksia K-junassa matkalla kotiin baarista, jossa olen juonut 14 vodkapaukkua. Kukaan ei voi ottaa minulta pois näitä kokemuksia, jotka kiistatta todistavat jumalan olevan todellisuutta...
että pitäisi olla reikä päässä!!
esille yhden omista niin se menee näin.
Pyysin esirukousta että paranisin sairaudestani,
rukoilija profetoi minulle et Jumala parantaa mut
vähitellen. Ja niin on käynyt olen parantunut ja se jatkuu edelleen. Sairaus oli parantumatonta sorttia.
Usko tai älä en kommentoi enää muuta.
Siinäpä vasta mielenkiintoinen määrittelyn kohde.
Psykiatriakaan ei ole kehittymätön tieteen ala.
oman kokemukseni, niin se meni näin. Hartaan uskovainen sisareni sairastui vakavasti ja joutui sairaalaan. Lääkärit pitivät tapausta toivottomana, mutta siskoni ja hänen uskovaiset ystävänsä rukoilivat yötä päivää että sisareni parantuisi. Ja mitä tapahtuikaan? Sisareni kuoli.
(ja hänellä oli kaksi pientä lastakin). Kyllä jumala sitten toimii hienosti, vai olisiko tähänkin joku fiksu selitys???
tuli useiden paukkujen jälkeen aivan käsittämätön kirkas ja selvä olotila. Puhuivat jostain patologisesta humalatilasta, mutta se on kukkua, kukaan ei saa pois näitä kokemuksia, ja tämä on ilmiselvä todiste Jumalan olemassaolosta.
minäkin olen kokenut taivaallisia jumalallisia ilmestymisiä mutta vain M-junassa! Älkää uskoko vääriä profeettoja, sillä K-junan ilmestykset ovat saatanasta ja vain M-junan näyt todellisia jumalallisia ilmestyksiä! Kavahtakaa näitä syntisiä harhauskoisia jotka vain yrittävät teidät jumalan oikealta polulta eksyttää!!
Olet antanut k.o. esimerkin vastakysymykseksi monen uskiksen kirjoitukseen, muttet ole saanut käsittääkseni yhtä ainutta vastausta. Olisi mukava tietää, miten uskis perustelee itselleen ne ajatukset, joita esimerkkisi herätti - hiljaisuuden soisi olevan miettimisen merkki.
Omassa suvussani on muuten kaksi esimerkkiä siitä, kuinka mikään rukoilu, esirukoilu tai vaihtokaupanteko ei ole pelastanut ennenaikaiselta kuolemalta - ei auttanut jehovalaisten eikä hellareiden jumala, eivät edes kipuja vaivautuneet lievittämään.
olen käyttänyt useissakin yhteyksissä, joissa on puhuttu jumalan armosta ja ihmeparantumisista. Kukaan ei tosiaan ole vastannut tuohon esimerkkiini mitään järjellistä, ainostaan joskus jotain ympäripyöreää tyyliin tutkimattomia ovat herran tiet tai ettemme voi ymmärtää jumalan lopullisia tarkoitusperiä - jotka siis eivät selitä mitään vaan kiertävät ongelman.
Jos kerran hartaat uskovatkin kuolevat rukouksista huolimatta ja toisaalta ateistit toipuvat lähes ihmeen lailla, kuten jatkuvasti tapahtuu, niin sehän saa jumalan toiminnan näyttämään lähinnä satunnaisgeneraattorilta.
Mutta yritäpäs selittää tätä jollekin hartaalle uskikselle...
Setäni ei ollut muuta kuin tapakristitty. Hänellä todettiin haimasyöpä ja kas kuinka hänestä tuli syvästi uskovainen äkkiä. Rukoili ja rukoili. Kuukausi kuukauden jälkeen syöpä levisi ja tuhosi sekä kivut kasvoivat suunnattomiksi - eivät rukoukset auttaneet. Mutta lääkärin morfiini helpotti olotilaa. Kuoli yhdeksässä kuukaudessa ja oli tuskaista nähdä se kamppailu kipuineen.
Aivot eivät ole irrallaan maailmasta vaan jatkuvassa vuorovaikutuksessa sen kanssa.Vaikka kaikki aivotoiminta voitaisiin selvittää fysiikalla ja kemialla ,kokemuksesi olisivat silti tosia ja merkittäviä.Tiede selittää vain pienen osan siitä mikä on totta.Arvokysymyksiin se ei kykene vastaamaan.Mielestäni arvomaailma on yhtä tärkeä kuin materiaalinen.
Älppärit menee "puhki" jos niitä soittaa liikaa samasta raidasta. Neulan vaihtaminen säännöllisin väliajoin on suositeltavaa. Miten tahansa, jumaluuttakin voi ottaa yliannoksen. Varo!
Melko suositun positivismin mukaan kaikki asiat joita ei voi kuvailla tosiseikoista kootuilla selkeillä lauseilla eivät ole puhumisen arvoista.
Positivismi on tehokas tieteen metodi, mutta ihmisenä olemisen todellisuutta sillä voi kuvailla erittäin rajallisesti.
Mystiset kokemukset tapahtuvat eri osassa aivoja kuin kielen ja sanojen käyttö.Näiden osien välillä ei ole yhteyttä.Siksi mystisiä kokemuksia on vaikea muille selittää.Tarvitaan taidetta ja herkkyyttä sen tulkintaan. Runojakin pitää lukea "rivien välistä"
Niin, tuo kokemus kun ei uskoville riitä. Sen lisäksi pitää saada 'konkreettisia' todisteita ihmeparantumisista tms. jotta tietyn kultturin luoma jumalolento voitaisiin osoittaa todella olevaksi, yksilöllisen kokemuksen ulkopuolella.
Noita järjellisiä todisteitahan täälläkin jatkuvasti vakuutellaan. Merkkejä jumalolennon toimista etsitään niin nykyajasta kuin Raamatun historiallisista yhtymäkohdistakin.
Itse minulla ei olekaan mitään sinänsä sitä vastaan jos jumaluus määritellään kokemukseksi. Minäkin voin kokea olevani todella "olemassa", siis osa jumaluutta (Minä olen) kun katson keväistä aamuaurinkoa ja tunnen soluissani miellyttävän tunteen, jotka esi-isäni tunsivat tuhansia vuosia sitten.
Tämä on kuitenkin uskoville liian vähän. Jos tuota aitoa ja raakaa elämän mahtavaa kokemusta ei selitetä tietyn uskonnon nimityksillä, se on pakanallista tuntemista ja jotenkin ei-valaistunutta.
Toki täytyy sanoa että monet uskovaiset onneksi arvostavat muiden kokemuksia osana jumaluuden käsitettä ja myöntävät, että sulkeutuneessa mielessään maanisesti rukoileva fundamentalisti voi olla etäämpänä Jumalan tuntemisesta kuin elämästä nauttiva uskonnoton.
Mikäs siinä. Jos joku kokee jotain niin sitten kokee. Joku kokee olevansa yhteydessä muinaiseen egyptiläiseen pappiin, toinen pari tuhatta vuotta sitten teloitettuun juutalaiseen saarnaajaan, joku siriuslaisiin. Eihän noita kokemuksia kumota voi muut kuin kokija itse. Sen kun koet vaan.
Mutta noihin kokemuksiin vetoaminen elämänohjeena ja vieläpä tarjoaminen muillekin elämänohjeeksi...
Uskonnollisuus on puhtaasti käytännön kokemuksien sanelema juttu. Jos saat uskonnosta hyviä kokemuksia, niin tottakai haluat harjoittaa tuota uskontoa. Ja tottakai haluat suositella sitä muillekin.
Käytännön kokemukset. Vain ne ratkaisevat. Homma joko toimii tai ei.
Tottakai voi paperille suunnitella jonkun tosi hienon maailmankuvan. Perustella kaiken tieteellisen järkevästi. Mutta mikäli tuo maailmankuva ei vastaa ihmisten käytännöllisiä tarpeita, on luomuksesi kuollut jo syntyessään.
Mm. Aristoteles rakensi tosi hienon filosofisen maailmanskuvan. Mutta kelpaako se kenellekään? Missä ovat aikamme aristoteleläiset?
Ja Jeesus/Paavali rakensivat oman systeeminsä. Joka tuntuu yhä kelpaavan sadoille miljoonille ihmisille. Koska se toimii myös käytännössä, ei vain paperilla.
Ihminen on käytännöllinen olento. Jos hän huomaa jonkin asian tuottavan jotain lisäarvoa elämäänsä, hän pitää siitä kiinni, vaikka tuhat ateistiälykköä huutaisi vieressä "tuo on väärin!"
Hyvin sanottu käytännöstä.Maailma muuttuu hiljalleen,niin hiljaa että elämä ei riitä sen havaitsemiseen (yleensä).Siispä myös arvot hiljalleen muuttuvat,ehkei kuitenkaan "isot" asiat,päälinjat.Uskonkin ja sen suhteen käytäntöön täytyy siis muuttua kun maailma muuttuu.Näin "käytännöllisesti" ajatellen.Mutta tunne,kokemus uskosta kai säilyy samana.Voimmehan ajatella että surun ja ilon kokemukset ovat aina ja kaikkialla tuntuneet samalta.