kirjain C

Takavokaalin (a, o, u) edellä äännetään k:ksi
ja etuvokaalin edellä s:ksi

etuvokaali kirjoitti:

Takavokaalin (a, o, u) edellä äännetään k:ksi
ja etuvokaalin edellä s:ksi

Eli ä:n ja ö:n edellä myös s vai? Tosin kotimainen ä ja vierasperäinen c samassa sanassa on varmaan harvinaisuus. Onko ruotsin kielessä sanoja joissa on ä- tai ö-kirjain c:n jälkeen?

Miten määritellään suomen kielen sana? Onko sana "pitsa" suomea? Riippuuko asia siitä, kirjoitetaanko se vielä "pizza"? Jos sana "coulombi" ei ole suomea, niin mitä kieltä se sitten on? (Ei, se ei ole ranskaa eikä englantia; niissä nimi on "coulombe".)

Yleispätevä ohje voidaan antaa ja on implisiittisesti annettukin: C, kuten myös Q, Z yms., lausutaan samalla tavoin kuin siinä vieraan kielen sanassa, josta lainasana on peräisin. Käytännössä tästä luistetaan usein etenkin silloin, kun kyseessä olisi suomen kielelle vieras äänne, mutta nythän kyse oli _ohjeesta_, ei käytännöstä.

Mainitsemistasi esimerkeistä "cembalo" meni väärin, koska tässä sanassa ääntyy italiassa affrikaatta, jota voidaan kuvata lähinnä merkinnällä tš. Sama koskee yhdistelmän "ch" ääntämystä sanassa "charleston", jonka äänneasua (amerikanenglannissa) voisi kuvata merkinnällä [tšaarlstn].

C voi kyllä ääntyä myös [ts] (useissa slaavilaisissa kielissä ja eräissä asemissa saksassa) ja esimerkiksi [þ] (soinniton dentaalispirantti, mm. espanjan kielen eräissä muodoissa e:n ja i:n edellä). Lisäksi c useinkaan ei äänny erikseen vaan jonkin yhdistelmän kuten ch tai sch osana.

yucca42 kirjoitti:

Miten määritellään suomen kielen sana? Onko sana "pitsa" suomea? Riippuuko asia siitä, kirjoitetaanko se vielä "pizza"? Jos sana "coulombi" ei ole suomea, niin mitä kieltä se sitten on? (Ei, se ei ole ranskaa eikä englantia; niissä nimi on "coulombe".)

Yleispätevä ohje voidaan antaa ja on implisiittisesti annettukin: C, kuten myös Q, Z yms., lausutaan samalla tavoin kuin siinä vieraan kielen sanassa, josta lainasana on peräisin. Käytännössä tästä luistetaan usein etenkin silloin, kun kyseessä olisi suomen kielelle vieras äänne, mutta nythän kyse oli _ohjeesta_, ei käytännöstä.

Mainitsemistasi esimerkeistä "cembalo" meni väärin, koska tässä sanassa ääntyy italiassa affrikaatta, jota voidaan kuvata lähinnä merkinnällä tš. Sama koskee yhdistelmän "ch" ääntämystä sanassa "charleston", jonka äänneasua (amerikanenglannissa) voisi kuvata merkinnällä [tšaarlstn].

C voi kyllä ääntyä myös [ts] (useissa slaavilaisissa kielissä ja eräissä asemissa saksassa) ja esimerkiksi [þ] (soinniton dentaalispirantti, mm. espanjan kielen eräissä muodoissa e:n ja i:n edellä). Lisäksi c useinkaan ei äänny erikseen vaan jonkin yhdistelmän kuten ch tai sch osana.

Vieraskielisiä, -peräisiä sanoja voi suomen kielellä puhuttaessa lausua aivan suomen kielen lausumissääntöjen mukaisesti. Se on aivan suomen kielioppisääntöjen mukaista. Ei siis tarvitse miettiä, mitä kieltä sana alunperin on. Coulombi on siis koulombi ja cembalo on sembalo.

Toki niitä sanoja on yhtä oikein lausua myös alkuperäiskielen mukaisesti.

yucca42 kirjoitti:

Miten määritellään suomen kielen sana? Onko sana "pitsa" suomea? Riippuuko asia siitä, kirjoitetaanko se vielä "pizza"? Jos sana "coulombi" ei ole suomea, niin mitä kieltä se sitten on? (Ei, se ei ole ranskaa eikä englantia; niissä nimi on "coulombe".)

Yleispätevä ohje voidaan antaa ja on implisiittisesti annettukin: C, kuten myös Q, Z yms., lausutaan samalla tavoin kuin siinä vieraan kielen sanassa, josta lainasana on peräisin. Käytännössä tästä luistetaan usein etenkin silloin, kun kyseessä olisi suomen kielelle vieras äänne, mutta nythän kyse oli _ohjeesta_, ei käytännöstä.

Mainitsemistasi esimerkeistä "cembalo" meni väärin, koska tässä sanassa ääntyy italiassa affrikaatta, jota voidaan kuvata lähinnä merkinnällä tš. Sama koskee yhdistelmän "ch" ääntämystä sanassa "charleston", jonka äänneasua (amerikanenglannissa) voisi kuvata merkinnällä [tšaarlstn].

C voi kyllä ääntyä myös [ts] (useissa slaavilaisissa kielissä ja eräissä asemissa saksassa) ja esimerkiksi [þ] (soinniton dentaalispirantti, mm. espanjan kielen eräissä muodoissa e:n ja i:n edellä). Lisäksi c useinkaan ei äänny erikseen vaan jonkin yhdistelmän kuten ch tai sch osana.

Minua huvittaa täällä, kun ruotsalaiset eivät sano "jazz" ja "razzia" niin kuin suomen kielessä sanotaan t:llä ja s:llä. "Pizza" on ainoa poikkeus. Sen he lausuvat "pitza", eivät sano "pissa".

lausuminen oikein kirjoitti:

Vieraskielisiä, -peräisiä sanoja voi suomen kielellä puhuttaessa lausua aivan suomen kielen lausumissääntöjen mukaisesti. Se on aivan suomen kielioppisääntöjen mukaista. Ei siis tarvitse miettiä, mitä kieltä sana alunperin on. Coulombi on siis koulombi ja cembalo on sembalo.

Toki niitä sanoja on yhtä oikein lausua myös alkuperäiskielen mukaisesti.

Minun suussani coulombi on aina ollut "kulombi" eikä "koulombi". Tästä aion pitää kiinni jatkossakin.

yucca42 kirjoitti:

Miten määritellään suomen kielen sana? Onko sana "pitsa" suomea? Riippuuko asia siitä, kirjoitetaanko se vielä "pizza"? Jos sana "coulombi" ei ole suomea, niin mitä kieltä se sitten on? (Ei, se ei ole ranskaa eikä englantia; niissä nimi on "coulombe".)

Yleispätevä ohje voidaan antaa ja on implisiittisesti annettukin: C, kuten myös Q, Z yms., lausutaan samalla tavoin kuin siinä vieraan kielen sanassa, josta lainasana on peräisin. Käytännössä tästä luistetaan usein etenkin silloin, kun kyseessä olisi suomen kielelle vieras äänne, mutta nythän kyse oli _ohjeesta_, ei käytännöstä.

Mainitsemistasi esimerkeistä "cembalo" meni väärin, koska tässä sanassa ääntyy italiassa affrikaatta, jota voidaan kuvata lähinnä merkinnällä tš. Sama koskee yhdistelmän "ch" ääntämystä sanassa "charleston", jonka äänneasua (amerikanenglannissa) voisi kuvata merkinnällä [tšaarlstn].

C voi kyllä ääntyä myös [ts] (useissa slaavilaisissa kielissä ja eräissä asemissa saksassa) ja esimerkiksi [þ] (soinniton dentaalispirantti, mm. espanjan kielen eräissä muodoissa e:n ja i:n edellä). Lisäksi c useinkaan ei äänny erikseen vaan jonkin yhdistelmän kuten ch tai sch osana.

Tuo cembalo meni tosiaan vähän väärin. Mitä tulee "charlestoniin", niin tuo /šarleston t. tšaarlston/ on kopioitu suoraan Kielitoimiston sanakirjasta.

Ihan yksiselitteistä ja ehdotonta ohjetta c:n ääntämiseksi on tosiaan vaikea antaa, koska noita lähdekieliäkin on niin monenlaisia, eikä tavallisen kielenkäyttäjän voi olettaa osaavan jokaista mahdollista edes sen verran, että tieäisi perusasiat niiden ääntämisestä.

Charles Augustin kirjoitti:

Minun suussani coulombi on aina ollut "kulombi" eikä "koulombi". Tästä aion pitää kiinni jatkossakin.

Toki saat aivan suomen kielen lausumissääntöjen mukaisesti sanoa sen kulombi. Mutta yhtä paljon oikein se on sääntöjen mukaan sanoa niin kuin kirjoitetaankin, kuten muutkin sanat suomessa.

Ruotsista kirjoitti:

Minua huvittaa täällä, kun ruotsalaiset eivät sano "jazz" ja "razzia" niin kuin suomen kielessä sanotaan t:llä ja s:llä. "Pizza" on ainoa poikkeus. Sen he lausuvat "pitza", eivät sano "pissa".

Kun aikanaan asuin Ruotsissa niin kyllä aivan pissaa tilattiin ja syötiin, siis nimenomaan ruotsalaiset. Minun korvaan se tietysti särähti, mutta sitä samaa tilasin eli pissaa.

Vai on se lausuminen muuttunut. Haluaisivatko sen kuulostavan italialaiselta vai olisivatko saaneet vinkkiä tuosta toisesta merkityksestä?

Takametsien Mies kirjoitti:

Tuo cembalo meni tosiaan vähän väärin. Mitä tulee "charlestoniin", niin tuo /šarleston t. tšaarlston/ on kopioitu suoraan Kielitoimiston sanakirjasta.

Ihan yksiselitteistä ja ehdotonta ohjetta c:n ääntämiseksi on tosiaan vaikea antaa, koska noita lähdekieliäkin on niin monenlaisia, eikä tavallisen kielenkäyttäjän voi olettaa osaavan jokaista mahdollista edes sen verran, että tieäisi perusasiat niiden ääntämisestä.

Yksiselitteinen ohje sanojen lausumiselle on se, että suomea puhuttaessa sanat lausutaan niin kuin kirjoitetaan, myös vierasperäiset. Ei tarvitse miettiä sanan alkuperää. Toki on yhtä oikein lausua sanat myös aluperäisen ääntämyksen mukaan.

lausuminen oikein kirjoitti:

Vieraskielisiä, -peräisiä sanoja voi suomen kielellä puhuttaessa lausua aivan suomen kielen lausumissääntöjen mukaisesti. Se on aivan suomen kielioppisääntöjen mukaista. Ei siis tarvitse miettiä, mitä kieltä sana alunperin on. Coulombi on siis koulombi ja cembalo on sembalo.

Toki niitä sanoja on yhtä oikein lausua myös alkuperäiskielen mukaisesti.

Saahan toki jokainen ja hänen veljensä kirjoittaa vaikka mitä omasta "kieliopistaan", mutta olisi kohtuullista kertoa, että kyse on yksityisestä mielipiteestä. Oikeiden, kirjoina julkaistujen kielioppien mukaan ns. sitaattilainat lausutaan kuten alkukielessä.

Kummallinen "suomen kielioppisääntö" - yksityisessä kieliopissakin - on se, että c-kirjain luetaan milloin k:ksi, milloin s:ksi. Suomen kielessähän perusperiaatteena on, että yksi kirjain on yhden äänteen (oik. foneemin) merkki. Miksi hyväksyt c:n ääntämyksen vaihtelun ikään kuin ruotsin kautta välittynyt ranskan ääntämys olisi ainoa oikea ja sitä pitäisi soveltaa myös italiasta tulleisiin sanoihin?

kutsuttiin kirjoitti:

Kun aikanaan asuin Ruotsissa niin kyllä aivan pissaa tilattiin ja syötiin, siis nimenomaan ruotsalaiset. Minun korvaan se tietysti särähti, mutta sitä samaa tilasin eli pissaa.

Vai on se lausuminen muuttunut. Haluaisivatko sen kuulostavan italialaiselta vai olisivatko saaneet vinkkiä tuosta toisesta merkityksestä?

Kuuntelenpa tarkemmin seuraavan kerran, sanovatko "pissa" vai "pitsa". Ruotsalaisten "pissa" on vielä rumempi sana, kuin suomen "pissa", joka on lasten kieltä. Ruotsalaisten "pissa" käännetään "kusi" suomeksi. Pienet lapset sanovat täällä "kissa" pissasta.

Täällä kutsutaan "pissöl" kaupoissa myytävää 2,8 - 3,5 %:n Suomen keskikaljaa heikompaa kaljaa.

Poikani ruotsalainen kaveri sanoo "kettup", kun haluaa meillä ketsuppia.

yucca42 kirjoitti:

Saahan toki jokainen ja hänen veljensä kirjoittaa vaikka mitä omasta "kieliopistaan", mutta olisi kohtuullista kertoa, että kyse on yksityisestä mielipiteestä. Oikeiden, kirjoina julkaistujen kielioppien mukaan ns. sitaattilainat lausutaan kuten alkukielessä.

Kummallinen "suomen kielioppisääntö" - yksityisessä kieliopissakin - on se, että c-kirjain luetaan milloin k:ksi, milloin s:ksi. Suomen kielessähän perusperiaatteena on, että yksi kirjain on yhden äänteen (oik. foneemin) merkki. Miksi hyväksyt c:n ääntämyksen vaihtelun ikään kuin ruotsin kautta välittynyt ranskan ääntämys olisi ainoa oikea ja sitä pitäisi soveltaa myös italiasta tulleisiin sanoihin?

"Suomen kielessähän perusperiaatteena on, että yksi kirjain on yhden äänteen (oik. foneemin) merkki."

Kuitenkin kirjain N lausutaan eri tavalla jos seuraava kirjain on K tai G (G:tä ei silloin lausuta ollenkaan). Pitkä äänne kirjoitetaan kahtena merkkinä (aa, kk) mutta ei lausuta kahtena erillisenä äänteenä. Minusta ainakin pitkä äänne on yksi äänne.

etuvokaali kirjoitti:

Takavokaalin (a, o, u) edellä äännetään k:ksi
ja etuvokaalin edellä s:ksi

Radiossa hupailivat tälläisellä, enkä uskonut oikeaksi, mutta i:hän on etuvokaali joten oikeinhan se meni?

väärinymmärtäjä kirjoitti:

Radiossa hupailivat tälläisellä, enkä uskonut oikeaksi, mutta i:hän on etuvokaali joten oikeinhan se meni?

NicO, o on ohjaava vokaali. Mutta Cico lausittaisiin Siko.

ohje on.. kirjoitti:

Yksiselitteinen ohje sanojen lausumiselle on se, että suomea puhuttaessa sanat lausutaan niin kuin kirjoitetaan, myös vierasperäiset. Ei tarvitse miettiä sanan alkuperää. Toki on yhtä oikein lausua sanat myös aluperäisen ääntämyksen mukaan.

Mikä on mielestäsi oikea tapa lausua esimerkiksi cembalo. Yleisesti kuulee muotoja tsembalo, tsempalo, sembalo ja sempalo. Mitään "yksiselitteistä" ohjetta ei ole.